Hakutreenit 3.4.2017

HEPeKon kevätkausi starttasi maanantaina tutulla treeniporukalla. Ensimmäiset treenit olivat hakutreenit, ja tästä eteenpäin joka toinen viikko treenataan hakua ja joka toinen raunioita, aiempien vuosien tapaan. Paikka oli kallioinen harvahko metsä, jossa keskilinja oli alueen korkeimmalla kohdalla kallion päällä, vasen puoli oli myötätuulessa ja vietti alaspäin alueen rajalle saakka kun taas oikea puoli oli pienessä vastatuulessa, ja maasto vietti ensin alamäkeen, jonka jälkeen ennen alueen rajaa oli pieni harju jonka takana piilot sijaitsivat. Maalimiehiä oli yksi kummallakin puolella, ja he etenivät alueen rajalla kertaalleen eli Ässälle tuli 4 maalimiestä yhteensä.  Etäisyydet olivat noin 50 metriä tai vähän enemmänkin kolmelle ensimmäiselle piilolle, viimeiselle etäisyys oli noin 40 metriä jos sitäkään.

Halusin testata ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Ässän osaamistasoa – aloitimme siis suurin piirtein samanlaisesta treenistä kuin viimeiset hakutreenit ennen joulua. Etukulmien piiloilla maalimiehillä oli kylläkin kosketuskepit varmuuden vuoksi, ja ohjeena antaa kosketuskepistä apua jos Ässä ei tajua aloittaa ilmaisua heti. Mietin jo hetken, että miten meidän käy kun valmistauduin lähettämään Ässää ensin oikeaan etukulmaan – tuulta ei ollut juuri laisinkaan, päästäkseen maalimiehelle Ässän piti kiivetä alueen rajalla vielä yhden kukkulan yli ja pitkiä pistoja ei vielä viime syksynäkään tullut ihan valtavasti vyön alle.

Ässä oli kuitenkin hyvin keskittynyt, se malttoi rauhoittua hyvin istumaan ja lähetettäessä lähti reippaaseen laukkaan kohti etukulmaa. Se työskenteli itsenäisesti loppuun saakka, ja oli maalimiehellä hetken aikaa ihmetellyt mutta kosketuskepin (eli puulusikan) näyttämisellä käynnistänyt ilmaisun. Rullaa tuodessaan se pysähtyi katselemaan keskilinjan suuntaan päästyään kukkulan yli, mutta vislasin hiukan ja heilautin kättä jotta se huomasi minut, ja se toi rullan perille saakka. Olin hiukan liikkunut jo keskilinjaa eteenpäin Ässän ollessa maalimiehellä. Rulla tuotiin käteen saakka, jonka jälkeen näyttö sujui hyvin.

Toisella maalimiehellä kuvio oli hyvin samanlainen, siellä vaan maalimies oli valmiiksi näyttänyt kosketuskepin ja avittanut siten Ässän ilmaisun alkuun. Tällä toistolla Ässä jo hieman muisti ennakoida siirtymistäni keskilinjaa pitkin ja toi rullan minulle sujuvasti. Kolmannella pistolla alueen reunalla oli taas suurehko kukkula. Tähtäsin lähetyksessä kukkuloiden väliseen pieneen solaan, jota pitkin tiesin koiran pääsevän hyvin perille, mutta Ässä ajautui vasten jyrkkää seinämää ja kutsuin sen takaisin. Toisella lähetyksellä se suuntasi paremmin itsensä ja ylitti kukkulan vaivattomasti. Ilmaisu sujui hyvin ja ilman mitään apuja. Neljännellä pistolla myöskään Ässälle ei annettu apuja rullan nostossa.

Kaikissa muissa toistoissa näytölle vienti sujui aivan oppikirjan mukaan, mutta viimeisellä toistolla Ässän ajatus keskeytyi hetkeksi maalimiehelle päästyään ja se jäi haistelemaan lyhyeksi ajaksi maata. Annoin sille uudelleen vihjeen ”näytä” ja se palasi taas tehtävään onnistuneesti. Treeni sujui siis yli odotusten!

Seuraavalla kerralla voisi ottaa vähän pidemmän treenin, ja mielessä olisi kokeilla jossain vaiheessa pian yliheittoja nyt kun pistotus ja ilmaisut sujuvat. Tässä vielä Vappu Alatalon luennolta napattu tapa purkaa treenejä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: lähetyksissä Ässä hillitsi hyvin itsensä
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: todella hyvä vauhti pistoissa!
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: jätettiin avut pois kokonaan vaikka treenitaukoa alla
  • Asiat joista opittiin: tauon jälkeen voi olla hyvä antaa vähän apuja jotta ilmaisut sujuu
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: siitä, että Ässä selvästi nautti juoksemisesta ja treenitauon päättymisestä

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: rauhallisemmat siirtymät keskilinjalle, enemmän fokusta yhdessä kävelemiseen hihnan perässä roikkumisen sijaan

Tässä vielä tunnelmakuvaa piilosta…

Hakutreenit 4.7.2016

Treenasimme ensimmäistä kertaa kaistaleita. Tämä tarkoittaa sitä, että koko hakualuetta ei ole tallattu, vaan kummallekkin puolelle on tallattu noin 10 metriä leveitä ja 50 metriä syviä kaistaleita. Kaistaleiden välissä on kymmenien metrien verran tallaamatonta aluetta. Me tallasimme 2 kaisteletta kummallekkin puolelle. Ajatus tässä on ohjata koiraa etenemään suoraan. Pohjataitona koiralla olisi hyvä olla ymmärrys siitä, että maalimies on tallatulla alueella – sen mennessä ulos tästä kapeasta tallatusta kaistaleesta, sen pitäisi ymmärtää palata takaisin tallauksen puolelle. Koiran pysyessä tallatulla alueella ja edetessä tarpeeksi pitkälle, se tulee löytämään maalimiehen – näin se toivottavasti oppii etenemään suoraan lähetettyyn suuntaan.

Ässällä oli jokaisen neljän kaisteleen päässä maalimies, mutta kaikki eivät olleet piiloissa yhtäaikaa. Maalimiehet laskivat 10, 15, 20,ja 25:een koiran tultua näytölle. Matkalla radalle se veti voimakkaasti jotain hajua päin. Sitten lähetettyäni sen ensimmäiselle kaistaleelle, se jäi haistelemaan puoliväliin jotakin hajua. Se loppujen lopuksi eteni maalimiehelle saakka mutta ei aloittanut ilmaisua, vaan jatkoi hajujen tutkimista. Menin lähemmäksi, annoin sille vihjeen ”ukko” jonka jälkeen se viimein teki homman loppuun. Jälkeenpäin ilmeni että juuri niillä paikkeilla oli ennen treenejä käynyt juoksuinen narttukoira… Ei ihan ole siis Ässän ilmaisu ja halu etsiä niin vahva, että ajaisivat yli juoksuisen nartun hajuista. Hyvä tietää!

Toiselle maalimiehelle lähettäessä se keskittyi jo paremmin, mutta tämä maalimies oli erittäin syvällä, syvemmällä kuin 50 metriä. Se oli myös myötätuulen puolella, joten hajuapujakaan ei saatu. Menin loppujen lopuksi parikymmentä metriä lähemmäksi maalimiestä, jotta se irtosi tarpeeksi. Ilmaisu sujui hyvin.

Kolmas kaistale ja maalimies oli vastatuuleen, Ässä sai todennäköisesti jo keskilinjalle hajun maalimiehestä eli irtosi vauhdilla suoraan. Ilmaisu sujui taas hyvin. Täytyy myös lisätä, että kun jossain vaiheessa Ässä pudotti rullaa jo minun lähellä mutta ennen kämmenkosketusta, tai että sillä oli huono kämmenkosketus, niin nyt se tuo rullan hyvin kämmeneen saakka. Rullan säädöillä on kyllä iso vaikutus tähän, viimein saatiin sekä rulla niin ylös maasta että se ei ole aina auki ja sopivan tiukalle, että se saa sen nostettu mutta se ei pysty sitä helposti juostessa pudottamaan suusta. Se myös tuo rullaa jo hyviä matkoja minulle saakka, kun jossain vaiheessa minun piti olla näkyvissä jotta se toi rullan minulle.

Neljäs maalimies oli taas myötätuulen puolella, mutta sinnekkin se irtosi hyvin – josko se viimein hahmotti kaistaleenkin kun ei ollut hajuapuja eikä häiriöhajuja. Maalimiehellä se oli nostanut rullan maalimiehen olkapään kohdalla ja vasta sitten koskettanut kosketuskeppiin. Maalimies oli hyväksynyt tämän ilmaisun, eikä se toki valtava virhe ole. Loppuosa ilmaisusta sujui hyvin.

Se kuitenkin herättää taas pohdinnan siitä, että milloin on oikea aika ottaa kosketuskepit pois. Täytyy olla nyt tarkkana siitä, että jatkaako Ässä tätä rullan nostoa ennen kepin koskettamista, vai menikö se nyt vain tämän kerran asioiden edelle. Ehkäpä pistoja ja hakua pitäisi pystyä vielä jonkin verran vaikeuttamaan ennen kuin on aika ottaa kosketuskeppiapu pois. Jos rullakoirilla on taipumusta nostaa rulla liian aikaisin kun ne ovat vaikeissa tilanteissa tai kun niillä on enemmän painetta, ehkä kannattaa harjoitella niitä hakutilanteita ensin kosketuskepin kanssa. Näin siksi, että koiralla olisi alkuun paremmat mahdollisuudet onnistua ilmaisussa sellaisissakin olosuhteissa tai sellaisessa mielentilassa. Esimerkiksi pitäisi varmaan olla siinä vaiheessa treeniä, että sille tehdään jo tyhjiä tai jo vähän pidempiä ratoja, tai että olosuhteet ovat rankemmat muuten (vaikkapa hakua suolla, lumihangessa tai räntäsateessa tms.) Pitäisi myös jotenkin pystyä imitoimaan koejännitystä ja saada vieraita ihmisiä maalimiehiksi. Eli ehkä maltetaan vielä sen päätöksen kanssa, ja keskitytään nyt siihen, että Ässä oppii kunnolla irtoamaan ja liikkumaan alueella.

 

Ilmaisutreenit 20.4.2015

Treenattiin ekaa kertaa tämän vuoden puolella raunioilla, ja sen kyllä huomasi – Ässällä oli vaikeuksia keskittyä hommaan. Teimme samankaltaisen treenin kuin viime viikolla, samalla maalimiehellä ja maalimies näkyvillä. 

Maalimies oli tiilikasan päällä ja maalimiehen ja Ässän välissä oli muovinauha ilmassa. Ässä meni maalimiehelle mutta hieman alustaa epäröiden, se ei heti koskenut kosketuskeppiin, eikä oikein pystynyt kantamaan rullaa vaikealla alustalla. Treenin aikana epäonnistumisia tuli aivan liikaa, enkä tajunnut reilusti helpottaa tilannetta. Koiralla tuntui motivaatio laskevan treenin edetessä. 

Saimme kuitenkin kolme toistoa tehtyä näkyvillä olevalla maalimiehellä kun siirryin reilusti lähemmäksi ja hiukan vaihdettiin paikkaa, että alusta oli helpompi. Viimeisellä eli neljännellä toistolla maalimies meni piiloon ja Ässä sai etsiä sen. Silloin sen kosketti melkein heti keppiin ja aloitti ketjun oikein, mutta jäin liian kauaksi koirasta joten še ei heti tuonut rullaa minulle saakka vaan aloitti ketjun kerran uudelleen. 

Tästä treenistä voisi sanoa vaikka mitä, mutta tyydyn toteamaan, että sain paljon informaatiota siitä missä vaiheessa koiran osaaminen on. Alkajaisiksi pitää irrottaa rullan nosto ketjusta ja treenata sitä erikseen. Rullan kantamista erilaisilla alustoilla pitää myös treenata. Ja etenkin raunioilla, treeni pitää suunnitella niin, että pysyn vielä erittäin lähellä koiraa.