Hakutreenit 22.8.2016

Hakutreeneissä otettiin Ässälle 5 maalimiestä. Maalimiehet olivat itse asiassa kaksi samaa, kumpikin eteni metsässä piilosta toiseen eli minimoitiin piiloille johtavat tuoreet jäljet. Kosketuskepit olivat tässä treenissä vielä käytössä. Piilot 1,3 ja 5 olivat vastatuulessa, ylämäessä ja avoimessa maastossa, piilot 2 ja 4 peitteisemmässä maastossa/hakkuulla, myötätuulessa ja alamäessä. 

1. Maalimies: annoin Ässän katsoa kun maalimies lähti kävelemään piiloon. Mm katosi näkyvistä n 15 metrin jälkeen. Lähetin Ässän maalimiehelle ilman apuja. Se irtosi hyvin, ehkä vähän liikaakin oli kierroksilla koska oli koskettanut kuonolla maalimiestä päähän. Tämä oli myös Ässälle uusi maalimies, jolla kosketuskepin eli puulusikan väriset vaaleat hiukset. Etenin hieman, ilmaisu sujui muuten hyvin. 

2. Maalimies: mm ei ollut löytänyt piilolle saakka. Onneksi bongasin missä mm oli ettei mennyt säätämiseksi. Käytiin hakemassa haju, jonka jälkeen siirryin lähettämään n. 30-40 metrin päähän maalimiehestä. Etenin hiukan lähetyksen ja rullan tuonnin välissä. Ilmaisu sujui hyvin.

3. Maalimies: käytiin hakemassa haju, lähetin kerran jolloin lähti sivuun haistelemaan muita hajuja. Siirryin eteenpäin siihen kohtaan mistä kääntyi, lähetin uudelleen jolloin meni suoraan. Ilmaisu sujui paremmin, oli koskettanut yhä päätä mutta ei tullut niin vauhdilla, rullan otettuaan oli haistellut hetken maata (varmaan aiempien koirien palkkoja maassa). Oli kuitenkin lähtenyt pian, loppuilmaisu sujui hyvin.

4. Maalimies: maalimies kunnon ryteikössä. Haettiin haju, lähetin 20-30 metrin päästä eli halusin pelata varman päälle. Ilmaisu sujui hyvin. 

5. Maalimies: tarkoitus oli, että kävisimme lähempänä katsomassa ja mm näyttäytyisi piilossa, eli tehdään viimeisestä helppo ja motivoiva. Maalimiehelle oli kuitenkin annettu ohje jäädä lähemmäksi näkyviin, jolloin kävisimme katsomassa mm lähempänä ja mm etenisi piiloon. Jatkossa en haluaisi, että näin tehdään – tässä jää tuore jälki suoraan piilolle ja yksi tavoitteista on nimenomaan, että Ässä ei löytäisi maalimiestä jäljestämällä. Koska keskilinjalta nousi jyrkkä kallio, en nähnyt jäljestikö koira maalimiehelle vai kulkiko ilmavainulla. Ilmaisu sujui tässä hyvin. 

Kaikenkaikkiaan treeni oli onnistunut. Täytyy jatkossakin tarkkaan suunnitella pistot olosuhteiden mukaan, jotta saadaan onnistuneita toistoja. Etenemistä täytyy tehdä lähetyksen ja rullan tuonnin välissä jatkossakin, ja useampia pistoja jotta saadaan kestävyyttä ja enemmän onnistuneita toistoja yhteen treeniin. Jatkan loman aikana kosketuskepin häivyttämistä yhdellä tutulla maalimiehellä eli puolison avulla, loman jälkeen voisi mahdollisesti aloittaa häivyttämisen myös hakutreeneissä. 

Kuvasta kiitos treenikaverille Kati Näverille! 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista! 

Sari Kärnän hakuluento 13.8.2016

Osallistuimme Sari Kärnän hakukoulutukseen viikko sitten. Koulutus oli erittäin antoisa – sen lisäksi, että Sari oli hyvä kouluttaja joka kuunteli kurssilaisten tavoitteita ja sovelsi harjoituksia kunkin koiran tasoon, Sarilla on myös rautainen osaaminen sekä rullakoiran kouluttamisessa että tehokkaassa, käyttäytymistieteisiin perustuvassa kouluttamisessa. (ja toki myös liuta tuloksia, mutta minun mielestäni se ei ole kovin hyvä kouluttajan osaamisen mittari)

Alla minun muistiinpanojani Sarin luennolta. Teen erillisen blogikirjoituksen varsinaisista treeneistä lauantailta ja sunnuntailta.
 
 
Tehokkaan kouluttamisen ABC
 
Alkuun Sari listasi tärkeitä asioita mihin tahansa kouluttamiseen liittyen, lisäsin tähän joitakin kommentteja

  1.  Palkka: Vaikuttaa suoraan koiran motivaatioon, eli oltava kunnossa. Paras palkka löytyy kokeilemalla mikä juuri sille eläimelle sopii. Palkan sopivuus voi myös vaihdella tilanteesta ja treenistä toiseen.
  2. Tiedä mitä haluat: ennen kouluttamista, päätä mikä on kriteeri. Valitse kriteeri joka on sinulle ja koiralle mustavalkoinen ja selkeä. Pidä kouluttaessa kiinni kriteeristä.
  3. Palkkaa niin nopeasti kuin pystyt: mekaanisia taitoja kannattaa harjoitella etukäteen.
  4. Huomioi palkan sijainti
  5. Onnistu riittävän usein (80 % toistoista): jotta pääset tähän onnistumisprosenttiin, pilko käytös tarpeeksi pieniin osiin. Kun se sujuu, voit vaatia enemmän.
  6. Häiriöihin siedättäminen: paikka, ympäristö jne.
  7. Opeta palkkaamattomuus: ja myös ”avuttomuus” eli eleettömyys. Etene varovasti mutta suhteellisen nopeasti pienissä määrin.
  8. Opiskele koiraasi, jokainen on yksilö!
  9. Lopeta koulutus, jos käyt tunteelliseksi!

 
 
Haku
 
Pidin siitä, että ensin Sari luennollaan määritteli mitä käytöksiä hakuun kuuluu ja mitkä ovat hyvän hakukoiran ominaisuudet. Mielestäni tämä toi hyvän pohjan myös varsinaiselle maastokoulutukselle.

Hakuun liittyvät käytökset ovat: koira risteilee alueen ohjaajan käskyjen mukaisesti, on hallinnassa, löytää ja ilmaisee maalimiehet korrektisti ja työskentelee koko ajan samalla intensiteetillä. Muuten nämä olivat tuttuja juttua, paitsi intensiteetin osalta. Sari alkaa nopeasti ottamaan koiralle enemmän pistoja ja myös vaihtelee pistojen määrää paljon. Tämä siksi, että koira oppisi alusta saakka toimimaan järkevästi ja jaksaisi siten työstää pitkänkin etsinnän. Toisin sanoen, jos koiralla on paljon kokemusta siitä että sen ei tarvitse tehdä kuin muutamia pistoja tai aina sama määrä pistoja, se oppii juoksemaan aina urku auki eikä välttämättä jaksakaan työskennellä näiden muutamien pistojen jälkeen
 
 
Koiran ja ohjaajan ominaisuudet
 
Hyvän hakukoiran ominaisuuksia ovat muun muassa:

  • motivoitunut: pitää ihmisistä, on avoin ja rohkea, taistelutahtoinen, palkataan oikein
  • hyvä fyysinen kunto: ohjaajan vastuulla, ei lihava, osaa liikkua erilaisissa maastoissa, eteneminen maastonmuutosten yli
  • luottamus: suhde ohjaajaan, ohjaaja ei laita paikkoihin mihin koira ei ole valmis vielä menemään, ohjaaja ei vaadi liikaa liian varhain, ohjaaja on johdonmukainen ja oikeudenmukainen
  • kovuus: kestää epämiellyttäviä kokemuksia, ei muistele pahalla
  • temperamentti ja luonne vaikuttavat myös, tästä en kirjoitellut luennolla pidemmästi.

Hyvän ohjaajan ominaisuudet:

  • henkiset ominaisuudet: pitkäjänteisyys, hermojen hallinta, sosiaalisuus, kunnianhimo
  • fyysiset ominaisuudet: kunto ja terveys
  • taitavuus: kokemus ja kyky eläinten kouluttamiseen
  • koiran lukutaito: miksi koira toimii niin kuin toimii, aina siihen on syy ja useimmiten kyseessä on koulutukselliset asiat, koirat eivät huvikseen kiusaa ihmisiä, käytökseen usein vaikuttavat epävarmuus ja sairaudet jne.
  • on mustavalkoinen ja reilu
  • maastonlukutaito, etsintäsuunnitelma, tuulen vaikutus ja muut taidot

Näiden lisäksi Sarin mukaan tärkeää on myös ohjaajan ja koiran välinen suhde. Tekemisen tulee olla mukavaa ja hauskaa sekä ohjaajalle ja koiralle!
 
 
Pennun hakukoulutus
 
Kun pentua lähdetään kouluttamaan hakuun tärkeää on saada sille positiivisia ihmiskokemuksia sekä arjessa, että treeneissä. Sari ei suosi makkararinkiä pennuille, vaan ennemmin ottaa pennut mukaan tallaamaan metsään. Kun pentu itse ottaa kontaktia metsässä oleviin ihmisiin, se saa kehuja ja makupaloja. Luonnollisesti myöhemmin otetaan mukaan passiiviset maalimiehet, mutta tämä poistaa mahdollisen jännittyneen tilanteen joka saattaa muodostua makkararingissä kun ihmiset nököttää hiljaa metsässä.

Sarin mukaan on myös tärkeää totuttaa koira pentuna erilaisiin maastoihin ja alustoihin, ja kouluttaa se rauhoittumaan autossa odottaessaan. Sen lisäksi, on tärkeää että maalimieskäytös on alusta saakka korrektia – koiraa ei palkata hyppimisestä tai syliin tulosta, vaan mieluummin maalimies odottaa sitä että pentu luopuu (peruuttaa, kääntää päätä pois jne.) jonka jälkeen se palkataan. Pennun voi myös opettaa menemään maahan alusta saakka maalimiehen luona.
 
 
Hakuryhmä
 
Sarin mukaan edellytyksenä onnistumiselle haussa on se, että treenaa vain hyvässä hakuryhmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmää vetää joku osaava kouluttaja ja ryhmä treenaa säännöllisesti ja erilaisissa maastoissa. Tämän lisäksi olisi hyvä, että ryhmässä on hyvä ilmapiiri koska kireydet heijastuvat myös koiriin eikä se edesauta kenenkään oppimista. Jokaiseen treeniin keskitytään, ja treenissä piilojen paikat suunnitellaan ja merkitään huolella. Treenatessa koirat palkataan huolella (rauhassa, kehuen, leikitykset kunnolla, loppupalkka kunnolla) ja treeneissä vietetään se aika minkä koirat vaativat, eli ei kiirehditä. Sopiva ryhmäkoko on 6-8 koiraa ja treeneissä olisi hyvä vaihdella koirien järjestystä.
 
 
Palkkaaminen
 
Kuten aiemmin jo todettiin, koirat pitäisi palkata kunnolla ja kunkin koiran mukaan. Kaikki koirat eivät pidä samoista palkoista ja tavoista leikkiä. Sen lisäksi, aina kehutaan koiraa sanallisesti. Sekä ohjaajan että maalimiehen koiranlukutaito on tärkeää koiraa palkatessa, etenkin jos koira palkataan leikittämällä. Tämän lisäksi myös ruualla palkkaamisesta voi tehdä koiralle palkitsevampaa muun muassa avaamalla hitaasti purkin ja samalla kuiskutellen ja kehuen koiraa tms. Maalimiesten rooli on erittäin tärkeä hakukoiran palkkaamisessa, eli siihen pitäisi panostaa!

Maalimiesten palkkaamisen lisäksi olisi tärkeää myös tehdä kunnon loppupalkkaus viimeisellä maalimiehellä tai keskilinjalla. Silloin koko porukka kehuu ja palkkaa koiraa rauhassa. Mietin itsekseni myös, että olisi hyvä pitää keskustelu treenin sujumisesta vasta kun koira on loppupalkattu ja viety autoon – jos treenissä vaikka meni jotain pieleen, niin ei kannata harmitella sitä koiran ollessa vielä paikalla.

Ruokapalkkauksesta:

  • pennulle turvallinen
  • sopii varautuneille koirille, ruoka muuttaa mielentilaa (vastaehdollistamista)
  • sopii ahneille koirille
  • stressaaville koirille, ruoka rauhoittaa
  • helppo tuoda koiraa keskilinjalle ruuan avulla eli tukee treenin edistymistä
  • ruualla palkatessa koiralla oltava nälkä ja ruuan tulee oikeasti motivoida koiraa!
  • ruokapalkkausta voi parantaa lisäämällä jännityksellisyyttä ruan antamiseen ja lisäämällä kehut päälle

Lelupalkkauksesta:

  • motivoiva jos koira saalisviettinen ja taistelutahtoinen
  • pitää osata leikkiä oikein kunkin koiran kanssa
  • ei saa olla uhkaavaa tai taistelutilanne koiralle
  • väsyttää koiraa jonkin verran eli menettää tehoaan toistojen myötä
  • vaihtelevuus
  • turvallisuus otettava huomioon

Yleisesti ottaen jokaiselle koiralle kannattaa käyttää aikaa löytääkseen sen oikean palkan. Palkan olisi hyvä olla sellainen, mikä nostaa koiran virettä mahdollisimman ylös menemättä yli. Olisi siis tärkeää osata erottaa milloin koira on motivoitunut ja milloin stressaantunut, koska stressitason liiallinen nosto johtaa ongelmiin koiran hyvinvoinnissa. Kaiken kaikkiaan, motivaatio tulee positiivisten kokemusten kautta, ja vauhti oppimisen ja varmuuden kautta.

Ennen kisoja tulee koiralle opettaa luonnollisesti palkkaamattomuus. Sari ottaa palkkaamattomuutta mukaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa, ja vaihtelee palkan antamista. Tämä täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovaisesti, jotta koirna motivaatio ei kärsi liikaa. Kannattaa myös muistaa, että kehuminen on sallittua. Palkkaamattomuutta kannattaa harjoitella vaihtelevasti. Yksi esimerkki voisi olla vaikka niin, että kisoihin valmistautuva koira on ensimmäiset 200 metriä hakurataa palkatta, jonka jälkeen se saa viimeisiltä maalimiehiltä jokaiselta paremman palkan. Täten koiran motivaatio nousee loppua kohti, ja se saa kokemuksen, että vaikka välillä ei saa palkkaa lainkaan, yllättäen sitä voi tulla runsaastikin.
 
 
Vaatiminen
 
Siinä vaiheessa kun koira jo osaa, voi siltä myös vaatia. Sarin mukaan kuitenkin usein koiran huono suoritus johtuu koulutuksellisesta ongelmasta, koira ei yksinkertaisesti osaa. Sen lisäksi, jotta koiralta voi vaatia, sillä täytyy olla motivaatiota suorittaa – muuten päätyy heikentämään koiran suoritusta. Sarin mukaan koiralla pitää olla tuhat hyvää kokemusta, ennen kuin siltä voi vaatia asioita – mielestäni aika hyvä mittatikku! Sarin mukaan kuitenkin kunnon hakukoiran tulee kestää vaatimista, kunhan koiran osaaminen ja motivaatio ovat ensin kunnossa.

Mitä vaatiminen sitten tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi, jos koira kääntyy pistolta johonkin suuntaan, kutsutaan koira takaisin siihen kohtaan mistä se kääntyi, ja lähetetään uudelleen oikeaan suuntaan kunnes koira on edennyt suoraan alueen reunalle saakka. Jos koira lähtee etenemään vinoon mutta juoksee suorassa linjassa, sitä ei kutsuta pois koska silloin lähetys on ollut epäonnistunut tai huolimaton, mutta koira toimii oikein juostessaan suoraa linjaa vaikkakin väärään suuntaan. Tätä samaa me olemme tehneet jonkin verran, mutta pistojen osalta se on saattanut olla liian aikaista. Ilmaisuissa olen myös vaatinut Ässää aina suorittamaan uudelleen jos jokin osa-alue on mennyt pieleen, siinä on jo mielestäni tarpeeksi motivaatiota ja osaamista, että Ässä on kestänyt sen.
 
 
Koulutuksen eteneminen
 
Tärkeitä asioita muistaa kun edetään hakukoiran koulutuksessa ovat:

  • älä harjoittele yhtä osa-aluetta liian pitkään, koska koira jumiutuu helposti tiettyyn kaavaan
  • älä lähetä koiraa uudelleen jo läpikotaisin haetulle alueelle
  • älä takerru liikaa pikkuvirheisiin
  • koira pystyy oppimaan omista virheistään:  esimerkiksi jos koira karkaa etsimään, yritetään ottaa maalimies nopeasti pois että koira ei karkaamisen jälkeen löytäisi ketään tai toisaalta, jos koira etenee suoraan osoitettuun suuntaan, se löytää maalimiehen
  • älä helpota harjoitusta liian helposti, koiralla saattoi olla jokin hetkellinen epäonnistuminen

Sari listasi luennolla hakukoiran kouluttamisen askelmerkit – mielestäni erittäin hyödyllinen listaus. Tämä on jonkinlaisessa etenemisjärjestyksessä, mutta tuskin kiveenhakattuna.

1. Motivaatio etsimiseen ja maalimiehiin
2. Nenän käyttö

  •  esimerkiksi tuuli-ilmaisun avulla (tuuliriippuvaisuus vaarana!)

3. Käyttäytyminen maalimiehellä
4. Pistot eli suoraan eteneminen (50 m), alla keinoja kouluttamiseen

  • hajunhaku
  • näyttäytyvät
  • ääniavut
  • canis-risteily

5. Erilaiset maastot/piilot
6. Eteen kääntyminen

  • maalimies kuljettaa koiraa löydön jälkeen ja ohjaaja liikkuu eteenpäin
  • kutsutaan keskilinjalle jolloin maalimies passivoituu
  • rullakoiralla ohjaajan eteneminen lähetyksen jälkeen

7. Tyhjät ja siirtyminen keskilinjalle löydön jälkeen
8. Hallinta keskilinjalla
9. Pidempiä ratoja
10. Ilmaisu
11. Palkkaamattomuus
12. Kisat
 
 
Canis-risteily
 
Canis-risteilyä esiteltiin luennolla ja harjoiteltiin useamman koiran kanssa maastossa, ja se vaikutti oikein hyvältä tavalta saada aikaan liikkuva ja motivoitunut hakukoira. Se on se metodi jolla Sari usein kouluttaa ja on kouluttanut omiakin koiriaan. Se on harjoituksena ainakin lähes samanlainen kuin viuhka, mutta sitä jatketaan paljon pidemmälle. Se on luonteeltaan hauska, koska siinä koira itse melkein huomaamattaan oppii risteilemään ja irtoamaan ja ohjaaja ei kauheasti sekaannu koiran toimintaan, vähentäen mahdollisuutta kaikenlaiselle turhalle käskyttämiselle.

Hyvän risteilyn etuja ovat muun muassa:

  • alue käydään läpi systemaattisesti
  • säästyy aikaa ja koiralta voimia
  • ohjaaja oikeasti tietää mitkä alueet on etsitty
  • paremmat pisteet kokeista/hyväksytty koe

Alla on listattu canis-risteilyn kouluttamisen vaiheet järjestyksessä
 
 
1. vaihe: perusteet
 
Ollaan kentällä tai avoimessa maastossa. ”Keskilinjan” molemmin puolin on 1 maalimies, joista toinen on kyykyssä (”aktiivinen”) ja toinen seisoo (”passiivinen”). Koira päästetään ensin kyykyssä olevalle maalimiehelle syömään palkka, kun koira on valmis, maalimies nousee ylös ja muuttuu passiiviseksi. Alkuun koiraa saatetaan joutua kutsumaan, mutta ne oppii pian, että toisellakin maalimiehellä on palkkaa. Kun koira palaa ensimmäiseltä, ohjaaja kääntää rintamasuunnan jo toiselle maalimiehelle ja on sellaisessa kohdassa että koiran juostessa toiselle maalimiehelle, se menee ohjaajan ohi. Jokaisella toistolla maalimiehet etenevät keskilinjan suuntaisesti ja hiukan kauemmaksi keskilinjalta. Tehdään noin 10-15 pistoa, maalimiehet pysyvät koko ajan näkyvillä. Tätä toistetaan 1-2 kertaa.
 
 
2. vaihe: yleistäminen metsään
 
Ollaan avoimessa metsämaastossa, muuten sama harjoitus kuin edellinen. Aloitetaan maalimiehet näkyvillä, pidennetään n 5 metriä per pisto. Näkyvyyden salliessa pidennetään 50 metriin saakka. Tehdään pari treeniä tätä vaihetta.
 
 
3. vaihe: maalimiehet osittain piilossa
 
Maalimiehet ovat jo osittain piilossa, etäisyydet 30-50 metriä. Jos koira pysähtelee, pitää palata vielä edelliseen treeniin eli pienemmät etäisyydet ja kaikki maalimiehet näkyville. Tätä vaihetta 2-3 treeniä.
 
 
4. vaihe: osa maalimiehistä kokonaan piilossa
 
Useampi maalimies on kokonaan piilossa, alkuun voi olla myös näkyviä. Tarkoitus on, että koira juoksee ilman ”ajatusta”, eli luottaa että toisella puolella suoraan edessä on aina maalimies. Tämä vaatii siis avustajan joka varmistaa, että ohjaaja seisoo oikeassa kohtaa keskilinjaa ja maalimies on oikeassa kohtaa toisella puolella. Tätä tehdään noin 4 treeniä.
 
 
5. vaihe: kaikki maalimiehet piilossa
 
Sama kuin aiemmin, mutta kaikki maalimiehet ovat piilossa. Koiraa ei vielä lähetetä tyhjille, eli koiran juostessa yli aina toisella puolella keskilinjaa on piilossa maalimies. Jos koira tekee vahingossa tyhjän, eli ei mene perille saakka, lähetetään toiselle puolelle ja jäänyt maalimies siirretään eteen seuraavalle ”yliheitolle”. Sari ei suosittele tässä vaiheessa kahta tyhjää samalle puolelle. Myöhemmin kun tehdään tyhjiä, ei harjoitella niitä vastatuuleen alkuun, koska koira haistaa jo että alue on tyhjä.
 
 
6. vaihe: hallintaa mukaan
 
Voidaan välillä pysäyttää koira ennen yliheittoa toiselle puolelle (sen sijaan että ollaan rintamasuunta toiselle puolelle, käännytään koiraa kohti, kutsutaan sitä ja palkataan välittömästi sen tullessa luokse). Liitetään etsintäsanaa koiran ylittäessä keskilinjan ja sitä lähettäessä. Harjoitellaan myös hakualueelle siirtymistä hallinnassa eli mukana kulkemisesta palkaten.
 
 
7. vaihe: vaikeutetaan treeniä
 
Treenataan vaikeammissa maastoissa ja olosuhteissa. Voidaan helpottaa uusissa maastoissa treeniä muuten, että saadaan onnistumisia. Tarvittaessa voi myös pysäyttää koiran ja käyttää apuja (näkö, haju, ääni) jos koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Apuja on hyvä käyttää niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin tarvitsee. Tavoitteena on onnistuneet pistot, ja jos koira tarvitsee yli kolmannekselle pistoista apuja, on edetty liian nopeasti.
 
 
8. vaihe: tyhjät mukaan
 
Aloittaan helpossa maastossa. Aloitettava varoen, esimerkiksi ekassa treenissa 1-2 tyhjää, sitten ei yhtään, kolmannessa 1 tyhjä, sitten 3-4 tyhjää jne. Käytä tyhjien varovaan lisäämiseen se aika minkä vaatii eli tavoite on, että koira pysyy motivoituneena.
 
 
9. vaihe: ilmaisut mukaan
 
Ilmaisu koulutetaan erikseen ensin. Kun tuodaan hakumetsään, otetaan ensimmäisillä maalimiehillä ilmaisut kun koira vielä vireä, ja lopputreeni suoralla palkalla. Jos samassa treenissä on sekä suoraa palkkaa että ilmaisua, pitää maalimiesten olla selkeitä – suorassa palkassa aloitettava heti palkkaaminen ja oltava koiralle aktiivinen (kehua, liikkua, palkata). Jos odotetaan ilmaisua, maalimiehen oltava selkeästi passiivinen – koirasta ei saa tehdä epävarmaa. Ilmaisujen sujuessa, niitä otetaan yhä useammalla maalimiehellä. Tässä vaiheessa ei oteta tyhjiä lainkaan.
 
 
10. vaihe: tyhjät ja ilmaisut mukana, viimeinen vaihe
 
Palautetaan tyhjät pistot treeniohjelmaan, alkuun niin että osassa treeneistä on tyhjiä ja suorat palkat ja osassa ei tyhjiä ja ilmaisut, kunnes sekoitetaan eli otetaan kumpiakin samassa treenissä. Jos koira on rullakoira, siirretään se kiintorullaan (jos käytetty irtorullia aiemmin). Tässä vaiheessa koira alkaa olla ”valmis”. Uusissa hakumaastoissa kannattaa treeniä ekalla kerralla vähän helpottaa, jotta koira oppii että uusissakin paikoissa se onnistuu, tekee löytöjä ja saa palkkansa. Maalimiehiä voi olla uusissa maastoissa enemmän kuin normaalissa treenissä (paljon maalimiehiä, paljon onnistumisia ja paljon palkkaa)
 
 
Maalimiehet
 
Treenatessa pitää muistaa vaihdella maalimiesten määrää ja sijaintia. Alkuun opetetaan, että maalimiehet ovat aina 50 metrissä, mutta sen jälkeen voidaan laittaa ”yllätysmaalimiehiä” vaikkapa puoleenväliin tai lähelle keskilinjaa, jotta koira oppii pitämään nenäänsä aina auki. Hyvä tapa testata tätä sekä myös palkata koiraa tyhjästä pistosta on laittaa maalimies koiran paluumatkalle odottamaan. Jos koira löytää sen niin hyvä, mutta jos se palaakin eri reittiä kuin kuviteltiin, niin maalimies nousee pois ja koiran treeniä jatketaan normaalisti. Koiraa ei siis käskytetä uudelleen tyhjälle, vaan tämä lisä-maalimies löytyy jos löytyy.
 
 
Ilmaisu
 
Ilmaisu yhdistetään hakuun vasta kun pohja kunnossa, mutta se toki voidaan kouluttaa koiralle erikseen jo aiemmin. Vaikka koiralla on jo ilmaisu kunnossa, niin kannattaa vaihdella suoraa palkkaa ja ilmaisua – näin koira menee aina maalimiehelle saakka varmistamaan jos tämä olisi se kerta kun se saakin palkan heti eikä vasta ilmaisun jälkeen. Näin voidaan ehkäistä ”kaukoilmaisua” etenkin rullakoiralla.

Haukkuilmaisun ominaisuuksista:

  • Se on luontaista, nostaa koiran virettä, valeilmaisut harvinaisia, nopea ja helppo tapa
  • ei sovi pidättyväiselle, väsyessä voi haukkua huonosti, jos ei luontaista voi olla vaikea saada haukkumaan hyvin, kuuluvuus saattaa olla joskus heikko

Haukkuilmaisu voidaan kouluttaa esimerkiksi turhauman kautta. Turvallisinta on kouluttaa koira ensin haukkumaan omaa ohjaajaa. Vieraalle koulutetaan ensin koira haukkumaan niin, että ohjaaja on lähellä, sitten ohjaaja jää jokaisella toistolla vähän kauemmaksi eli koulutetaan takaperin ketjuttamalla. Umpipiiloilla on kätevää kouluttaa tarpeeksi iso etäisyys maalimieheen. Erikseen voidaan myös kouluttaa koira ilmaisemaan maalimiestä erilaisissa asennoissa ja piiloissa. Haukkumiseen kannattaa myös lisätä kestoa nopeasti, että lyhyt haukku ei vakioidu. Palkkaamisen ajoitus pitäisi osua siihen hetkeen kun koira haukkuu hyvin, riippumatta siitä missä kohdalla ohjaaja on tulossa. Toisin sanoen, kannattaa vaihdella palkan ajoitusta muun muassa siihen kun ohjaaja on vasta matkalla piilolle, ohjaaja on maaliomiehen luona, ohjaaja kiertää maalimiestä jne.

Rullailmaisu sopii taasen luonnostaan huonosti haukkuvalle koiralle tai pidättyneelle koiralle. Se on melussa varmempi kuin haukkuilmaisu, ja koira myös jaksaa paremmin ilmaista väsyneenä kuin haukkuva. Siinä on suurempi valeilmaisun vaara kuin haukkuvalla, se on hitaampi rakentaa ja sen kouluttaminen vaatii taitoa. Se myös edellyttää jokseenkin hyvää kuntoa sekä koiralta, että ohjaajalta.

Rullailmaisun koulutukseen on useita eri tapoja:

1. Perinteisesti

Maalimies vie koiran metsään, antaa rullan koiralle ja ohjaaja kutsuu luokse liikkuen samalla keskilinjaa eteenpäin. Koira antaa rullan ohjaajalle ja alkuun maalimies voi vaikka kutsua koiraa kun koira on kiinni. Sitten ohjaaja ja koira juoksevat yhdessä maalimiehelle, jossa koira palkataan. Tässä toki pitää koiralla olla esineen kantaminen jo kunnossa.

2. Takaperin ketjuttaen

Ensin opetetaan näyttö eli koira juoksee maalimiehen luokse hihnassa, menee maahan makaamaan ja saa palkan. Sitten koira istuu ohjaajan sivulle, ottaa rullan ohjaajalta ja luovuttaa heti takaisin, jonka jälkeen koira päästetään näytölle. Sen jälkeen koira ensin nostaa rullan maasta ohjaajan luona, luovuttaa ja pääsee näytölle, ja sen jälkeen rulla siirretään maalimiehen viereen maahan pikkuhiljaa.

Rullakoiralla kiintorulla voi roikkua kaulassa jo ensimmäisistä treeneistä lähtien. Kun ilmaisu sujuu irtorullilla kaikkien piilojen ja erilaisten maalimiesten osalta, sekä koira osaa jo tehdä mm.tyhjiä pistoja, voidaan siirtää koira kiintorullalle.

Huomautuksena tässä välissä, että Ässähän on koulutettu suoraan kiintorullalle, mutta muuten periaate on sama kuin kohdassa 2 eli takaperin ketjuttaen.

Valeilmaisujen ennaltaehkäisyyn Sari suosittelee risteilyn ja tyhjien kouluttamista ennen ilmaisun mukaan ottamista. Hän myös suositteli runsasta suoran palkan käyttöä. Valeilmaisut voivat myös kertoa motivaation puutteesta, eli motivaation rakentamisen kautta voi myös korjata valeilmaisuongelmia. Jos valeilmaisu johtuu koiran kuormittumisesta, tätä kuormaa pitäisi saada alas onnistumisten kautta.
 
 
Jäljestäminen hakumetsässä
 
Ennaltaehkäistäkseen jäljestämistä maalimiesten tulisi aina kiertää piiloille. Sen lisäksi tulisi myös vahvistaa ilmavainua esimerkiksi hajuhaun avulla. Voidaan tehdä myös koiralle valejälkiä jotka vain johtavat takaisin keskilinjalle, jotta koira oppisi että jäljestäminen hakumetsässä ei johda maalimiehen löytämiseen. Maalimies voidaan myös pyytää tulemaan pian pois jos koira lähtee maalimiehelle jäljestämällä, tai koira voidaan aina kutsua pois jos se lähtee jäljestämään. Voidaan myös käyttää ääni- tai näköapuja, jotta saadaan koiran ajatusta pois jäljestämisestä ja päätä ylös.
 
 
Perusteiden jälkeen
 
Treeniä voidaan perusteiden hallitsemisen jälkeen vaikeuttaa muun muassa lisäämällä matkaa rohkeasti ja vaihtelemalla treeniä muun muassa piilojen, maastojen ja maalimiesten osalta. Välillä on hyvä tehdä myös lyhyitä treenejä. Myös tyhjien suhdetta maalimiehiin on hyvä vaihdella, ettei koira ala ”laskemaan” ja ennakoimaan. Motivaatiota ja mielenkiintoa voi lisätä yksittäisillä näyttäytyvillä maalimiehillä, norjalaisella sekametsällä, pakenevilla jne. Myös palkkaa on hyvä vaihdella, jopa treenin sisällä – ensimmäisillä on jotain ei niin hyvää ja viimeisillä superpalkkaa. Palkkaamattomuus on hyvä kouluttaa vähitellen ja vaihdellen. Tarvittaessa myös vaaditaan, pitäen kuitenkin mielessä koiran osaamistaso ja motivaatio.
 
 
Lopuksi
 
Lopussa Sarin suositus oli, että treenaaminen ei saa olla liian vakavaa vaan sen tulee olla mukavaa – samoilla linjoilla 🙂 Jokaisen tulisi asettaa realistiset tavoittee ottaen huomioon sekä koiran että omat ominaisuudet ja resurssit.

Omasta mielestäni tämä oli kyllä yksi parhaita koirankoulutusluentoja mihin olen osallistunut! Asiat oli esitelty järjestelmällisesti, luennoitsija oli asiantunteva ja loi hyvän ilmapiirin keskustelulle. Asiakin oli mielenkiintoista ja hyvin järkeenkäypää. Kirjoittelen myöhemmin toisen kirjoituksen meidän varsinaisista treeneistä, siitäkin sain paljon ajatuksia ja hyviä neuvoja etenemistä varten!

Hakutreenit 4.7.2016

Treenasimme ensimmäistä kertaa kaistaleita. Tämä tarkoittaa sitä, että koko hakualuetta ei ole tallattu, vaan kummallekkin puolelle on tallattu noin 10 metriä leveitä ja 50 metriä syviä kaistaleita. Kaistaleiden välissä on kymmenien metrien verran tallaamatonta aluetta. Me tallasimme 2 kaisteletta kummallekkin puolelle. Ajatus tässä on ohjata koiraa etenemään suoraan. Pohjataitona koiralla olisi hyvä olla ymmärrys siitä, että maalimies on tallatulla alueella – sen mennessä ulos tästä kapeasta tallatusta kaistaleesta, sen pitäisi ymmärtää palata takaisin tallauksen puolelle. Koiran pysyessä tallatulla alueella ja edetessä tarpeeksi pitkälle, se tulee löytämään maalimiehen – näin se toivottavasti oppii etenemään suoraan lähetettyyn suuntaan.

Ässällä oli jokaisen neljän kaisteleen päässä maalimies, mutta kaikki eivät olleet piiloissa yhtäaikaa. Maalimiehet laskivat 10, 15, 20,ja 25:een koiran tultua näytölle. Matkalla radalle se veti voimakkaasti jotain hajua päin. Sitten lähetettyäni sen ensimmäiselle kaistaleelle, se jäi haistelemaan puoliväliin jotakin hajua. Se loppujen lopuksi eteni maalimiehelle saakka mutta ei aloittanut ilmaisua, vaan jatkoi hajujen tutkimista. Menin lähemmäksi, annoin sille vihjeen ”ukko” jonka jälkeen se viimein teki homman loppuun. Jälkeenpäin ilmeni että juuri niillä paikkeilla oli ennen treenejä käynyt juoksuinen narttukoira… Ei ihan ole siis Ässän ilmaisu ja halu etsiä niin vahva, että ajaisivat yli juoksuisen nartun hajuista. Hyvä tietää!

Toiselle maalimiehelle lähettäessä se keskittyi jo paremmin, mutta tämä maalimies oli erittäin syvällä, syvemmällä kuin 50 metriä. Se oli myös myötätuulen puolella, joten hajuapujakaan ei saatu. Menin loppujen lopuksi parikymmentä metriä lähemmäksi maalimiestä, jotta se irtosi tarpeeksi. Ilmaisu sujui hyvin.

Kolmas kaistale ja maalimies oli vastatuuleen, Ässä sai todennäköisesti jo keskilinjalle hajun maalimiehestä eli irtosi vauhdilla suoraan. Ilmaisu sujui taas hyvin. Täytyy myös lisätä, että kun jossain vaiheessa Ässä pudotti rullaa jo minun lähellä mutta ennen kämmenkosketusta, tai että sillä oli huono kämmenkosketus, niin nyt se tuo rullan hyvin kämmeneen saakka. Rullan säädöillä on kyllä iso vaikutus tähän, viimein saatiin sekä rulla niin ylös maasta että se ei ole aina auki ja sopivan tiukalle, että se saa sen nostettu mutta se ei pysty sitä helposti juostessa pudottamaan suusta. Se myös tuo rullaa jo hyviä matkoja minulle saakka, kun jossain vaiheessa minun piti olla näkyvissä jotta se toi rullan minulle.

Neljäs maalimies oli taas myötätuulen puolella, mutta sinnekkin se irtosi hyvin – josko se viimein hahmotti kaistaleenkin kun ei ollut hajuapuja eikä häiriöhajuja. Maalimiehellä se oli nostanut rullan maalimiehen olkapään kohdalla ja vasta sitten koskettanut kosketuskeppiin. Maalimies oli hyväksynyt tämän ilmaisun, eikä se toki valtava virhe ole. Loppuosa ilmaisusta sujui hyvin.

Se kuitenkin herättää taas pohdinnan siitä, että milloin on oikea aika ottaa kosketuskepit pois. Täytyy olla nyt tarkkana siitä, että jatkaako Ässä tätä rullan nostoa ennen kepin koskettamista, vai menikö se nyt vain tämän kerran asioiden edelle. Ehkäpä pistoja ja hakua pitäisi pystyä vielä jonkin verran vaikeuttamaan ennen kuin on aika ottaa kosketuskeppiapu pois. Jos rullakoirilla on taipumusta nostaa rulla liian aikaisin kun ne ovat vaikeissa tilanteissa tai kun niillä on enemmän painetta, ehkä kannattaa harjoitella niitä hakutilanteita ensin kosketuskepin kanssa. Näin siksi, että koiralla olisi alkuun paremmat mahdollisuudet onnistua ilmaisussa sellaisissakin olosuhteissa tai sellaisessa mielentilassa. Esimerkiksi pitäisi varmaan olla siinä vaiheessa treeniä, että sille tehdään jo tyhjiä tai jo vähän pidempiä ratoja, tai että olosuhteet ovat rankemmat muuten (vaikkapa hakua suolla, lumihangessa tai räntäsateessa tms.) Pitäisi myös jotenkin pystyä imitoimaan koejännitystä ja saada vieraita ihmisiä maalimiehiksi. Eli ehkä maltetaan vielä sen päätöksen kanssa, ja keskitytään nyt siihen, että Ässä oppii kunnolla irtoamaan ja liikkumaan alueella.

 

Hakutreenit 13.6.2016

Kevätkauden viimeiset hakutreenit olivat myös Ässän kevään parhaat treenit, tai voisi sanoa jopa Ässän kaikkien aikojen parhaat treenit. Olemme koko kevään hinkanneet ilmavainua tuuli-ilmaisulla/hajuhaulla, eli koira viedään sellaiseen paikkaan, että se saa varman ilmavainun maalimiehestä. Tämän jälkeen koira lähetetään joko paikoiltaan, tai sitä viedään vähän matkaa tai pidemmästi keskilinjalle josta se lähetetään. Maalimies on mennyt ideaalitilanteessa piiloon niin, että jäljestäminen ei ole mahdollista lähetyssuunnasta. Tällä ollaan taklattu Ässän vahvaa maavainuisuutta. Sen lisäksi, en ole vielä saanut Ässää irtoamaan suoraan, vaan se on tehnyt sille ominaista siksakkia ja pysynyt siinä haulikonkantaman sisällä…

Nämä treenit olivat avoimessa kangasmetsässä ja melko olemattomissa tuuliolosuhteissa. Tuuli oli puuskittaista ja vaihtoi suuntaa treenin edetessä. Ässä lähetettiin ensin vasempaan etukulmaan. En lähtenyt hakemaan tuuli-ilmaisua, vaan otin riskin ja menin muutaman metrin sisään alueelle ja lähetin koiran sen pitäessä nenää ylhäällä ja ollessa suuntautunut oikeaan suuntaan. Aivan kuin jotakin olisi loksahtanut paikoilleen, ja niin se vaan upposi suoraan ja kulmaan saakka. Rullan luovutusta varten menin vielä hieman lähemmäksi, koska etäisyys oli 30-40 metriä. Ilmaisu sujui hyvin, sekä rullan tuonti, että näytölle vienti.

Toinen maalimies oli edennyt oikeassa etukulmassa olevasta supasta viitisen metriä radan suuntaisesti eteenpäin. Ässä lähti taas suoraan etukulmaan. Sen jälkeen se pyöri hetken supan laitamilla (siellä oli edellisten maalimiesten hajuja), kävi hieman oikealla tarkistamassa, palasi alueen reunalta takaisin alueelle ja lähti etenemään alueen suuntaisesti (eli teki pienen laatikon!). Sieltä löytyikin maalimies, ja ilmaisu sujui taas hyvin.

Kolmas maalimies oli vasemmalla keskipiilolla, hiukan lähempänä koska sille ei haluttu ottaa riskiä ison polun kanssa jonka yli sen olisi pitänyt painaa jos maalimies olisi ollut piilolla saakka. Tämäkin sujui täydellisesti, koira irtosi suoraan osoittamaani suuntaan nenä ylhäällä ja ilmaisut menivät täydellisesti.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän treeniin ja Ässän edistymiseen! Ikään kuin sillä olisi yhtäkkiä loksahtaneet palaset paikoilleen: nenä ylhäällä etsiminen, suoraan eteneminen alueen rajalle saakka ja ilmaisu 30 m+ etäisyyksillä! Tästä on todella kiva jatkaa. Alla joitakin treenikaverin ottamia kuvia tästä treenistä, kiitos paljon kuvista Miia!

 

 

 

 

Pelastuskoiratreenailuja

Jälkitreeni 23.4.2016

Lauantaina 23.4. käytiin tekemässä jälki Paloheinän nurmikolle. Jälki oli pitkä, varmaan vajaa kilometri ja alusta oli aivan liian vaikea – vetinen ja lyhyt nurmikko. Kaiken lisäksi jäljellä oli käyttöesineitä ensimmäistä kertaa. Sanomattakin selvää siis, että Ässän jäljestäminen oli vähän niin ja näin.. Alkupäässä jälkeä nenä oli välillä paljonkin ylhäällä, varmaankin läheisen, raskaasti liikennöidyn ulkoilureitin, merkkaukset leijailivat nenään. Luonnollisesti harhajälkiä oli nurmikolla myös runsaasti. Nurmikolla olevien lätäkköalueiden ylittäminen meni vähän sinne päin.

Jäljellä oli 5 esinettä, ensimmäinen ja viimeinen olivat tuttuja keppejä ja kolme keskimmäistä jäljentekijän käyttöesineitä. Käyttöesineiden ilmaisut eivät oikein sujuneet, Ässä halusi jäljestää niistä yli. Positiivista oli, että ensimmäinen esine olikin heti ensimmäisten kymmenien metrien sisällä jäljennostosta. Yleensä ensimmäiset esineet ovat Ässällä olleet vasta jäljen puolivälin jälkeen. Tästä huolimatta, Ässä nosti ensimmäisen esineen eli toisen kepeistä hienosti.

Kuivemmassa ja vähän pidemmässä heinikossa sujui jo paremmin, ja hiekkapolkujen ylitykset menivät tarkasti. Tämän jälkeen häiriöt taas lisääntyivät – jälki kulki lähellä jalkakäytävää ja sen reunustan hajuja, ja istutuksia jotka Ässän kiinnostuksen tason perusteella olivat kanien majapaikkoja. Tämän jäljen kruunasi jäljeltä löytynyt, puoliksi syöty päästäinen jonka syömisen Ässä olisi halunnut hoitaa loppuun. Eli kertakaikkiaan fiasko, mutta ajatus olikin testata rajoja. Tähän saakka jälkitreenit ovat menneet joka kerta todella hyvin, ja nyt on selvää, että tuollainen jälki ja tuollaisissa olosuhteissa ei vielä onnistu. Eli kriteeriä pitää nostaa vähän maltillisemmin ja tehdä lisää treeniä vähän helpommissa olosuhteissa. Sen lisäksi olisi hyvä treenata lisää esineilmaisua erikseen käyttöesineillä ennen niiden lisäämistä uudelleen jäljelle.

Alla kuva tämän tapahtumarikkaan jäljen loppupäästä, Ässä on ilmaissut hansikkaan ja makaa esineen merkiksi esine etutassujen välissä. Kiitos kuvasta Riikka!

13091785_10154774774764057_1311875460_o

Rauniotreenit 25.4.2016

Rauniotreeneissä meillä oli miljööbaana, eli ryhmän koirat ja ihmiset olivat yhtäaikaa raunioradalla ja kuljimme jonossa rauniolla, välillä putkiin ryömien, välillä kasojen yli kiiveten. Tarkoitus on, että koirat tottuvat myös toisiinsa radalla ja oppivat kulkemaan ohjaajiensa kanssa haastavista paikoista. Meidän osalta miljööbaana sujui hyvin muuten paitsi maan alle menevän putkiston osalta. Sinne Ässää jännitti tulla – sillä ei ole ollut vielä umpipiiloja ja esim. putkia koska olemme keskittyneet ilmaisun treenaamiseen raunioilla. Minä menin edeltä putkeen ja Ässä löikin puolessa välissä jarrut pohjaan ja luikerteli valjaista pois. Se ei onneksi mennyt hengailemaan muiden koirien kanssa, ja palasin takaisin laittamaan valjaat ja yritettiin uudelleen. Tällä kertaa, kun olimme päässeet putkeen sisään yhdessä, kouluttajamme tuli ”tulpaksi” toiseen päähän putkea, ja minä odotin putkiston keskellä pienessä tilassa. Hetken arpomisen jälkeen se tuli kuin tulikin itse luokseni, ja jatkettiin ulos toisesta putkesta. Putket ovat siis yksi treenattava asia raunioilla.

Positiivisia asioita tässä treenissä olivat muun muassa se, että Ässä oli rennon leikkisä muiden koirien seurassa ja se, että se tuli itsenäisesti ilman isompaa numeroa palotalon ritiläportaat alas. Alas tultuaan kylläkin se meinasi valita palkaksi meidän edellä kulkeneen ihanan Ilpo-koiran minulla olleen ruokapurkin sijaan 🙂

Tämän lisäksi tehtiin lyhyt ilmaisutreeni, jossa totutettiin ensin radan reunalla ja sitten radalla yhden maalimiehen verran Ässää siihen, että maalimies silittää koiraa. Todellisessa etsinnässähän eksynyt saattaisi muun muassa silittää hänet löytänyttä koiraa, ja tätäkin on hyvä vähän treenata jo hyvissä ajoin. Treeni sujui ihan hyvin, Ässä antoi maalimiehen koskettaa sitä kevyesti Ässän maatessa maalimiehen vieressä ja odottaessa palkkaansa.

Hakutreenit 2.5.2016

Hakutreeneissä toteutettiin samankaltainen treeni kuin viimeksi. Kaksi maalimiestä olivat tallaamattomalla alueella. Lähestyimme maalimiehiä tuulen alta, ja kun koira nosti nenäänsä ja vaikutti saaneensa hajun maalimiehestä, vapautin sen etsimään vihjeellä ”ukko”. Ensimmäinen maalimies oli n. 15 metrin päässä, ja toinen n. 30-40 metrin päässä. Toisella maalimiehellä etäisyys lähetyspaikan ja maalimiehen välillä oli siis jo jonkinlainen. Sen lisäksi välillä oli jonkin verran kaadettua risukkoa, joka teki koiran liikkumisesta vähän hankalampaa. Etäisyydestä ja vähän hankalasta maastosta huolimatta Ässä kantoi rullan perille saakka minulle!

Seuraavia askeleita tässä treenissä voisi olla, että käymme hakemassa hajun ja siirrymme joka kerta vähän lähemmäksi keskilinjaa ennen lähetystä. Sen jälkeen lähetykset voisi tehdä keskilinjalta, mutta maalimiehet aina tuulen alla. Kun tämäkin sujuu, eli koiralla on vahva ajatus siitä, että ”ukko”-vihjeen kuullessaan se lähtee täysiä ja nenä taivasta kohden etenemään, voi varovasti ottaa myötätuulipistoja ilman hajuhakua mukaan kuvioon.

 

 

 

 

Hakutreenit 18.4.2016

Hakutreenissä Ässällä oli kaksi maalimiestä, yksi kummassakin etukulmassa. Alue oli tallaamaton ja Ässä ensimmäinen koira treenivuorossa. Ajatuksena on nyt vahvistaa ilmavainun käyttöä merkittävästi, jotta päästään eroon liiallisesta jäljestämiseen tukeutumisesta. Tätä Ässä tekee sekä pelastushaussa että metsästäessä, ja se ei ole yllättävää – weimari on tyypillisesti maavainuihin tukeutuva koira ja rodun juuret ovat jälkikoirissa. 

Maalimiehet menivät piiloihin kaukaa kiertäen niin, ettei Ässä törmäisi jälkeen ainakaan välittömästi. Etenimme Ässän kanssa, Ässä liinassa kiinni, tuulen alle. Kun koira merkkasi ihmisestä tulevan hajun selkeästi, päästin Ässän irti. Ensimmäiselle maalimiehelle lähtiessä Ässä kesken matkaa hukkasi ajatuksen, ehkä otti häiriötä jälkijoukoista tai sitten nenään tuli jokin toinen haju. 

Tahdoin koiran luokse, kytkin sen uudelleen, ja jatkettiin maalimiehen lähestymistä. Toisella kerralla, maalimiehen merkattuaan ja irtii päästämisen jälkeen, Ässä eteni suoraan maalimiehelle. Rullan nostossa oli vähän hämminkiä, ja lähetin sen kertaalleen uudelleen nostamaan rullan. Toinenkaan toisto ei mennyt aivan putkeen, mutta koska hässäkkää sillä maalimiehellä oli jo tarpeeksi, hyväksyin suorituksen ja lähetin Ässän näytölle.

Toisella maalimiehellä nähtiinkiin kerta kaikkiaan onnistunut suoritus. Lähestyimme maalimiestä taas tuulen alapuolelta. Koira nosti nenää n. 20-30 metrin päästä maalimiehestä. Me olimme harvassa mäntymetsässä, ja maalimies tiheämmässä kuusikossa. Kuvion raja eli tiheän metsikön ja harvennetun metsän raja kulki suurinpiirtein keskilinjan mukaisesti. 

Koira nosti nenäänsä oikealle etuviistoon seisoessani selkä keskilinjaan päin, eli maalimies oli oikeassa etukulmassa. Päästetyäni sen vapaaksi se kuitenkin juoksi kohtisuoraan kuviorajaan, ja lähti siitä ensin vasemmalle. Juostuaan muutaman metrin se kuitenkin korjasi suunnan nopeasti vastakkaiseen suuntaan, ja lähti etenemään maalimiehelle vauhdilla ja nenä upeasti taivasta kohti. Oli kerta kaikkiaan mahtava nähdä kuinka se eteni voimakkaasti ilmavainua käyttäen. 

Koska se mitä tapahtuu, vahvistuu, nyt olisi todella tärkeää saada lisää näitä onnistumisia – hyvä tuuli, selkeä tuuli-ilmaisu eli maalimiehen merkkaus, ja suora ja nopea irtoaminen maalimiehelle. On tärkeää myös, että koiran on vaikea käyttää jälkeä hyväkseen siitä suunnasta mistä tulemme, ja että maalimies on todellakin piilossa ja matalana kunnolla. Olisi myös hyvä päästä treenaamaan Ässää joko tallaamattomaan metsään tai tallatun metsän tapauksessa treenin alkupuolelle, ennen kuin keskilinjalta piiloille muodostuu vahvat jäljet. Koiraa vapauttaessa alan sanomaan jo käytössä olevaa vihjettä ”ukko”, jotta se yhdistyisi viimein oikean näköiseen tekemiseen – haluan, että valmiissa käytöksessä, vihjeen kuullessaan, Ässä lähtee eteenpäin vauhdilla ja ilmavainua käyttäen.

Koiran löydettyä toisen maalimiehen, se oli ilmaissut hyvin, eli nostanut rullan oikeassa vaiheessa. Se mistä saan itse joka kerta hyvän fiiliksen on se hetki, kun näen koiran tulevan puskan tai mäen takaa näkyviin rulla suussa 😊 Myös loppuosa ilmaisusta sujui hyvin. Toinen maalimies oli laskenut neljään ja toinen kahdeksaan ennen kuin antoivat palkat. Muistin myös haastatella maalimiehiä. Seuraavassa treenissä maalimiehet voisivat laskea kuuteen ja kahteentoista. Mutta tästä on hyvä jatkaa – nyt ei muuta kun peukut pystyyn tuulisen kevään ja kesän puolesta 😊

Rakennusetsintää ja hakua

Maaliskuussa ollaan starttailtu treenikautta pelastuskoirajutuissa. Ensin oltiin treenaamassa rakennusetsintää Ässälle uudessa rakennuksessa. Siellä Ässällä oli neljä maalimiestä. Ilmaisut sujuivat hyvin, mutta ehkä uudesta paikasta tai treenitauosta johtuen, se ensimmäistä kertaa elämässään nosti etsiessään rullaa suuhun. Saattaa mennä myös kokemattomuuden piikkiin, rakennuksissa ei olla montaa kertaa oltu treenaamassa. Jatkossa, kuten ei nytkään, tähän ei reagoida mitenkään. Sen lisäksi on hyvä olla vielä koiralla apuna kosketuskepit, jotka toimivat vihjeenä rullan nostolle silloin kun koira oikeasti on maalimiehellä.

Hakutreenissä tavoitteena oli treenata eleettömyyttä, eli tarkemmin sanottuna ohjaajan eleettömyyttä. Alueella oli 2 maalimiestä etukulmissa. En antanut koiralle mitään vihjettä, vaan päästin sen vapaaksi kun sen nenä osoitti oikeaan suuntaan. Se irtosi hyvin, maalimies oli tuulen päällä eli sieltä suunnasta tuuli mukavasti. Se nousi jopa pienen kallion päälle, ja maalimies löytyi kallion toiselta puolelta. Ilmaisu sujui hyvin ja koira toi rullan minulle todennäköisesti ennätysmatkan. Toisella maalimiehellä oli ongelmia, suunta oli siis myötätuuleen ja Ässä tukeutui maahajuihin eikä irronnut yhtä hyvin. Sen myötä se myös pariin kertaan sai rullan aukeamaan niin ettei se pystynyt ilmaisemaan. Ekalla kerralla kutsuin sen luokse ja säädin rullan, tokalla kerralla se oli jo maalimiehellä eikö ilmaisu siten onnistunut. Pyysin koiran luokse ja annoin näytä-vihjeen jotta koira sai palkan löydöstä. 

Jo viime vuonna rullan kanssa oli ongelmia. Täytyy tarkistaa sen säätöjä vielä ja laittaa mahdollisesti jotain teippiä tms. jotta pantaosan soljet pysyvät kiinni. Luonnollisesti rullaosaa ei voi laittaa kiinteäksi, ja jos koira näiden parannusten jälkeenkin saa rullan hätälukon aukeamaan usein, täytyy harkita ruotsalaiseen rullaan siirtymistä. 

  

Viikonlopun pelastuskoiratreenailuja

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa jäljestämässä. Lunta oli satanut vähän edellisenä päivänä, mutta sitä ennen suuri osa lumista oli sulanut – joten joissain kohdissa maa oli lähes paljas, ja joissain kohdissa lunta oli vähän enemmänkin. Treenikaveri oli tehnyt meille n. 400-500 metriä pitkän jäljen. Jälki oli n. 1,5 tuntia vanha kun lähdimme sitä ajamaan, aiemmin Ässän on tehnyt vain korkeintaan puoli tuntia vanhoja jälkiä. Alla on Ässän ajama jälki käsin karttaohjelmaan piirrettynä. Ihan noin suoraan ei Ässä mennyt jäljellä varsinkaan alkuun. Jäljennosto oli vähän hätiköity jonka jälkeen se vähän haihatteli menemään, olevinaan minkä vaan hajun perässä. Pikku hiljaa se kuitenkin alkoi pysymään paremmin jäljellä ja pitämään nenää lähempänä maata. Myöhemmin jäljellä kävi pari kertaa kyllä niin, että Ässä veti voimakkaasti johonkin suuntaan, ja minä jarrutin hetken aikaa kunnes tajuttiin että koira itse asiassa vetää jäljelle ja me oltiin ajauduttu vähän liikaa sivuun… pitäisi vaan luottaa koiraan!

Alkupäässä jälkeä oli kaadettu rankoja metsässä, ja meno oli aika vaikeaa – kaaduin kuitenkin vain kaksi kertaa 🙂 Tuuli kävi etelästä eli kartan alareunasta, ja varsinkin alkupäässä jälkeä Ässä jäljesti vähän ylempänä rinteessä. Kokonaisuudessan jäljellä oli yksi vähän tiukempi käännös, ja myös kolme polun ylitystä ja yksi puron ylitys. Puro ja toinen poluista menivät itse asiassa päällekkäin ja siinä vähän aika etsittiin jäljen jatkumista. Kuljettiin eestaas polkua pitkin löytääksemme jäljen toisella puolella polkua, ja myös itse etsin jalanjälkiä – en halua tehdä nuorelle koiralle vielä liian vaikeita tehtäviä. Löydettiin jälki uudelleen  ja jatkettiin matkaa.

Esineet olivat jäljen loppupäässä. Tämä siksi, että esine tulisi sellaisessa vaiheessa kun koira on jo saanut ajaa jälkeä, päästää enimmät energiat pois ja ehkä jopa kaipaa jo taukoa. Ässälle jäljestäminen on niin palkitsevaa, että jos esine olisi alkupäässä se saattaisi olla koiralle negatiivinen rankaisu eli vahvisteen poistuminen (vahviste on jäljestäminen). Ensimmäisen esineen lähestyessä Ässä alkoi haistelemaan aiempaa tiiviimmin. Esine eli puukeppi oli puoliksi lumen alla mutta löytyi kuitenkin. Ilmaisu sujui hyvin ja nopeasti – esineiden jättäminen loppuun siis toimii. Toinen esineistä oli metsän puolella mutta ihan pellon reunassa. Jos en olisi pitänyt liinaa kireämmällä ja jarruttanut vauhtia niin Ässä olisi mahdollisesti painanut pellolle vauhdilla ja esineen ohi. Koira kuitenkin löysi esineen hyvin minun hiukan autettuani.

Alun haihattelun jälkeen jäljestäminen sujui siis ihan mukavasti. Oli mukava nähdä kuinka jäljen edetessä koira hidasti vauhtia ja piti paremmin nenää maassa. Seuraavissa treeneissä voisi vaihdellen tehdä tuoretta ja pidempää (yli 500 metriä) jälkeä ja toisaalta vanhempaa ja alle tai noin 500 metriä pitkää jälkeä. Sen lisäksi täytyy miettiä esineiden siirtämistä keskemmälle jälkeä sekä jossain vaiheessa muiden esineiden esittelyä. Alla kuvassa harmaa nuolilla varustettu viiva on suurinpiirtein ajettu jälki ja punaiset tähdet ovat esineet eli pienet puukepit.  Ässän jälki 13022016

 

Tänään eli sunnuntaina käytiin tekemässä pieni muistinvirkistys hakutreenistä. Ollaan oltu treenitauolla oikeastaan koko talvi, ja nyt voisi alkaa taas laittamaan aikaa ja energiaa hakutreeniin. Alla on kuva treenistä, vaaleanpunainen viiva on minun kulkema ja harmaa taas koiran kulkema reitti. Kävin viemässä maalimiehen piiloon toista kautta eli oikeasta alakulmasta, ja sen jälkeen hain koiran ja lähdimme alueelle toiselta puolelta. Kuvassa näkyy suurin piirtein tuulen suunta, mutta tuuli ei ollut kovin voimakas. En pistottanut koiraa, vaan se sai vapaasti haistella ja kulkea haluamaansa suuntaan. Sen hääräily oli alkuun aika pienimuotoista, varmaankin kuvitteli meidän jatkaneen normaalia sunnuntaikävelyä. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä kallion vierestä vasemmasta reunasta suoraan maalimiestä (MM) kohti. Ihmetellessä GPS:in toimintaa (ei piirtänyt koiran kulkua kartalle kulkiessa ollenkaan) ajauduin liikaa pohjoiseen.

Päästyämme kallion laelle, koira alkoi merkkaamaan maalimiestä kohti – nosti nenäänsä, seisahti haistelemaan, ja sen jälkeen lähti ripeämmin maalimiestä kohti. Tästä kohtaa oli matkaa n. 80 metriä maalimiehelle. Lähdin sitten koiran perässä kulkemaan, ja se löysikin maalimiehen nopeasti tämän jälkeen.

Maalimiehelle päästyään Ässä kosketti välittömästi kosketuskeppiä ja sen jälkeen yritti nostaa rullaa suuhun, mutta ei pystynyt siihen johtuen kaulassa olevasta tutkapannasta! Tämä oli täysin turha ja tyhmä moka – olisi pitänyt pyytää koiraa nostamaan rulla suuhun autolla kun ensin laitoin pannan kaulaan. No, siirryin lähemmäksi, kutsuin koiran luokseni, ja otin pannan pois ja samalla sammutin sen (kartalla se kohta mihin harmaa koiran jälki loppuu). Tämän jälkeen lähetin koiran uudelleen maalimiehelle, ja ilmaisu sujui täydellisesti, myös näytöllä makaaminen huolimatta märästä lumesta ja siitä, että juttelin maalimiehelle jonkin aikaa ennen koiran palkkaamista.

Jos aiotaan käyttää tutkapantaa rullan kanssa uudelleen, pitää ensin kokeilla saako rullan säädettyä niin että koira saa sen suuhun tutkapannasta huolimatta. Muuten tämä treeni oli ihan hyvä muistuttelu Ässälle, että rullan ollessa kaulassa kannattaa etsiä ihania maalimiehiä joilla on hyvät eväät koiralle (tällä kertaa 400 g raakaruokaa) 🙂

Ässän haku 14022016

 

 

Hakutreenit 25.5.2015

Ässä oli taas mukana tallaamassa aluetta ennen sen treeniä. Tein jonkun verran hallintaharjoituksia (maahan rauhoittumista) treeniä suunniteltaessa, mutta suunnittelu venyi liian pitkään, ja Ässä alkoi jo hermostumaan. Olisi hyvä päästä kuitenkin kohtuullisessa ajassa siirtymään etsintään, koska Ässä ei kykene vielä 10-15 minuutin odottamiseen.

Hässäkän vuoksi ensimmäiselle ukolle lähtiessä Ässällä ei ollut rullaa kaulassa – ohjaajan vika. Se oli yrittänyt ottaa rullaa maalimiehellä, tahdoin sen takaisin, ja laitoin nopeasti rullan. Tämä epäonnistuminen (minun osaltani) ei näyttänyt haittaavan Ässää, vaan se meni yhtä innokkaasti samalle  maalimiehelle uudelleen.

Etsittiin partiointityylillä ja maalimiehiä oli yhteensä 5. Etäisyydet maalimiesten välillä oli 20-40 metriä, ja etäisyys minun ja maalimiehen välillä koiran ottaessa rullan oli jopa 20 metriä tai vähän yli, joissakin lähempänä. Ässä kantaa rullaa aika hyvin vaikka matkalla on esteitäkin, itse asiassa se ei ole muistaakseni pudottanut rullaa lainkaan viimeisissä muutamassa treenissä.

Yhdellä maalimiehellä se tarvitsi kehoituksen aloittaa ilmaisun, muilla se aloitti sen välittömästi. Uusia maalimiehiä on tässä matkan varrella tuotu Ässälle, ja se on sujunut aika hyvin – en ole havainnut merkittävää vaikutusta uudella maalimiehellä ilmaisun varmuuteen.

Ilmaisujen jälkeen tein lyhyitä hallintapätkiä, pyysin istumaan viereen, odotin katsekontaktia. En tehnyt vielä seuraamista. Hallintaosuutta voisi lisätä ilmaisun jälkeiseen hetkeen, valmisteluna sille, että koira palaa maalimieheltä hallinnassa keskilinjalle.

Toinen asia mitä seuraavissa treeneissä voisi ottaa käsittelyyn on pistottaminen – nyt Ässällä on vahva kuva siitä mitä metsässä tehdään, ja se aloittaa ilmaisun melko varmasti. Pistojen treenaaminen täytyy aloittaa niin, että olosuhteet suoruuteen ovat suotuisat: maastossa on joku selkeä väylä mitä pitkin koira voi juosta, tuuli on hyvä maalimieheltä päin, ja etäisyyttä kasvatetaan hyvin varovasti. Haluan siis luoda sellaiset olosuhteet, että on hyvin todennäköistä, että koira juoksee suoraan ja löytää maalimiehen tehtyään sen suoran piston.

Alkuun voisi ottaa 20 metrin pistoja, koska sen etäisyyden koira jo kantaa rullaa takaisinpäin. Haasteena saattaa olla se, että en lähde perään kävelemään – ensimmäisessä pistotustreenissä olisi siis kaikkien pistojen hyvä olla sellaiset, että koiralla on haju maalimiehestä keskilinjalle. Tärkeintä on saada koira onnistumaan ekoilla kerroilla, jotta se saa suorasta etenemisestä vahvisteen, eli että maalimies löytyy nopeasti piston päästä. Samassa treenissä saadaan sitten myös rullankantoetäisyyttä kasvatettua, senkin kannalta olisi tärkeää että maalimiehen ja keskilinjan välinen maasto ei ole vaikea –

Ässällä ei vielä ole kokemusta minun etsimisestä rulla suussa. Sen takia en halua myöskään vielä nostaa kriteeriä niin, että etenen keskilinjaa koiran etsiessä. Kun pistotus sujuu ja etäisyyttä on saatu enemmän, voi mielestäni kriteeriä vasta nostaa lisää niin, että en ole enää samassa paikassa koiran palatessa rulla suussa.