Koirien impulsiivinen käyttäytyminen – Jirka Vierimaan luento 1.4.2017

Kävin kuuntelemassa Jirka Vierimaan luentoa koirien impulsiivisesta käyttäytymisestä. Tässä vähän muistiinpanoja luennolta ja luennon herättämiä ajatuksia.

Impulsiivisella käyttäytymisellä tarkoitetaan jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ja / tai taipumusta (suhteettoman) rajuun käyttäytymiseen. Jatkuva vahvisteiden tavoittelu voidaan nähdä itsehillinnän puutteena. Vahvisteina tässä tarkoitetaan mitä tahansa mitä koira haluaa, joko ohjaajalta tulevat palkkiot tai ympäristön vahvisteet (tai meidän näkökulmasta monesti häiriöt). Rajulla käyttäytymisellä taas tarkoitetaan sitä, että koiran käyttäytyminen ei ole oikeissa mittasuhteissa häiriön kokoon tai etäisyyteen esimerkiksi. Nämä asiat eivät ole toisiansa poissulkevia, ja näitä ominaisuuksia on varmasti jossain määrin ja tietyissä olosuhteissa suurimmassa osassa koiria. Joillakin koirilla on kuitenkin normaalia suurempi taipumus käyttäytyä impulsiivisesti.

Impulsiivisesti käyttäytyvä koira toimii nopeasti ilman harkintaa, jos sellaista voi olettaa koirilla olevan. Impulsiiviset koirat ovat yleensä ylivilkkaita ja niillä ilmenee motorista rauhattomuutta – miten tutun kuuloista Ässän kohdalla. Koiralla on luontainen tarve päästää höyryjä ja purkaa ahdistusta käyttäytymällä rajusti: liikkumalla nopeasti, haukkumalla, rähisemällä tai niin edespäin. Jirkan mukaan käytöksen taustalla voi olla emotionaalista herkkyyttä eli suuria reaktioita pieniin ärsykkeisiin. Ässän kohdalla allekirjoitan tämän, sen tunnetilat ovat voimakkaita, se on vilkas ja sillä on tarve purkaa oloaan fyysisesti tai haukkumalla. Se on myös erittäin herkkä minun mielentilalle.

Itsehillintää on sen kanssa treenattu järjestelmällisesti pennusta saakka, joten on vaikea sanoa ilmenisikö sillä jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ilman tätä taustaa. Nythän se erilaisten vahvisteiden / häiriöiden kanssa usein tarjoaa jotakin opetettua käytöstä saadakseen vahvisteen. Sillä on ollut jonkin verran taipumusta rajuun käyttäytymiseen. Esimerkiksi, pennusta saakka sillä on ollut kaksi vaihetta, joko se on hiljaa tai se haukkuu täysiä. Oikeastaan kaikki riippuu sen mielentilasta – jos se on rennon rauhallinen, impulsiivista käytöstä on hyvin vähän ja se pysyy helposti housuissaan, mutta jos jokin asia lähtee ”väärällä jalalla” liikkeelle, se voi olla kuin täysin eri koira. En sanoisi kuitenkaan, että Ässä on erittäin impulsiivinen koira, ei ainakaan varmastikaan hankalimmasta päästä. Ja voi myös miettiä, että kuinka paljon sen käytöksestä liittyy rodun ominaisuuksiin.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla esimerkiksi räyhääminen tarjoaa sille helpotusta sen kokemaan ahdistukseen. Se toimii silloin negatiivisena vahvisteena eli paine tai epämiellyttävä olo poistuu. Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan lisää koiran hyvinvointia, vaan luultavammin muodostuu vahvisteansaksi – koirasta tulee kuin narkkari, joka hakee nopeaa helpostusta oloonsa mutta keino saada helpotusta eli rähjääminen pitkällä aikavälillä lisää huonoa stressiä ja koiran pahoinvointia. Näiden vahvisteansojen muodostuminen voi jopa korostaa impulsiivisuuteen kuuluvaa rajua käyttäytymistä – jokainen kaukana horisontissa näkyvä vieras koira tai muu häiriö tarjoaa koiralle mahdollisuuden purkaa ahdistuneisuuttaan.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla kuten kaikilla muillakin koirilla luonnollisesti ensimmäinen askel on pyrkiä täyttämään koiran laji- ja rotutyypilliset tarpeet – lepo, ravinto, liikunta, sosiaaliset kohtaamiset ja esimerkiksi metsästyskoiralla mahdollisuus toteuttaa itseään metsästyksessä tai edes sen kaltaisissa harjoituksissa. Sitten tietenkin tulee lisäksi koiran yksilölliset tarpeet. Tähän voisi vaikkapa Ässän kohdalla todeta, että kovin pitkät yksinolot ovat sille hankalia, ja sillä on, uskoisin, korostunut taipumus jäljestää tai käyttää nenää. Jos koiran käyttäytymistarpeita ei pystytä täyttämään pitkällä aikavälillä, saattaa tulla luoneeksi vahvisteansoja eli koiralle tarpeen purkaa ahdistusta jollakin impulsiivisella käytöksellä. Mutta toisaalta, impulsiivinen käytös voi myös olla synnynnäinen ominaisuus koiralle.

Käyttäytymistarpeiden täyttämisen jälkeen keskusteltiin koulutuksellisista keinoista tarttua impulsiiviseen käytökseen. Palkkaamisen pitäisi käyttää koiran tarpeet. Toki koirilla on tarve syödä, mutta kiihkeällä ja impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla on etenkin tarve käyttäytyä kiihkeästi – silloin palkitsemisen pitäisi täyttää tämä koiran tarve! Palkitsemistapa on Jirkan mukaan tärkeämpää kuin palkkioiden määrä – vaikka käyttäisi ruokaa, sen voi antaa koiralle monella eri tavalla, ja vaikka käyttää taisteluleikkiä, on koiralle eroa sillä onko ihminen aidosti leikissä aktiivinen vai vain passiivinen lelusta pitelijä.

Paras palkka ja tapa palkita riippuu tietenkin koiran lisäksi tilanteesta, koulutettavasta käytöksestä ja halutusta mielentilasta, joten palkitsemistapoihin olisi hyvä käyttää aikaa jo koulutustilannetta suunnitellessa, ja myös olla valmistautunut muuttamaan palkitsemista kesken treenin. Sen lisäksi, jos tilanteen häiriöt ovat tiedossa, olisi hyvä miettiä häiriöitä vastaavia palkkioita – esimerkiksi pakenevasta riistasta luopumiseen palkkiona tennispallon jahtaaminen. Häiriöillä voi myös harkinnan mukaan palkata: jos koira jäljestää riistaa, voidaan kutsua se pois alkuun nopeasti, ja luoksetulon ja palkkauksen jälkeen vapauttaa uudelleen jäljestämään. Koiran jäljestettyä vähän pidemmästi, kutsutaan pois ja palkataan, ja lisäksi palkkana se pääsee taas samalle jälkelle jäljestämään.

Toinen tärkeä koulutuksellinen keino impulsiivisesti käyttäytyvän koiran kanssa toimiessa on koulutuksen sujuvuus. Sujuvuus on tärkeää palkitsemistavassa, harjoituksen aikana ja harjoituksesta toiseen siirtyessä. Yksittäisestä toistosta palkitseminen sisältää itse käytöksen lisäksi kehun ja palkitsemisen, josta siirrytään uuteen toistoon. Jos palkitsemisen loppumisen ja uuden käytöksen alkamisen välissä on aikaa tai koiralle epäselvää mitä seuraavaksi tehdään, tarjoaa tämä hetki koiralle mahdollisuuden impulsiiviseen käytökseen. Tämän viiveen poiskitkemiseen on tärkeää ohjaajan olla hereillä, keskittyä koulutukseen sataprosenttisesti ja olla itse valmiina uuteen toistoon. Kun vielä lisäksi palkitsemistapa antaa koiralle mahdollisuuden sille luonnolliseen, kiihkeään käytökseen, ja on siten sille palkitsevaa, on koiralla kova motivaatio päästä tekemään käytöstä uudelleen.

Samaan sujuvuuteen on keskityttävä myös harjoitussarjojen välillä kuten myös harjoitukseen siirryttäessä tai siitä pois mentäessä. Kun koira oppii koulutuspelien kaavan, on sillä myös vähemmän tarvetta impulsiiviseen käytökseen epävarmuudesta johtuen. Tuttu koulutustilanteen kaava siis edesauttaa koiran kykyä keskittyä koulutukseen ja vähentää häiriöiden vaikutusta koiraan. Jirkalla oli hyvä vertauskuva – jos koiran treenisessio on kuin vesiletku, ja treeni on sujuvaa kaikissa vaiheissa, ei vettä pääse vuotamaan mistään raosta ulos. Tällöin koiran vire on hyvällä tasolla ja oppimista tapahtuu. Jos taas koiralle tai ohjaajalle tulee treenin lomassa keskittymisen herpaantuminen ja koira käyttäytyy impulsiivisesti, alkaa vettä vuotamaan vesiletkusta eikä silloin koiran vire ole enää optimaalinen eikä treeni yhtä tehokasta.

Kaiken kaikkiaan luennosta tuli mieleen edellisen viikon Vappu Alatalon kisajännitysluennolla esiin nostettu treenikupla. Näin ollen, treenikupla eli täysi keskittyminen koiran kanssa tekemiseen auttaa sekä omaan jännitykseen, että koiran tunnetilojen hillintään. Tärkeä viesti yleisemmin koulutustapojen valintaan tuli kun keskusteltiin siitä kuinka tunteet ovat aina sisäänkirjoitettuna eri tapoihin kouluttaa. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy läheisesti iloisuus, ja sen toiseen puoliskoon negatiiviseen rangaistukseen eli palkkion poistamiseen liittyy turhautuminen – stressiä toki sekin, mutta maltillisena annoksena tärkeä osa oppimista. Positiiviseen rankaisuun liittyy pelko ja pakeneminen (tai muut F:t, flirt, freeze tai fight, flightin lisäksi), ja negatiiviseen vahvistamiseen ahdistus ja välttäminen. Jos halutaan tunnetilaltaan iloisia ja rentoja koiria, valikoimaan sopii palkitseminen ja palkkion poistaminen. Negatiivinen vahviste eli paineen poistaminen on tuttua impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle, ja sen stressitasot ovat jo tämän vahvisteansasta johtuvan, impulsiivisen käytöksen takia korkealla. Jos siihen soppaan lähdetään lisäämään vielä rangaistuksia, lopputuloksena tuskin on pitkällä aikavälillä hyvinvoiva koira.

Eli reseptinä impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle on: lajin- ja rodunomaisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen, yksilön käyttäytymistarpeisiin sovitetut palkitsemistavat, sujuvuus kaikessa kouluttamisessa ja palkitsemiseen perustuva kanssakäyminen.

Impulssi-Ässän käyttäytymistarpeita täytettiin tänään supikoirajahdissa, sen jälkeen lepokin maittaa.

Tottelevaisuustreeniä 14.1. Ja 16.1.

Keskiviikon Vision tokotreeneissä jatkettiin askelsiirtymien/seuraamisen hinkkaamista vahvistamalla koiran katsekontaktia ja lähellä pysymistä heti lähdössä sekä tahdinvaihtoja.

Lähdöissä odotin, että koira pitää katsekontaktia kun se on perusasennossa, sanon ehdollisen vahvisteen ”jes”, lähden liikkeelle ja palkkaan samaan aikaan. Sanomalla ehdollinen vahviste paikalla ollessani varmistaa sen, että koira pitää kontaktin, ja palkan tullessa kun ollaan jo liikkeellä vahvistaa kontaktin säilyttämistä välittömästi liikkeelle lähdön jälkeenkin. Jatkossa annetaan ehdollinen vahviste myöhemmin ja myöhemmin, kunhan koira osaa säilyttää katsekontaktin lähdön aikana.

Tämän jälkeen tehtiin samalla periaatteella tahdinvaihtoja. Esimerkiksi kävelin normaalia vauhtia, ja koiran pitäessa katsekontaktin, annan ehdollisen vahvisteen, vaihdan nopeuden hitaaksi kävelyksi ja palkkaan saman tien. Taas, kun koira hallitsee tahdonvaihdot ilman kontaktin pudotusta, voidaan ehdollisen vahvisteen ja palkan ajoitusta myöhentää.

Seuraavaksi kokeiltiin peruutusta. Ensin yritettiin lisätä peruutusaskelia paikallaan kääntymiseen, mutta se ei oikein sujunut – paikallaan kääntymistä pitää treenata vähän lisää kotona, se on hiukan unohtunut tai sitten fyysisesti vaikeutunut, viime treenikerralla Ässä oli paljon pienempi ja ketterämpi. Päätin sitten vain kokeilla miten koira reagoi jos lähden kävelemään takaperin perusasennosta, ja mukanahan se tuli! Toki se yritti istua vähän väliä, mutta palkan suunnalla (palkka rintakehän kohdalle) peruuttamisesta saa sujuvampaa. Voitaisiin myös ottaa peruuttamistreeni takaisin ohjelmaan, kun Ässä alkaa jo olemaan fyysisesti valmiimpi, liittää siihen vihje ja kokeilla sillä saada pidemmän peruutuksen aikaan.

Lopuksi kouluttaja otti oman koiransa treenaamaan paikkamakuuta. Ässällä on viime kuukauden aikana selkeästi ollut joku pelkokausi, tällä kertaa toisia koiria kohtaan – huonoja kokemuksia ei ole taustalla, vastaehdollistamista on tehty pennusta saakka ja sitä jatketaan yhä. Otettiin paikallamakuuta siis Ässällekin, ja se kyllä haukkui aika paljon toiselle koiralle. Pidin vahvistetiheyden korkeana, ja haukkuminen väheni ja koira rauhoittui treenin edetessä. Toki ei päästy mihinkään täysin rauhalliseen tilaan vielä.

Lisää häiriötreeniä saatiin perjantaina kun oltiin Hepekon porukalla tottistreenaamaassa Kompassin tiloissa. Sisään mennessä Ässä haukkui todella paljon taas, kuten viimeksikin. Edeltävässä tilassa oli muita koiria, ja meidän treenitilassa myös 3 muuta koiraa, jotka kylläkin vaihtuivat meidän treenatessa. Taas tehtiin runsaasti vastaehdollistamista, palkkasin Ässää kun se katsoi muita koiria, palkkasin myös kun se katsoi muita, ja pikkuhiljaa se rauhoittui, haukkuminen väheni ja loppui kokonaan, ja päästiin treenaamaan. Jatkoimme treenatessa kontaktin pitoa lähdössä, teimme lyhyitä pätkiä seuraamista ja myös sivulletuloa treenattiin, näissä myös kontakti oli se mistä palkittiin. Välillä tehtiin rauhoittumista omalla matollaa muita koiria katsellen, joka sujui hyvin, ja sain sen myös leikkimään lopputreenistä muista koirista huolimatta.

Toki sanotaan, että weimarinseisojauroksilla on taipumusta rähinään, mutta en halua tehdä tästä ongelmaa – tehokkaalla vastaehdollistamisella pystyy kouluttamaan koiran kuin koiran suhtautumaan neutraalisti ja viimein positiivisesti muihin koiriin. Ässän ollessa teini-ikäinen ja selvästi hieman epävarma, olen varma, että varmistamalla että se saa pysyä sopivalla etäisyydellä toisista koirista treenitilanteessa ja tekemällä sen tasolle sopivia harjoituksia joissa se pääsee onnistumaan, päästään hyvin yli tästä vaiheesta. Positiivista on, että vaikka se alkutreenistä oli kiihtynyt ja jännittynyt, se pystyi nopeasti palautumaan stressistä ja työskentelemään ja jopa leikkimään minun kanssani.

Edistystä ohituskäytöksessä

Olen jo jonkun aikaa kouluttanut Tompalle uutta käytöstä muiden koirien ohituksiin lenkillä. Tompalla on vuosien varrella vaihtelevasti ollut lievää rähinäkäytöstä lenkillä, joka on mielestäni johtunut joko Tompan epävarmuudesta tai minun vartioinnista/puolustamisesta. Suurimpia haasteita ovat tuijottavat ja jäykistelevät koirat, jotka saavat Tompassa aikaan samanlaisen käytöksen ja sitä myötä kiihtymisen ja pahimmillaan haukkumisen. Hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä-rähisemistä Tomppa ei ole muistaakseni koskaan tehnyt, enemmän rähinä on ollut jotain karkotushaukun ja turhautuneen haukun väliltä.

Vastaehdollistamista ohituksissa ollaan tehty jo kauemmin, ja viimeisen vajaan vuoden aikana olen opettanut ohitustilanteeseen uutta käytöstä eli katsekontaktin ottoa. Vihjeenä katsekontaktin ottoon toimii toinen koira, eli kun Tomppa näkee toisen koiran, se katsoo minua silmiin ja saa siitä palkan. Loppukäytös jota tavoittelemme on se, että Tomppa pitää katsekontaktin koko ohituksen ajan, jonka jälkeen se saa palkan.

Alkuun olimme suhteellisen kaukana ja paikallaan katselemassa ohimeneviä koiria, ja palkkasin Tomppaa jos se otti lyhyenkin katsekontaktin. Vaikka harjoittelu ei ole ollut jokapäiväistä, ollaan pikkuhiljaa edetty siihen vaiheeseen, että pystytään ohittamaan hiljaisia ja rauhallisia koiria niin, että Tomppa tarjoaa useita lyhyitä katsekontakteja automaattisesti koiran nähtyään. Tuijottavat tai jäykistyneet koirat on meidän pitänyt ohittaa vähän kauempaa, jotta saadaan onnistumisia, mutta ääntelevät koirat ovat olleet todella hankalia – kunnes edistystä tapahtui tänään aamulenkin aikana! Ohitimme noin 5 metrin päästä tuijottavan ja ärisevän koiran, Tomppa ensin katsoi koiraa hiljaa ja sitten tarjosi katsekontaktia! Mahtava edistysaskel!

Hiljaisten ja rauhallisten koirien ohituksissa olisi syytä alkaa nostamaan kriteeriä niin, että odotan yhä pidemmän katsekontaktin ennen palkkaamista kunnes päästään tilanteeseen, jossa Tomppa pitää yhtenäisen katsekontaktin koko ohituksen ajan. Näillä vähän äänekkäämmillä ja kiihtyneemmillä ohitettavilla tyydyn siihen, että Tomppa pystyy ottamaan lyhyenkin katsekontaktin kun toinen koira on lähietäisyydellä, siitä on hyvä lähteä rakentamaan vahvempaa käytöstä.