Rauniotreenit 1.6.2015

Otin Ässän autosta edellisen koiran mennessä radalle tarkoituksena tehdä alle hallintaa. Siirryimme raunioradalle johtavallle tielle. Ensin annoin koiran häärätä ja tehdä tarpeensa, ja sen jälkeen lähdin palkitsemaan koiraa katsekontaktista, sivulletulosta ja seuraamisesta. Väliin otin eri pituisia pätkiä maahan rauhoittumista. Treeni sujui melko hyvin, mutta edellisellä koirakolla menikin arvioitua kauemmin, joten koira odotti vuoroaan jopa 20 minuuttia (en katsonut tarkkaa aikaa kellosta). Lopussa koiralla meni siis vähän jo hermo odottamiseen ja sen vire oli tavallista matalampi radalle mennessä. Toki edellisen päivän pitkä vesinoutotreeni saattoi painaa yhä myös. 

Tarkoituksena oli ottaa 5 maalimiestä, jotka menivät yksitellen piiloihin. Matalampi vire toimi etsinnän kannalta paremmin, koira pysyi lähempänä ja virettä ja motivaatiota oli kuitenkin sen verran, että koira työskenteli koko ajan. Se löysi kaikki maalimiehet melko nopeasti, mutta kuitenkin niin, että se joutui hieman paikantamaan hajun lähdettä. Ilmaisut sujuivat muistaakseni kaikki suoraan, tai mahdollisesti yhdelle maalimiehelle lähetin koiran uudelleen vihjeellä ”ukko”. Viimeisellä maalimiehellä koira valui vähän eteenpäin ennen kuin sain hihnan kiinni ja pääsin lähettämään näytölle. Pitäisi muistaa vaihdella sitä aikaa, mikä kuluu rullan luovutuksesta näytölle lähettämiseen, jotta koira ei alkaisi ennakoimaan. Otin koiraa hetkeksi hallintaan ilmaisujen jälkeen ja ennen kuin päästin sen etsimään uudelleen. 

Raunioilla oli Ässän etsinnän aikana häiriöhenkilöitä kävelemässä, ja niistä se ei tuntunut välittävän. Raunioilla oli myös savua, jonka vierestä Ässä kulki viimeiselle maalimiehelle. Viimeisen maalimiehen piti olla helppo, ja ainoa vaikeus piti tulla savusta. Savu taisi kuitenkin laittaa koiran nenää enemmän sekaisin kuin kuvittelin, tai koira oli jo kovin väsynyt pitkästä treenistä, odotuksen lisäksi, ja se ei heti saanut hajua maalimiehestä joka oli alle 10 metrin päässä koirasta. 

Edellisellä visiitillä raunioradalle olin harjoitellut jyrkkien ritiläportaiden nousua ja laskua. Alas tuleminen oli ollut Ässälle aiemmin liian jännää, portaat laskeutuvat yhden kontin korkeudesta, ja ritilän alla ei ole mitään näköestettä joten koira näkee portaiden läpi maahan saakka. Sain koiran laskeutumaan portaat itse ensimmäisen kerran tällä erillisellä visiitillä, kun jätin maahan portaiden alapäähän avonaisen muutaman sadan gramman lihahyytelöpurkin. Tässä treenissä, matkalla viimeiselle maalimiehelle ja savun juuri ohitettuaan, Ässä päätti itse nousta portaat ylös – ei näköjään jäänyt traumoja edellisestä kerrasta. Lieneekö kontin seinustalla maassa olleen maalimiehen haju noussut ylös. Kävimme ylhäällä, ja lähdettiin melkein heti alaspäin. Parin askelman jälkeen Ässällä meinasi taas mennä pupu pöksyyn, mutta heitin muutaman namin maahan, jonka jälkeen se lähti laskeutumaan portaita alas. Pidin hihnan melko tiukalla kuitenkin, koska jos maassa on joku houkutin, saattaa koira lisätä vauhtia liikaa ja loikata alas liian korkealta. Tämän jälkeen koira joko sai hajun maalimiehestä tai näki sen, ja ilmaisi ihan mallikkaasti. 

Viimeisen maalimiehen jälkeen siirryttiin kehumaan Ässää, mutta se alkuun vain haisteli maata intensiivisesti – yleensä se on melko innostunut lopun kehu&leikkiringistä. Jälkeenpäin ajateltuna mietin, että voisiko olla, että sen piti saada nollata melko raskas treeni ensin itse, ennen kuin se oli valmis vastaanottamaan kehuja. Hetken päästä se jo kulki maalimieheltä toiselle keräämässä rapsutuksia, ja lopuksi leikkikin hieman yhden maalimiehen kanssa. 

Treeni oli Ässälle selkeästi melko raskas, mutta se suoriutui siitä hyvin. Ässän kanssa on kyllä hyvä välillä nostaa kriteeriä vähän enemmänkin, se on kuitenkin melko sitkeä ja motivoitunut koira ja saattaa turhautua jos treeni junnaa paikoillaan. Se on kuitenkin myös nuori koira, joten ei pidä ahnehtia liikaakaan. Seuraavalla treenikerralla voisi häiriöt pysyä samoina, mutta maalimiehiä vain 2-3 ja paljon lyhyempi odotteluaika. 

Tokotreenit 25.3.2015

Treenasimme poikkeuksellisesti parkkipaikalla. Alkuperäinen suunnitelma oli treenata pidempää seuraamista,ja käännöksiä. Ympäristö osoittautui kuitenkin Ässälle liian haastavaksi ja tehtiin alkuun lyhyempiä pätkiä seuraamista ja käännöksiä. 

Seuratessa Ässä piti hyvin katsekontaktia, koiran paikkaan ei kiinnitetty kauheasti huomiota. Käännöksissä huomattiin, että koiran sivulletulo oli melko riippuvainen minun vartaloavuista, eli käännyn liikaa koiraa kohti ja tuen sivulletuloa omalla liikkeellä. Kotitehtäväksi saatiin tehdä sivulletuloa maassa olevan kohteen avulla (jonka päälle Ässä osaa mennä etutassuilla) ja niin että seison aivan suorassa ja liikkumatta ja pidän katseen täysin eteen. 

Viimeiseksi tehtiin vielä yhden ja kahden askelen siirtymiä eteen, lähtö perusasennosta ja loppu perusasentoon. Ässä pysyi yllättävän hyvin minun vauhdissa, normaalisti se lähtee vauhdilla ja joutuu sitten palaamaan takaisinpäin kun pysähdyn. Taukomattokäytös sujui myös yllättävän hyvin, ulkona ei olla sitä vielä kauheasti käytettykään. 

Toimimme myös häiriökoirakkona kun kouluttaja treenasi oman koiransa kanssa. Ässä innostuu yhäkin melko paljon lähellä olevista toisista koirista. Pidin treenin aikana vahvistetiheyden todella korkeana, ja alkuun annoin ehdollisen vahvisteen ”jes” ja palkan jokaisesta kerrasta kun Ässä katsoi toista koiraa. En välittänyt siitä, että haukkuiko se vai ei. Tätä tehtiin suurin osa treenistä, alkuun paikalla seisoen, sitten lisäten liikettä. Kun tämä sujui ja koiralla alkoivat kierrokset putoamaan, aloin odottamaan, että Ässä katsoo toista koiraa ja katsoo sitten minuun, josta annoin ehdollisen vahvisteen ja palkan. Lopuksi päästiin tekemään muutaman askelen mittaisia seuraamisia, joissa Ässä pitää katseen minussa vaikka toinen koira liikkuu lähellä. Koiran mielentila oli merkittävästi rauhallisempi treenin lopussa kuin alussa. 

Tottelevaisuustreenit 13.2.2015

Perjantaina käytiin treenaamassa omatoimisesti Kompassin tiloissa. Treenitilassa oli useampi muu treenikaveri, eli häiriötreeniä saatiin myös. Fokuksena treenissä oli alustalle rauhoittuminen. Sen ohessa tehtiin myös kontaktia, seuraamista ja asentovaihtoa istumasta seisomaan.

Rauhoittuminen meni hyvin ottaen huomioon sen, että samassa treenitilassa oli parhaimmillaan 4 tai 5 muuta koiraa, ja koirat myös vaihtuivat meidän treenin aikana. Suurimman osan ajasta Ässä vietti alustalla rauhoittuen. Asentovaihdossa edettiin hieman, treeniä helpotti iso peili seinällä. Takajalat liikkuvat vielä koiran hypätessä ylös, mutta eniten kehittyivät omat mekaaniset taidot eli sopiva käden etäisyys ja palkan paikka.

Alustalla maatessaan päästiin niinkin pitkälle, että Ässä makasi liikkumatta, pää maassa ja alkoi tarjoamaan katsetta muualle. Eli koira ei katsonut minuun, ei namikäteen eikö muihin koiriin tai ihmisiin. Kun tätä päästään vahvistamaan lisää, uskon, että koirakin alkaa rauhoittumaan aidosti enemmän koska se ei katsele mitään mikä nostaisi sen virettä tai veisi sen huomion.

Tokotreenit 11.2.2015

Tokotreeneissä Visiolla aloitettiin asentovaihtojen treenaaminen, ja niistä ensimmäisenä istumisesta seisomaan siirtymisen treenaaminen. Ässän kanssa aletaan treenaamaan asentovaihtoja niin, että kaikissa vaihdoissa tavoitteena on, että etutassut liikkuvat ja takatassut pysyvät paikoillaan.

Treenissä käytettiin apuna kämmenkosketusta. Koira pyydetään istumaan, ja kämmen laitetaan koiran yläpuolelle etuviistoon niin, että koira joutuu hieman hyppäämään koskettaakseen siihen kuonolla. Tässä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan kun kuono koskettaa kämmeneen, ja palkka kun koiran etutassut on maassa sellaiseen kohtaan missä sen kuono on sen seisoessa paikallaan. On tärkeää, että palkka toimitetaan koiralle perille saakkaa, ettei se ota askelia saadakseen palkan.

Käden etäisyys ja paikka valitaan niin, että koiralla on tilaa hypätä hieman ylös ja eteen, mutta kuitenkin käsi on niin lähellä, että takajalkoja ei tarvitse liikuttaa. Tarkoitus on myös pitää käsikohde suoraan koiran edessä, ettei koiran tarvitse kiertyä liikettä tehdessään.

Seuraavaksi siirrytään antamaan ehdollinen vahviste kun koira on hypännyt ja jo laskeutunut maahan. Siinä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan vasta kun etutassut ovat maassa ja koira halutussa asennossa. Lopullisen käytöksen on tarkoitus näyttää siltä, että koira hypähtää istumasta etuviistoon niin, että takatassut pysyvät koko ajan paikallaan, etutassut laskeutuvat yhtäaikaa maahan ja koira jää siten paikoilleen seisomaan. Tavoitteena on myös seisominen, jossa jalat ovat ennemmin hieman supussa koiran rungon alla kun venytettyinä eteen tai taakse. Näin koiran on helpompi hallita kroppaansa siirtyessään taas seuraavaan asentoon.

Kun asennon vaihto sujuu, häivytetään käsitarget niin että koiran ei tarvitse koskea kämmeneen saakka, ja käden näkeminen on jo vihje käytökselle. Liitetään aikanaan valmiiseen käytökseen myös sanallinen vihje.

Ässän kanssa päästiin vaiheeseen, jossa alkoi löytymään oikea, koiran kokoon ja hyppyyn suhteutettu käden paikka. Koira sai yhä ehdollisen vahvisteen kämmenkosketuksesta. Takajalat liikkuivat jonkin verran, mutta ei pahasti, etutassut alkoivat jo laskeutumaan hyvin yhtäaikaa maahan. Kotona ei ole isoa peiliä, joten jos treenataan kotona niin täytyy todennäköisesti kuvata treeni jotta näkee tarkasti mitä tapahtuu. Tässä on monta liikkuvaa osaa, ja ylhäältä ei näe esimerkiksi koiran takajalkoja välttämättä hyvin. Jos toistuvasti palkkaa koiraa takajalkojen liikkuessa, tulee tehtyä turhaa työtä, tavoitteena oli kuitenkin liikkumattomat takajalat.

Treenin aikana lattialla oli Ässän rauhoittumismatto, ja ennen treenin alkamista, treenin päätyttyä sekä treenin lomassa kun keskusteltiin kouluttajan kanssa mitä tehdään ja miten, Ässä makasi matolla ja palkkasin sitä siihen. Se ei kyllä ollut kovin rauhallinen matolla, haukkuikin hieman, mutta se pysyi melko hyvin paikallaan. Vapautukset treenaamaan tapahtuivat vain jos Ässä oli paikallaan ja hiljaa – eli siitä käytöksestä palkkana oli treenaamaan pääsy. Matolla myös on jo imua, eli treenaamiseen piti tapahtua usean metrin päässä matosta. Muuten se tarjoaisi usein matolle menoa etenkin jos treenaamisen vahvistetiheys yhtään laskee. Nyt vaan täytyy pitää kiinni tästä treenirutiinista – joko koiran kanssa treenataan, tai se on matolla. Näin koiralla on koko ajan selkeä tehtävä, vaikka se olisikin vain rauhoittuminen matolla, eikä toivottavasti erilaisille ongelmakäytöksille kuten ohjaajan komentamiselle ole tilaa.

Tokotreenit 4.2.2015

Tokotreeneissä Visiolla jatkettiin viime viikon rauhoittumistreeniä, mutta niin, että välillä treenattiin helppoa tehtävää ja välillä koira lähetettiin matolle rauhoittumaan. Ajatuksena oli käyttää treenaamista palkkiona rauhoittumisesta, varsinaisten namipalkkojen lisäksi.

Ässän rauhoittumismatto oli jo valmiina treenitilan lattialla kun tulimme sisään. Taas Ässä suuntasi heti maton nähtyään matolle, eli matolla on jo hyvin vahvistehistoriaa mikä on hyvä asia.

Treeniaika oli noin 20 minuuttia, jonka aikana tehtiin useampia vaihtoja rauhoittumisen ja treenaamisen välillä. Rauhoittuessa kriteerejä olivat alkuun pelkkä maassa makaaminen, ja sen sujuessa leuan pitäminen maassa, katseen siirtäminen pois minusta ja lopuksi kaksi viimeistä samaan aikaan. Koiraa palkattiin nameilla matolle sen tarjotessa kriteerien mukaisia käytöksiä, ja erittäin hyvä ”esitys” palkittiin vapautusvihjeellä ja sen myötä mahdollisuudella päästä treenaamaan.

Varsinaiseksi treeniksi valittiin koiralle erittäin tuttu ja vahva käytös, jotta treenaaminen olisi varmasti koiralle palkitseva käytös. Näin treenihetkillä saavutetaan haluttu, käytöstä vahvistava vaikutus matolle rauhoittumiseen. Käytökseksi valikoitui kämmenkosketus, eli koira koskettaa kuonolla kämmeneen. Jokaisessa treenikerrassa tehtiin noin 5-15 toistoa, jonka jälkeen koira lähetettiin ”rauha”-vihjeellä taas matolle.

Ensimmäisillä toistoilla siirryin itse matolle saakka koiran kanssa, mutta treenin edetessä liikuin hitaammin ja hitaammin, jotta saatiin koira irtoamaan itsenäisemmin matolle. Kämmenkosketustreeni sujui ongelmitta, ja koira teki töitä sopivalla innolla ja vauhdilla, ja vahvistetiheys oli korkea. Huomattiin treenin aikana myös, että aktiivisen treenaamisen pitää tapahtua ainakin vielä tässä vaiheessa tarpeeksi kaukana matosta, koska muuten koira saattaa karata matolle jos vahvistetiheys yhtään laskee.

Tämänkaltaisella treenillä on paljon hyötyjä, ja koen itse asiassa, että tämän taidon oppiminen on jopa edellytys hyvälle menestykselle treeneissä ja kokeissakin, metsästystilanteesta puhumattakaan. Koira oppii tässä erittäin tärkeää taitoa, eli vireen hallintaa. Se oppii itsehillintää, ja sitä, että treenitilanteessakin voi ja kannattaa rauhoittua. Kun koira osaa rauhoittua treenipaikoilla, ja jatkossa koepaikoilla, se säästää energiaa varsinaiseen suoritukseen.

Uskon, että rento ja levännyt koira pärjää tehtävässä kuin tehtävässä paremmin kuin stressaantunut tai koko ajan liikkeessä ollut koira. Tauoilla rauhoittuva koira tekee myös treenaamisesta vaivatonta ja mukavaa sekä minulle, että koiralle itselleen. Nyt pitää vaan malttaa omistaa hyvä osa treeniajasta rauhoittumistreenille samaan tapaan kuin tällä kerralla, toki jatkossa voi itse treeniäkin vähän kerrallaan vaikeuttaa. Mutta, liikkeitä ehtii hiomaan ja opettelemaan myöhemminkin, sitten kun treenirutiinit ovat kunnossa.

Tokotreenit 28.1.2015

Tokotreeneissä treenattiin tällä kertaa ainoastaan rauhoittumista. Ollaan jo aloitettu kotona ja muissa treeneissä matolle rauhoittumis-treenit, mutta en voi vielä sanoa rauhoittumisen olevan Ässälle helppoa. Tavoitteena on saada koira oppimaan rauhoittumisen vihjeestä ja saada hyvä treenirutiini jossa välillä koira oppii milloin kannattaa olla aktiivinen ja milloin rauhallinen. Tavoitteena on siis opettaa koiralle oman viretilansa säätöä, ja päästä tilanteeseen, jossa koira huomaa, että aidosti rauhoittumalla se pääsee taas tekemään hommia ja oppii hommien teon lomassa myös rauhoittumaan.

Rauhoittumistreeni on todella tärkeää kaikille koirille, etenkin kokeisiin tähtääville tai työkoirille, ja sanoisin, että kaikista tärkeintä se on Ässän kaltaisille ikiliikkujille. Tuoreessa muistissa on vielä syksyltä se aika, kun Ässä ei malttanut edes nukkua öisin… Onneksi siinä jo opittiin paljon, ja takana on myös koira kontrollissa hihnatta-kurssi, johon osallistuttiin Tompan kanssa ja josta opittiin hyviä taitoja.

Tällä treenikerralla olin jo asettanut Ässän oman makuualustan treenitilaan, ja ilahduin huomatessani, että heti tilaan tultuamme, Ässä näki maton ja hakeutui sille makaamaan. Sain itselleni tuolin alustan viereen, ja aloitin koiran palkkaamisen. Itse olin lähes liikkumatta, haukottelin ja huokailin paljon, ja puhuin vähän.

Ensimmäinen kriteeri oli se, että koira pysyy paikallaan maassa ja siirtää katseensa pois minusta ja namikädestä. Namikäsi oli alhaalla niin, että jouduin siirtämään sitä mahdollisimman vähän palkatakseni, ja että nami ei lennä koiran etutassujen väliin kaukaa. Jotain edistymistä tapahtui, mutta ei todellakaan mitään rauhallista yhteen kohtaan tuijottamista, enemmänkin aktiivista vilkuilua.

Seuraavaksi otettiin kriteeriksi hännän rauhallisuus, eli palkattiin vain kun häntä ei heilunut tai liikkunut. Tämä oli Ässälle helpompi kriteeri. Lopuksi alettiin palkkaamaan siitä, että koira katsoo alas tai siirtää päätään alemmaksi. Päästiin lopulta siihen, että koira piti leukaansa maassa. Tässä vaiheessa Ässä alkoi jo olemaan melko rauhallinen lähtökohtaan nähtynä, mutta ei todellakaan täysin rento. Treeni lopetettiin niin, että sanoin todella rauhallisesti vapautusvihjeen, jonka jälkeen vein sen hitaasti ulos. Autossa se sai normaaliin tapaan loppupalkaksi possunkorvan ja kourallisen nameja.

Treeni sujui hyvin, ja yritetään ottaa jokaiseen treeniin mukaan rauhoittumistreeniä, ja pyhittää useampi treenikerta pelkkään rauhoittumiseen – se on kuitenkin kokeiden ja kisojen kannalta ja myös koiran hyvinvoinnin kannalta tärkeä taito.

Alla vielä kuvatodiste siitä, että kotona rauhoittuminen onnistuu jo oikein hyvin.

IMG_0772

Match show 25.1.2015

Kävimme pitkästä aikaa match showssa, viimeinen kerta oli elokuun lopussa. Ässällä on viime kuukausina ollut jonkinlainen teini-epävarmuus-mörkö-vaihe muita koiria kohtaan, ja tavoitteena oli siedättää sitä muihin koiriin, sekä totuttaa näyttely/koeympäristöön, jossa on paljon muita koiria.

Match show oli todella suosittu, koiria oli todella paljon ja meteliä sen mukaan. Paikka oli pienehkö agilityhalli. Ässä haukkui jo hallille kävellessä melko paljon ja hallin sisällä myös. Asetuin sen kanssa jonoon, ja lähdin palkkaamaan sitä sekä muiden koirien katsomisesta, että minun katsomisesta. En välittänyt haukkumisesta, palkkasin sitä vaikka se haukkui – haukku johtuu epävarmuudesta, ja paras keino sen korjaamiseen on vastaehdollistaminen, joten toisen koiran katsomisesta seuraa nami ja haukkuminen vähenee sitä mukaa kun koira kokee olonsa paremmaksi ja rennommaksi. Haukkuminen alkoi jonossa jo vähenemään, ja pystyttiin tekemään myös istumista, sivulletuloa ja kämmenkosketusta odottaessa – jono oli todella pitkä…

Sen jälkeen siirryttiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme, ja odotuskin oli pitkä koska etenkin isoissa pennuissa oli todella paljon koiria. Meillä oli mukana matto rauhoittumista varten, ja aloitettiin siitä, että Ässä makasi matolla ja sitä palkattiin etutassujen väliin korkealla vahvistetiheydellä. Taaskaan haukkumiseen ei kiinnitetty huomiota, ja jos se nousi, pyydettiin se uudelleen matolle ja jatkettiin palkkaamista. Haukkuminen väheni tässä vaiheessa lisää.

Välillä käytin Ässää ulkona, ja välillä annettiin sille myös possunkorva syötäväksi ja leikittiin myös vetoleikkiä. Oli todella mukava huomata, että stressistä ja haukkumisesta huolimatta, se pystyi koko ajan syömään, hieman rentoutumaankin, ja myös leikkimään. Ja kaikista mukavin oli huomata, että kun alkupäivästä se haukkui useimmille ohimeneville koirille, loppupäivästä se yritti saada ohikulkevia koiria leikkimään, ja se oli todella vapautuneen ja iloisen oloinen pitkän päivän lopuksikin. Siedätys ja vastaehdollistaminen siis toimi, toki jatketaan match showssa käymistä, mutta jo tämä reissu oli hyvin antoisa.

Itse tuomarin edessä esiintyminen meni ihan ok. Ässä seisoo jo todella hyvin ja rauhallisesti, ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja tunnustella kehoa hienosti. Juokseminen sai taas aikaan innostumisen. Kun juoksin rauhallisemmin, saatiin pieniä pätkiä raviakin – toki hitaasta vauhdista johtuen ravi oli melko pomppivaa, mutta vauhdin nostaminen olisi ollut liian hauskaa Ässälle ja oltaisiin taas menty ravista hihassa roikkumiseen 😀 Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä, ja sekä kehästä että kehän ulkopuolelta jäi hyvä fiilis ja tuntui siltä, että oppimista tapahtui! Alla muutama kuva ja videokin meidän ”esiintymisestä” kehässä.

IMG_5501 IMG_5526 IMG_5533 IMG_5537 IMG_5541 IMG_5546

 

 

Tottelevaisuustreeniä 14.1. Ja 16.1.

Keskiviikon Vision tokotreeneissä jatkettiin askelsiirtymien/seuraamisen hinkkaamista vahvistamalla koiran katsekontaktia ja lähellä pysymistä heti lähdössä sekä tahdinvaihtoja.

Lähdöissä odotin, että koira pitää katsekontaktia kun se on perusasennossa, sanon ehdollisen vahvisteen ”jes”, lähden liikkeelle ja palkkaan samaan aikaan. Sanomalla ehdollinen vahviste paikalla ollessani varmistaa sen, että koira pitää kontaktin, ja palkan tullessa kun ollaan jo liikkeellä vahvistaa kontaktin säilyttämistä välittömästi liikkeelle lähdön jälkeenkin. Jatkossa annetaan ehdollinen vahviste myöhemmin ja myöhemmin, kunhan koira osaa säilyttää katsekontaktin lähdön aikana.

Tämän jälkeen tehtiin samalla periaatteella tahdinvaihtoja. Esimerkiksi kävelin normaalia vauhtia, ja koiran pitäessa katsekontaktin, annan ehdollisen vahvisteen, vaihdan nopeuden hitaaksi kävelyksi ja palkkaan saman tien. Taas, kun koira hallitsee tahdonvaihdot ilman kontaktin pudotusta, voidaan ehdollisen vahvisteen ja palkan ajoitusta myöhentää.

Seuraavaksi kokeiltiin peruutusta. Ensin yritettiin lisätä peruutusaskelia paikallaan kääntymiseen, mutta se ei oikein sujunut – paikallaan kääntymistä pitää treenata vähän lisää kotona, se on hiukan unohtunut tai sitten fyysisesti vaikeutunut, viime treenikerralla Ässä oli paljon pienempi ja ketterämpi. Päätin sitten vain kokeilla miten koira reagoi jos lähden kävelemään takaperin perusasennosta, ja mukanahan se tuli! Toki se yritti istua vähän väliä, mutta palkan suunnalla (palkka rintakehän kohdalle) peruuttamisesta saa sujuvampaa. Voitaisiin myös ottaa peruuttamistreeni takaisin ohjelmaan, kun Ässä alkaa jo olemaan fyysisesti valmiimpi, liittää siihen vihje ja kokeilla sillä saada pidemmän peruutuksen aikaan.

Lopuksi kouluttaja otti oman koiransa treenaamaan paikkamakuuta. Ässällä on viime kuukauden aikana selkeästi ollut joku pelkokausi, tällä kertaa toisia koiria kohtaan – huonoja kokemuksia ei ole taustalla, vastaehdollistamista on tehty pennusta saakka ja sitä jatketaan yhä. Otettiin paikallamakuuta siis Ässällekin, ja se kyllä haukkui aika paljon toiselle koiralle. Pidin vahvistetiheyden korkeana, ja haukkuminen väheni ja koira rauhoittui treenin edetessä. Toki ei päästy mihinkään täysin rauhalliseen tilaan vielä.

Lisää häiriötreeniä saatiin perjantaina kun oltiin Hepekon porukalla tottistreenaamaassa Kompassin tiloissa. Sisään mennessä Ässä haukkui todella paljon taas, kuten viimeksikin. Edeltävässä tilassa oli muita koiria, ja meidän treenitilassa myös 3 muuta koiraa, jotka kylläkin vaihtuivat meidän treenatessa. Taas tehtiin runsaasti vastaehdollistamista, palkkasin Ässää kun se katsoi muita koiria, palkkasin myös kun se katsoi muita, ja pikkuhiljaa se rauhoittui, haukkuminen väheni ja loppui kokonaan, ja päästiin treenaamaan. Jatkoimme treenatessa kontaktin pitoa lähdössä, teimme lyhyitä pätkiä seuraamista ja myös sivulletuloa treenattiin, näissä myös kontakti oli se mistä palkittiin. Välillä tehtiin rauhoittumista omalla matollaa muita koiria katsellen, joka sujui hyvin, ja sain sen myös leikkimään lopputreenistä muista koirista huolimatta.

Toki sanotaan, että weimarinseisojauroksilla on taipumusta rähinään, mutta en halua tehdä tästä ongelmaa – tehokkaalla vastaehdollistamisella pystyy kouluttamaan koiran kuin koiran suhtautumaan neutraalisti ja viimein positiivisesti muihin koiriin. Ässän ollessa teini-ikäinen ja selvästi hieman epävarma, olen varma, että varmistamalla että se saa pysyä sopivalla etäisyydellä toisista koirista treenitilanteessa ja tekemällä sen tasolle sopivia harjoituksia joissa se pääsee onnistumaan, päästään hyvin yli tästä vaiheesta. Positiivista on, että vaikka se alkutreenistä oli kiihtynyt ja jännittynyt, se pystyi nopeasti palautumaan stressistä ja työskentelemään ja jopa leikkimään minun kanssani.

Tottistreeniä 2.1.2015

Käymme talven aikana viisi kertaa treenaamassa sisätiloissa pelastuskoiraporukan kanssa tottelevaisuutta, nyt on takana ensimmäinen kerta. Kyseessä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun ollaan Ässän kanssa treenissä jossa on muitakin koiria, ja me keskitytäänkin treenaamisessa lähinnä häiriötreeniin.

Tilana oli Koirakoulu Kompassin tokotila, ja sinne meno onkin aika haastavaa koska reitillä on yleensä koiria, jotka odottavat vuoroaan viereiseen agilitytilaan. Myös tokotilassa verhon takaa kuuluu koirien juoksua ja haukkua kun kukin koira suorittaa rataa vuorollaan.

Ässän kanssa tehtiin lyhyitä pätkiä seuraamista, katsekontaktia, käskystä istumista ja käännöksiä, mutta pääpaino oli toisen koirien katsomisesta palkkaaminen. Se haukkui jonkun verran etenkin alkuun, mutta rauhoittui tunnin edetessä. Palkkaan Ässää toisten koirien katsomisesta vaikka se haukkuisi, koska haukkuminen johtuu sen epävarmuudesta – samaa on ollut huomattavissa lenkeillö teini-iän myötä. Uskon, että tämäkin vaihe on ohimenevä, mutta toki käytän jatkossakin vastaehdollistamista aina kun se näkee toisen koiran joko lenkillä tai treeneissä, kuten ollaan tehty pennusta saakka.

Joku voisi ajatella, että jos koiraa palkitsee kun se haukkuu toista koiraa tai kun se on peloissaan tai epävarma, että koiran tunnetila ja haukkuminen vahvistuu ja lisääntyy. Siinä käy kuitenkin päinvastoin, koska haukkumisen syy on epävarmuus ja pelko, ja korjatakseni syyn käyttäytymiseen, täytyy muuttaa koiran tunnetilaa. Vastaehdollistamalla eli liittämällä toisen koiran näkemiseen mukavia asioita (=ruokaa), koiran tarve haukkua toiselle koiralle poistuu.

Eli varsinaisissa toko/tottisliikkeissä ei tapahtunut mitään edistystä tässä treenissä, mutta Ässä selkeästi keskittyi minuun paremmin ja paremmin tunnin edetessä, muista koirista huolimatta. Treenissä harjoiteltiin myös omalla matolla taukoilua, joka sekin sujui suhteellisen hyvin. Ensi treenissä todennäköiseeti jatketaan helppojen tehtävien ja matolla taukoilun merkeissä, ja pääfokus on vastaehdollistamisessa toisiin koiriin ja toisesta salista kuuluviin ääniin.

Tottistreenit 13.5.2014

Oltiin jälleen treenaamassa Visiolla. Paikalla oli kolme muuta aikuista koiraa, Ässän kanssa keskityttiin kontaktiin liikkeessä, tehtiin lyhyesti kosketusalustalle menoa häiriössä ja lopuksi tehtiin pitkään paikallamakuuta ja rauhoittumista muiden koirien ensin liikkuessa lähistöllä ja sitten muiden ollessa myös paikallamakuussa.

Ässältä sujuu hienosti kontakti liikkeessä, voidaan pikkuhiljaa alkaa tarkentamaan paikkaa ja kohtahan meillä on jo seuraaminen aluillaan. Kosketusalustalle meno oli melko haastavaa häiriössä, mutta saatiin joitakin onnistuneita toistoja. Paikallamakuussa oli luonnollisesti tiheä palkkausväli, ja lopuksi harjoiteltiin rauhoittumista treenitilassa ilman palkkioita. Joitakin haukotuksiakin Ässästä irtosi, mutta en voi sanoa vilperin kunnolla rauhoittuneen. Toki se on tuossa vaiheessa olevalle pennulle haastavaa, jos päälle iskee hepuli 🙂