Noudon niksinurkka

Vaikka noutajien ja seisojienkin omistajat ovat onnekkaita siinä, että nouto luonnistuu yleensä kuin itsestään, on monia rotuja ja yksilöitä joilla kaikki ei sujukaan täydellisesti. Ollaan vuosien mittaan osallistuttu useille hyville kursseille ja seminaareille, joista on saatu hyviä neuvoja noudon tuunaamiseen. Ajattelin siis listata ja myös videoida niitä vinkkejä, jotka ovat meillä toimineet noudon parantamisessa – toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Noudon aloittaminen

Tykkään kouluttaa noutoa takaperin ketjuttamalla – silloin koulutus aloitetaan noudon viimeisestä palasesta eli luovutuksesta. Kun nouto rakennetaan näin, vahvistuu ainakin meille tärkein osa eli luovutus, eniten. Kun ketjuun lisätään aiempia palasia – juokseminen esineelle, noutoluvan odottaminen – toimii noudon viimeinen vahva palanen vahvisteena näille uusille osille. Tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi: heikon käytöksen jälkeen tuleva vahva käytös vahvistaa edeltävää heikkoa käytöstä.

Kuitenkin, jotta voidaan harjoitella luovutusta täytyy ensin saada koira tarttumaan esineeseen. Alkuun voi käyttää mitä tahansa asiaa mikä koiralle on mieluinen, sellaista johon se mielellään tarttuu. Ei ehkä kannata aloittaa kuitenkaan siitä kuumimmasta lelusta. Ensimmäiseksi sheipataan koira tarttumaan esineeseen, jos se ei siihen välittömästi itse tartu. Palkataan vaikka alkuun siitä, että se katsoo esinettä, lähestyy sitä, haistelee jne. Kun saadaan koira tarttumaan hampaillaan siihen, kehutaan tai naksautetaan ja palkataan. Pikkuhiljaa edetään siihen, että palkataan vasta kun koira todella nostaa esineen, ja seuraavaksi palkataan siitä että se tulee meitä kohti esineen kanssa. Sehän on jo oppinut, että meiltä saa palkan – jos palkka on motivoiva ja aiemmat toistot onnistuneita, se kyllä nytkin lähtee meitä kohden lunastaakseen palkkionsa. Jos näin ei käy, kannattaa tarkistaa palkkioiden laatu ja palkan suunta.

Erikseen taas koulutetaan koiralle kämmenkosketus, alla video aiheesta. Kämmenkosketus on kätevä apuväline myös monissa muissa tilanteissa!

Tarttuminen + kämmenkosketus = luovutus

Nyt meillä on koira, joka mielellään tarttuu erilaisiin esineisiin, kantaa niitä meitä kohti palkkion toivossa ja osaa myös koskettaa kuonolla kämmeneen. Sitten vain yhdistetään nämä kaksi asiaa. Kannattaa tehdä muutama toisto nostoa ja muutama kämmenkosketus ensin erikseen, jotta koiralla varmasti molemmat tuoreessa muistissa. Sen jälkeen koiran taas nostettua esineen ja matkatessa sinua kohti, laitatkin tuttuun tapaan kämmenen esille. Kun kuono osuu kämmeneen, naksutat tai kehut ja palkkaat. Koira kehun tai naksun kuultuaan irroittaa tietty esineestä, jolloin saat tartuttua siitä. Luovutus siis on tehty! Sitten vain treeniä erilaisilla esineillä ja eri paikoissa, jotta käytöksestä tulee vahva. Jos olet ollut kyykyssä tai istumassa tähän saakka, voit pikkuhiljaa nousta joka toistolla ylös ja siirtyä haluamaasi luovutusasentoon.

Voit myös alkaa liittämään noutokäskyä tähän käytökseen: ala toistamaan vihjettä koiran jo nostettua esineen ja ollessa matkalla sinun luoksesi luovuttamaan. Harjoittele taas joitakin kertoja samalla vihjettä toistaen. Sitten voit testata vihjettä, pyytää koira istumaan tai pitää pannasta kiinni, asettaa esine maahan ja sitten antaa vihje noutaa. Itse esinekin on tässä varmasti jo koiralle vahva vihje käytöksestä, joten voit myös testailla noutovihjettä uusilla esineillä kunhan se ensin sujuu tutuilla noudettavilla.

Muista, että kun se luovutuskäsi lähtee liikkeelle, kaikki mitä sillä hetkellä tapahtuu vahvistuu – älä siis lähde liikuttamaan kättä jos koira vaikkapa pyörittelee esinettä suussa. Käden lähteminen liikkeelle on koiralle merkki siitä, että nyt juuri se tekee oikein koska se saa pian palkkion!

Ihana noutoesine!

Nyt kun ollaan tehty asioihin tarttumisesta todella kivaa, on seuraava haaste noutoesineen kanssa rallattelu. Toki monet koirat osaavat tämän jalon taidon ilman mitään erillistä kouluttamista… Tähän avaimena on palauttamisen pilkkominen pienempiin osiin. Koira osaa jo nostaa esineen maasta, ja luovuttaa sen: eli aloita siitä.

Koira istuu sinua vastapäätä ja teillä on nenät vastakkain. Laske esine teidän väliin maahan, anna koiralle vihje noutaa ja ota luovutus, tietenkin palkkaa. Jos nyt olitte askelen päässä toisistanne, tee seuraava toisto vaikka kahden askelen välillä. Jos koira ei vielä malta pysyä paikoillaan, apuri voi olla tarpeen pitelemään koiraa kunnes annat noutovihjeen. Voit alkuun jättää esineen lähemmäksi sinua kuin koiraa minimoidaksesi mahdollisuuden rallatteluun. Koiran nostettua esineen voit myös tukea vauhdikasta luoksetuloa antamalla luoksetulovihjeen ja siirtymällä joitakin askeleita taaksepäin, jotta koiralle todella tulee kiire saavuttaa sinut ja päästä tienaamaan palkkansa!

Pienin askelin eteenpäin

Onnistumisten myötä voit alkaa kasvattamaan etäisyyttä, sekä voit siirtää esinettä lähemmäksi koiraa kuin sinua. Voit myös jättää apuvihjeet kuten luoksetulokutsut ja taaksepäin pakenemiset pois. Kannattaa kuitenkin nostaa kriteeriä maltilla – esine suussa rallattelu on todennäköisesti koirasta palkitsevaa, joten on tärkeää pitää treeni niin selkeänä, että koiralle ei tule mieleen kokeilla sitä missään vaiheessa. Jos näin kuitenkin kävisi, en antaisi koiralle mitään huomioita. Jos paikka on turvallinen, lähtisin kävelemään pois enkä kiinnittäisi koiraan mitään huomiota ennen kuin se joko tulee luovuttamaan esineen tai jättää sen jonnekin. Sitten miettisin mikä johti tähän liian vaikeaan tilanteeseen: oliko se esimerkiksi liian nopea kriteerin nosto tai liian pitkä treeni?

Myös paikallapysymistä heittämisen aikana kannattaa harjoitella vaiheittain etenkin jos suuntana on tottelevaisuus- tai palveluskoirakokeet. Seisojilla taas paikallapysymisharjoituksia täytyy tehdä kaikenlaisissa tilanteissa häiriöissä, kokeissa heittäjä kun on piilossa tai sitten testataan pudotettavalla riistalla. Metsästystilanteet ovat vielä luku sinänsä, mutta alkuun voi päästä näillä helpommilla harjoituksilla.

Pitotreeniä

Ennen kuin alkaa hiomaan pitoa kannattaa ensin tarkistaa missä mielentilassa koulutus tapahtuu. Paine jos jokin on omiaan aiheuttamaan esineen pureskelua tai pyörittelyä suussa. Mutta, vaikka koulutus pohjautuisikin täysin palkitsemiseen on käytökseen voinut jäädä rauhattomuutta.

Alkuun lähtisin kouluttamaan koiralle hyvän pidon. Sen voi esimerkiksi treenata niin kuntoon, että koira oppii vetämään esinettä hieman. Silloin se oppii pitämään esineestä tiukasti kiinni eikä esineen pyörittely ole niin todennäköistä. Alkuun vetämistä harjoitellaan taaksepäin menemällä niin, että koira tarttuu esineeseen. Kun palkkaa useamman kerran prikulleen sillä hetkellä kun tunnet koiran pitävän hyvin ja tasaisesti esineestä kiinni ja hieman vastustavan liikettä, voit seuraavaksi alkaa päästämään sillä hetkellä irti. Tarkoitus on antaa koiran kantaa esinettä hetken samalla hyvällä otteella ennen kuin se luovuttaa. Aloita hyvin pienistä matkoista, ja lisää etäisyyttä asteittain.

Homma etenee vain kun suu on rauhassa!

Pidon treenaaminen on tarkkuuslaji. Kun koira on oppinut ottamaan hyvän otteen (tarkalla palkan ajoituksella) ja oppinut kantamaan hyvällä otteella, voi treenata saman rauhallisen jämäkän otteen myös luovutusta edeltävään hetkeen kun koira istuu paikoillaan. Sitä voi ensin vahvistaa samalla tavalla kuin liikkeessä, eli tarkalla ajoituksella. Tässä vaan koira istuu. Varo kuitenkin esineen työntämistä koiran suuhun, vie sitä aina vähän poispäin sen tarttuessa.

Kun suu on rauhallinen ilman häiriöitä, voi lisätä hieman häiriötä eli käänteistä houkuttelua – tavallaan yrität saada koiran irrottamaan otteensa houkuttelemalla sitä nameilla ja leluilla. Kun koira oppii olemaan irrottamatta ja pitää suun rauhallisena, leikki päättyy palkitsemiseen. Tässäkin on mahdollista aiheuttaa liikaa stressiä koiralle ja sitä myötä rauhattomuutta – aloita siis pienin askelin, ja pidä treenit lyhyinä. Jos koira sortuu houkutteluun, poista mahdollisimman nopeasti mahdollisuus palkkioon. Peitä nami, tai pyydä apuri nostamaan häiriönä toiminut lelu pois. Kieltäminen tai rankaiseminen on tarpeetonta, koira tietää jo tehneensä virheen koska ei saanut haluamaansa palkkiota.

Mukavia noutotreenejä kaikille!

Pillipysäytyksiä 21.7.2016

Ässä tienasi tänään iltaruokansa pysäytyksillä. Teemana oli muuttaa jokaista toistoa hieman, ja pillittää yllättävissä hetkissä ja paikoissa. Palkka välillä ruokaa, välillä nouto ja välillä häiriölelulle vapautus. Usein menin koiran luokse palkkaamaan, kerran heitin lihapullan kauempaa koiralle. Noutoesineenä oli kaninkarvadummy, ja välillä koira tiesi middä dummy oli, ja välillä lähetin sen sokkona noutoon kun olin salaa pudottanut sen matkalle. Heitin myös välillä häiriönä erilaisia leluja koiran jo pysähdyttyä sen edestä. 

Onnistumisprosentti oli melkoisen hyvä. Alla on kaksi videoa treenin loppupäästä. Toisessa videossa pysähtyminen ei ole enää kovin sähäkkä: tässä oltiin ja treenin loppupäässä ja alla oli yksi samankaltainen toisto jo. Nopeasti se alkaa ennakoimaan pysäytystä. Ekassa videossa ei näy hyvin, mutta heitän sille lelun taakseni sen tullessa luokse – hienosti se pysähtyy vaikka oli jo lelun kohdalla. Siinä palkkasin ruualla, toisessa palkkasin noudolla ja ruualla sen jälkeen. Toisen videon loppu on hyvä muistutus siitä että pitäisi hioa pitoa paremmaksi, Ässällä on taas aika löysä ote. No riistan kanssa ote taas on turhankin tiukka, mutta se hyvä rutiini pitäisi saada koiralle kumpaankin, dameihin ja riistaan. 

Thomas Stokken metsästyskoirakurssit 2013 ja 2016

Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.

 

KOULUTTAJASTA

Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.

Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”

 

TEORIAA (2013)

Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:

 

  1. Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
  2. Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
  3. Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta

 

Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!

Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.

 

LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)

Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.

 

PALKKIOT (2013)

Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.

 

LEIKKIMINEN (2013)

Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.

Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.

Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).

Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta  ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!

Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.

 

PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)

Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.

Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.

Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)

 

ISTUMINEN (2016)

Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa

  1. Vihjeeseen reagointi
  2. Istuminen
  3. Istumassa pysyminen

Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.

 

 

Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.

Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.

 

 

NOUTO (2016)

Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.

Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).

Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.

 

 

Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!

Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.

 

KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…

Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!

Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.

Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!

Noutoja ja pysähtymisiä 29.7.2015

Treenattiin taas pienen kesätauon jälkeen Minsun ohjauksessa, tällä kertaa tehtiin pysähtymisiä, noudossa muistitreeniä ja myös pitoa treenattiin.

Koiran pysähtymistä treenattiin tuttuun tapaan, kävelimme pellolla Minsun houkuttaessa Ässää lelulla jonkin matkan päässä minusta. Koiran ollessa fokusoitunut leluun, pillitin pysähtymiskäskyn ja koiran pysähtyessä (sai seisoa, istua tai maata), Minsu heitti lelun palkaksi Ässälle. Treenin tarkoitus oli siis palkata koiran nopeasta reagoinnista pillivihjeeseen, huolimatta siitä, että lelu jatkoi liikettä koiran nenän edessä. Liike tosin ei ollut kovin voimakas, mutta kriteeri onkin hyvä valita niin, että koira onnistuu ja päästään vahvistamaan sitä haluttua käytöstä. Tähän treeniin tarvitsee avustajan, ja pitäisikin rekrytoida kepo auttamaan – ei olisi yhtään haitaksi, että treenaisi tätä useammin ja kriteeriä myös nostaen (lelu liikkuu enemmän, avustaja jatkaa liikettä, odotetaan koiran istumista jne.) metsästyskauden lähestyessä.

Sitten tehtiin muistinoutoja. Veimme yhdessä Ässän kanssa dummyn metsän ja pellon rajamaille, annoin koiran hetken katsoa dummya, jonka jälkeen kävelimme takaisin n. 15-20 metrin päähän. Välihuomautuksena voisi sanoa, että Ässä käveli tosi nätisti vapaassa seuraamisessa, eli että koira pysyy lähellä mutta sen ei tarvitse olla tokoseuraamisessa. Vahvistetiheys oli vielä melko korkea, mutta silti olen tyytyväinen Ässän osoittamaan malttiin etenemisessä. Tätä taitoa tarvitaan sekä käytännön metsästyksessä, kokeissa että pelastuskoiran maastolajeissa.

Kun pääsimme n. 15 metrin päähän dummysta, pyysin koiran sivulle istumaan, ja odotin, että se keskittyisi katseellaan ja kehollaan eteenpäin dummyn suuntaan, eli näyttäisi siltä, että aikoo mennä dummylle vapautuksen kuultuaan. No, tällä ensimmäisellä toistolla se fokusoi hetken arpomisen jälkeen hyvin, jonka jälkeen se varasti dummylle… Seuraavilla toistoilla pidin kevyesti valjaista kiinni, jotta se ei pääsisi varastamaan. Tätä treeniä tehtiin kolmeen eri kohtaan metsän reunaan, ja paikkaa vaihdettaessa sitä vaihdettiin selkeästi – ei vain 10 metriä sivuun edellisestä, vaan kokonaan eri kohtaan, toiselle pellon sivulle tms. Tämä siksi, että aloittelevalle koiralle harjoitus ei olisi liian vaikea. Jokaiselle eri muistipaikalle kasvatettiin myös etäisyyttä dummyn ja lähetyspaikan välillä, eli toistoja tuli muutamia per paikka.

Ässä toimi hyvin, sillä oli motivaatiota hakea dummyt ja sen fokusointi eteenpäin dummylle parani treenin aikana. Ei se vieläkään kovin nopeasti lähde tuijottamaan suoraan eteen eikä tuijotus ollut valtavan intensiivinen, kuten kokeneella koiralla, mutta käytös muuttui oikeaan suuntaan. Samassa yhteydessä treenattiin myös luovutuksia, eli keskityttiin siihen, että koira tulisi lähemmäksi istumaan – tätä harjoiteltiin niin, että sen sijaan, että otan dummyn koiran suusta sen istuessa, asetan käden targettina koiran ja minun väliin ja odotan, että koira työntää dummyn käteen, jopa hieman siirtyen lähemmäksi istumaan. Ajatus on se, että koska eteen kurottaminen on koiralle vaivalloista, se seuraavilla toistoilla tulisi vähän lähemmäksi istumaan luovuttaakseen dummyn.

Muistiharjoituksia on suunnitelmissa tehdä ulkoilujen aikana yhden tai pari kerrallaan. Kriteeriä voi nostaa tulevaisuudessa kasvattamalla etäisyyttä, kasvattamalla aikaa, lähettämällä koira noutoon eri kohdasta kuin mistä dummy vietiin ja vaihtelemalla dummyn paikkaa maastossa (esim. alkuun pellon ja metsän rajalla dummy on välillä pellon puolella ja välillä metsän puolella, ja myöhemmin dummy on keskemmällä peltoa/metsää tms.). Lisää vaikeusastetta saa yhdistämällä muistitreeniin markkeerauksen, eli heitän dummyn koira vierellä istuen, siirryn toiseen kohtaan, pyydän koiran istumaan vierelle, odotan, että se keskittyy mieleensä painamaan kohtaan ja lähetän sen noutamaan. Tässäkin voi kasvattaa aikaa ja etäisyyttä koiran oppimisen mukaan. Vaikeusaste nousee myös jos dummy on esim. ojan tai joen takana. Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta me aloitetaan nyt treeni tuolta helpommasta päästä luonnollisesti 🙂

Lopuksi treenattiin pitoa. Tässä koira sai tarttua dummyyn minun kädestäni tai se sai napata sen maasta läheltä. Koiran tullessa luokse istumaan, odotin rauhassa, että sen leuat rauhoittuvat hetkeksi, jonka jälkeen tarjosin sille käden targetiksi kuten edellisessä treenissä – eli että koira työntää dummyn minun käteen, sen sijaan, että kurotan itse ottamaan dummyn koiran suusta. Käden ilmestyminen on koiralle ehdollinen vahviste, tieto siitä, että palkkio on tulossa – täten käden tarjoaminen koiran eteen tulisi ajoittaa niin, että koiralla on tukeva ja rauhallinen ote dummysta. 500 g dummylla Ässä kyllä rauhoitti suun melko nopeasti, mutta sen ote oli välillä vähän puolihuolimaton. Ote parani jonkin verran kun vaihdettiin 1 kg dummyyn. Jatkamme kotona ruokakupilla harjoituksia, eli että koiran on pidettävä rauhassa ja mälväämättä 1 kg dummya x sekuntia ennen kuin tarjoan sille käden johon luovuttaa dummyn ja se saa palkaksi koko aamu/iltaruuan.