Koirien impulsiivinen käyttäytyminen – Jirka Vierimaan luento 1.4.2017

Kävin kuuntelemassa Jirka Vierimaan luentoa koirien impulsiivisesta käyttäytymisestä. Tässä vähän muistiinpanoja luennolta ja luennon herättämiä ajatuksia.

Impulsiivisella käyttäytymisellä tarkoitetaan jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ja / tai taipumusta (suhteettoman) rajuun käyttäytymiseen. Jatkuva vahvisteiden tavoittelu voidaan nähdä itsehillinnän puutteena. Vahvisteina tässä tarkoitetaan mitä tahansa mitä koira haluaa, joko ohjaajalta tulevat palkkiot tai ympäristön vahvisteet (tai meidän näkökulmasta monesti häiriöt). Rajulla käyttäytymisellä taas tarkoitetaan sitä, että koiran käyttäytyminen ei ole oikeissa mittasuhteissa häiriön kokoon tai etäisyyteen esimerkiksi. Nämä asiat eivät ole toisiansa poissulkevia, ja näitä ominaisuuksia on varmasti jossain määrin ja tietyissä olosuhteissa suurimmassa osassa koiria. Joillakin koirilla on kuitenkin normaalia suurempi taipumus käyttäytyä impulsiivisesti.

Impulsiivisesti käyttäytyvä koira toimii nopeasti ilman harkintaa, jos sellaista voi olettaa koirilla olevan. Impulsiiviset koirat ovat yleensä ylivilkkaita ja niillä ilmenee motorista rauhattomuutta – miten tutun kuuloista Ässän kohdalla. Koiralla on luontainen tarve päästää höyryjä ja purkaa ahdistusta käyttäytymällä rajusti: liikkumalla nopeasti, haukkumalla, rähisemällä tai niin edespäin. Jirkan mukaan käytöksen taustalla voi olla emotionaalista herkkyyttä eli suuria reaktioita pieniin ärsykkeisiin. Ässän kohdalla allekirjoitan tämän, sen tunnetilat ovat voimakkaita, se on vilkas ja sillä on tarve purkaa oloaan fyysisesti tai haukkumalla. Se on myös erittäin herkkä minun mielentilalle.

Itsehillintää on sen kanssa treenattu järjestelmällisesti pennusta saakka, joten on vaikea sanoa ilmenisikö sillä jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ilman tätä taustaa. Nythän se erilaisten vahvisteiden / häiriöiden kanssa usein tarjoaa jotakin opetettua käytöstä saadakseen vahvisteen. Sillä on ollut jonkin verran taipumusta rajuun käyttäytymiseen. Esimerkiksi, pennusta saakka sillä on ollut kaksi vaihetta, joko se on hiljaa tai se haukkuu täysiä. Oikeastaan kaikki riippuu sen mielentilasta – jos se on rennon rauhallinen, impulsiivista käytöstä on hyvin vähän ja se pysyy helposti housuissaan, mutta jos jokin asia lähtee ”väärällä jalalla” liikkeelle, se voi olla kuin täysin eri koira. En sanoisi kuitenkaan, että Ässä on erittäin impulsiivinen koira, ei ainakaan varmastikaan hankalimmasta päästä. Ja voi myös miettiä, että kuinka paljon sen käytöksestä liittyy rodun ominaisuuksiin.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla esimerkiksi räyhääminen tarjoaa sille helpotusta sen kokemaan ahdistukseen. Se toimii silloin negatiivisena vahvisteena eli paine tai epämiellyttävä olo poistuu. Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan lisää koiran hyvinvointia, vaan luultavammin muodostuu vahvisteansaksi – koirasta tulee kuin narkkari, joka hakee nopeaa helpostusta oloonsa mutta keino saada helpotusta eli rähjääminen pitkällä aikavälillä lisää huonoa stressiä ja koiran pahoinvointia. Näiden vahvisteansojen muodostuminen voi jopa korostaa impulsiivisuuteen kuuluvaa rajua käyttäytymistä – jokainen kaukana horisontissa näkyvä vieras koira tai muu häiriö tarjoaa koiralle mahdollisuuden purkaa ahdistuneisuuttaan.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla kuten kaikilla muillakin koirilla luonnollisesti ensimmäinen askel on pyrkiä täyttämään koiran laji- ja rotutyypilliset tarpeet – lepo, ravinto, liikunta, sosiaaliset kohtaamiset ja esimerkiksi metsästyskoiralla mahdollisuus toteuttaa itseään metsästyksessä tai edes sen kaltaisissa harjoituksissa. Sitten tietenkin tulee lisäksi koiran yksilölliset tarpeet. Tähän voisi vaikkapa Ässän kohdalla todeta, että kovin pitkät yksinolot ovat sille hankalia, ja sillä on, uskoisin, korostunut taipumus jäljestää tai käyttää nenää. Jos koiran käyttäytymistarpeita ei pystytä täyttämään pitkällä aikavälillä, saattaa tulla luoneeksi vahvisteansoja eli koiralle tarpeen purkaa ahdistusta jollakin impulsiivisella käytöksellä. Mutta toisaalta, impulsiivinen käytös voi myös olla synnynnäinen ominaisuus koiralle.

Käyttäytymistarpeiden täyttämisen jälkeen keskusteltiin koulutuksellisista keinoista tarttua impulsiiviseen käytökseen. Palkkaamisen pitäisi käyttää koiran tarpeet. Toki koirilla on tarve syödä, mutta kiihkeällä ja impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla on etenkin tarve käyttäytyä kiihkeästi – silloin palkitsemisen pitäisi täyttää tämä koiran tarve! Palkitsemistapa on Jirkan mukaan tärkeämpää kuin palkkioiden määrä – vaikka käyttäisi ruokaa, sen voi antaa koiralle monella eri tavalla, ja vaikka käyttää taisteluleikkiä, on koiralle eroa sillä onko ihminen aidosti leikissä aktiivinen vai vain passiivinen lelusta pitelijä.

Paras palkka ja tapa palkita riippuu tietenkin koiran lisäksi tilanteesta, koulutettavasta käytöksestä ja halutusta mielentilasta, joten palkitsemistapoihin olisi hyvä käyttää aikaa jo koulutustilannetta suunnitellessa, ja myös olla valmistautunut muuttamaan palkitsemista kesken treenin. Sen lisäksi, jos tilanteen häiriöt ovat tiedossa, olisi hyvä miettiä häiriöitä vastaavia palkkioita – esimerkiksi pakenevasta riistasta luopumiseen palkkiona tennispallon jahtaaminen. Häiriöillä voi myös harkinnan mukaan palkata: jos koira jäljestää riistaa, voidaan kutsua se pois alkuun nopeasti, ja luoksetulon ja palkkauksen jälkeen vapauttaa uudelleen jäljestämään. Koiran jäljestettyä vähän pidemmästi, kutsutaan pois ja palkataan, ja lisäksi palkkana se pääsee taas samalle jälkelle jäljestämään.

Toinen tärkeä koulutuksellinen keino impulsiivisesti käyttäytyvän koiran kanssa toimiessa on koulutuksen sujuvuus. Sujuvuus on tärkeää palkitsemistavassa, harjoituksen aikana ja harjoituksesta toiseen siirtyessä. Yksittäisestä toistosta palkitseminen sisältää itse käytöksen lisäksi kehun ja palkitsemisen, josta siirrytään uuteen toistoon. Jos palkitsemisen loppumisen ja uuden käytöksen alkamisen välissä on aikaa tai koiralle epäselvää mitä seuraavaksi tehdään, tarjoaa tämä hetki koiralle mahdollisuuden impulsiiviseen käytökseen. Tämän viiveen poiskitkemiseen on tärkeää ohjaajan olla hereillä, keskittyä koulutukseen sataprosenttisesti ja olla itse valmiina uuteen toistoon. Kun vielä lisäksi palkitsemistapa antaa koiralle mahdollisuuden sille luonnolliseen, kiihkeään käytökseen, ja on siten sille palkitsevaa, on koiralla kova motivaatio päästä tekemään käytöstä uudelleen.

Samaan sujuvuuteen on keskityttävä myös harjoitussarjojen välillä kuten myös harjoitukseen siirryttäessä tai siitä pois mentäessä. Kun koira oppii koulutuspelien kaavan, on sillä myös vähemmän tarvetta impulsiiviseen käytökseen epävarmuudesta johtuen. Tuttu koulutustilanteen kaava siis edesauttaa koiran kykyä keskittyä koulutukseen ja vähentää häiriöiden vaikutusta koiraan. Jirkalla oli hyvä vertauskuva – jos koiran treenisessio on kuin vesiletku, ja treeni on sujuvaa kaikissa vaiheissa, ei vettä pääse vuotamaan mistään raosta ulos. Tällöin koiran vire on hyvällä tasolla ja oppimista tapahtuu. Jos taas koiralle tai ohjaajalle tulee treenin lomassa keskittymisen herpaantuminen ja koira käyttäytyy impulsiivisesti, alkaa vettä vuotamaan vesiletkusta eikä silloin koiran vire ole enää optimaalinen eikä treeni yhtä tehokasta.

Kaiken kaikkiaan luennosta tuli mieleen edellisen viikon Vappu Alatalon kisajännitysluennolla esiin nostettu treenikupla. Näin ollen, treenikupla eli täysi keskittyminen koiran kanssa tekemiseen auttaa sekä omaan jännitykseen, että koiran tunnetilojen hillintään. Tärkeä viesti yleisemmin koulutustapojen valintaan tuli kun keskusteltiin siitä kuinka tunteet ovat aina sisäänkirjoitettuna eri tapoihin kouluttaa. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy läheisesti iloisuus, ja sen toiseen puoliskoon negatiiviseen rangaistukseen eli palkkion poistamiseen liittyy turhautuminen – stressiä toki sekin, mutta maltillisena annoksena tärkeä osa oppimista. Positiiviseen rankaisuun liittyy pelko ja pakeneminen (tai muut F:t, flirt, freeze tai fight, flightin lisäksi), ja negatiiviseen vahvistamiseen ahdistus ja välttäminen. Jos halutaan tunnetilaltaan iloisia ja rentoja koiria, valikoimaan sopii palkitseminen ja palkkion poistaminen. Negatiivinen vahviste eli paineen poistaminen on tuttua impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle, ja sen stressitasot ovat jo tämän vahvisteansasta johtuvan, impulsiivisen käytöksen takia korkealla. Jos siihen soppaan lähdetään lisäämään vielä rangaistuksia, lopputuloksena tuskin on pitkällä aikavälillä hyvinvoiva koira.

Eli reseptinä impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle on: lajin- ja rodunomaisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen, yksilön käyttäytymistarpeisiin sovitetut palkitsemistavat, sujuvuus kaikessa kouluttamisessa ja palkitsemiseen perustuva kanssakäyminen.

Impulssi-Ässän käyttäytymistarpeita täytettiin tänään supikoirajahdissa, sen jälkeen lepokin maittaa.

”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”-luento 29.1.2017

Osallistuin sunnuntaina FRF K9 ry:n järjestämälle luennolle, jossa puhujana oli rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Luennolle oli varattu reilusti aikaa, 6 tuntia lounas- ja kahvitaukoineen, eikä siinä ollut yhtään liikaa. Sen lisäksi, että Pasanen oli kokenut luennoitsija, oli myös sisältö täyttä rautaa. 

Luennon aihe oli ”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”. Pasanen aloitti avaamalla Euroopan raja- ja merivartioviraston FRONTEX:in viime vuosina käynnistämää rajakoirien koulutuksen standardisointia. Kun rajakoirien koulutusta ja vaatimuksia lähdettiin linjaamaan vuonna 2006, projektista vastannut henkilö törmäsi suureen määrään toisistaan poikkeavia tapoja ja käytäntöjä kouluttaa rajakoiria. 

Kaikkien tulevien rajakoirien onneksi, tämä projektivastaava kääntyikin tieteellisen yhteisön puoleen ja lähti selvittämään miten tieteellisen tutkimuksen mukaan koirat oppivat tehokkaimmin. Kehitystyössä oli Pasasen mukaan mukana yli 100 asiantuntijaa lähes 30 maasta, ja tavoitteena oli yhdistää tiede käytäntöön. Erinäisten vaiheiden jälkeen, lopputulema on se, että nykyään kaikki EU:n rajakoirat ja kaikki rajakoirien osaamisalueet koulutetaan samalla tavalla – se tapa on palkitseminen ja palkkion pidättäminen. 

Sen lisäksi, että Pasanen on koiratoiminnan opettaja Suomessa, on hän myös yksi viidestä FRONTEX:in kouluttajayksikön jäsenestä. Rajakoirien operanttiin koulutustapaan hän pääsi tutustumaan jo 2012-2013 osallistuttuaan Frontexin ensimmäisille uusille koirankoulutuskursseille. Luennolla hän kävi läpi sitä, kuinka ja mihin perustuen rajakoirat nykyään Suomessakin koulutetaan. Tässä muistiinpanoja luennolta, alkuun muutama Pasasen huomio siitä kuinka tämä koulutustavan muutos on vaikuttanut rajakoiratoimintaan.

Koulutusmuutoksen myötä on havaittu, että koirat valmistuvat nopeammin ja niiden ”virkaikä” näyttäisi pidentyneen. Ensimmäiset uuden koulutusmallin mukaiset koirat ovat aloittaneet 4 vuotta sitten, ja niiden hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin aiemmin 4-vuotiailla koirilla. Uuden koulutusmallin myötä myös ohjaajien hyvinvointi on paremmalla tasolla. Koulutusmalli on selkeä ja samanlainen kaikille lajeille. Jos aiemmin koirat olivat valmiita testeihin n. 2,5 v iässä, nyt jopa reilun vuoden ikäiset koirat ovat olleet valmiita testeihin. Kustannustehokkuutta parantaa myös se, että samat koirat hallitsevat paremmin kaikkia lajeja – aiemmin joidenkin koirien osalta on joutunut rajoittamaan käyttöä työtehtävissä, koska vaadittua hallintaa ei oltu saatu aikaan. Myös edellytykset lisäkoulutukseen ovat koirilla paremmat. 

Aiemman ”kopiointikulttuurin” aikaisilta koirilta saattoi puuttua ratkaisukyky tai -halu kokonaan, kun käytössä oli pakotteet ja erinäiset koulutuskikat, joita sokeasti kopioitiin toisilta ohjaajilta tai siviilissä menestyneiltä palveluskoirakouluttajilta. Näiden lisäksi, aiempaa ”rajumpia” koiria on voitu pitää koulutuksessa – koulutustavan muutoksen ja ohjaajien ammattitaidon paranemisen myötä on huomattu, että ”rajuja” koiria ei olekaan kun työkalut ovat oikeat.

Uudessa koulutusmallissa kaikki rajakoiraohjaajat aloittavat oppimisteorian opiskelulla. Pasasen mukaan teorian tuntemus on ensisijaisen tärkeää, ja ohjaajat eivät pääse kurssilla eteenpäin ennen kuin he ovat hyväksytysti läpäisseet teoriatentit. Teoriaosuuden jälkeen ensimmäinen kurssi pennun kanssa perustuu yhteistyön ja suhteen rakentamiseen. Koulutuksessa korostuu perusasioiden merkitys: motivaatio, aktiivisuus, stressi, yhteistyö ja suhde, operantin ehdollistamisen työkalut R+/- ja P+/- sekä ”operantti” koira. Oma tulkinta ”operantista” koirasta on koira joka on avoin, halukas oppimaan ja tarjoaa mielellään erilaisia käytöksiä – lopputulos siitä, että koiran koulutuksessa ei ole käytetty positiivista rankaisua tai pakotteita. 

Rajakoiraohjaajien koulutuksessa keskitytään teorian siirtämiseen käytäntöön: ohjaajien täytyy perustaa kaikki harjoitukset teoriaan, suunnitella ne kirjallisesti, seurata suunnitelmaa koulutuksessa ja myös purkaa harjoitus, onnistumista tai epäonnistumista teoriaan heijastaen. Ongelmien ilmaantuessa on tärkeää perehtyä siihen mistä käytös johtuu, ja ratkoa ongelmat teorian avulla. Koulutuksen tavoitteena on tehdä ratkaisuhaluisia ja -kykyisiä koiria, ja koulutusprosessi on myös tärkeä osa rajakoiran koulutusta, eikä ainostaan lopputulos eli lajiosaaminen ja valmis rajakoira.

Pasanen listasi neljä koirankoulutuksen perustetta, joiden on kaikilla rajakoirilla oltava kunnossa ennen kuin edetään koulutuksessa. Ensimmäinen on koiran ja ohjaajan välinen suhde. Koiran on pystyttävä luottamaan ohjaajaan täysin, kaiken koulutuksen on tapahduttava ilman painetta ja konfliktia sekä koiran näkökulmasta pitäisi olla aina kannattavaa työskennellä ohjaajan kanssa. Pennulle on koulutettava rajat johdonmukaisesti ja niistä kiinni pitäen. Ei-sana koulutetaan erikseen luopumisen kautta – koira koulutetaan operantisti luopumaan kädessä olevasta namista (jos se tavoittelee sitä ilman lupaa, nami katoaa) ja tähän luopumiseen yhdistetään vihje ”ei”. Suhdetta rakennetaan myös erilaisten leikkien ja koulutuspelien kautta. Sen lisäksi, etenkin pennun kaikkia ruokailuja käytetään hyväksi koulutuksessa muun muassa rakentamaan itsehillintää ja halua oppia. 

Toinen peruste on ympäristöoppi. Pentu viedään erilaisiin paikkoihin, tilanteisiin, alustoille, ympäristöihin, niin että se on aikuisena tottunut kaikkeen mahdolliseen mitä se saattaa kohdata työssään. Ympäristöoppiin kuuluu myös leikkimisen ja oppimisen yleistäminen erilaisiin paikkoihin. Kolmas peruste on koiran halu oppia. Tämä pohjaa siihen, että koiraa koulutetaan pennusta saakka ilman pakotteita ja painetta. Neljäs peruste on sosiaalisuus: pentu totutetaan erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, ja tietenkin toisiin koiriin. Jos haasteita tai konflikteja ilmenee, panostetaan siedättämiseen ja vastaehdollistamiseen niin, että päästään tavoitteeseen – koira on rento ja neutraali kaikenlaisissa kanssakäymisissä. 

Kaiken koirankoulutuksen pohjalla on korkea motivaatio, jota Pasasen mukaan ei koiralla voi koskaan olla liikaa. Kun koiralla on korkea motivaatio, se jaksaa työskennellä pidempään, vaikeammissa olosuhteissa ja vaikeammissa tehtävissä. Motivoituneen koiran ongelmanratkaisukyky on korkeampi. Myös korkean motivaation koiraa on helpompi rankaista poistamalla mahdollisuus palkkioon – palkkion menetys on koiralle merkittävä, ja saa sen siten tehokkaammin muuttamaan käytöstään. 

Korkea motivaatio saadaan aikaan valitsemalla sellainen palkkio, jota koira todella tavoittelee. Palkkion määrittelee siis koira, ei ihminen. Kun meillä on käytössä koiralle todella mieluisa palkkio, saadaan aikaan motivoitunut koira joka on toimissaan aktiivinen – se tekee kaikkensa saadakseen palkkion. Tässä vaiheessa koulutusta on perusteiden oltava kunnossa: suhde ohjaajaan hyvä, luopuminen ja irrottaminen koulutettu palkitsemalla ja ilman konfliktia, itsehillintää on treenattu leikin ja ruuan varjolla jne. Pasasen mukaan, jos perusteiden kouluttamisessa on käytetty pakotteita (positiivista rankaisua), se näkyy selkeästi koirassa – yleensä ottaen silloin koira ei ole operantti eikä halua oppia. 

Koulutuksessa on tavoitteena se, että koiran elämässä on alhaisen stressitason vaiheita eli lepoa ja etenkin koulutuksen aikana hyvän stressitason vaiheita. Silloin koira on aktiivinen, motivoitunut ja stressi aiheutuu lähinnä koiralle arvokkaan palkan tavoittelusta. Tavoitteena on, että koira ei joudu liian korkealle stressitasolle, jolloin se on liian kiihtynyt eikä kykene oppimaan yhtä tehokkaasti, jos lainkaan. 

Liian korkea stressitaso voi johtua monesta eri asiasta. Saattaa olla, että koira on liian kiihtynyt saatavilla olevasta palkkiosta tai tulevasta koiralle positiivisesta tapahtumasta – vaikkapa lenkille pääsystä. Tätä stressiä voidaan pyrkiä laskemaan sillä, että pienissä paloissa koulutetaan koiralle se, että vain rauhoittumalla se saa tavoittelemansa hyvän asian. Toinen tekijä, mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on koiran liian korkeat odotusarvot. Tyypillinen tilanne voi olla se kun ohjaaja nostaa kriteeriä – tee vähän enemmän kuin aiemmin ennen kuin saat palkan. Tämä voi hetkellisesti nostaa stressiä ”punaiselle” alueelle. Pieni turhauma on luonnollinen osa koiran oppimisprosessia, mutta tärkeää on nostaa kriteeriä niin, että koira koko ajan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Kolmas asia mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on se, että koira ennakoi jotain pahaa tai pelottavaa. 

Jos stressitaso on erittäin korkea, ei koira pysty keskittymään tai oppimaan. Tämmöinen korkea stressi ilmenee yleensä jollain näistä tavoista, joita kutsutaan neljäksi F:ksi: fight, flirt, freeze ja flight. Eli koira saattaa muuttua yli-mielisteleväksi, eli flirttailla. Tai se saattaa jähmettyä paikoilleen ja teeskennellä ettei huomaa ympäristöään. Tai se yrittää väistää tai poistua/paeta paikalta. Ja riippuen koirasta, joko heti alkuun, tai sitten näiden kolmen muun F:n jälkeen, se yrittää taistella ja purra, jotta pääsee stressistä pois. Tavoitteena on siis, että suurimmaksi osaksi vältetään tätä liian korkeaa stressitasoa – ja tärkeää on, että ohjaajat tunnistavat kun koira on siirtynyt tälle alueelle.

Kun koulutus perustuu palkkion antamiseen tai pidättämiseen, on tärkeää pohtia miten palkkioita eli vahvisteita käytetään. Tärkeintä on valita vahvisteet, joita koira todella haluaa. Se voi olla ruokaa tai leikkiä, ja se voidaan antaa koiralle rauhoittavasti, neutraalisti tai innostavasti, samalla vaikuttaen vahvistettavan käytöksen laatuun. Esimerkiksi, raju leikki palkkiona todennäköisesti muokkaa vahvistettavaa käytöstä vauhdikkaampaan suuntaan. 

Tarkka ajoitus on erittäin tärkeää, koska sillä kerrotaan koiralle tarkalleen mistä käytöksestä palkitaan eli mitä käytöstä halutaan nähdä lisää. Toissijaista vahvistetta eli naksutinta tai muuta merkkiä käytetään tarvittaessa apuna parantamaan ajoitusta. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytöksen suuntaan – esimerkkinä oli takapalkka kun halutaan saada koira ilmaistessa kauemmaksi maalihenkilöstä. Myös vahvistetiheys pitää ottaa huomioon. Kriteerin on oltava sellainen, että vahvisteita päästään toimittamaan riittävän usein jotta koiran käytös muuttuu ja se pysyy mukana koulutuksessa. Pasanen painotti myös, että sosiaalista palkkaa ei sovi unohtaa vaan pitää se mukana kaikessa kouluttamisessa, jotta koiraa pystyy palkkaamaan myös tilanteissa kun ei ole mahdollisuus käyttää muita palkkoja kuin kehuja ja rapsutuksia.

Rajakoirien koulutus toteutetaan ilman pelkoa. Vaikka näennäisesti positiivisen rankaisun (lisätään jotain epämiellyttävää) ja negatiivisen vahvisteen (poistetaan epämiellyttävä) taustalla on epämukavuuden käyttö, on Pasasen mukaan näiden työkalujen toiminnan taustalla aina pelkoa. Yhteenvetona, pelon sijaan nykyajan rajakoirien koulutuksen taustalla ovat seuraavat tekijät: 

– Oppimisteorian tuntemus

– Teorian siirtäminen käytäntöön

– Koiran lukeminen

– Koirankoulutuksen perusteet

– Korkea motivaatio

– Oikea stressitaso

– Ärsykekontrolli

– Operantti koira

– Tiimityö

– Ei pelkästään koulutusta, vaan myös lepoa

– Ei turhia harjoituksia, vaan jokaisella harjoituksella on päämäärä

Kautta luennon ja etenkin luennon lopussa oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä. Tässä muutama huomio, jotka nousivat esille etenkin pelastuskoiran kouluttamiseen liittyen. 

Jälkikoulutukseen liittyen Pasanen kertoi kuinka hän käyttää palkkion pidättämistä rangaistuksena jäljellä ryntäävälle koiralle. Hän tekee useita identtisiä, lyhyitä jälkiä joissa on alkupäässä terävä kulma ja pian kulman jälkeen esine josta palkataan. Koiraa ei pidätellä jäljellä yhtään. Jos ja kun se painaa vauhdilla terävästä kulmasta yli, se viedään autoon ja se menettää esineen ja sitä kautta palkan. Koiran odotettua hetken siirrytään seuraavalle, identtiselle jäljelle. Taaskaan koiraa ei pidätellä lainkaan, vaan annetaan mennä reilusti yli jos menee ja rangaistuksena viedään autoon. Tätä toistetaan kunnes koira alkaa hillitsemään vauhtia itse, kun huomaa että ryntääminen ei johda palkkioon. Tämän toimiakseen on kaksi edellytystä: koiran on oikeasti haluttava löytää esine ja sitä kautta palkkio, ja auto ei saa olla koiralle turvapaikka jossa se pääsee pakoon pelottavia pakotteita (toisin sanoen, oletus on että työskennellessä maastossa koiralle ei anneta pakotteita eikä sen tarvitse pelätä niitä). Jos auto on turvapaikka pakotteilta, todennäköisesti sinne pääseminen on koiralle isompi helpotus kuin harmitus palkkion menettämisestä eikä tämä keino silloin toimi. 

Toinen tilanne, jossa autoon vieminen korostaa palkkion menettämistä, on se tapa jolla Pasanen kouluttaa rauhalliset siirtymät autosta treenipaikalle. Jos koira kiihtyy autossa liikaa koulutuspaikalle saavuttaessa, sitä ei oteta autosta pois lainkaan eli se menettää mahdollisuuden palkkioon. Tätä toistetaan kunnes koira ei enää kiihdy – sen odotusarvo laskee koulutuspaikalle saapumiseen liittyen. Jos taas koira on autossa rauhassa, mutta ulos otettaessa nostaa liikaa kierroksia, koira taas menettää mahdollisuuden palkkioon kun se laitetaan autoon eikä pääse heti treenaamaan. Tätä toistetaan kunnes se oppii, että vain pysymällä rauhallisena, se pääsee koulutuspaikalle saakka ja ansaitsemaan palkkansa, mitä se kovasti tavoittelee. 

Rajakoirille koulutetaan nykyään sekä jäljestys, että henkilöhaku, ilmaisun kautta. Koira siis koulutetaan ensin ilmaisemaan esineitä, ennen kuin esineet siirretään ensin ruutuun ja siitä vaiheittain jäljelle. Ruokaa jäljellä käytetään yleensä vain jos koira jäljestää liian korkealla nenällä. Henkilön ilmaisu myös koulutetaan ensin erikseen, jonka jälkeen maalihenkilöt siirretään metsään ja koulutetaan näille yleensä haukulla ilmaiseville koirille etsintä. Ässänkin olen kouluttanut jäljellä ja haussa ilmaisut ennen etsintää/jäljestämistä. Minun päätöksen taustalla on oppimisteoriasta takaperin ketjuttaminen ja tarkemmin sanottuna Premackin periaate – jälkimmäinen vahva käytös vahvistaa edeltävää heikompaa käytöstä. Todennäköisesti sama logiikka pätee myös rajakoirien koulutukseen.

Mielenkiintoisena pidin sitä, kun Pasanen kertoi soveltaneensa sammuttamisen loppuräjähdystä haukkuilmaisun keston lisäämiseen. Sammuttamista tapahtuu, kun koira ei saa käytökselleen mitään vahvistetta – vaikkapa huomiohakuista, haukkuvaa koiraa ei huomioida, palkata tai edes katsota. Kun koira ei käytöksellään saa haluamaansa reaktiota, haukkuminen alkaa vähenemään eli sammumaan. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että tässä sammumisprosessissa on loppuräjähdys – kun koira on jo lähes lannistunut yrityksissään, se ikään kuin vielä kerran yrittää haukkua kahta kauheammin, jos se kuitenkin saisi tällä käytöksellä haluamansa vahvisteen. Jos tämä viimeinen pyristely jätetään yhä huomaamatta, sammuu käytös kokonaan. Pasanen oli kuitenkin haukkuilmaisun osalta edennyt tähän vaiheeseen palkkaamatta koiraa eli ikään kuin sammuttanut haukkumista, mutta sitten olikin palkannut koiran kun se oli päässyt tähän loppuräjähdysvaiheeseen. Tällä tavalla oltiin saatu hyvin lisää kestoa haukkuilmaisuun. 

Tämän antoisan luennon jälkeen oli mukava palata kotiin rauhallisin mielin. Vaikka meillä on vielä paljon tehtävää lajitreenien osalta, niin voin olla tyytyväinen, että kotona mua odotti motivoitunut, aktiivinen ja operantti Ässä 😊