Hoitotilanteessa rauhoittuminen

Ässä on pennusta saakka käynyt säännöllisesti osteopaatilla, mutta se ei ole missään vaiheessa kunnolla oppinut rauhoittumaan näissä hoitotilanteissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorempana se saattoi pureskella luuta ja nyt vähän vanhempana olen palkinnut sitä ruualla paikallaolosta sitä hoidettaessa, jotta se pysyisi aloillaan. Ruokapalkkioilla ei ole kuitenkaan ollut haluttu rauhoittava vaikutus, vaan Ässä on ollut suoritusmoodissa koko hoidon ajan. Tämän lisäksi, pidempään jatkuvien hoitojen aikana olen joutunut pitämään sitä paikoillaan jotta hoito saadaan loppuun – sen keskittymiskyky ei siis ole riittänyt koko hoidon ajaksi sen suorittaessa kyljellämakuukäytöstä. Ja kun sitä on pidetty paikoillaan, on se helposti alkanut turhautumaan ja hampailemaan, joka pahimmillaan on eskaloitunut siihen, että se yrittää ärisemällä ja näykkimällä päästä pois. Ei hyvä siis, ei optimaalista hoidon kannalta eikä myöskään oikein Ässää kohtaan.

Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, Ässä antaa hoitaa ja käsitellä ja sitä on pentuna harjoiteltukin ahkerasti. Tämä ongelma ilmenee siis kun mennään vieraaseen paikkaan ja Ässän pitäisi nopeasti rauhoittua hoidettavaksi. Jotta jatkossa hoidot olisivat rennompia tilanteita Ässälle, olen viimein alkanut vähän järjestelmällisemmin harjoittelemaan rentoon ja mukavaan hoitoon tarvittavia taitoja. Tämä olisi tietenkin pitänyt ottaa työn alle alusta saakka, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen lähestynyt tätä asiaa kahtaa kautta: haluaisin että Ässä pystyisi paremmin kiihtyneenä rauhoittamaan itsensä, ja menemään kylkimakuuseen, ja haluaisin, että kylkimakuuseen ja siinä tehtävään käsittelyyn yhdistyy rauhallinen ja rento mielentila. Silloin en tarvitsisi ruokapalkkioita pitämään sen paikoillaan hoidon aikana vaan se valitsee olla siinä itse ja toivottavasti nauttii hoidosta.

Aivan ensimmäisenä kävin ostamassa Ässälle kankaisen hoitokopan, jotta ei tarvitse jännittää sen hampaiden käyttöä hoidon aikana. Aloitin palkitsemalla siitä, että Ässä laittaa itse kuonon koppaan – tämä käytös tuli nopeasti hajuerottelun purkkirataa varten koulutetun käytöksen myötä. Alkuun koppaa pidettiin pieniä hetkiä, ja taas otettiin pois, välissä sitä kehuen rauhallisesti.

Sen lisäksi, olen tehnyt ensin ilman koppaa ja sitten kopan kanssa treeniä, jossa sitä odottaa lattialla täysi ruokakuppi ja pyydän sen menemään makaamaan kyljelleen ennen kuin se saa luvan mennä syömään. Tässä treenataan siis sitä, että se pystyy kiihtyneenä ja koppa päässä menemään kylkimakuuseen, ja rauhoittamaan hengityksen ja olemuksen muutenkin. Alkuun koppa päässä se vain seisoi sahapukkina, ihmetellen, että voiko tämmöisen kanssa tehdä mitään, edes kävellä saatika mennä maahan makaamaan. Onneksi tästä päästiin nopeasti yli ja koppa on säilynyt sille neutraalina ellei positiivisena.

Tavoitteena olisi, että kuonokopan laittaminen olisi sille vihje mennä kylkimakuuseen ja rauhoittua, ja rauhoittumisesta palkkana kuonokoppa otetaan pois ja se vapautetaan, eli ruokaa ei käytettäisi enää. Pelkkää kylkimakuulle menoa on myös treenattu erilaisissa paikoissa ulkona, ruualla palkiten, jotta siihen asentoon meneminen olisi sille helpompaa uusissa paikossa.

Muuten olen tehnyt siedättämistä tai totuttamista käsittelyyn Ässän ollessa jo valmiiksi rauhallinen. Tässä en ole käyttänyt ruokapalkkioita lainkaan, vain hieronut ja silittänyt niin kevyesti, että se varmasti pysyy rentona. Tätä on tehty ilman kuonokoppaa, sekä myös niin, että alkuun kuonokoppa oli kevyesti sen kuonon päällä mutta ei kiinni, ja myöhemmin niin, että koppa on kokonaan kiinni napakasti. Tarkoitus on yhdistää käsittelyyn rauhallinen mielentila, oli koppa päässä tai ei.

Sen lisäksi, että näitä taitoja harjoitellaan kotona, olen pyytänyt apuun kaveria Heini Repometsää. Heini opiskelee osteopaatiksi tällä hetkellä, ja hänen luonaan aion käydä nyt joidenkin viikkojen välein harjoittelemassa rauhoittumista hoitotilassa ja käsittelyyn siedättämistä koppa päässä. Heinin ei siis ole tarkoitus ainakaan nyt alkuun tehdä mitään isoa hoitoa Ässälle, vaan pääpaino on koulutuksessa ja totuttamisessa. Tänään käytiin Heinin luona ensimmäistä kertaa ja koulutus sujui todella hyvin! Ennen hoitoa Ässä kävi reilun tunnin metsälenkin koirametsässä ja ajoi vajaa 700 metrin jäljen. Jäljellä se sai ruuan, ja kotona vielä pesin sen, eli olosuhteet rauhoittumiselle pitäisi olla kunnossa.

Koko koulutustilassa ei ollut toisia koiria hoidon aikana, joten siirtymä hoitohuoneeseen sujui suhteellisen rauhallisesti – Ässän mittapuulla 🙂 Huoneessa istuimme maahan ja juteltiin Ässän tutkiessa tilaa ja yrittäessä pussailla Heiniä. Se meni välillä istumaan ja maahankin mutta nousi uudelleen, jolloin otin muutaman namin taskusta ja palkkasin sitä siitä että se asettui hoitopatjalle makaamaan. Silloin laitoin sille kuonopannan ja vielä muutaman namin perään, jonka jälkeen Heini silitti sitä alaselästä ja minä päästä. Se muutaman kerran äänteli, todennäköisesti närkästyneenä kun namitarjoilu loppui lyhyeen. Mutta kun nameja ei kuulunut, Ässä alkoikin rauhoittumaan, painoi silmät kiinni ja alkoi torkkumaan. Heini kertoi tehneensä sille kevyttä faskiakäsittelyä selkään ja kylkiin, sekä hoitaneensa ristiluuta – jatkossakin tehdään kevyitä, pehmeitä käsittelyitä, jotta pääasiallinen tavoite eli koulutus etenee. Jossain vaiheessa käsittelyä se korjasi asentoaan paremmaksi, ja loppupäässä hoitoa teki vielä syvän huokaisun – merkki sekä koulutuksen etenemisestä, että hoidon vaikutuksesta. Todellinen onnistuminen siis!

Kun hoito oli ohi ja Ässä makasi vielä kyljellään, otin kuonopannan pois ja sen sijaan, että se olisi salamana hypännyt ylös, se nousi pystympään makuuasentoon, kääntyi katsomaan Heiniä ja heilutti häntää. Sen jälkeen nousi ylös itseään ravistaen. Yksi haukku tuli huoneessa kun valmistauduttiin lähtemään – taas Ässän mittapuulla erittäin rauhallinen meininki. Jatkamme nyt siis kotona harjoittelua, ja seuraava harjoitushoito Heinin kanssa on parin viikon päästä.

Edit 24.4.2017: Tänään Ässä tarjosi ensimmäistä kertaa kylkimakuulle menoa niin, että ainoa vihje oli hoitokopan laittaminen päähän! Palkkana oli aamuruoka. Täytyy videoida seuraavan kerran, ja vähän lisätä kestoa kyljellään rauhoittumiseen ennen vapautusta ☺️

Kuvassa Ässä tarjoaa kuonon laittamista kankaiseen hoitokoppaan.
img_5327

Osteopaattikäynti 22.6.2016

Tätä edeltävällä käynnillä Ässässä oli aika paljon jumeja koska se oli pariin otteeseen törmäillyt vauhdilla muun muassa puuhun ja auton kylkeen. Se on ollut viime hoidon jälkeen hyvävointinen, ja onneksi tässä hoidossa saatiin huomata, että sen kroppa oli jo paljon paremmassa kunnossa. Lähinnä sillä oli jumia vasemmalla puolella selässä, etenkin keskiselässä. Tämä johtunee runsaasta tottelevaisuustreenistä.

Seuraava aika varattiin syyskuulle, ja siihen saakka on tarkoitus uittaa, muistaa kävelyttää sitä normilenkeillä oikealla puolella ja tehdä myös etutassut joko tasapainotyynyn tai kohteen päällä venytyksiä kummallekkin puolelle. Osteopaatti suositteli myös mahdollisimman paljon vapaana liikkumista hoidon jälkeen. Onneksi juhannukseksi lähdettiinkin lomailemaan Pohjanmaalle, ja Ässä pääsi olemaan vapaana ja myös uimaan – sekä tietenkin huolehtimaan paarmojen ja kärpästen häädöstä emännän ottaessa aurinkoa!

Osteopaattia ja rokotuksia

Kävimme osteopaatilla tiistaina. Menimme poikkeuksellisesti vastaanotolle julkisilla – saatiin siis vähän treeniä bussissa ja metrossa matkustamiseen sekä kaupungilla kävelyyn. Laitan tästä videon toiseen postaukseen kontaktitreenistä. Ässä oli kaksi kertaa edellisen hoidon jälkeen törmännyt voimakkaasti oikea kylki/lantio edellä – ensimmäisen kerran puuhun, toisen kerran autoon. Kummallakin kerralla se oli ollut lämmin ennen törmäystä, eikä osoittanut mitään ontumisen tms. merkkejä törmäyksen jälkeen. Epäilin kuitenkin, että jotain saattoi jäädä kroppaan. Se muun muassa tarjosi aiempaa enemmän selkäänsä rapsutettavaksi.

Osteopaatti totesi lantion olevan hieman vinossa ja se oli todella kipeän oloinen hoidon aikana. Muuta koirasta ei oikeastaan tällä kertaa hoidettu. Toivottavasti tilanne lähti lantiossa paranemaan nyt ja toivottavasti sinne ei jäänyt mitään pysyviä vaurioita. Selkä pitäisi kuvauttaa jossain vaiheessa tämän vuoden aikana. 

  
Lauantaina käytiin eläinlääkärissä. Ässälle annettiin kennelyskärokote, muut rokotteet olivatkin 3 vuoden rokotteita, eli vielä 2 vuotta voimassa. Ässä sai lisäksi Bravecto-reseptin punkkeja varten. Bravecto oli käytössä jo viime kesänä, eikä se aiheuttanut mitään sivuoireita Ässälle. Kesän aikana Ässässä oli vain muutama punkki, joku elävänä ja pari kuolleena koirassa kiinni. Sen lisäksi vein ensimmäistä kertaa Ässästä ulostenäytteen matolääkitystarpeen arviointia varten. Jännä nähdä mikä on tulos… 

Yleensä olen madottanut Ässän 2 kertaa vuodessa: ennen rokotuksia ja syksyllä maan jäädyttyä. Puhelimessa eläinlääkäriaseman hoitaja sanoi, että metsästyskoira pitäisi madottaa kauden aikana kerran kuukaudessa, mikä kuulostaa todella hurjalta määrältä! Kaiken lisäksi, luin jostain, että eläinlääkärien ulostenäytteiden tulokset eivät ole luotettavia, siis vaikka tulos olisi että ei ole matoja, niitä saattaa silti olla… Mutta toisaalta turha madottaminen saattaa lisätä loisten vastustuskykyä, joten olisi tietenkin parempi testata (olettaen, että tulokset ovat luotettavia) ja madottaa sitten vasta.  Täytyy vielä perehtyä asiaan enemmän! 

Ässä käyttäytyi eläinlääkärin tutkiessa taas mallikkaasti: oli täysin paikoillaan, minun namikättä katsoen, eläinlääkärin kuunnellessa, kokeillessa ja rokottaessa (siis ilmekään ei värähtänyt piikkiä annettaessa!). Sirunlukulaite sai aikaa nopean vilkaisun taaksepäin, mutta Ässä pysyi kuitenkin paikoillaan – tätä voisi treenata kokeita silmälläpitäen. Eläinlääkäri kokeili myös lantiota, mutta ei huomannut mitään poikkeavaa. Veikkaan, että osteopaatin ote koiran vinoumiin on paljon tarkempi, eli jotta eläinlääkäri tarttuisi asiaan, vian pitäisi olla jo merkittävä.

Eläinlääkärin vastaanottotilassa treenattiin myös vaa’alle istumaan menoa vihjeestä sekä sivullaolon kontaktia minun maksaessa laskua. Käynnin jälkeen käytiin pienellä kävelyllä lähistöllä – eläinlääkäriasema sijaitsee kauniissa Aurinkolahdessa, ja oli kyllä aika komea kelikin 🙂 

  

Osteopaattikäynti 3.2.2016

Ässä kävi osteopaatti Maaria Kaiperlalla hoidossa keskiviikkona. Edellisellä ja sitä edellisellä hoitokerralla oli selässä ollut joitakin jumeja, mutta tällä kertaa Maaria ei löytänyt niin sanotusti mitään vikaa koirasta. Ässä oli kylläkin rauhattomampi hoidon aikana kuin aiemmin, mutta se sopii siihen, että se on muutenkin ollut vähän rauhattomampi. Uskon, että se on monen asian summa: kovat pakkaset on rajoittaneet ulkoilua uuden vuoden jälkeen, sen jälkeen me ihmiset olemme olleet flunssassa ja senkin myötä tekeminen on jäänyt vähemmälle ja kaiken lisäksi naapurustossa on jossain ollut juoksuinen narttu… 

Saattaa olla myös jokin kehitysvaihe menossa, Ässä tulee maaliskuun alussa 2 vuotta, ja sen käytös on ailahdellut jonkin verran. Välillä se riehuu kuin pahinkin teini, ja välillä on käyttäytyy yllättävän rauhallisesti ja aikuismaisesti. Toivottavasti rauhalliset vaiheet alkavat olemaan enemmän se sääntö kuin poikkeus 🙂 

Maaria sanoi, että hänen mielestään Ässän lantio oli jykevöitynyt ja kehittynyt edellisestä kerrasta. Ikä on tehnyt tehtävänsä, ja jotain apua saattaa olla myös meidän peruutustreeneistä. Peruuttamisen kautta on treenattu maahanmenoa, ja nyt myös olen treenannut peruuttamista takajalat tyynyille jumppaliikkeenä. Maaria myös sanoi, että Ässä on tässä vaiheessa kuin ferrari mutta jarrut vielä puuttuu – siltä on välillä kyllä itsestäkin tuntunut… 😀

Osteopaatilla 23.2.2015

Käytin Ässän Maaria Kaiperlalla taas tarkastuksessa. Ässä oli, kuten normaalistikin, todella innoissaan eikä alkuun meinannut malttaa olla paikallaan. Aluksi annoin sen syödä luuta, mutta koska se muutti syödessään koko ajan paikkaa, vaihdoin namien syöttämiseen. Jotain vaikutusta on meidän rauhoittumistreeneillä ollut: se on selkeästi oppinut, että makaamalla paikallaan, pää maassa (koira oli tässä jommalla kummalla kyljellään), se saa palkkaa. Tokikaan se ei ollut mitenkään aidosti rento, mutta pysyi kuitenkin sen verran paikallaan, että se saatiin hoidettua. 

Maaria sanoi, että koirasta löytyi hieman korjattavaa lantiossa, rintarangassa ja vasemmassa olkapäässä. Ässä ei ole mitenkään selkeästi loukannut itseään, ainakaan niin että se olisi äännähtänyt tai linkannut mitään paikkaa. Toki sen leikit muiden koirien kanssa, tai yleensäkin juoksentelu ja häärääminen on sen verran rajua, että ei ihme jos on jonkun paikan kolauttanut useaankin otteeseen. Ässällä irti ollessaan ja leikkiessään on vain yksi vaihde eli täysillä, mikä taitaa olla aika tyypillistä weimareille tai seisojille yleensäkin.

Maaria myös sanoi, että se ei todennäköisesti vielä kauheasti käytä takapäätään liikkuessaan. Ja kyllähän se takapää välillä juostessa vaikuttaa matkalaukulta joka pomppii enemmän vai vähemmän holtittomasti sen perässä. Olen jo alkanut muutenkin suunnittelemaan vetotreenien aloittamista, ja Maariakin sanoi, että tohdittaisiin varovasti aloitella. Siinä koira saisi voimaa takapäähän, ja oppisi käyttämään sitä tehokkaammin. Koska kyseessä on kuitenkin nuori ja vielä kehittyvä koira, ei saa vetää liian rankkoja lenkkejä vielä hetkeen. Myös uiminen olisi hyvä aloittaa. 

Maaria myös suositteli pientä painonpudotusta. Lihava se ei ole, mutta voisi olla kuulemma vähän kuivemmassa kunnossa, ja olen itse asiassa samaa mieltä. Pudotin sen ruokamäärää hieman jo noin kuukausi sitten, ja se on jo sutjakampi, mutta vielä on varaa vähentää ruokaa. Se saa niin vaihtelevan määrän nameja (yleensä Orijen nappulaa tai broilerin sydäntä ja kivipiiraa) treenien ja lenkkien ohessa, että välillä on vaikea arvioida paljonko se todella syö päivän aikana. Tällä hetkellä se syö treenittömänä päivänä 900 g valmiiksi tehtaalla sekoitettua raakaruokaa (Alkuvoima, murre mix) päivässä kupista ja kävelylenkkien aikana jonkun verran Orijen nappulaa. Ruokamäärän voisi nyt pudottaa 800 grammaan ja katsoa mitä tapahtuu.