Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa

Artikkeli on julkaistu myös SporttiRakissa

Osallistuin 10-11.6.2017 mielenkiintoiseen ja antoisaan, Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn kanakoiran koulutusseminaariin. Kouluttajina nähtiin Oulusta saakka tulleet Koirapalvelu Kannattavan kouluttaja Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Sekä Riikka että Hannu metsästävät aktiivisesti, ja tämän lisäksi Riikka on suorittanut eläin- ja ongelmakoirakouluttajan tutkinnon. Seminaarissa oli ensin teoriaosuus, jossa käytiin kattavasti läpi sitä kuinka koirat oppivat ja miten tätä tietoa voi ja kannattaa soveltaa kanakoiran koulutukseen. Käytännön koulutus oli suunnattu nuorille koirille, ja siinä keskityttiin kanakoirametsästyksen haastavimman käytöksen eli pysähtymisen perusteiden kouluttamiseen. Käytännön koulutuksesta enemmän asiaa artikkelisarjan toisessa osassa.

Toki viikonlopun mittaisella kurssilla ehditään lähinnä harjoitella koulutustekniikoita ja käytöksen perusteita – varsinainen koulutustyö tehdään arjen koulutustilanteissa huolellisesti rakentaen. Kouluttajat painottivat myös sitä, että tämä, tai mikään mukaan koulutustapa ei takaa onnistumista. Koulutuksen eteneminen vaatii ohjaajalta motivaatiota perehtyä asiaan ja taitoa soveltaa käytännön harjoituksia koiran ominaisuuksiin nähden, eikä siltikään onnistunut lopputulos ole taattu. Koulutuksen tarkoitus olikin jakaa tietoa ja antaa työkaluja kouluttamiseen sellaisille ihmisille, jotka haluavat nimenomaan kouluttaa palkitsemalla, ja haluavat välttää fyysisten rangaistusten ja pelon käyttöä koulutuksessa.

Metsästyskäyttäytymisketjun osa-alueet

Teoriaosuus aloitettiin tarkastelemalla metsästyskäyttäytymisketjua. Yleisesti siihen kuuluvat etsiminen, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämän toteuttaminen alusta loppuun ei tietenkään ole toivottavaa metsästäessä eikä ole jalostuksen ansiosta ainakaan kaikilta osin vahvana nykyajan kanakoirissa. Sen sijaan, kanakoiralla metsästyskäytökseen pitäisi kuulua haku, seisonta ja riistan käsittely, avanssi eli riistan nosto, pysähtyminen ja paikallaanolo, sekä nouto. Haku, seisonta ja avanssi ovat hyvin vahvasti perimän määrittelemiä käytöksiä, mutta taas avanssin eli käytännössä takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken, ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

OPPIMISTEORIA KAIKEN TAUSTALLA

Takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi oppimisteorian perusteet. Kaikki kiteytyy siihen, että eläin oppii koska käytöksen muutos kannattaa – se joko saavuttaa jotain miellyttävää, tai välttää jotain epämiellyttävää. Tämä pätee kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin. Eläin ja ihminenkin oppii aina ja koko ajan ja sen lisäksi, että oppimista tapahtuu tekojen seurauksista, yhdistyy aina asioihin, tapahtumiin ja paikkoihin erilaisia tunteita ja reaktiota kokemusten myötä. Tekojen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi ehdollistumiseksi, kun taas ei-tahdonalaisten tunteiden ja fysiologisten reaktioiden liittyminen johonkin asiaan on klassista ehdollistumista.

Ehdollistuminen metsästyskoiran koulutuksessa

Kumpikin oppimisprosessi on aina läsnä eläimen toiminnassa. Se mihin tämänkin kurssin koulutus painottui oli operantin ehdollistumisen neljästä osa-alueesta kahteen eli positiivisen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Silloin koiran tehdessä oikein, sen käytöstä vahvistetaan palkitsemalla, ja koiran tehdessä virheen, sen käytöstä vähennetään poistamalla mahdollisuus palkkioon. Positiivinen tarkoittaa lisäämistä ja vahviste on jotain mikä lisää käytöstä, ja negatiivinen tarkoittaa poistamista ja rankaisu jotain mikä vähentää käytöstä.

Operanttia ehdollistumista tapahtuu toki myös ihmisestä riippumatta, esimerkiksi riistankäsittelyä opitaan tekojen seurauksista. Jos nuoren koiran seisontaetäisyyden harjoittelu on liian röyhkeää tai varovaista, ja sen tuloksena riista karkottuu eli palkkio poistuu (negatiivinen vahviste), johtaa tämä seisontaetäisyyden säätöön. Kun seisontaetäisyys on oikea, lintu pysyy palkitsevasti “piikissä” ja käytös vahvistuu. Näiden kahden osa-alueen käyttöön liittyy joitakin negatiivisiakin tunteita, lähinnä turhautumista, kun koira menettää palkkion tehdessään virheen. Pääasiallisesti koulutustilanteissa koira kuitenkin kohtaa sille myönteisiä asioita ja siten klassisen ehdollistuman kautta se yhdistää meihin, koulutustilanteeseen ja sitä ympäröiviin muihin tekijöihin turvallisen, rohkean ja iloisen tunnetilan.

Tilanne olisi toisenlainen jos koulutuksessa käytettäisiin positiivista rankaisua eli lisättäisiin jotain epämiellyttävää kun halutaan vähentää jotain koiran käytöstä, ja koiran lopettaessa, poistettaisiin epämiellyttävä asia kun halutaan lisätä vastakkaista käytöstä (silloin kyseessä on positiivisen rankaisun vastapari eli negatiivinen vahviste). Tässäkin koira kyllä oppii tekojensa seurauksista, mutta samaan aikaan tunnetila mikä koulutustilanteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään yhdistyy onkin aivan toisenlainen. On tärkeää huomata, että evoluutio on tehnyt eläimistä sellaisia, että niiden on opittava nopeasti vaarallisista tilanteista jos aikovat pysyä hengissä ja päästä lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyviä pelkotiloja on suhteellisen helppo saada aikaan ja niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Koira voi kovalla rangaistuksella oppia kerrasta olemaan menemättä lintujen perään, mutta sen lisäksi se saattaa jatkossa pelätä kuollakseen esimerkiksi kaikkia samankaltaisia peltoaukeita kuin missä tämä ”koulutus” oli tapahtunut. Pelkotilat ovat koiralle stressaavia, yleistyvät helposti muihinkin paikkoihin ja tilanteisiin, heikentävät koiran oppimiskykyä ja saattavat johtaa ongelmakäytöksiin.

Koiran hyvinvointi etusijalla

Viikonlopun koulutuksessa painotettiin sitä, että on tärkeää pitää kaikissa tilanteissa koiran hyvinvointi etusijalla, ja voida myös avoimesti ja julkisesti kertoa kaikista koiran kanssa tehtävistä harjoituksista. Eläinsuojelulakikin jo linjaa miten koiria saa kohdella koulutustilanteissa, ja ilahduttavasti kasvava määrä metsästyskoiraharrastajia vetää rajan vielä lainsäädäntöä tiukemmaksi. Koiran reilu kohtelu ja eläinystävälliset koulutustavat siis yleistyvät koko ajan, tämä seminaari vain yhtenä esimerkkinä.

”VANHAT” JA ”UUDET” AIVOT – OPPIMINEN VAATII TOIMINTAKYKYISTÄ AIVOKUORTA

Kaikkien nisäkkäiden aivot ovat rakentuneet samalla tavalla. Aivokuorta kutsutaan ”uusiksi” aivoiksi: se on kehittynyt nisäkkäille evoluution myötä myöhemmin, ja on kaikista kehittynein ihmisellä. Siellä tapahtuu varsinainen älyllinen, monimutkainen ja tahdonalainen ajattelu, ja siten myös oppimisen osalta operantti ehdollistuminen. Aivojen keskellä sijaitsevat kuitenkin ”vanhat” aivot. Siellä tapahtuu muun muassa elimistön ja tunteiden säätelyä, joka on pitkälti ei-tahdonalaista. Jos esimerkiksi jokin tilanne jännittää kohtuuttoman paljon, voi aivokuoressa prosessoida syitä miksi on turhaa jännittää, mutta ”vanhat” aivot laittavat kaikesta järkeilystä huolimatta kämmenet hikoilemaan ja äänen tärisemään. Vanhoissa aivoissa tapahtuu luonnollisesti myös klassinen ehdollistuminen.

Miten tämä kaikki liittyy sitten koiran, tai kanakoiran kouluttamiseen? Jotta oppimista tapahtuisi tehokkaasti, on aivokuoren oltava toimintakykyinen ja siellä tapahtuvan tekojen seurauksista oppimisen oltava siten mahdollista. Kuitenkin, kun koira kohtaa ärsykkeen mikä johtaa sen ”vanhojen” aivojen käynnistymiseen ei-tahdonalaiseen toimintaan, vaikkapa pakoreaktioon tai saaliin jahtaamiseen, ohjaavat aivot nopeasti verenkierron lihaksille ja elimille jättäen aivokuoren paitsioon. Koira toimii silloin vaistojensa varassa ja korkeassa stressitasossa, ilman harkintaa. Silloin koira ei kykene oppimaan tehokkaasti uutta, kun aivokuori ei ole niin sanotusti pelissä mukana, eikä se todennäköisesti pysty tietoisesti hallitsemaan toimintaansa ennen kuin stressitaso laskee ja vaistonvarainen toiminta lakkaa. Perinteisesti saaliin jahtaamisen (takaa-ajon / peräänmenon) katkaisussa on hyödynnetty pelkoehdollistumista, eli “vanhojen” aivojen tunnereaktiota, mutta koiran hyvinvointia se ei tue.

Viretilan säätelyharjoitukset

Erilaisilla viretilan säätely-harjoituksilla voidaan kuitenkin asteittain vaikeuttaen harjoitella opittujen käytösten suorittamista vuorotellen erittäin korkean viretilan suoritusten kanssa. Koiralle käytännössä opetetaan, että kun vähän rauhoitut, pääset tekemään tätä hauskaa ja kiihdyttävää asiaa. Kun koiran aivoja jumpataan tällä tavalla korkean vireen ja matalan vireen tehtäviä vaihdellen, vahvistuvat aivoissa sellaiset aivoreitit, joiden avulla koiralla on paremmat mahdollisuudet toimia tahdonalaisesti ja tehdä tietoisia valintoja silloin kun vaikkapa metsästystilanteessa vanhat aivot meinaavat ottaa vallan. Luentomateriaalissa tämä on ilmaistu hyvin: ”Vahvistetaan ’tunnereaktio’ reittien sijaan ’opittujen asioiden’ reittejä aivoissa”.

Kohti tätä taitoa päästään myös siedättämällä ja vastaehdollistamalla koiraa kiihdyttäviin ärsykkeisiin kuten riistaan, harjoittelemalla kiihdyttävistä ärsykkeistä luopumista ja vahvistamalla korvaavaa käytöstä tilanteissa joissa on läsnä kiihdyttäviä ärsykkeitä.

KOULUTUKSEN PERUSTEET

Palkitsemalla kouluttaminen on pääasiallisesti haluttujen käytösten vahvistamista ja ei-haluttujen jättämistä huomiotta. Kouluttaessa tällä tavalla koirat ovat yleensä aktiivisia ja motivoituneita. On tärkeää myös ymmärtää lajin- ja rodunomaisia käytöksiä, etenkin sellaisia, jotka ovat itsessään palkitsevia.

Koulutusprosessi minkä tahansa käytöksen osalta aloitetaan yleensä palkkioiden valinnalla ja testaamisella, jonka jälkeen saadaan ensin aikaan haluttu käytös, jota sitten vahvistetaan. Kun eläin tarjoaa käytöstä aktiivisesti, voidaan siihen liittää haluttu vihje ja yleistää käytös erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Käytökseen voidaan halutessa kouluttaa kestoa ja etäisyyttä, ja sitä usein kannattaa harjoitella erilaisissa häiriöissä ja useissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, ennen kuin voidaan sanoa käytöksen olevan vahva.

Harjoitukset on etenkin pennun kanssa syytä pitää lyhyinä, ja pitää usein taukoja jotta oppiminen on tehokasta. Koulutussuunnitelman laatiminen on erittäin suositeltavaa myös tehokkuuden näkökulmasta. Kouluttaessa tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat ajoitus, kriteeri, vahvisteen laatu ja vahvistetiheys. Toisin sanoen, oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun:

  • Vahviste annetaan koiralle sekunnilleen sen käytöksen hetkellä mitä halutaankin vahvistaa
  • Kriteeri eli vaatimustaso on selkeä, jotta palkataan toistuvasti samasta asiasta ja siten vahvistetaan oikeaa asiaa
  • Vahvisteen laatu on sellainen, että koira oikeasti tavoittelee sitä ja myöskin kokee palkkion menetyksen rangaistuksena eikä yhdentekevänä asiana
  • Vahvistetiheys on etenkin uutta opetettaessa erittäin korkea

Mitä enemmän jotakin käytöstä vahvistetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Jos koira jätetään usein palkkaamatta, se vähemmän todennäköisesti suorittaa käytöksen jatkossa, jossain vaiheessa ei edes yritä koska se ei saavuta sillä mitään. Palkkaamisella on siis merkitystä, mutta alkuopetuksen jälkeen voidaan ja kannattaa siirtyä satunnaiseen palkkaamiseen. Se on yhtä tehokasta koirille, kuin ihmisille vaikkapa satunnaiset pienet arpakuponkivoitot – aina kannattaa yrittää, koska koskaan ei tiedä jos voittaisi jotain ja aina on mahdollisuus pääpalkintoon.

PYSÄHTYMINEN RIISTATILANTEESSA

Kanakoiran pysähtymiskäytös voidaan pilkkoa kolmeen osaan: liikkuvasta häiriöstä luopuminen, pysähtyminen liikkeessä ja paikoillaan pysyminen häiriössä. Käytännön harjoituksissa käytiin läpi perusasioita, joita kannattaa harjoitella kouluttaessa näitä kolmea osa-aluetta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin laajentamalla ja monipuolistamalla näitä ja muitakin harjoituksia, ja yleistämällä niitä aina häiriöisempiin ympäristöihin, jotta loikkaus kotipihasta metsästystilanteeseen ei olisi niin valtava. Kutakin osa-aluetta, luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, on syytä harjoitella ensin erikseen ja koiran osaamisen kasvaessa peräkkäin vieden suoritusta pienin askelin lähemmäksi käytännön metsästystilannetta.

Pysähtyminen riistatilanteessa vaatii luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, joita jokaista tulee harjoitella erikseen.

TYÖKALUPAKKI KUNTOON – MONIPUOLISET PALKITSEMISTAVAT

Mutta, ensin on aloitettava aivan perusteista. Kuten aina kouluttaessa kannattaisi tehdä, ensimmäisenä testattiin palkkioiden toimivuus ja samalla harjoiteltiin erilaisia tapoja toimittaa palkkioita. Tässä koulutuksessa käytettiin leluja ja ruokaa vahvisteina, mutta tämän lisäksi patteristoon kannattaa ottaa sosiaalinen palkka myös, ja palkitsevia ja vahvoja käytöksiä (esimerkiksi noutoa) voi hyödyntää koiran osaamistason noustua.

Jotta koulutus on tehokasta, olisi hyvä että meillä olisi käytössä useita erilaisia palkkioita. Jos koira on vaikkapa kova leikkimään mutta ei kovin motivoitunut ruuasta, voidaan namipalan ottamisesta palkita leikillä ja siten kasvattaa ruuan arvoa. Haastavammissa tilanteissa koiran syömättömyys voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta stressitasosta, ja silloin on syytä muuttaa olosuhteita – jos koiran tunnetila on niin korkea, että se ei kykene nielemään, meillä ei ole toimivaa vahvistetta ja aivot ovat sellaisessa tilassa että oppimistakaan ei tapahdu. Myös tavalla, jolla palkkiot annetaan koiralle on merkitystä siihen kuinka palkitsevia ne ovat koiralle ja mikä tunnetila yhdistyy palkitsemiseen ja sitä kautta itse käytökseen. On aivan eri asia saako koira rynnätä lentävän lihapullan perään vai toimitetaanko sille lihapulla rauhallisesti suuhun koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan.

TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN

Seminaarin käytännön harjoituksista ja pysähtymisen kouluttamisesta lisää seuraavassa osassa! Alla seminaarin järjestäjien ystävällisesti laatima linkkilista teoriasta syvemmin kiinnostuneille.

Hyödyllinen infopaketti kaikille koiranomistajille https://www.hankikoira.fi/koiratietoa

Mikä on koira?

http://www.elaintieto.fi/koira-seura-ja-harrastuselaimena/

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira-on

Ikäkausista

http://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira/koiran-elinkaari

http://www.joeldehasse.com/articles/a-english/puppy.html

Koiran käyttäytyminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen

Kouluttaminen ja Oppiminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_kouluttaminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus/miten-koira-oppii (Miten koira oppii?)

http://www.aprender.fi/blog/mita-tekemista-tieteella-on-koiran-kouluttamisen-kanssa (Blogi, Jari Parkkisenniemi)

Aivoista (Wikipedian ENG versiossa enemmän tietoa)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Limbinen_j%C3%A4rjestelm%C3%A4

https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L8.html

https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/brain-regions-and-their-functions.html

Aivot: Fight-or-flight, reaktiivisuus, stressi

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/02/the-rough-guide-to-fight-or-flight.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/contexts-and-cues-reactive-dog-brain.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/01/the-rough-guide-to-stress-response.html

Hermosto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosto

https://en.wikipedia.org/wiki/Nervous_system

Tunteet, vire

http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf

Pelon portaat:

Google-hakusana “the ladder of aggression”

Elekieltä

https://www.youtube.com/watch?v=mrQ1KO4j2bc (0:36) https://www.youtube.com/watch?v=bstvG_SUzMo (3:32)

http://kuono.fi/ymmarratko-koirien-kielta-tarkista-tietosi-hauskasta-kuvasta/

Leikkiminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/leikkiminen-on-koirille-tarkeaa

Dopamine Jackpot! Sapolsky on the Science of Pleasure

https://www.youtube.com/watch?v=axrywDP9Ii0  (4:59)

Affective neuroscience of the emotional BrainMind: evolutionary perspectives and implications for understanding depression

Jaak Panksepp, PhD*

Copyright : © 2010 LLS

This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3181986/

An integrative and functional framework for the study of animal emotion and mood

Michael Mendl, Oliver H. P. Burman, Elizabeth S. Paul

Published 4 August 2010.DOI: 10.1098/rspb.2010.0303

Copyright © 2010 The Royal Society

http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/277/1696/2895

Aggressiivisuuden periytymisestä

http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(06)00144-4/fulltext

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1601-183X.2010.00568.x/full#b13

Edessä häikäisevä tulevaisuus

Julkaisin 1.2. muistiinpanoni Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettajan Juha Pasasen luennolta. Julkaisun jälkeen, jaoin sen omassa profiilissani ja HEPeKon Facebook-ryhmässä, jonka jälkeen sitä on jaettu useissa Facebook-ryhmissä ja ihmisten omilla sivuilla. Tähän päivään eli 5.2. mennessä, blogiartikkeli on avattu 1900 kertaa – ennätys blogin tilastoissa, moninkertaisesti! Virkakoirien koulutus luonnollisesti kiinnostaa monia koiraharrastajia – virkakoirat nähdään varmasti jonkinlaisina esimerkkeinä tai esikuvina siitä, mitä normaalit koiraharrastajat voivat yrittää tavoitella. Ei voi myöskään kieltää sitä, että se mitä rajakoirien koulutusmuutoksessa on tehty on poikkeuksellista.

Palkitsemalla kouluttaminen on jo vahvasti läsnä arkitottelevaisuuskursseilla ja suurin osa koirakouluista joihin törmää netissä tai Facebookissa ovat eläinkouluttajan ammattitutkinnon suorittaneiden vetämiä ja sitoutuneita palkitsemalla kouluttamiseen, ilman pakotteita tai fyysisiä rangaistuksia. Kanakoirien kouluttamisessa ollaan vielä aika kaukana yhtä vahvasta operantin kouluttamisen kulttuurista, mutta sielläkin ollaan jo tehty suuria edistysaskeleita koulutustarjonnan ja saatavilla olevan informaation osalta (tässä pohdintaa aiheeseen liittyen). Metsästävien noutajien osalta saatetaan olla ehkä pidemmällä.

Mikä sitten on palveluskoirien tilanne? Rehellisesti sanottuna, en ole varma. Oma kosketuspinta on enemmän pelastuskoiramaailmaan kuin palveluskoirapuolelle, ja sielläkin olen jo pitkään treenannut tutulla, erittäin hyväksi koetulla porukalla. Hakeudun myös pääsääntöisesti kursseille ja luennoille, joissa tiedän jaettavan tieteeseen pohjaavaa tietoa tai joiden käytännöt perustuvat palkitsemiseen ja ovat eettisiä. En kiistä sitä, etteikö paljon hyvää tietoa olisi myös sellaisten kouluttajien kursseilla, jotka perustavat osaamisensa pelkästään kokemukseen ja perimätietoon. Koen kuitenkin, että jos aion käyttää aikaani luentoon, haluan että luennoitsijan ymmärrys asiasta pohjaa myös tieteelliseen tietoon – puhtaasti kokemukseen perustuva tieto ei ole objektiivista eikä monistettavaa. Täällä on erinomainen blogikirjoitus siitä, miksi tieteelliseen tietoon kannattaa tukeutua.  Ja mitä tulee kursseihin, en todellakaan alista koiraani tilanteisiin, jossa on riski että kurssin kouluttaja kohtelee koiraani huonosti, vaikkapa käyttää fyysisiä pakotteita tai pelkoa.

Voisin kuitenkin kuvitella, että palveluskoirien kouluttamisessa on käytössä paljon perimätietona levinneitä koulutuskeinoja. Näistä osa istuu varmasti hyvin tieteessä todettuihin oppimisen lainalaisuuksiin. Luulisin kuitenkin, että vallalla on myös jonkin verran yhä vanhentuneisiin laumanjohtajuuskäsitteisiin perustuvia koulutuskeinoja. Ainakin artikkelin nopea leviäminen saattaisi tukea tätä näkökulmaa – asia kiinnostaa, herättää tunteita ja puhuttaa ihmisiä. Toivon, että rajavartiolaitoksen koirankoulutusuudistus aiheuttaa taas uuden edistysaskelen suomalaisessa koirankoulutuskulttuurissa, myös palveluskoirien parissa. Vastustajia lienee, mutta heille todettakoon että tämä muutos on jo pitkällä eikä mene aikaakaan kuin johtajuuttaan korostavat tai pakotteita suosittelevat kouluttajat ovat vain muinaisjäänne, harvinaisuus teorian ja käytännön hallitsevien kouluttajien parissa.

Luennon jälkeen oma tunne oli se, että olin helpottunut siitä miten pitkällä olen jo tällä tiellä. Olen perehtynyt oppimisteoriaan ja sen soveltamiseen jo 8 vuotta ja harjoittanut omia mekaanisia taitoja ja koiranlukutaitoa yhtä kauan. Tämä ei tarkoita että olen täydellinen kouluttaja, kaukana siitä – perusteisiin ja teoriaan pitää palata koko koko ajan, aina voisin kouluttaa paremmin ja etenkin arkikäytöksissä vajoaa aivan liian usein siihen että vain reagoi ajattelematta käytöksen syitä ja seurauksia. Omien tapojen muuttaminen ei ole helppoa, eikä oman käytöksen hillitseminen tule ilman päämäärätietoista harjoittelua. On erittäin palkitsevaa ihmiselle itselleen ärähtää koiralle kun sen käytös ärsyttää, ihan tieteellisestikin tutkittuna. Mutta sinnikkäällä harjoittelulla ja asiaan perehtymisellä pystyy muuttumaan ja muuttamaan omia toimintatapoja pitkäjänteisesti kannattaviksi (esim. kouluttaa koiralle vaihtoehtoisen käytöksen) hetkellisesti tyydyttävän reagoinnin sijaan (ärsyttävälle koiralle ärähtäminen).

Ehkä tärkein oppi mitä olen saanut tältä tieltä on kyky analysoida sekä koiran käyttäytymistä, että omaa käyttäytymistä, myös muissa tilanteissa kuin koiraa kouluttaessa. Kun on koiran kanssa joutunut katselemaan objektiivisesti omia reagointeja koiraan ja myös hillitsemään niitä, on saanut paremmat valmiudet eritellä omia reaktioita ja tunteita erilaisissa tilanteissa myös ihmisten kanssa toimiessa – jonkinlaista mindfulnessia siis. Myös taito tarkkailla ja analysoida omia tunteita on mielestäni kehittynyt paremmaksi vuosien myötä.

On myös ollut suuri helpotus, että koiran käytöstä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. No, aika usein täytyy kyllä katsoa peiliin ja miettiä omia koulutus-, tai lähinnä kouluttumattomuuspäätöksiään. Mutta eläimen käytös ei ole koskaan arvotettua tai meille kohdistettua, se on vain käytöstä, jota se tekee saavuttaakseen jotain. Ihmisen tehtävä on analysoida ja puuttua tilanteeseen hallitsemalla koiran tavoittelemaa resurssia tai muuttamalla käytöstä meidän haluamaan suuntaan. Tähän sopinee Bob Baileyn viisaus siitä, että jos haluaa muuttaa eläimen käytöstä, pitää ensin muuttaa omaa käytöstä.

Pasanen sanoi luennollaan, että koirankoulutuksessa saa ja pitää käyttää tunnetta, ja viittasi tällä palkitsemiseen ja sosiaaliseen palkkaan. Koen, että palkitsemalla kouluttaessa on ensinnäkin helpottavaa kouluttaa niin, että voi keskittyä koiran käyttäytymiseen viileän analyyttisesti, päästämättä kuvioon mukaan mitään epämääräisiä kuvitelmia valta-asetelmista, keskisormen näyttäymisestä tai  huonosta johtajuudesta. Koulutustilanteessa vallitsee pääasiallisesti järki ja logiikka, ei henkinen paine tai pelko (oman pään sisällä tai koiraan kohdistuen). Kuitenkin, kun koiraa palkitaan sen käyttäytyessä oikein, saa ja pitääkin näyttää tunnetta, iloita koiran onnistuessa ja palkita myös sillä omalla tunteella koiraa. Tämän lisäksi, koen että kouluttaessa operantisti kouluttavien ihmisten kanssa, treenikaverit ja kouluttajat toimivat myös kanssatreenaajien kanssa palkitsemalla, ilman stressiä ja painetta. Niissä koulutuksissa mihin itse olen osallistunut, toisia treenaajia tuetaan myönteisen palautteen kautta, ja kritiikkiä annetaan rakentavasti ja faktoihin perustuen. Neuvot paloitellaan pieniin palasiin, jotta ihminen kykenee ne suorittamaan, ja kerrotaan kun tekemisessä onnistutaan. Tälläisessä yhteisössä on mielekästä ja innostavaa toimia.

Mikä tämän polveilevan kirjoituksen loppupäätelmä sitten on? Se on se, että vaikuttaisi siltä että iso pyörä pyörii nopeammin eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaisuutta koirille ja ihmisille. Yhä useampia koiria koulutetaan eettisesti kestävin menetelmin ja sellaisin tavoin jotka ovat sekä tutkitusti että vaikkapa Rajavartiolaitoksen kokemuksella osoitetusti tehokkaampia ja toimivampia kuin vanhentuneet koulutusmetodit. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa myös yhä useammat ohjaajat saavat treenata sellaisissa yhteisöissä, joissa toisten ihmisten kohtelu perustuu palkitsemiseen, auttamiseen ja rakentavaan palautteeseen, ei perusteettomaan arvosteluun, selän takana puhumiseen tai kiusaamiseen. Toivon myös, että muutkin oppimisteoriaan perehtyvät ja sitä soveltavat huomaavat koiraharrastuksen sivutuotteena pystyvänsä ymmärtämään myös itseään ja läheisiään hieman paremmin.

d0be9987-da24-4dd7-9900-2a6cf76cd45e

”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”-luento 29.1.2017

Osallistuin sunnuntaina FRF K9 ry:n järjestämälle luennolle, jossa puhujana oli rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Luennolle oli varattu reilusti aikaa, 6 tuntia lounas- ja kahvitaukoineen, eikä siinä ollut yhtään liikaa. Sen lisäksi, että Pasanen oli kokenut luennoitsija, oli myös sisältö täyttä rautaa. 

Luennon aihe oli ”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”. Pasanen aloitti avaamalla Euroopan raja- ja merivartioviraston FRONTEX:in viime vuosina käynnistämää rajakoirien koulutuksen standardisointia. Kun rajakoirien koulutusta ja vaatimuksia lähdettiin linjaamaan vuonna 2006, projektista vastannut henkilö törmäsi suureen määrään toisistaan poikkeavia tapoja ja käytäntöjä kouluttaa rajakoiria. 

Kaikkien tulevien rajakoirien onneksi, tämä projektivastaava kääntyikin tieteellisen yhteisön puoleen ja lähti selvittämään miten tieteellisen tutkimuksen mukaan koirat oppivat tehokkaimmin. Kehitystyössä oli Pasasen mukaan mukana yli 100 asiantuntijaa lähes 30 maasta, ja tavoitteena oli yhdistää tiede käytäntöön. Erinäisten vaiheiden jälkeen, lopputulema on se, että nykyään kaikki EU:n rajakoirat ja kaikki rajakoirien osaamisalueet koulutetaan samalla tavalla – se tapa on palkitseminen ja palkkion pidättäminen. 

Sen lisäksi, että Pasanen on koiratoiminnan opettaja Suomessa, on hän myös yksi viidestä FRONTEX:in kouluttajayksikön jäsenestä. Rajakoirien operanttiin koulutustapaan hän pääsi tutustumaan jo 2012-2013 osallistuttuaan Frontexin ensimmäisille uusille koirankoulutuskursseille. Luennolla hän kävi läpi sitä, kuinka ja mihin perustuen rajakoirat nykyään Suomessakin koulutetaan. Tässä muistiinpanoja luennolta, alkuun muutama Pasasen huomio siitä kuinka tämä koulutustavan muutos on vaikuttanut rajakoiratoimintaan.

Koulutusmuutoksen myötä on havaittu, että koirat valmistuvat nopeammin ja niiden ”virkaikä” näyttäisi pidentyneen. Ensimmäiset uuden koulutusmallin mukaiset koirat ovat aloittaneet 4 vuotta sitten, ja niiden hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin aiemmin 4-vuotiailla koirilla. Uuden koulutusmallin myötä myös ohjaajien hyvinvointi on paremmalla tasolla. Koulutusmalli on selkeä ja samanlainen kaikille lajeille. Jos aiemmin koirat olivat valmiita testeihin n. 2,5 v iässä, nyt jopa reilun vuoden ikäiset koirat ovat olleet valmiita testeihin. Kustannustehokkuutta parantaa myös se, että samat koirat hallitsevat paremmin kaikkia lajeja – aiemmin joidenkin koirien osalta on joutunut rajoittamaan käyttöä työtehtävissä, koska vaadittua hallintaa ei oltu saatu aikaan. Myös edellytykset lisäkoulutukseen ovat koirilla paremmat. 

Aiemman ”kopiointikulttuurin” aikaisilta koirilta saattoi puuttua ratkaisukyky tai -halu kokonaan, kun käytössä oli pakotteet ja erinäiset koulutuskikat, joita sokeasti kopioitiin toisilta ohjaajilta tai siviilissä menestyneiltä palveluskoirakouluttajilta. Näiden lisäksi, aiempaa ”rajumpia” koiria on voitu pitää koulutuksessa – koulutustavan muutoksen ja ohjaajien ammattitaidon paranemisen myötä on huomattu, että ”rajuja” koiria ei olekaan kun työkalut ovat oikeat.

Uudessa koulutusmallissa kaikki rajakoiraohjaajat aloittavat oppimisteorian opiskelulla. Pasasen mukaan teorian tuntemus on ensisijaisen tärkeää, ja ohjaajat eivät pääse kurssilla eteenpäin ennen kuin he ovat hyväksytysti läpäisseet teoriatentit. Teoriaosuuden jälkeen ensimmäinen kurssi pennun kanssa perustuu yhteistyön ja suhteen rakentamiseen. Koulutuksessa korostuu perusasioiden merkitys: motivaatio, aktiivisuus, stressi, yhteistyö ja suhde, operantin ehdollistamisen työkalut R+/- ja P+/- sekä ”operantti” koira. Oma tulkinta ”operantista” koirasta on koira joka on avoin, halukas oppimaan ja tarjoaa mielellään erilaisia käytöksiä – lopputulos siitä, että koiran koulutuksessa ei ole käytetty positiivista rankaisua tai pakotteita. 

Rajakoiraohjaajien koulutuksessa keskitytään teorian siirtämiseen käytäntöön: ohjaajien täytyy perustaa kaikki harjoitukset teoriaan, suunnitella ne kirjallisesti, seurata suunnitelmaa koulutuksessa ja myös purkaa harjoitus, onnistumista tai epäonnistumista teoriaan heijastaen. Ongelmien ilmaantuessa on tärkeää perehtyä siihen mistä käytös johtuu, ja ratkoa ongelmat teorian avulla. Koulutuksen tavoitteena on tehdä ratkaisuhaluisia ja -kykyisiä koiria, ja koulutusprosessi on myös tärkeä osa rajakoiran koulutusta, eikä ainostaan lopputulos eli lajiosaaminen ja valmis rajakoira.

Pasanen listasi neljä koirankoulutuksen perustetta, joiden on kaikilla rajakoirilla oltava kunnossa ennen kuin edetään koulutuksessa. Ensimmäinen on koiran ja ohjaajan välinen suhde. Koiran on pystyttävä luottamaan ohjaajaan täysin, kaiken koulutuksen on tapahduttava ilman painetta ja konfliktia sekä koiran näkökulmasta pitäisi olla aina kannattavaa työskennellä ohjaajan kanssa. Pennulle on koulutettava rajat johdonmukaisesti ja niistä kiinni pitäen. Ei-sana koulutetaan erikseen luopumisen kautta – koira koulutetaan operantisti luopumaan kädessä olevasta namista (jos se tavoittelee sitä ilman lupaa, nami katoaa) ja tähän luopumiseen yhdistetään vihje ”ei”. Suhdetta rakennetaan myös erilaisten leikkien ja koulutuspelien kautta. Sen lisäksi, etenkin pennun kaikkia ruokailuja käytetään hyväksi koulutuksessa muun muassa rakentamaan itsehillintää ja halua oppia. 

Toinen peruste on ympäristöoppi. Pentu viedään erilaisiin paikkoihin, tilanteisiin, alustoille, ympäristöihin, niin että se on aikuisena tottunut kaikkeen mahdolliseen mitä se saattaa kohdata työssään. Ympäristöoppiin kuuluu myös leikkimisen ja oppimisen yleistäminen erilaisiin paikkoihin. Kolmas peruste on koiran halu oppia. Tämä pohjaa siihen, että koiraa koulutetaan pennusta saakka ilman pakotteita ja painetta. Neljäs peruste on sosiaalisuus: pentu totutetaan erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, ja tietenkin toisiin koiriin. Jos haasteita tai konflikteja ilmenee, panostetaan siedättämiseen ja vastaehdollistamiseen niin, että päästään tavoitteeseen – koira on rento ja neutraali kaikenlaisissa kanssakäymisissä. 

Kaiken koirankoulutuksen pohjalla on korkea motivaatio, jota Pasasen mukaan ei koiralla voi koskaan olla liikaa. Kun koiralla on korkea motivaatio, se jaksaa työskennellä pidempään, vaikeammissa olosuhteissa ja vaikeammissa tehtävissä. Motivoituneen koiran ongelmanratkaisukyky on korkeampi. Myös korkean motivaation koiraa on helpompi rankaista poistamalla mahdollisuus palkkioon – palkkion menetys on koiralle merkittävä, ja saa sen siten tehokkaammin muuttamaan käytöstään. 

Korkea motivaatio saadaan aikaan valitsemalla sellainen palkkio, jota koira todella tavoittelee. Palkkion määrittelee siis koira, ei ihminen. Kun meillä on käytössä koiralle todella mieluisa palkkio, saadaan aikaan motivoitunut koira joka on toimissaan aktiivinen – se tekee kaikkensa saadakseen palkkion. Tässä vaiheessa koulutusta on perusteiden oltava kunnossa: suhde ohjaajaan hyvä, luopuminen ja irrottaminen koulutettu palkitsemalla ja ilman konfliktia, itsehillintää on treenattu leikin ja ruuan varjolla jne. Pasasen mukaan, jos perusteiden kouluttamisessa on käytetty pakotteita (positiivista rankaisua), se näkyy selkeästi koirassa – yleensä ottaen silloin koira ei ole operantti eikä halua oppia. 

Koulutuksessa on tavoitteena se, että koiran elämässä on alhaisen stressitason vaiheita eli lepoa ja etenkin koulutuksen aikana hyvän stressitason vaiheita. Silloin koira on aktiivinen, motivoitunut ja stressi aiheutuu lähinnä koiralle arvokkaan palkan tavoittelusta. Tavoitteena on, että koira ei joudu liian korkealle stressitasolle, jolloin se on liian kiihtynyt eikä kykene oppimaan yhtä tehokkaasti, jos lainkaan. 

Liian korkea stressitaso voi johtua monesta eri asiasta. Saattaa olla, että koira on liian kiihtynyt saatavilla olevasta palkkiosta tai tulevasta koiralle positiivisesta tapahtumasta – vaikkapa lenkille pääsystä. Tätä stressiä voidaan pyrkiä laskemaan sillä, että pienissä paloissa koulutetaan koiralle se, että vain rauhoittumalla se saa tavoittelemansa hyvän asian. Toinen tekijä, mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on koiran liian korkeat odotusarvot. Tyypillinen tilanne voi olla se kun ohjaaja nostaa kriteeriä – tee vähän enemmän kuin aiemmin ennen kuin saat palkan. Tämä voi hetkellisesti nostaa stressiä ”punaiselle” alueelle. Pieni turhauma on luonnollinen osa koiran oppimisprosessia, mutta tärkeää on nostaa kriteeriä niin, että koira koko ajan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Kolmas asia mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on se, että koira ennakoi jotain pahaa tai pelottavaa. 

Jos stressitaso on erittäin korkea, ei koira pysty keskittymään tai oppimaan. Tämmöinen korkea stressi ilmenee yleensä jollain näistä tavoista, joita kutsutaan neljäksi F:ksi: fight, flirt, freeze ja flight. Eli koira saattaa muuttua yli-mielisteleväksi, eli flirttailla. Tai se saattaa jähmettyä paikoilleen ja teeskennellä ettei huomaa ympäristöään. Tai se yrittää väistää tai poistua/paeta paikalta. Ja riippuen koirasta, joko heti alkuun, tai sitten näiden kolmen muun F:n jälkeen, se yrittää taistella ja purra, jotta pääsee stressistä pois. Tavoitteena on siis, että suurimmaksi osaksi vältetään tätä liian korkeaa stressitasoa – ja tärkeää on, että ohjaajat tunnistavat kun koira on siirtynyt tälle alueelle.

Kun koulutus perustuu palkkion antamiseen tai pidättämiseen, on tärkeää pohtia miten palkkioita eli vahvisteita käytetään. Tärkeintä on valita vahvisteet, joita koira todella haluaa. Se voi olla ruokaa tai leikkiä, ja se voidaan antaa koiralle rauhoittavasti, neutraalisti tai innostavasti, samalla vaikuttaen vahvistettavan käytöksen laatuun. Esimerkiksi, raju leikki palkkiona todennäköisesti muokkaa vahvistettavaa käytöstä vauhdikkaampaan suuntaan. 

Tarkka ajoitus on erittäin tärkeää, koska sillä kerrotaan koiralle tarkalleen mistä käytöksestä palkitaan eli mitä käytöstä halutaan nähdä lisää. Toissijaista vahvistetta eli naksutinta tai muuta merkkiä käytetään tarvittaessa apuna parantamaan ajoitusta. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytöksen suuntaan – esimerkkinä oli takapalkka kun halutaan saada koira ilmaistessa kauemmaksi maalihenkilöstä. Myös vahvistetiheys pitää ottaa huomioon. Kriteerin on oltava sellainen, että vahvisteita päästään toimittamaan riittävän usein jotta koiran käytös muuttuu ja se pysyy mukana koulutuksessa. Pasanen painotti myös, että sosiaalista palkkaa ei sovi unohtaa vaan pitää se mukana kaikessa kouluttamisessa, jotta koiraa pystyy palkkaamaan myös tilanteissa kun ei ole mahdollisuus käyttää muita palkkoja kuin kehuja ja rapsutuksia.

Rajakoirien koulutus toteutetaan ilman pelkoa. Vaikka näennäisesti positiivisen rankaisun (lisätään jotain epämiellyttävää) ja negatiivisen vahvisteen (poistetaan epämiellyttävä) taustalla on epämukavuuden käyttö, on Pasasen mukaan näiden työkalujen toiminnan taustalla aina pelkoa. Yhteenvetona, pelon sijaan nykyajan rajakoirien koulutuksen taustalla ovat seuraavat tekijät: 

– Oppimisteorian tuntemus

– Teorian siirtäminen käytäntöön

– Koiran lukeminen

– Koirankoulutuksen perusteet

– Korkea motivaatio

– Oikea stressitaso

– Ärsykekontrolli

– Operantti koira

– Tiimityö

– Ei pelkästään koulutusta, vaan myös lepoa

– Ei turhia harjoituksia, vaan jokaisella harjoituksella on päämäärä

Kautta luennon ja etenkin luennon lopussa oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä. Tässä muutama huomio, jotka nousivat esille etenkin pelastuskoiran kouluttamiseen liittyen. 

Jälkikoulutukseen liittyen Pasanen kertoi kuinka hän käyttää palkkion pidättämistä rangaistuksena jäljellä ryntäävälle koiralle. Hän tekee useita identtisiä, lyhyitä jälkiä joissa on alkupäässä terävä kulma ja pian kulman jälkeen esine josta palkataan. Koiraa ei pidätellä jäljellä yhtään. Jos ja kun se painaa vauhdilla terävästä kulmasta yli, se viedään autoon ja se menettää esineen ja sitä kautta palkan. Koiran odotettua hetken siirrytään seuraavalle, identtiselle jäljelle. Taaskaan koiraa ei pidätellä lainkaan, vaan annetaan mennä reilusti yli jos menee ja rangaistuksena viedään autoon. Tätä toistetaan kunnes koira alkaa hillitsemään vauhtia itse, kun huomaa että ryntääminen ei johda palkkioon. Tämän toimiakseen on kaksi edellytystä: koiran on oikeasti haluttava löytää esine ja sitä kautta palkkio, ja auto ei saa olla koiralle turvapaikka jossa se pääsee pakoon pelottavia pakotteita (toisin sanoen, oletus on että työskennellessä maastossa koiralle ei anneta pakotteita eikä sen tarvitse pelätä niitä). Jos auto on turvapaikka pakotteilta, todennäköisesti sinne pääseminen on koiralle isompi helpotus kuin harmitus palkkion menettämisestä eikä tämä keino silloin toimi. 

Toinen tilanne, jossa autoon vieminen korostaa palkkion menettämistä, on se tapa jolla Pasanen kouluttaa rauhalliset siirtymät autosta treenipaikalle. Jos koira kiihtyy autossa liikaa koulutuspaikalle saavuttaessa, sitä ei oteta autosta pois lainkaan eli se menettää mahdollisuuden palkkioon. Tätä toistetaan kunnes koira ei enää kiihdy – sen odotusarvo laskee koulutuspaikalle saapumiseen liittyen. Jos taas koira on autossa rauhassa, mutta ulos otettaessa nostaa liikaa kierroksia, koira taas menettää mahdollisuuden palkkioon kun se laitetaan autoon eikä pääse heti treenaamaan. Tätä toistetaan kunnes se oppii, että vain pysymällä rauhallisena, se pääsee koulutuspaikalle saakka ja ansaitsemaan palkkansa, mitä se kovasti tavoittelee. 

Rajakoirille koulutetaan nykyään sekä jäljestys, että henkilöhaku, ilmaisun kautta. Koira siis koulutetaan ensin ilmaisemaan esineitä, ennen kuin esineet siirretään ensin ruutuun ja siitä vaiheittain jäljelle. Ruokaa jäljellä käytetään yleensä vain jos koira jäljestää liian korkealla nenällä. Henkilön ilmaisu myös koulutetaan ensin erikseen, jonka jälkeen maalihenkilöt siirretään metsään ja koulutetaan näille yleensä haukulla ilmaiseville koirille etsintä. Ässänkin olen kouluttanut jäljellä ja haussa ilmaisut ennen etsintää/jäljestämistä. Minun päätöksen taustalla on oppimisteoriasta takaperin ketjuttaminen ja tarkemmin sanottuna Premackin periaate – jälkimmäinen vahva käytös vahvistaa edeltävää heikompaa käytöstä. Todennäköisesti sama logiikka pätee myös rajakoirien koulutukseen.

Mielenkiintoisena pidin sitä, kun Pasanen kertoi soveltaneensa sammuttamisen loppuräjähdystä haukkuilmaisun keston lisäämiseen. Sammuttamista tapahtuu, kun koira ei saa käytökselleen mitään vahvistetta – vaikkapa huomiohakuista, haukkuvaa koiraa ei huomioida, palkata tai edes katsota. Kun koira ei käytöksellään saa haluamaansa reaktiota, haukkuminen alkaa vähenemään eli sammumaan. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että tässä sammumisprosessissa on loppuräjähdys – kun koira on jo lähes lannistunut yrityksissään, se ikään kuin vielä kerran yrittää haukkua kahta kauheammin, jos se kuitenkin saisi tällä käytöksellä haluamansa vahvisteen. Jos tämä viimeinen pyristely jätetään yhä huomaamatta, sammuu käytös kokonaan. Pasanen oli kuitenkin haukkuilmaisun osalta edennyt tähän vaiheeseen palkkaamatta koiraa eli ikään kuin sammuttanut haukkumista, mutta sitten olikin palkannut koiran kun se oli päässyt tähän loppuräjähdysvaiheeseen. Tällä tavalla oltiin saatu hyvin lisää kestoa haukkuilmaisuun. 

Tämän antoisan luennon jälkeen oli mukava palata kotiin rauhallisin mielin. Vaikka meillä on vielä paljon tehtävää lajitreenien osalta, niin voin olla tyytyväinen, että kotona mua odotti motivoitunut, aktiivinen ja operantti Ässä 😊