Rauniotreenit 1.6.2015

Otin Ässän autosta edellisen koiran mennessä radalle tarkoituksena tehdä alle hallintaa. Siirryimme raunioradalle johtavallle tielle. Ensin annoin koiran häärätä ja tehdä tarpeensa, ja sen jälkeen lähdin palkitsemaan koiraa katsekontaktista, sivulletulosta ja seuraamisesta. Väliin otin eri pituisia pätkiä maahan rauhoittumista. Treeni sujui melko hyvin, mutta edellisellä koirakolla menikin arvioitua kauemmin, joten koira odotti vuoroaan jopa 20 minuuttia (en katsonut tarkkaa aikaa kellosta). Lopussa koiralla meni siis vähän jo hermo odottamiseen ja sen vire oli tavallista matalampi radalle mennessä. Toki edellisen päivän pitkä vesinoutotreeni saattoi painaa yhä myös. 

Tarkoituksena oli ottaa 5 maalimiestä, jotka menivät yksitellen piiloihin. Matalampi vire toimi etsinnän kannalta paremmin, koira pysyi lähempänä ja virettä ja motivaatiota oli kuitenkin sen verran, että koira työskenteli koko ajan. Se löysi kaikki maalimiehet melko nopeasti, mutta kuitenkin niin, että se joutui hieman paikantamaan hajun lähdettä. Ilmaisut sujuivat muistaakseni kaikki suoraan, tai mahdollisesti yhdelle maalimiehelle lähetin koiran uudelleen vihjeellä ”ukko”. Viimeisellä maalimiehellä koira valui vähän eteenpäin ennen kuin sain hihnan kiinni ja pääsin lähettämään näytölle. Pitäisi muistaa vaihdella sitä aikaa, mikä kuluu rullan luovutuksesta näytölle lähettämiseen, jotta koira ei alkaisi ennakoimaan. Otin koiraa hetkeksi hallintaan ilmaisujen jälkeen ja ennen kuin päästin sen etsimään uudelleen. 

Raunioilla oli Ässän etsinnän aikana häiriöhenkilöitä kävelemässä, ja niistä se ei tuntunut välittävän. Raunioilla oli myös savua, jonka vierestä Ässä kulki viimeiselle maalimiehelle. Viimeisen maalimiehen piti olla helppo, ja ainoa vaikeus piti tulla savusta. Savu taisi kuitenkin laittaa koiran nenää enemmän sekaisin kuin kuvittelin, tai koira oli jo kovin väsynyt pitkästä treenistä, odotuksen lisäksi, ja se ei heti saanut hajua maalimiehestä joka oli alle 10 metrin päässä koirasta. 

Edellisellä visiitillä raunioradalle olin harjoitellut jyrkkien ritiläportaiden nousua ja laskua. Alas tuleminen oli ollut Ässälle aiemmin liian jännää, portaat laskeutuvat yhden kontin korkeudesta, ja ritilän alla ei ole mitään näköestettä joten koira näkee portaiden läpi maahan saakka. Sain koiran laskeutumaan portaat itse ensimmäisen kerran tällä erillisellä visiitillä, kun jätin maahan portaiden alapäähän avonaisen muutaman sadan gramman lihahyytelöpurkin. Tässä treenissä, matkalla viimeiselle maalimiehelle ja savun juuri ohitettuaan, Ässä päätti itse nousta portaat ylös – ei näköjään jäänyt traumoja edellisestä kerrasta. Lieneekö kontin seinustalla maassa olleen maalimiehen haju noussut ylös. Kävimme ylhäällä, ja lähdettiin melkein heti alaspäin. Parin askelman jälkeen Ässällä meinasi taas mennä pupu pöksyyn, mutta heitin muutaman namin maahan, jonka jälkeen se lähti laskeutumaan portaita alas. Pidin hihnan melko tiukalla kuitenkin, koska jos maassa on joku houkutin, saattaa koira lisätä vauhtia liikaa ja loikata alas liian korkealta. Tämän jälkeen koira joko sai hajun maalimiehestä tai näki sen, ja ilmaisi ihan mallikkaasti. 

Viimeisen maalimiehen jälkeen siirryttiin kehumaan Ässää, mutta se alkuun vain haisteli maata intensiivisesti – yleensä se on melko innostunut lopun kehu&leikkiringistä. Jälkeenpäin ajateltuna mietin, että voisiko olla, että sen piti saada nollata melko raskas treeni ensin itse, ennen kuin se oli valmis vastaanottamaan kehuja. Hetken päästä se jo kulki maalimieheltä toiselle keräämässä rapsutuksia, ja lopuksi leikkikin hieman yhden maalimiehen kanssa. 

Treeni oli Ässälle selkeästi melko raskas, mutta se suoriutui siitä hyvin. Ässän kanssa on kyllä hyvä välillä nostaa kriteeriä vähän enemmänkin, se on kuitenkin melko sitkeä ja motivoitunut koira ja saattaa turhautua jos treeni junnaa paikoillaan. Se on kuitenkin myös nuori koira, joten ei pidä ahnehtia liikaakaan. Seuraavalla treenikerralla voisi häiriöt pysyä samoina, mutta maalimiehiä vain 2-3 ja paljon lyhyempi odotteluaika. 

Syksyn pelastuskoiratreenien tavoite

Tänään alkoi Hepekon syyskausi, ja tavattiin treeniryhmän kanssa taas kesälomien jälkeen. Koska oli niin kuuma keli, käytiin vaan läpi jokaisen tavoitteita syyskaudelle sekä tehtiin hiukan tottista.

Meidän tavoite syyskaudelle on saada koottua ilmaisuketju valmiiksi ja yleistettyä se metsään. Näyttöä (vihje ”näytä”, koira menee kosketusalustalle makaamaan -> palkka) ollaan jo treenattu kevään aikana useammassa paikassa, ja rullan noston ketju on koossa (kosketuskeppi, rulla suuhun, tuonti minulle käteen -> palkka). Nyt pitää vielä saada rullan nosto-osa vahvemmaksi eli tehdä sitä vahvemmaksi, vielä onnistumisprosentti on vaikeammissa häiriöissä melko matala. Tämän jälkeen voidaan kerrata hieman näyttöä ja liittää ne kaksi ketjua yhteen. Sen jälkeen voidaan jo alkaa yleistämään koko ilmaisuketjua eri ihmisille ja eri paikkoihin.

Ässällä oli kyllä kivaa hengailla ihmisten kanssa, saada rapsutuksia ja leikkiseuraa, sekä päästä tekemään vähän tottistakin kesätauon jälkeen. Tosi rennosti se myös hengaili vaikka ihmiset vaan jutteli keskenään eikä kiinnittänyt siihen huomiota. Yhtäkkiä se onkin fiksu ja rauhallinen nuori koira, mites tässä näin pääsi käymään 🙂

20140804-221706-80226078.jpg

Ilmaisutreenit 16.6.2014

Nyt tulee treenipäivityksiä viikon myöhässä, mutta jotain hämäriä muistikuvia on treenistä. Treenit olivat raunioilla, ja treenattiin ”näytä”-vihjettä ärsykekontrolliin. Neljä maalimiestä oli ripoteltuna pitkin raunioita, edessään kosketusalustat. Ensimmäisen maalimiehen lähistölle mentiin hihnassa, pyysin Ässää istumaan, ja se malttoi hyvin odottaa ”näytä”-vihjettä. Ensimmäisen näytön jälkeen otin koiran lähelle ”mennään”-vihjeellä ja siirryttiin lähemmäksi toista maalimiestä. Ässä malttoi siinäkin hyvin odottaa vihjettä. Kahdelle viimeiselle (muistaakseni) se karkasi, se meni alustalle makaamaan ja yritti tarjota oikeaa käytöstä. Odotin hetken josko se keksisi tulla takaisin, mutta muistaakseni kummallakin toistolla päädyin kutsumaan sen luokse, pyysin istumaan ja sitten annoin vihjeen mennä näytölle.

Treeni oli Ässälle liian vaikea, pitkät etäisyydet ja pitkät tauot toistojen välillä eivät auta koiran oppimista ja voivat syödä motivaatiota mennä näytölle liikaa. Seuraavissa treeneissä täytyy tehdä samankaltainen treeni, mutta lyhyillä etäisyyksillä ja nopeilla toistoilla.

Hakutreenit 12.5.2014

Hakutreenissä aloitettiin ilmaisun kouluttaminen Ässälle. Tietenkään en ole vielä tehnyt kunnon koulutussuunnitelmaa, mutta se on tehtävä kyllä pian että edettäisiin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin kouluttaa Ässästä rullakoiran. Eli eksyneen/maalihenkilön löytäessään koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa, ja juoksee rulla suussaan ohjaajan luokse. Ohjaajan luokse päästyään ja luvan saatuaan koira vie ohjaajaan eksyneen/maalihenkilön luokse. Rullakoiran kouluttaminen on ehkä vaativampaa ja vie enemmän aikaa kuin haukkumalla ilmaisevan pelastuskoiran, mutta toisaalta ilmaisu on yleensä varmempi ja myös todellisessa etsintätilanteessa koira saattaa löytää eksyneen niin kaukaa tai voi olla niin paljon melua, että haukkua ei kuule.

Aion kouluttaa rullailmaisun takaperin ketjuttamalla, eli ensin koulutetaan viimeinen osa eli näyttö. Näytöllä käytetään apuna alkuun kosketusalustaa, joka on maalimiehen edessä ja jolle mentyään koira saa palkan.

Tehtiin treenissä yhden ja saman maalihenkilön kanssa kolme kolmen toiston jaksoa, joissa kosketusalusta ja maalihenkilö olivat n. 1-5 metrin päässä kolmessa eri kohdassa mutta pienen alueen sisällä. Sitä ennen olin tehnyt auton lähellä muutamia toistoja kosketusalustalle ilman maalihenkilöä. Yhdeksästä toistosta 7 tai 8 onnistui, joten onnistumisprosentti oli varsin hyvä.

Nyt vaan täytyy tehdä tarkempi koulutussuunnitelma ja kuvaukset siitä minkälaisen käytöksen haluan mihinkin ketjun osaan – hinku päästä treenaamaan on vaan niin kova, että oli pakko päästä testaamaan ”oikeissa olosuhteissa” miten se sujuu.

Treenien jälkeen Ässä pääsi leikkimään suomenlapinkoira Keron kanssa, Ässä oli tosi reipas vaikka leikkikaveri oli itseään tuplasti isompi!