Hakutreenit 12.8.2013

Maanantaina oli kesän tauon jälkeen ensimmäiset hakutreenit. Treenialueen maastoi oli melko avointa, Vasemmalla puolella keskilinjaa maasto vietti alaspäin ja oikealla puolella ylöspäin, ja tuulen suunta oli keskilinjalta nähden oikealta tehden vasemman puolen piiloista haastavampia kuin oikean. Päätin aloittaa vasemmalta koska halusin päättää helppoon, vastatuulessa olevaan ukkoon. Maalimiehiä oli siis neljä. Koska kosketusalustan yhdistäminen ilmaisuun on vielä kesken, maalimiehet palkkasivat koiran suoraan ilman ilmaisua.

Taas voitiin todeta, että pieni tauko tekee koiralle hyvää. Kevään teemanahan oli  treenata irtoamista 50 metriin saakka, ja tätä treenattiin pitämällä treenit lyhyinä ja helppoina. Kevään ja alkukesän mittaan koiran irtoaminen parani huomattavasti. Ajattelinkin nyt testata missä mennään kun koira on ollut tauolla ja kevään&alkukesän treenit ovat hautuneet koiran päässä. Ensimmäinen ukko oli avoimessa maastossa, koira malttoi asettua lähetystä varten ja lähti vihjeestä hyvällä vauhdilla ja meni suoraan maalimiehelle. Myös toiselle maalimiehelle koira löysi suoraan ensimmäisestä lähetyksestä. Kolmas maalimies oli alamäessä, myötätuulessa ja peitteisessä maastossa. Lähetin Tompan suoraan maalimiehelle ja se ajautui maalimiehestä hieman oikealle leveällä polulle. Koira irtosi arviolta 40-45 metriä tällä ensimmäisellä lähetyksellä. Kun koira ei saanut hajua maalimiehestä kutsuin sen takaisin ja ohjasin sen uudelleen maalimiehelle, olin itse tässä vaiheessa edennyt 10-15 metriä kohti maalimiestä. Koira lähti tällä kertaa maalimiehestä vasemmalle, kaarsi vielä kerran minun luokse jonka jälkeen sen eteni suoraan ja maalimiehelle asti. Neljännelle maalimiehelle lähetin jälleen suoraa linjaa maalimiehelle, jota pitkin koira etenkin n. 20-25 metriä, jonka jälkeen se korjasi vasemmalle n. 10 metriä päästäkseen tuulen alle. Sieltä se sai hajun maalimiehestä, ja eteni suoraan ukolle.

Olen jo haudannut toiveet siitä, että Tomppa tekisi luotisuoria pistoja kun sille niin luontaisesti tulee risteilevä haku (onhan seisojia jalostettu sitä varten sata+ vuotta…). Nyt pitäisi vaan oppia ohjaamaan koiraa niin, että se pääsee hyödyntämään sen luontaista hakutyyliä paremmin. Lähinnä tämä tarkoittaa parempaa maastonmuotojen, peitteisyyden ja polkujen sekä etenkin tuulen suunnan huomioimista lähetyksessä. Esimerkiksi tällä viimeisellä maalimiehellä, sen sijaan että lähetän koiraan suoraan maalimiehelle, minun olisi kannattanut lähettää koira hiukan vinoon maalimiehestä jotta se saa parhaiten hajun maalimiehestä. Kokeessa tai etsinnässä ei tietenkään tiedä missä maalimies on, mutta käytössä on kartta etsittävästä alueesta. Etsintäsuunnitelmaa tehdessä täytyisi miettiä tarkkaan etenkin tuuliolosuhteet. Sen sijaan, että juoksuttaa koiran puhki muutaman metrin välein tehdyillä pistoilla, voi suunnitella pistot tuuliolosuhteet huomioon ottaen niin, että koira varmasti pääsee haistamaan koko alueen. En tiedä mikä on maksimietäisyys kuinka kaukaa koira haistaa ihmisen tai minkä tahansa muun hajun, mutta treeneissä usein huomaa, että hyvällä tuulella koira haistaa maalimiehen keskilinjalle saakka eli n. 50 metrin päähän. Joten hyvällä kartanluvulla ja tuulen voimakkuuden hyvällä arvioinnilla pitäisi ainakin teoriassa saada etsittyä koko hakualueen muutamalla pistolla. Sitä tavoitellessa… 🙂

Rauniotreenit 17.6.2013

Tehtiin kokeenomainen treeni: 3-5 maalimiestä piiloissa joita en tiennyt ja koira ilmaisee kunnes tulen paikalle (paitsi jos maalimies on kaivossa jonne koira näkee voi palkata jo muutamasta haukusta koska alaspäin ilmaisu on ollut Tompalle vähän jänskää). Pyysin laittamaan maalimiehet paikkoihin, joissa Tomppa ei pääse maalimiehen lähelle.Tämä viime kerran hakutreenien vuoksi, kun Tomppa kävi nuolemassa maalimiesten kasvoja – ajatuksena on treenata maalimieskäytöstä erikseen kosketusalustan avulla.

Tomppa asettui lähetysasentoon melko nopeasti, ja pääsin lähettämään sen alueelle. Se sai hajun ensimmäisestä maalimiehestä nopeasti, mutta kesken tarkennuksen huomion vei hetkeksi ruohikon hajut. Tomppa kuitenkin palasi hommiin ja vauhtia riitti. Maalimies oli pystyssä olevassa betoniputkessa jossa kansi päällä, Tomppa hyppäsi reippaasti putken reunalle ja ilmaisi. Seuraava maalimies löytyi ylösalaisin käännetyn roskiksen alta. Tomppa hyppäsi kesken ilmaisun roskista vasten, ja se vähän liikahti ja rämisi, jota piti hieman säpsähtää mutta koira kuitenkin jatkoi heti sen jälkeen ilmaisua. Siitä seuraava maalimies löytyi maan alle menevästä käytävästä metallisen luukun takaa, sitäkin piti lyödä tassulla että se kolahti, mutta saatiin sama reaktio kuin aiemmin, eli pieni säpsähdys ja homma jatkuu. Kun oltiin tutkittu alue toiseen päähän, lähdin vielä takaisin päin koska en ollut aivan varma olisiko alueella vielä maalimiehiä. Pyysin Tomppaa tutkimaan keskivaiheilla olevat kasat, ja kun koira on sen oloinen että hajuja ei mistään tullut niin pienen epäröinnin jälkeen ilmoitin, että alue oli tyhjä – ja niin se olikin 🙂 Yksi treenikavereista oli mennyt alueen ulkopuolelle piiloon, etten voinut laskea piilossa olevien määrää poissaolevien perusteella, mutta enpä siinä etsinnän kesken tajunnut olla niin ovela 😀

Päällimmäisenä mieleen treenistä jäi Tompan varmuus. Se meni vauhdilla harkkokasojen  yli ja rengaskasojen läpi (kuin merijalkaväenmies ikään kuten treenikaveri totesi), hyppi rämiseviä ja kolisevia alustoja vasten ja ilmaisi vahvasti häntä heiluen. Tämä yhdistettynä viime hakutreenin erittäin tuttavalliseen maalimieskäytökseen (mikä ei itsessään ole toivottu käytös, mutta hyvä merkki alunperin ihmisaran koiran muutoksesta parempaan), aiempien hakutreenien vauhtiin ja motivaatioon, huomattavasti parantuneeseen hihnakäytökseen ja lisääntyneeseen leikkisyyteen kotona… jotain on todella loksahtanut kohdalleen koiran päässä (ja varmasti kropassakin, sekä osteopaatin ja hierojan kommentit alkukesästä koiran fyysisestä kunnosta ovat olleet positiivisia). Eihän tässä olla vasta kuin vajaat 5 vuotta tehty töitä sen eteen, että se todellinen Tomppa pääsee esille kuorestaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Hakutreenit 10.6.2013

Viime viikon hakutreenit jäivät päivittämättä tänne, ainoa merkittävä asia taisi olla se, että otin mukaan koiran vierelle oton ilmaisun jälkeen alustavana harjoituksena. Tavoitteena on se, että koira tulee kesken ilmaisun vihjesanasta vierelle, mutta se on vielä liian vaikea tilanne koiralle joka on ensin huolellisesti koulutettu siihen että maalimiehen luona kannattaa olla kunnes saa palkan.

Tänään hakumetsään meni piiloon 3 maalimiestä. Hakualue oli melko pieni, maalimiehet olivat n. 30 metrin päässä keskilinjasta. Ohjeena maalimiehille annettiin, että koira ilmaisee kunnes tulen paikalle, ja senkin jälkeen pyysin maalimiehiä odottamaan satunnaisen määrän haukkuja ennen kuin antavat palkan. Lähetykset sujuvat koko ajan paremmin, Tomppa malttaa nopeammin ja nopeammin istua vierelle, ja pysyy jo melko hyvin vierellä ennen kuin lähetän vihjesanalla ”ukko”. Tietty olisi fiksua järjestelmällisemmin vaihdella koiran odotusaikaa ennen vihjesanaa ja siten lisätä kestoa paikallaoloon ennen lähetystä. Tämä siksi koska ihmisillä on tapana rutinoitua ja todennäköisesti sanon vihjesanan aina saman ajan jälkeen siitä kun koira on istunut. Mutta, koska etsiminen on koiralle todella palkitsevaa, alkaa lähetyskäytöskin olla melko vahva – Premackin periaate taitaa olla suosikkikäsitteitäni. Viime viikon ja tämän viikon treenien jälkeen voisi todeta, että 30 metriä on sellainen etäisyys jolle koira irtoaa reippaasta, mutta 50 metriä on jo haastava. Tietenkin maastonmuodoilla on suuri merkitys. Jatkossa helpossa maastossa voisi alkaa pidentämään etäisyyttä vähän kerrallaan, ja hankalassa maastossa pitäytyä toistaiseksi lyhyemmässä etäisyydessä.

Koira irtosi lähettäessä hyvin ja löysi maalimiehet nopeasti. Mutta jostain ihmeestä aiemmin niin pidättyvä ja kohtelias Tomppa on keksinyt, että maalimiehiä voi vaikka ennen ilmaisua tai ilmaisun aikana välillä lipaista tai tökkäistä kuonolla nenään, yhden maalimiehen sylissäkin se taisi käydä. Tämä on kyllä aivan poikkeuksellista käytöstä Tompalta. Ehkä se kertoo siitä, että koira alkaa olemaan melko itsevarma etsiessään ja tohtii olla oma itsensä eikä jännitä maalimiehiä tai koko etsintätilannetta. Täytyy kuitenkin toivoa, että tämä olisi ohimenevä vaihe, ja samalla miettiä miten toivottua maalimieskäytöstä aletaan kouluttamaan jos tämä ei olekaan ohimenevä vaihe… Ensimmäisenä mieleen tulee koiran vieminen pois maalimieheltä ilman palkkaa (negatiivinen rankaisu), mutta se saattaa olla liian rankka rankaisu varsinkin kun samalla työstetään motivaatiota irrota maalimiehelle. Harjoittelu täytynee tarvittaessa tehdä erillisessä ilmaisutreenissä. Ilmaisun jälkeen otin koiran sivulle istumaan, jonka se suoritti nopeasti. Tätäkin täytyy vielä treenata lisää ja kirjoittaa auki se koiran haltuunoton koulutussuunnitelma ennen kuin vien asiaa pidemmälle. Kesän aikana olisi siis tarpeen pitää erillisiä ilmaisutreenejä.

Rauniotreeniä ja hierontaa

Treenipäivitykset ovat hiukan jääneet tällä viikolla, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan… myös yksi agilityvideo on jäänyt editoimatta, mutta toivottavasti saan sen tänään tehtyä ja lisättyä – eli rästipäivityksiä luvassa! 🙂

Maanantaina treenattiin raunioilla, jonne oli talkoiden myötä ilmestynyt uusia piiloja ja vaikeakulkuista alustaa. Tuttujen ja uusien piilojen ympärille oli tuotu lisää autonrenkaita ja kiviharkkoja, myös kiikkeriä alustoja oli tullut muutama uusi. Pohdiskelin ennen treeniä, että mitenkähän Tompan käy – kun aloitettiin treenaaminen useampi vuosi sitten, Tomppa ei ollut kovin hyvä epätasaisilla ja kiikkerillä alustoilla johtuen vähäisistä kokemuksista ensimmäisinä elinvuosinaan. Tomppa on kuitenkin kehittynyt huomattavasti viime vuosina, ja nykyään työskentelee erittäin varmasti ja motivoituneesti raunioilla. Myös muu treeni (agility ja metsästys) on tuonut koiralle paljon kehonhallintaa ja varmuutta.

Huoli oli kuitenkin turha, Tomppa työskenteli hyvin, käveli kiikkerien alustojen päältä, kömpi autonrenkaiden yli ja niin edespäin – tahto päästä maalimiehelle oli kova. Johtuen muutoksista radassa, en halunnut nostaa kriteeriä häiriöhenkilöiden osalta, joten häiriöhenkilöt eivät tuottaneet mitään ääniä. Ensimmäinen maalimies oli erittäin hankalassa paikassa, tiiviissä viemärikaivossa. Ajatus oli testata sekä koiran paikannuskykyä sekä työskentelymotivaatiota. Tomppa sai hajun maalimiehestä, mutta ei pystynyt itsenäisesti paikallistamaan hajun lähdettä. Se kuitenkin työskenteli suurimman osan ajasta, kerran taisi mennä sijaistoiminnoille ja merkkasi mutta palasi pian etsimään. Siinä vaiheessa kun näytti siltä, että koira alkoi hakemaan hajun lähdettä laajemmalta ja laajemmalta, kutsuin koiran piilon lähelle ja avustin sitä näyttämällä maata ja kaivon reunaa jotta se malttaisi ottaa hajun aivan maanrajasta. Koira paikallisti hajun vasta kun se käytännössä työnsi kuonon kaivon kannessa olevaa reikää vasten. Lohdutuksena todettakoon, että mikään treeniryhmän koirista, joilla oli tämä piilo ei löytänyt maalimiestä itsenäisesti.

Tämän haastavan piilon jälkeen Tompalla kuitenkin riitti hyvin intoa etsiä loputkin neljä maalimiestä. Kaksi maalimiehistä oli uusissa piiloissa, Tomppa ilmaisi hyvin ja liikkui melko varmasti. Viimeiset kaksi maalimiestä olivat tutuissa piiloissa, yksi alhaalla avonaisessa kaivossa ja toinen melko helpossa piilossa lipan alla. Alhaalla kaivossa olevaa maalimiestä Tomppa ei heti alkanut ilmaisemaan – sellaiset maalimiehet ovat olleet aiemminkin Tompalle haastavia. En tiedä johtuuko se kaivon syvyydestä vai siitä että kaivosta ylös katseleva ihminen on Tompan mielestä jotenkin outo tai jännittävä. Positiivisten kokemusten kautta tulee varmuutta, joten jatkossa kaivossa olevat maalimiehet voisivat palkata nopeasti jo muutaman haukun jälkeen. Muuten ilmaisut olivat vahvoja ja tasaisia.

Eilen Tomppa pääsi hierontaan, kun koirahierojaopintoja suorittanut kaveri kävi hieromassa Tompan. Tomppa rentoutui hyvin hierontaan, hiukan jumeja oli oikealla puolella hartiassa ja selässä – tuttu ongelma joka todennäköisesti juontaa seuraamistreenistä. Täytyy muistaa useammin silitellä ja hoitaa koiran oikeaa puolta, ja normaaleilla lenkeillä pitää koiraa enemmän oikealla puolella vasemman sijaan. Tassujen hieronta oli aika haastavaa meidän herkkähipiälle, mutta joten kuten nekin saatiin käsiteltyä. Tomppa oli aika eufoorisessa tilassa hieronnan jälkeen ja iltalenkillä kirmaili pellolla kuin nuori pentu, joten taisi hieronta tulla tarpeeseen. Kiitos Heini! 🙂

Hakutreenit 29.4.2013

Hakutreenissä laitettiin edellisen hakutreenipohdinnan mukaisesti vain kaksi maalimiestä piiloon, molempaan etukulmaan. Ensimmäinen maalimies oli vastatuulessa kallion päällä. Lähetin Tompan n. 30-35 metrin päästä seisaaltaan – takaraivossa nakutti ääni, että tuhoan hyvää lähetyskäytöstä mutta toisaalta halusin päästä lähettämään mahdollisimman pian kun intoa oli vielä hyvin. Tomppa lähti suoraan, juoksi edessä olevan notkon pohjalle ja lähti siitä kaartamaan vasemmalle tuulen alle ja notkon pohjaa seuraten. Kutsuin koiran takaisin, ja Tomppa juoksi vierestäni ja lähti uudelleen samaan suuntaan tällä kertaa irroten kauemmaksi maalimiehelle saakka. Ilmaisu oli hyvä, tasaista voimakasta haukkua 15 kpl jonka jälkeen palkka.

Toinen maalimies oli tasaisemmassa maastossa mutta myötätuulessa. Menin lähettämään koiran suurin piirtein samalle etäisyydelle kuin ensimmäiselle mutta maalimies olikin n. 10 metriä lähempänä. Joten etäisyys oli 20-25 metriä, koira irtosi melko suoraan ja löysi maalimiehen nopeasti. Lähetys tapahtui myös seisaaltaan. Ilmaisu oli jälleen hyvä, 10 haukkua tällä kertaa. Treenin jälkeen Tomppa jäi hyvin rapsutettavaksi ja kehuttavaksi ihmisten keskelle, sekä toi itse lelua heitettäväksi ilman suurempia houkutteluja.

Seuraavassa treenissä jatketaan samaan malliin 1-3 maalimiestä, maastosta ja tuuliolosuhteista riippuen lähetys tehdään tarpeeksi läheltä jotta koira onnistuu nopeasti ja kunnon kehut ja leikit päälle. Ilmaisuja voisi helposti vähän pidentää, sekä erikseen treenata koiran kutsumista sivulle kesken ilmaisun, josta koira vapautetaan maalimiehen antamalle palkalle – eli treenata kokeenomaista tilannetta (kokeessa maalimiehellä ei tietty ole palkkaa). Jossain vaiheessa voitaisiin siirtyä siihen, että palkka tulee välillä minulta. Tämä treeni voitaisiin tehdä keskilinjan lähellä joko treenin alkuun tai lopuksi, eli ilman varsinaista etsimistä.

Rauniotreeni & eläinlääkärivisiitti

Maanantain rauniotreenissä aloitettiin häiriöiden lisääminen koiran suorituksen ajaksi. Aloitettiin helpoimmasta päästä luonnollisesti, eli häiriöhenkilöt kävelivät etsittävällä alueella koiran tehdessä töitä. Seuraavia askeleita voisi olla:

  • Häiriöhenkilöt puhuvat/huutelevat
  • Yksi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta (kumea, melko hiljainen ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Useampi häiriöhenkilö koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta (kumea, melko hiljainen ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Yksi tai useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta piilon lähellä
  • Yksi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. (korkea ja kova ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. (korkea ja kova ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Yksi tai useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. piilon lähellä
  • Tööttäyksiä/torvia jne.
  • Moottorin ääntä (moottorisaha)
  • Laukaukset starttipistoolilla

Maalimiehiä oli 4, ja maalimiehet haukuttivat 5, 10, 15, tai 20 kertaa. Lähetykset sujuivat hyvin, ensimmäisessä lähetyksessä meni hetki, että Tomppa malttoi istua – intoa oli sen verran paljon. Seuraavat lähetykset sujuivat jo paremmin, ja taisin ainakin kerran lähettää lennostakin. Yksi maalimiehistä oli täysin umpipiilossa, ja loput kolme puoliksi avonaisissa piiloissa. Tomppa liikkui reipasta vauhtia mutta kuunteli hyvin. Toinen maalimies oli talossa, jonka ovella oli esteenä puinen lava. Tomppa kävi ovella, haukahti kerran, mutta lähti pois. Kun liikuin hiukan talon suuntaan, Tomppa meni takaisin, haisteli ovella jonkun aikaa ja sitten aloitti ilmaisun. Maalimies ei ollut heti ovensuussa vaan vähän syvemmällä. Umpipiilolla Tomppa ilmaisi erittäin hyvin, haukkuja oli parikymmentä, tahti hyvä ja sävy alkoi muuttumaan loppupäästä hiukan vaativammaksi kuin koskaan aiemmin. Sen sijaan, että koira olisi turhautuessaan lopettanut ilmaisun ja kääntynyt pyytämään minulta apua, se jatkoi ilmaisua hiukan tiukempaan sävyyn. Tämä oli mielestäni oikein hyvä merkki koiran motivaatiosta päästä maalimiehelle ja myös itsevarmuudesta. Niin ja häiriöhenkilöistä Tomppa ei välittänyt oikeastaan lainkaan, joten voidaan hyvin vaikeuttaa treeniä seuraavalle rauniokerralle.

Illalla treenin jälkeen koiraa rapsutellessa huomasinkin sitten, että sen toisen lavan yläkärjessä on patti, tai itse asiassa kaksi sormenpään kokoista pattia lähellä toisiaan. Molemmat patit olivat erittäin irtonaisia ja ”muljuvia”, koira ei aristanut niitä lainkaan eikä välittänyt vaikka niitä paineli ja pyöritteli. Vaikka koira on ollut terve ja hyvävointinen, huolestuin kuitenkin sen verran äkillisistä pateista ja mielessä pyöri vaikka mitä syöpädiagnooseja, että varasin tälle päivälle ajan Vuosaaren eläinklinikalle. Eläinlääkäri totesi, että vaikuttaa rasvapatilta mutta halusi (ja minäkin halusin) ottaa ohutneulanäytteen. Kun neula pistettiin pattiin, sieltä purskahtikin kudosnestettä. Mikroskoopin alla näytteessä ei näkynyt mitään hyvä- tai huonolaatuiseen kasvaimeen viittaavaa. Eli huoli pois, patti on varmaankin aiheutunut jostain kolhusta tms. tai rasituksesta joko agility- tai rauniotreenistä. Suurin osa patista katosi vastaanottohuoneen lattialle, ja nyt seuraillaan katoaako loppukin itsestään. Jos patit kasvavat, niin sitten mennään uuteen ”tyhjennykseen”. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi selvittiin säikähdyksellä ja seuraavalla kerralla voisi yrittää panikoida vähemmän 🙂

Hakutreeni 15.4.2013

Kevään ensimmäiset hakutreenit sujuivat melko lumisissa ja märissä olosuhteissa. Hankea ja loskaa oli metsässä vielä sen verran, että treeni oli fyysisesti melko haastava koirille ja etenkin ohjaajille 🙂 Tompan isoimpia haasteita hakutreenissä on ollut irtoaminen 50 metriin saakka sekä suorien pistojen tekeminen. Suunnittelin eiliselle sellaisen treenin jossa kaikki maalimiehet ovat yksitellen samalla puolella hakualuetta, vastatuulessa jotta koira saa hyvin hajun. Treenin tarkoitus oli tehdä lyhyessä ajassa monta lähetystä (5 maalimiestä) joista ensimmäiselle lähetys tapahtuu melko läheltä, toiselle kauempaa ja niin edespäin. Pisin etäisyys maalimiehelle olisi ollut neljännelle maalimiehelle, ja viimeiselle lähetys olisi ollut lähempää. Haukkuja oli tarkoitus olla alle 10 kaikille.

Ensimmäinen maalimies oli helpossa paikassa, lähetys n. 10-15 metrin päästä. Koiralla oli haju maalimiehestä jo lähettäessä, eikä se malttanut istua lähetykseen, mutta odotti kuitenkin paikoillaan lähetysvihjettä. Koira lähti suoraan. Seuraavilla lähetyksillä koira malttoi paremmin istua ja odottaa lähetysvihjettä, mutta lähdöt eivät olleet joka kerta kovin suoria. Pisin lähetys oli n. 30-35 metrin päästä maalimiehestä. Lähinnä lähdöt olivat minusta nähden enemmän tai vähemmän vasemmalle suuntautuvia. Ensin ajattelin, että voisiko vasemmalla olla joko ihmisen jälkiä paljon tai jotain riistan hajuja jotka vetivät koiraa puoleensa. Koira kuitenkin etsi koko ajan, tiesi kyllä jo maalimiehiä nostaneena mitä etsitään, eikä Tompalla ole ollut tapana häiriintyä riistan hajuista ihmisiä etsiessään. Toinen vaihtoehto oli se, että Tomppa käytti tuulta hyväkseen etsinnässä, ja sitä voisi tukea tämä artikkeli. Tomppa toimi juuri artikkelin kuvaamalla tavalla, tuuli tuli pääasiassa minun oikealta puolelta etuviistosta, joten lähtiessään vasemmalle sivuun tai etuviistoon, Tomppa haki ”siten, että tuuli on sen jommalla kummalla ”poskella””, tässä tapauksessa koiran oikealla poskella.

Eli meidän irtoamisongelma ei ole mielestäni motivaatio-ongelma – Tomppa tekee töitä koko ajan, hakee hajuja jo vuoroa odottaessa, ei meinaa malttaa istua lähetyksessä, menee innokkaasti maalimiehelle ja aloittaa ilmaisun välittömästi. Vaikka haku on välillä kaartelevaa ja mutkittelevaa, koira kuitenkin etsii koko ajan. Välillä se kaartaa takaisin minun luokseni joko itse tai kutsusta mutta lähtee heti jatkamaan etsintää, yleensä minun rintamasuunnan mukaisesti. Koira tietää mitä etsitään, se haluaa etsiä ja sen fyysinen kunto on tarpeeksi hyvä että se jaksaa etsiä.

Isoin haaste taitaa olla koiran itsenäinen työskentely. Sen eteen ollaan tehty paljon töitä, ja sitä myötä kun koira on saanut onnistumisia kun sen kanssa ollaan treenattu erilaisia asioita, on siitä on tullut rohkeampi ja itsevarmempi. Mutta yhäkin, kun tehtävä on liian vaikea, se tulee hakemaan minulta tukea tai apua. Tietenkin kaikki koirat tekevät sen jossain vaiheessa, mutta vaikkapa pimeässä metsässä, vaikeassa maastossa ja ilman tuulta maalimiehen ollessa 50 metrin päässä, Tompalla se avunhakupiste saattaa tulla vastaan ennen 50 metriä.

Paras strategia tässä vaiheessa saattaa olla, että yksinkertaisesti unohdan ne luotisuorat pistot ja hyväksyn sen, että weimarinseisoja on jalostettu risteilevään, maaston muotoja ja tuulta hyväksi käyttävään hakuun. Kasvattamalla koiran itsevarmuutta onnistuneiden löytöjen myötä, pitäisi koiran työskentely kaiken järjen mukaan mennä itsenäisempään suuntaan. Kun koira saa onnistumisten kautta itsevarmuutta, uskon, että se alkaa irtoamaan yhä kauemmaksi – sillä nyt ei ole niin merkitystä että meneekö koira maalimiehelle hiukan mutkitellen tai suoraan kunhan se löytää maalimiehet.

Kevään hakutreeneissä voisi siis olla fokuksessa treenin muokkaaminen koiralle sopivaksi – hyvällä tuulella ja helpossa maastossa voi lähetyksen tehdä keskilinjalta tai sen läheltä, mutta haastavassa maastossa täytyy muistaa reilusti helpottaa treeniä. On parempi pelata varman päälle, ja pitää hiukan liian helppo treeni jossa koira löytää 1-3 maalimiestä kuin tehdä liian vaikea treeni, jossa koiraa lähetetään useita kertoja, maalimiehiä on paljon ja kaikki eivät löydy ensimmäisellä tai toisellakaan lähetyksellä. Sellainen epäonnistumisia täynnä oleva treeni ei edesauta koiran kehitystä ja vain väsyttää koiran fyysisesti ja henkisesti. Kevätkaudella treeni voitaisiinkin päättää 1-3 onnistuneeseen löytöön kun koira on vielä innoissaan ja halukas tekemään lisää. Katsotaan sitten kevätkauden lopussa minkälaista edistymistä on tapahtunut.

Rauniotreeni 8.4.2013

Kevään treenikausi aloitettiin rauniotreeneissä melko talvisissa olosuhteissa, radalla oli vielä jonkin verran lunta, moni piilo lumen peitossa ja lämpötila nollan paikkeilla. Meillä on takana useamman kuukauden tauko haku- ja rauniotreeneistä, lähinnä johtuen samalle päivälle osuneesta valmennusryhmästä (tottistreeni). Virallinen kausi alkoi tällä viikolla, ja päällekäisyyksiä ei ole joten päästään taas treenaamaan täysipainoitteisesti.

Maanantaisessa treenissä ilmeni että tauosta ei ollut haittaa, päin vastoin, Tompalla oli mahtava into tehdä hommia. Vauhtia riitti, ja suurimman osan ajasta koira eteni reipasta ravia tai laukkaa. Korvat eivät kuitenkaan kadonneet matkan varrella, vaan Tomppa kuunteli luoksetulokutsua hyvin, otti kontaktia ohjaajaan äänimerkistä ja vaihtoi suuntaa käsimerkistä. Ensimmäisessä lähetyksessä intoa oli melko paljon, ja kesti hetken että sain namin avulla fokuksen minuun ja pääsin lähettämään opitusta asennosta (koira istuu vasemmalla puolella, katsoo eteenpäin ja lähtee etsimään vihjeestä ”ukko”). Loput lähetyksistä sujuivat paremmin, koira ei tehnyt varaslähtöä kuin kerran, tuli takaisin kutsusta, istui nopeasti pyynnöstä ja lähti hyvällä vauhdilla etsintävihjeen kuultuaan.

Maalimiehiä oli neljä kappaletta. Ilmaisut pidettiin lyhyinä pitkästä tauosta johtuen, eli maalimiehet haukuttivat satunnaisessa järjestyksessä joko 2, 5, 8 tai 10 haukun sarjat. Ensimmäinen maalimies löytyi melko helposti ovi auki olevasta vajasta. Maalimies odotti 10 haukkua, Tomppa hiukan katkoi ilmaisua kun vilkaisi muutaman kerran minuun kun tulin piiloa kohti. Toinen maalimies oli ensimmäisen maalimiehen lähellä maan alla olevassa tunnelissa jossa on metallinen ovi. Ovi oli kiinni, Tomppa aloitti siitä huolimatta ilmaisun hyvin. Kolmas maalimies oli hiukan kauempana konttirakennuksen toisessa päädyssä, Tomppa irtosi minusta hyvin, haki hajua korkeammalta ja lähti maalimiehelle vauhdilla.

Neljättä maalimiestä lähdettiin hakemaan palaamalla hiukan taaksepäin koska alueesta oli osa jäänyt tarkistamatta, Tomppa laskeutui jyrkän rinteen alle ja rämpi jonkin aikaa hangessa, teki kuitenkin sinnikkäästi koko ajan töitä. Saimme vinkin, että maalimies on alueen toisessa päässä, joten lähdimme takaisin kolmannen maalimiehen suuntaan. Neljäs maalimies löytyikin suhteellisen läheltä kolmatta maalimiestä pienestä hökkelistä. Tomppa nousi ilmaisun aikana etutassuillaan hökkelin ovisuulla olevaan levyyn, joka putosi hiukan. Tomppa vähän säpsähti kun alusta putosi alta mutta palasi heti haukkumaan maalimiestä hökkelin toiselta sivulta, häntä ylhäällä ja reippaana.

Treenissä oli hyvää koiran motivaatio, varmat ilmaisut ja hyvä hallittavuus. Töitä pitää tehdä epävarmojen ja heiluvien alustojen kanssa, sekä alkaa lisäämään haastavuutta rauniotreeniin vaikeampien piilojen, häiriöhenkilöiden ja meluäänien myötä. Oli mukava palata treeneihin varsinkin näin onnistuneen suorituksen myötä – Tomppakin innostui treenin jälkeen kotona vielä leikkimään hyvin pentumaiseen tyyliin, taisi olla koirakin iloinen päästyään pitkästä aikaa etsintähommiin!