Pelastuskoiratreenailuja

Jälkitreeni 23.4.2016

Lauantaina 23.4. käytiin tekemässä jälki Paloheinän nurmikolle. Jälki oli pitkä, varmaan vajaa kilometri ja alusta oli aivan liian vaikea – vetinen ja lyhyt nurmikko. Kaiken lisäksi jäljellä oli käyttöesineitä ensimmäistä kertaa. Sanomattakin selvää siis, että Ässän jäljestäminen oli vähän niin ja näin.. Alkupäässä jälkeä nenä oli välillä paljonkin ylhäällä, varmaankin läheisen, raskaasti liikennöidyn ulkoilureitin, merkkaukset leijailivat nenään. Luonnollisesti harhajälkiä oli nurmikolla myös runsaasti. Nurmikolla olevien lätäkköalueiden ylittäminen meni vähän sinne päin.

Jäljellä oli 5 esinettä, ensimmäinen ja viimeinen olivat tuttuja keppejä ja kolme keskimmäistä jäljentekijän käyttöesineitä. Käyttöesineiden ilmaisut eivät oikein sujuneet, Ässä halusi jäljestää niistä yli. Positiivista oli, että ensimmäinen esine olikin heti ensimmäisten kymmenien metrien sisällä jäljennostosta. Yleensä ensimmäiset esineet ovat Ässällä olleet vasta jäljen puolivälin jälkeen. Tästä huolimatta, Ässä nosti ensimmäisen esineen eli toisen kepeistä hienosti.

Kuivemmassa ja vähän pidemmässä heinikossa sujui jo paremmin, ja hiekkapolkujen ylitykset menivät tarkasti. Tämän jälkeen häiriöt taas lisääntyivät – jälki kulki lähellä jalkakäytävää ja sen reunustan hajuja, ja istutuksia jotka Ässän kiinnostuksen tason perusteella olivat kanien majapaikkoja. Tämän jäljen kruunasi jäljeltä löytynyt, puoliksi syöty päästäinen jonka syömisen Ässä olisi halunnut hoitaa loppuun. Eli kertakaikkiaan fiasko, mutta ajatus olikin testata rajoja. Tähän saakka jälkitreenit ovat menneet joka kerta todella hyvin, ja nyt on selvää, että tuollainen jälki ja tuollaisissa olosuhteissa ei vielä onnistu. Eli kriteeriä pitää nostaa vähän maltillisemmin ja tehdä lisää treeniä vähän helpommissa olosuhteissa. Sen lisäksi olisi hyvä treenata lisää esineilmaisua erikseen käyttöesineillä ennen niiden lisäämistä uudelleen jäljelle.

Alla kuva tämän tapahtumarikkaan jäljen loppupäästä, Ässä on ilmaissut hansikkaan ja makaa esineen merkiksi esine etutassujen välissä. Kiitos kuvasta Riikka!

13091785_10154774774764057_1311875460_o

Rauniotreenit 25.4.2016

Rauniotreeneissä meillä oli miljööbaana, eli ryhmän koirat ja ihmiset olivat yhtäaikaa raunioradalla ja kuljimme jonossa rauniolla, välillä putkiin ryömien, välillä kasojen yli kiiveten. Tarkoitus on, että koirat tottuvat myös toisiinsa radalla ja oppivat kulkemaan ohjaajiensa kanssa haastavista paikoista. Meidän osalta miljööbaana sujui hyvin muuten paitsi maan alle menevän putkiston osalta. Sinne Ässää jännitti tulla – sillä ei ole ollut vielä umpipiiloja ja esim. putkia koska olemme keskittyneet ilmaisun treenaamiseen raunioilla. Minä menin edeltä putkeen ja Ässä löikin puolessa välissä jarrut pohjaan ja luikerteli valjaista pois. Se ei onneksi mennyt hengailemaan muiden koirien kanssa, ja palasin takaisin laittamaan valjaat ja yritettiin uudelleen. Tällä kertaa, kun olimme päässeet putkeen sisään yhdessä, kouluttajamme tuli ”tulpaksi” toiseen päähän putkea, ja minä odotin putkiston keskellä pienessä tilassa. Hetken arpomisen jälkeen se tuli kuin tulikin itse luokseni, ja jatkettiin ulos toisesta putkesta. Putket ovat siis yksi treenattava asia raunioilla.

Positiivisia asioita tässä treenissä olivat muun muassa se, että Ässä oli rennon leikkisä muiden koirien seurassa ja se, että se tuli itsenäisesti ilman isompaa numeroa palotalon ritiläportaat alas. Alas tultuaan kylläkin se meinasi valita palkaksi meidän edellä kulkeneen ihanan Ilpo-koiran minulla olleen ruokapurkin sijaan 🙂

Tämän lisäksi tehtiin lyhyt ilmaisutreeni, jossa totutettiin ensin radan reunalla ja sitten radalla yhden maalimiehen verran Ässää siihen, että maalimies silittää koiraa. Todellisessa etsinnässähän eksynyt saattaisi muun muassa silittää hänet löytänyttä koiraa, ja tätäkin on hyvä vähän treenata jo hyvissä ajoin. Treeni sujui ihan hyvin, Ässä antoi maalimiehen koskettaa sitä kevyesti Ässän maatessa maalimiehen vieressä ja odottaessa palkkaansa.

Hakutreenit 2.5.2016

Hakutreeneissä toteutettiin samankaltainen treeni kuin viimeksi. Kaksi maalimiestä olivat tallaamattomalla alueella. Lähestyimme maalimiehiä tuulen alta, ja kun koira nosti nenäänsä ja vaikutti saaneensa hajun maalimiehestä, vapautin sen etsimään vihjeellä ”ukko”. Ensimmäinen maalimies oli n. 15 metrin päässä, ja toinen n. 30-40 metrin päässä. Toisella maalimiehellä etäisyys lähetyspaikan ja maalimiehen välillä oli siis jo jonkinlainen. Sen lisäksi välillä oli jonkin verran kaadettua risukkoa, joka teki koiran liikkumisesta vähän hankalampaa. Etäisyydestä ja vähän hankalasta maastosta huolimatta Ässä kantoi rullan perille saakka minulle!

Seuraavia askeleita tässä treenissä voisi olla, että käymme hakemassa hajun ja siirrymme joka kerta vähän lähemmäksi keskilinjaa ennen lähetystä. Sen jälkeen lähetykset voisi tehdä keskilinjalta, mutta maalimiehet aina tuulen alla. Kun tämäkin sujuu, eli koiralla on vahva ajatus siitä, että ”ukko”-vihjeen kuullessaan se lähtee täysiä ja nenä taivasta kohden etenemään, voi varovasti ottaa myötätuulipistoja ilman hajuhakua mukaan kuvioon.