Uimista 4.3.2016

Käytin Ässää ensimmäistä kertaa koirauimalassa uimassa. Tarkoitus oli saada Ässälle itsevarmuutta uimiseen ja etenkin uimaan lähtöihin. Olin varannut Ässälle uittajan koska tämä oli ensimmäinen kerta uimalassa.

Ässälle puettiin uimaliivit, jotka kelluttivat jonkin verran. Uima-altaaseen mentäessä oli korkeampi porras josta laskeuduttiin nilkkasyvyyteen. Tämä oli vähän jännä alkuun, mutta nostimme koiran ylätasolta veteen nilkkasyvyyteen samalla sitä syöttäen. Otettin heti käyttöön dummy ja heitin dummya kahlausetäisyydelle Ässän noudettavaksi. Kun sen jälkeen testattiin jos se itse lähtisi vähän kauemmaksi, ja se ei siitä itse lähtenyt yhtään uimaan, otti uittaja liivin kahvasta kiinni ja auttoi koiraa. Teimme niin, että uittaja piti kahvasta kiinni ja uitti koiraa ympyrän, ja koiran uidessa heitin dummyn sen nenän eteen, se nappasi sen matkalla ja toi minulle saaden palkan. Muutaman tällaisen pyöräytyksen jälkeen se alkoi itse loikkaamaan veteen.

Uittajan neuvosta tehtiin niin, että dummyn lentäessä pidin uimaliivin kahvasta kiinni. Samaan aikaan sanoin markkeerausvihjeen ”mark”. Kun dummy oli jo pudonnut ja kellunut hetken, vapautin kahvasta sanoen samalla noutovihjeen. Ongelmahan on ollut, että Ässä on kyllä mennyt vauhdilla lentävän dummyn perässä veteen. Mutta sitten kun on joutunut istumaan ja odottamaan noutolupaa, ja noudettava on jo hetken kellunut vedessä, sen rohkeus loikata veteen on jo laantunut ja vire laskenut. 

Jos saan koiraa estämällä tai jopa taaksepäin vetämällä liitettyä markkerausvihjeeseen kiihtyneen ja eteenpäin pyrkivän mielentilan, saan ehkä koetilanteessa tai vaikeammassa rannassa tms. nostettua koiran vireen vihjeellä korkeammaksi. Tavoitteena on, että kuullessaan vihjeen ”mark”, koiran vire nousee ja se valmistautuu ampaisemaan eteenpäin heti noutovihjeen kuultuaan. 

Aloitettiin tämän treenaaminen jo tällä uintikerralla, ja päästiin siihen pisteeseen, että pystyin heittämään dummyn koiran sivullani altaan ulkopuolelta, eli koira joutui odottamaan noutolupaa, laskeutumaan hankalan rappusen ja hyppäämään rampilta uimaan noutaakseen dummyn. 

Ajatuksena on liittää kiihtynyttä tunnetilaa mark-vihjeeseen myös maanoudoissa, käydä muutaman kerran vielä uimalassa ennen kesää ja mahdollisesti hankkia Ässälle uimaliivit kesää varten tukemaan uimista. Niiden lisäksi yrittää saada se uimaan myös ilman noutoja, jotta uiminen vahvistuisi ja varsinaiseen uimiseen liittyisi rauhallisen keskittynyt mielentila.

BH:n luoksetuloa ja markkeerausta

Vision tokotreeneissä ollaan parilla viimeisellä kerralla vähän lipsuttu itse aiheesta (mikä tekee välillä ihan hyvääkin). Raportoimatta on jääneet BH-kokeen luoksetulotreenit ja markkeeraustreenit.

BH:n luoksetuloa lähdettiin tekemään kohteen avulla. Pohjia käytökselle on jo, mutta tässä treenissä viilattiin koiran asentoa. Apuna oli tunnistuskapula, joka toimi kohteena johon koira koskettaa kuonolla. Kapula oli vatsaa vasten sellaisella korkeudella, että koira pystyi juuri kuonolla koskettamaan siihen kun se istui aivan edessä. Palkkoja oli treeniliivin taskussa kummallakin puolella. Ässällä on jo olemassa vihje, jonka kuultuaan se tulee luokse ja istuu eteen. Tämä vihje sanottiin, odotettiin, että koira tulee eteen istumaan ja koskettaa kuonolla kapulaan. Kuonolla koskeminen on Ässällä jo vahva käytös, joten se tuli lähes automaattisesti mukaan muutaman alustavan toiston jälkeen. Namin toimitus tapahtui taskusta niin, että se nostettiin ylös ja laskettiin koiran suuhun liivissä olevaa vetoketjua ja tunnistuskapulaa pitkin koiran suuhun. Joka toinen nami tuli oikeasta taskusta, ja joka toinen vasemmasta, niin että koira ei ala kääntymään kumpaakaan taskua kohti. Palkan toimitus suoraan ylhäältä myös tukee koiran pysymistä suorassa. Palloteltiin ajatuksella, että ompelisin pienen merkin liiviin oikealle kohdalle hetkellisesti, johon koira koulutetaan koskettamaan. Tämän jälkeen voisin palkata kummastakin taskusta yhtäaikaa, jotta koira todellakin pysyy suorassa siihen saakka, että sillä on vahviste suussa.

Markkeerausta tehtiin koira paikallaan istuen. Kouluttaja heilutteli dummya n. 5-10 metrin päässä, ja alkuun koiraa palkattiin paikallaolosta ja siitä, että se katsoi eteenpäin dummya. Kun paikallaolo oli varma, alkoi kouluttaja heittämään dummya sivusuunnassa, ei koiraa kohti. Kun koira katsoi lentävää dummya, sanottiin vihje ”mark” ja koira palkattiin sen kuonon eteen, että se jatkoi dummyn katsomista. Treeni oli melko intensiivinen, pelkkä dummyn katsominen oli jo haastavaa, ja kun se alkoi lentämään, koira oli levoton mutta pysyi paikoillaan. Dummylle lähetystä ei tarvitse erikseen treenata, eikä vireen nostoa noutotreenissä, se tulee aivan itsestään… Missään vaiheessa koiraa ei päästetty tässä treenissä dummylle, vaan tämä oli puhdas markkeeraustreeni. Käytännön metsällä ja koetilanteessa on tärkeää, että koira oppii seuraamaan lentäviä tai putoavia lintuja paikallaan ja rauhassa, ja että se tosiaan seuraa niitä eikä esimerkiksi tarjoa tokosta tuttua katsekontaktia. Kun sekä nouto, että markkeeraus, toimivat erillisinä palasina voi niitä myös yhdistää.