Hakutreenit 13.5.2013

Hakutreeneissä jatkettiin samalla linjalla kuin viime kerralla, eli vain kaksi maalimiestä heti alueen etukulmissa. Lämmittelyn jälkeen odottelin vuoroa, ja Tomppa oli silminnähden innoissaan treeneistä – erittäin hyvä lähtökohta. Ensimmäiselle maalimiehelle lähettäessä kesti hetken, että sain koiran rauhoittumaan ja tulemaan sivulle lähetystä varten, mutta onnistui kuitenkin. Muutama nami sivulla olosta, jonka jälkeen lähetin koiran etsimään. Oppimisteorian mukaan vierelle tulon ennen lähetystä pitäisi vahvistua melko nopeasti, koska sitä käytöstä seuraa aina todella palkitseva käytös eli maalimiehen etsiminen (-> Premackin periaate).

Etäisyyttä maalimiehelle oli noin 40-45 metriä. Rohkenin lähettää niin kaukaa, koska lähes suoraan piilolle meni polku. Tomppa irtosi erittäin vauhdikkaasti ja suoraan polkua pitkin. Maalimiehellä Tompan ilmaistessa testasin pystynkö ottamaan koiran hallintaan sivulle kesken ilmaisun – sanoin vihjeen ”viereen” ja Tomppa vilkaisi minuun ja palasi ilmaisemaan lähemmäksi maalimiestä ikään kuin sanoen, että älä häiritse siinä, täältä mä sen palkan saan kuitenkin 🙂 Namilla houkutellen ja valjaista kiinni pitäen sain sen kuitenkin sivulle hetkeksi josta vapautin palkalle. Tätä pitää siis selvästi treenata erikseen ja tehdä kunnollinen koulutussuunnitelma, jossa ei tarvita houkuttelua tai pitelyä, eli todennäköisesti joudun sheippaamaan käytöksen. Siitä lisää myöhemmin…

Maalimieheltä palattiin keskilinjalle hyvin hallinnassa, käytin ehdollista vahvistetta ja palkkasin 2-5 askelen välein. Mielestäni on tärkeää, että paluu keskilinjalle ei mene rynnimiseksi, koska pakotteet aina vähentävät käytöstä ja laskevat motivaatiota, ja kun koira rynnii hihnassa valjaita vasten se on koiralle pakote vaikka se aiheuttaa sen itse. Viime vuoden hakutreeneissä panostettiin tähän, ja koira pysyi hyvin lähellä ilman hihnaakin, joten voidaan todennäköisesti taas jättää hihna pian pois – talven tauon jälkeen olen kuitenkin halunnut pelata varman päälle.

Toinen maalimies oli myös melko helpossa maastossa, nousin muutaman askelen keskilinjalta piilolle päin koska heti alussa oli nousu kalliolle, lähetysmatka oli suurinpiirtein samat 40-45 metriä. Vierelle tulo lähetystä varten sujui nopeammin kuin ensimmäisellä lähetyksellä, ja koira malttoi odottaa vihjettä. Lähtö oli taas vauhdikas, koira eteni koko ajan kulmaa kohti mutta teki seisojamaiset z-hakukuviot noin 5-10 metriä laajalla alueella. Maalimies kuitenkin löytyi, ja koira ilmaisi hyvin ja sai loppupalkan.

Nyt voi jo todeta, että nämä lyhyemmät hakutreenit ovat toimineet hyvin: koira irtoaa hyvin ja on todella motivoitunut. Jatkossa voisi enemmän vaihdella 1, 2 ja 3 maalimiehen välillä, sekä tehdä erikseen ilmaisutreeniä tuon hallintaan oton vuoksi.

Hakutreenit 29.4.2013

Hakutreenissä laitettiin edellisen hakutreenipohdinnan mukaisesti vain kaksi maalimiestä piiloon, molempaan etukulmaan. Ensimmäinen maalimies oli vastatuulessa kallion päällä. Lähetin Tompan n. 30-35 metrin päästä seisaaltaan – takaraivossa nakutti ääni, että tuhoan hyvää lähetyskäytöstä mutta toisaalta halusin päästä lähettämään mahdollisimman pian kun intoa oli vielä hyvin. Tomppa lähti suoraan, juoksi edessä olevan notkon pohjalle ja lähti siitä kaartamaan vasemmalle tuulen alle ja notkon pohjaa seuraten. Kutsuin koiran takaisin, ja Tomppa juoksi vierestäni ja lähti uudelleen samaan suuntaan tällä kertaa irroten kauemmaksi maalimiehelle saakka. Ilmaisu oli hyvä, tasaista voimakasta haukkua 15 kpl jonka jälkeen palkka.

Toinen maalimies oli tasaisemmassa maastossa mutta myötätuulessa. Menin lähettämään koiran suurin piirtein samalle etäisyydelle kuin ensimmäiselle mutta maalimies olikin n. 10 metriä lähempänä. Joten etäisyys oli 20-25 metriä, koira irtosi melko suoraan ja löysi maalimiehen nopeasti. Lähetys tapahtui myös seisaaltaan. Ilmaisu oli jälleen hyvä, 10 haukkua tällä kertaa. Treenin jälkeen Tomppa jäi hyvin rapsutettavaksi ja kehuttavaksi ihmisten keskelle, sekä toi itse lelua heitettäväksi ilman suurempia houkutteluja.

Seuraavassa treenissä jatketaan samaan malliin 1-3 maalimiestä, maastosta ja tuuliolosuhteista riippuen lähetys tehdään tarpeeksi läheltä jotta koira onnistuu nopeasti ja kunnon kehut ja leikit päälle. Ilmaisuja voisi helposti vähän pidentää, sekä erikseen treenata koiran kutsumista sivulle kesken ilmaisun, josta koira vapautetaan maalimiehen antamalle palkalle – eli treenata kokeenomaista tilannetta (kokeessa maalimiehellä ei tietty ole palkkaa). Jossain vaiheessa voitaisiin siirtyä siihen, että palkka tulee välillä minulta. Tämä treeni voitaisiin tehdä keskilinjan lähellä joko treenin alkuun tai lopuksi, eli ilman varsinaista etsimistä.

Rauniotreeni & eläinlääkärivisiitti

Maanantain rauniotreenissä aloitettiin häiriöiden lisääminen koiran suorituksen ajaksi. Aloitettiin helpoimmasta päästä luonnollisesti, eli häiriöhenkilöt kävelivät etsittävällä alueella koiran tehdessä töitä. Seuraavia askeleita voisi olla:

  • Häiriöhenkilöt puhuvat/huutelevat
  • Yksi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta (kumea, melko hiljainen ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Useampi häiriöhenkilö koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta (kumea, melko hiljainen ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Yksi tai useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä puuta/kiveä/autonrengasta piilon lähellä
  • Yksi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. (korkea ja kova ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. (korkea ja kova ääni, ei aivan piilon vieressä)
  • Yksi tai useampi häiriöhenkilöistä koputtelee kepillä rautaista tai metallista pylvästä/kaivonkantta tms. piilon lähellä
  • Tööttäyksiä/torvia jne.
  • Moottorin ääntä (moottorisaha)
  • Laukaukset starttipistoolilla

Maalimiehiä oli 4, ja maalimiehet haukuttivat 5, 10, 15, tai 20 kertaa. Lähetykset sujuivat hyvin, ensimmäisessä lähetyksessä meni hetki, että Tomppa malttoi istua – intoa oli sen verran paljon. Seuraavat lähetykset sujuivat jo paremmin, ja taisin ainakin kerran lähettää lennostakin. Yksi maalimiehistä oli täysin umpipiilossa, ja loput kolme puoliksi avonaisissa piiloissa. Tomppa liikkui reipasta vauhtia mutta kuunteli hyvin. Toinen maalimies oli talossa, jonka ovella oli esteenä puinen lava. Tomppa kävi ovella, haukahti kerran, mutta lähti pois. Kun liikuin hiukan talon suuntaan, Tomppa meni takaisin, haisteli ovella jonkun aikaa ja sitten aloitti ilmaisun. Maalimies ei ollut heti ovensuussa vaan vähän syvemmällä. Umpipiilolla Tomppa ilmaisi erittäin hyvin, haukkuja oli parikymmentä, tahti hyvä ja sävy alkoi muuttumaan loppupäästä hiukan vaativammaksi kuin koskaan aiemmin. Sen sijaan, että koira olisi turhautuessaan lopettanut ilmaisun ja kääntynyt pyytämään minulta apua, se jatkoi ilmaisua hiukan tiukempaan sävyyn. Tämä oli mielestäni oikein hyvä merkki koiran motivaatiosta päästä maalimiehelle ja myös itsevarmuudesta. Niin ja häiriöhenkilöistä Tomppa ei välittänyt oikeastaan lainkaan, joten voidaan hyvin vaikeuttaa treeniä seuraavalle rauniokerralle.

Illalla treenin jälkeen koiraa rapsutellessa huomasinkin sitten, että sen toisen lavan yläkärjessä on patti, tai itse asiassa kaksi sormenpään kokoista pattia lähellä toisiaan. Molemmat patit olivat erittäin irtonaisia ja ”muljuvia”, koira ei aristanut niitä lainkaan eikä välittänyt vaikka niitä paineli ja pyöritteli. Vaikka koira on ollut terve ja hyvävointinen, huolestuin kuitenkin sen verran äkillisistä pateista ja mielessä pyöri vaikka mitä syöpädiagnooseja, että varasin tälle päivälle ajan Vuosaaren eläinklinikalle. Eläinlääkäri totesi, että vaikuttaa rasvapatilta mutta halusi (ja minäkin halusin) ottaa ohutneulanäytteen. Kun neula pistettiin pattiin, sieltä purskahtikin kudosnestettä. Mikroskoopin alla näytteessä ei näkynyt mitään hyvä- tai huonolaatuiseen kasvaimeen viittaavaa. Eli huoli pois, patti on varmaankin aiheutunut jostain kolhusta tms. tai rasituksesta joko agility- tai rauniotreenistä. Suurin osa patista katosi vastaanottohuoneen lattialle, ja nyt seuraillaan katoaako loppukin itsestään. Jos patit kasvavat, niin sitten mennään uuteen ”tyhjennykseen”. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi selvittiin säikähdyksellä ja seuraavalla kerralla voisi yrittää panikoida vähemmän 🙂

Hakutreeni 15.4.2013

Kevään ensimmäiset hakutreenit sujuivat melko lumisissa ja märissä olosuhteissa. Hankea ja loskaa oli metsässä vielä sen verran, että treeni oli fyysisesti melko haastava koirille ja etenkin ohjaajille 🙂 Tompan isoimpia haasteita hakutreenissä on ollut irtoaminen 50 metriin saakka sekä suorien pistojen tekeminen. Suunnittelin eiliselle sellaisen treenin jossa kaikki maalimiehet ovat yksitellen samalla puolella hakualuetta, vastatuulessa jotta koira saa hyvin hajun. Treenin tarkoitus oli tehdä lyhyessä ajassa monta lähetystä (5 maalimiestä) joista ensimmäiselle lähetys tapahtuu melko läheltä, toiselle kauempaa ja niin edespäin. Pisin etäisyys maalimiehelle olisi ollut neljännelle maalimiehelle, ja viimeiselle lähetys olisi ollut lähempää. Haukkuja oli tarkoitus olla alle 10 kaikille.

Ensimmäinen maalimies oli helpossa paikassa, lähetys n. 10-15 metrin päästä. Koiralla oli haju maalimiehestä jo lähettäessä, eikä se malttanut istua lähetykseen, mutta odotti kuitenkin paikoillaan lähetysvihjettä. Koira lähti suoraan. Seuraavilla lähetyksillä koira malttoi paremmin istua ja odottaa lähetysvihjettä, mutta lähdöt eivät olleet joka kerta kovin suoria. Pisin lähetys oli n. 30-35 metrin päästä maalimiehestä. Lähinnä lähdöt olivat minusta nähden enemmän tai vähemmän vasemmalle suuntautuvia. Ensin ajattelin, että voisiko vasemmalla olla joko ihmisen jälkiä paljon tai jotain riistan hajuja jotka vetivät koiraa puoleensa. Koira kuitenkin etsi koko ajan, tiesi kyllä jo maalimiehiä nostaneena mitä etsitään, eikä Tompalla ole ollut tapana häiriintyä riistan hajuista ihmisiä etsiessään. Toinen vaihtoehto oli se, että Tomppa käytti tuulta hyväkseen etsinnässä, ja sitä voisi tukea tämä artikkeli. Tomppa toimi juuri artikkelin kuvaamalla tavalla, tuuli tuli pääasiassa minun oikealta puolelta etuviistosta, joten lähtiessään vasemmalle sivuun tai etuviistoon, Tomppa haki ”siten, että tuuli on sen jommalla kummalla ”poskella””, tässä tapauksessa koiran oikealla poskella.

Eli meidän irtoamisongelma ei ole mielestäni motivaatio-ongelma – Tomppa tekee töitä koko ajan, hakee hajuja jo vuoroa odottaessa, ei meinaa malttaa istua lähetyksessä, menee innokkaasti maalimiehelle ja aloittaa ilmaisun välittömästi. Vaikka haku on välillä kaartelevaa ja mutkittelevaa, koira kuitenkin etsii koko ajan. Välillä se kaartaa takaisin minun luokseni joko itse tai kutsusta mutta lähtee heti jatkamaan etsintää, yleensä minun rintamasuunnan mukaisesti. Koira tietää mitä etsitään, se haluaa etsiä ja sen fyysinen kunto on tarpeeksi hyvä että se jaksaa etsiä.

Isoin haaste taitaa olla koiran itsenäinen työskentely. Sen eteen ollaan tehty paljon töitä, ja sitä myötä kun koira on saanut onnistumisia kun sen kanssa ollaan treenattu erilaisia asioita, on siitä on tullut rohkeampi ja itsevarmempi. Mutta yhäkin, kun tehtävä on liian vaikea, se tulee hakemaan minulta tukea tai apua. Tietenkin kaikki koirat tekevät sen jossain vaiheessa, mutta vaikkapa pimeässä metsässä, vaikeassa maastossa ja ilman tuulta maalimiehen ollessa 50 metrin päässä, Tompalla se avunhakupiste saattaa tulla vastaan ennen 50 metriä.

Paras strategia tässä vaiheessa saattaa olla, että yksinkertaisesti unohdan ne luotisuorat pistot ja hyväksyn sen, että weimarinseisoja on jalostettu risteilevään, maaston muotoja ja tuulta hyväksi käyttävään hakuun. Kasvattamalla koiran itsevarmuutta onnistuneiden löytöjen myötä, pitäisi koiran työskentely kaiken järjen mukaan mennä itsenäisempään suuntaan. Kun koira saa onnistumisten kautta itsevarmuutta, uskon, että se alkaa irtoamaan yhä kauemmaksi – sillä nyt ei ole niin merkitystä että meneekö koira maalimiehelle hiukan mutkitellen tai suoraan kunhan se löytää maalimiehet.

Kevään hakutreeneissä voisi siis olla fokuksessa treenin muokkaaminen koiralle sopivaksi – hyvällä tuulella ja helpossa maastossa voi lähetyksen tehdä keskilinjalta tai sen läheltä, mutta haastavassa maastossa täytyy muistaa reilusti helpottaa treeniä. On parempi pelata varman päälle, ja pitää hiukan liian helppo treeni jossa koira löytää 1-3 maalimiestä kuin tehdä liian vaikea treeni, jossa koiraa lähetetään useita kertoja, maalimiehiä on paljon ja kaikki eivät löydy ensimmäisellä tai toisellakaan lähetyksellä. Sellainen epäonnistumisia täynnä oleva treeni ei edesauta koiran kehitystä ja vain väsyttää koiran fyysisesti ja henkisesti. Kevätkaudella treeni voitaisiinkin päättää 1-3 onnistuneeseen löytöön kun koira on vielä innoissaan ja halukas tekemään lisää. Katsotaan sitten kevätkauden lopussa minkälaista edistymistä on tapahtunut.

Rauniotreeni 8.4.2013

Kevään treenikausi aloitettiin rauniotreeneissä melko talvisissa olosuhteissa, radalla oli vielä jonkin verran lunta, moni piilo lumen peitossa ja lämpötila nollan paikkeilla. Meillä on takana useamman kuukauden tauko haku- ja rauniotreeneistä, lähinnä johtuen samalle päivälle osuneesta valmennusryhmästä (tottistreeni). Virallinen kausi alkoi tällä viikolla, ja päällekäisyyksiä ei ole joten päästään taas treenaamaan täysipainoitteisesti.

Maanantaisessa treenissä ilmeni että tauosta ei ollut haittaa, päin vastoin, Tompalla oli mahtava into tehdä hommia. Vauhtia riitti, ja suurimman osan ajasta koira eteni reipasta ravia tai laukkaa. Korvat eivät kuitenkaan kadonneet matkan varrella, vaan Tomppa kuunteli luoksetulokutsua hyvin, otti kontaktia ohjaajaan äänimerkistä ja vaihtoi suuntaa käsimerkistä. Ensimmäisessä lähetyksessä intoa oli melko paljon, ja kesti hetken että sain namin avulla fokuksen minuun ja pääsin lähettämään opitusta asennosta (koira istuu vasemmalla puolella, katsoo eteenpäin ja lähtee etsimään vihjeestä ”ukko”). Loput lähetyksistä sujuivat paremmin, koira ei tehnyt varaslähtöä kuin kerran, tuli takaisin kutsusta, istui nopeasti pyynnöstä ja lähti hyvällä vauhdilla etsintävihjeen kuultuaan.

Maalimiehiä oli neljä kappaletta. Ilmaisut pidettiin lyhyinä pitkästä tauosta johtuen, eli maalimiehet haukuttivat satunnaisessa järjestyksessä joko 2, 5, 8 tai 10 haukun sarjat. Ensimmäinen maalimies löytyi melko helposti ovi auki olevasta vajasta. Maalimies odotti 10 haukkua, Tomppa hiukan katkoi ilmaisua kun vilkaisi muutaman kerran minuun kun tulin piiloa kohti. Toinen maalimies oli ensimmäisen maalimiehen lähellä maan alla olevassa tunnelissa jossa on metallinen ovi. Ovi oli kiinni, Tomppa aloitti siitä huolimatta ilmaisun hyvin. Kolmas maalimies oli hiukan kauempana konttirakennuksen toisessa päädyssä, Tomppa irtosi minusta hyvin, haki hajua korkeammalta ja lähti maalimiehelle vauhdilla.

Neljättä maalimiestä lähdettiin hakemaan palaamalla hiukan taaksepäin koska alueesta oli osa jäänyt tarkistamatta, Tomppa laskeutui jyrkän rinteen alle ja rämpi jonkin aikaa hangessa, teki kuitenkin sinnikkäästi koko ajan töitä. Saimme vinkin, että maalimies on alueen toisessa päässä, joten lähdimme takaisin kolmannen maalimiehen suuntaan. Neljäs maalimies löytyikin suhteellisen läheltä kolmatta maalimiestä pienestä hökkelistä. Tomppa nousi ilmaisun aikana etutassuillaan hökkelin ovisuulla olevaan levyyn, joka putosi hiukan. Tomppa vähän säpsähti kun alusta putosi alta mutta palasi heti haukkumaan maalimiestä hökkelin toiselta sivulta, häntä ylhäällä ja reippaana.

Treenissä oli hyvää koiran motivaatio, varmat ilmaisut ja hyvä hallittavuus. Töitä pitää tehdä epävarmojen ja heiluvien alustojen kanssa, sekä alkaa lisäämään haastavuutta rauniotreeniin vaikeampien piilojen, häiriöhenkilöiden ja meluäänien myötä. Oli mukava palata treeneihin varsinkin näin onnistuneen suorituksen myötä – Tomppakin innostui treenin jälkeen kotona vielä leikkimään hyvin pentumaiseen tyyliin, taisi olla koirakin iloinen päästyään pitkästä aikaa etsintähommiin!

Rauniotreenit 23.10.2012

Johtuen edellisen päivän osteopaattihoidosta, halusin tehdä Tompalle normaalia kevyemmän treenin, joten keskityttiin tarkennukseen. Pienellä alueella oli 4 maalimiestä enemmän tai vähemmän umpipiiloissa. Jokainen maalimies odotti eri määrän haukkuja ennen palkkaamista, määrät olivat 5, 10, 15 ja 20 haukkua. Tompalla ei ole kauheasti tehty pidempiä haukkusarjoja, joten olisi hyvä muistaa vaihdella haukkujen määrää joka treenissä jottei jumituta tiettyy määrään sekä saadaan nostettua Tompan valmiutta pitkiinkin ilmaisuihin.

Lähetykset sujuivat hyvin siltä osin, että Tomppa malttoi istua vihjeestä melko nopeasti sekä myös odotti kunnes annoin lähetysvihjeen. Lähdöt eivät olleet aivan luotisuoria, ensimmäinen taisi olla melkein 90 astetta lähetyskulmasta, mutta se suunta oli myös se, missä maalimiehet olivat. Kutsuin kuitenkin koiran takaisin, jotta saatiin alueesta kaikki kohdat etsittyä.

Huolimatta osteopaattikäynnistä, tai ehkä siitä johtuen, Tompalla oli virtaa aivan valtavasti. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että vaikka vauhtia oli paljon enemmän kuin normaalisti, koira kykeni kuitenkin noudattamaan vihjeitä. Ensimmäinen maalimies löytyi betonipalkin alta, seuraava maalimies oli noin 5 metrin päässä traktorinrenkaan sisällä (kansi päällä), kolmas maalimies oli noin 7 metrin päässä roskiksen alla ja viimeinen oli arviolta 10 metrin päässä seinää vasten asetettujen lavojen alla.

Oli hieno huomata viimeisen maalimiehen kohdalla kuinka hyvin koiran nenä toimii – Tomppa juoksi poispäin pieneltä etsintäalueelta, ja tahdoin sen takaisinpäin. Juostessaan takaisin Tomppa ohitti parin-kolmen metrin päästä alueella olevan katoksen. Katoksen paikkeilla, Tomppa teki melkein täyskäännöksen laukkavauhdista saadessaan maalimiehestä hajun. Näköjään nenä toimii vaikka vauhtia on vähän enemmänkin! Ilmaisut olivat kaikilla maalimiehillä suht vahvoja, ihan tasaista haukkusarjaa Tomppa ei tee, eli pieniä katkoja on, mutta haukku on voimakas ja kuuluva eikä esim. 20 haukun sarja jäänyt vajaaksi, joten olen ihan tyytyväinen.

Rauniotreenit 9.10.2012

Rauniotreenissä hallittujen lähetysten lisäksi teemana oli umpipiilot. Maalimiehiä oli yhteensä 4 kappaletta, 3 löytyi suhteellisen nopeasti, ja yhtä joutui vähän työstämään.

Lähetykset sujuivat melko hyvin, ensimmäisessä lähetyksessä Tompalla oli valtava into päästä etsimään eikä se meinannut millään malttaa keskittyä istumiseen. Namin avulla sain kuitenkin keskittymisen viimein minuun, Tomppa istumaan ja vihjeestä lähetys. Seuraavilla lähetyksillä Tomppa malttoi paremmin istua ja odottaa vihjettä, yhdellä otti aavistuksenomaisen varaslähdön. Hyvä, että intoa riittää, seuraavalla rauniokerralla voisi ottaa auton luona ja matkalla alueelle muutamia vierelle istumisia, kun Tomppa ei ole vielä aivan niin innoissaan etsimisestä. Kun saa hiukan helpommassa tilanteessa onnistuneita toistoja alle, pitäisi suorituksen olla Tompalle helpompi myös etsimään lähdettäessä.

Ensimmäinen ukko oli umpinaisessa kaivossa, Tomppa löysi ukon yllättävän hyvin. Ilmaisu oli hiukan katkonaista, mutta uskon, että se paranee kun saadaan lisää kokemusta umpipiiloista. Toinen ukko löytyi maan alla olevasta tilasta, jonne johti kapea betoniputki. Tomppa ilmaisi ukon maan päältä, jonne tilasta johtaa ilmaputkia. Ilmaisu ei taaskaan ollut täysin yhtenäinen, mutta yksittäiset haukut olivat kaikilla kerroilla vahvoja. Piiloilla joissa oli kansia, yritin ajoittaa piilojen kannen avaamisen hetkeen kun Tomppa haukkuu useamman haukun sarjan, jotta koira saisi palkan hyvästä ilmaisusta.

Kolmas ukko oli hiukan haastavammassa piilossa, eli maalimies oli isojen traktorinrenkaiden keskellä, ja päällä oli tiivis kansi. Maalimieskin valitteli, ettei ilma meinannut kulkea piilossa. Tomppa sai hajun melko läheltä renkaita, renkaiden välistä. Viimeinen maalimies oli tavallisen raunioalueen ulkopuolella betonirenkaassa. Tomppa paikallisti maalimiehen hyvin. Koko treenin aikana Tompan liikkuminen oli reipasta, se kiipeili hyvin kasojen päälle ja nousi etutassuilla kaivojen reunalle, myös maan alle putkeen meno oli paljon reippaampaa kuin aikaisemmin. Ilman valoa ei varmaankaan olisi mennyt pitkään kapeaan putkeen maan alle, mutta valon avulla kylläkin.

Seuraavissa treeneissä voisi keskittyä:

  • lähetyksen hiomiseen
  • ilmaisun yhtenäisyyteen umpipiiloilla
  • putkiin

Hakua 1.10.2012

Tänään käytiin loman jälkeen ekoissa hakutreeneissä useampaan viikkoon. Tompalla on hyvin hallussa ilmaisu ja etsiminen, kehittämistä on ollut piston syvyydessä ja suoruudessa sekä lähetyksen ”räjähtävyydessä”. Ja onko ihmekään, kun miettii miten epäselviä ja tyyliltään vaihtelevia lähetyksiä olen tehnyt. Kevään ja kesän aikana ollaan tehty paljon motivaatiota ja vauhtia nostavia lähetyksiä, ollaan käytetty haamuja ja pakenevia maalimiehiä, käyty viemässä maalimies piiloon ja palattu keskilinjalle lähettämään sekä tehty yliheittoja joissa koira palattuaan edelliseltä maalimieheltä lähetetään vauhdista seuraavalle. Nämä treenit ovat onnistuneesti kasvattaneet Tompan motivaatiota ja lisänneet vauhtia lähtöön.

Syyskauden aikana ollaan hiottu lähetystä. Aluksi tajusin määritellä itselleni minkälaisen lähetyksen haluan – on melko epäreilua vaatia koiralta mallikasta lähetystä jos ei itsellä ole selkeää visiota siitä, minkälaisen lähetyksen haluaa. Tulin siihen tulokseen, että haluan koiran istuvan vierellä kun se odottaa lähetystä – Tompalla on melko vahva vierelle tulo joten käytöstä ei tarvitse erikseen opettaa, ja istuminen on selkeä kriteeri josta on helppo pitää kiinni, toisin kuin seisominen. Tämän lisäksi lähetän koiran vasemmalla kädellä, jotta en kurottuisi tai nojaisi koiran päälle, joka on selkeästi asia jota Tomppa hiukan väistää. Eli lähetyksessä koira istuu vierellä kuten toko-liikkeessä, ja oman ja koiran rintamasuunnan lisäksi näytän lähetyssuunnan vasemmalla kädellä koiran pään vieressä/edessä, lähetysvihje meillä on ”ukko”.

Tänään oli meidän vuoron tullessa jo melko pimeää, joten en vaikeuttanut treeniä muuten edellisestä kerrasta. Maalimiehet olivat noin 15-25 metrin etäisyydellä keskilinjasta, 3 maalimiestä kummallakin puolella (samat 2 maalimiestä etenivät kolmeen eri kohtaan) ja lisäksi keskimmäisillä ”piiloilla” maalimiehet olivat kauempana kuin ensimmäisellä ja viimeisellä piilolla. Kuudesta lähetyksestä kolmella kertaa Tomppa karkasi ennen vihjettä, ensimmäisellä lähetyksellä lähti aivan eri suuntaan kuin mihin nenä osoitti ja yhdellä kertaa oli todella hankalaa saada Tomppa keskittymään vierelle istumiseen kun maalimiehen haju oli jo nenässä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi silloin kannattanut mennä taaksepäin, ottaa kontakti koiraan vähän kauempana ja palata sitten lähetyspaikkaan. Nyt kontaktin otto meni vähän houkuttelun puolelle. Positiivista oli se, että Tompalla oli todella kova into maalimiehelle, ja lähdöt olivat ”räjähtäviä” ja suht suoriakin (ensimmäistä lukuunottamatta). Maalimiehellä Tomppaa haukutettiin vain noin 5 haukkua, ne sujuivat ongelmitta.

 
Onnistumisprosentti ei kuitenkaan tässä treenissä ollut vielä niin korkea, että kriteeriä pitäisi vielä nostaa joten tehdään seuraavalla kerralla samantyylinen treeni. Myös siirtymisiä löydetyltä maalimieheltä seuraavaan lähetyspaikkaan on syytä treenata, jotta ne sujuu hallitusti ja kiskomatta. Nopealla palkkaustiheydellä Tomppa pysyy hyvin lähellä, mutta jos vahvistetiheyttä laskee, hajoaa hallittu lähellä kulkeminen. Positiivisia ongelmiahan nämä on, olen tyytyväinen siitä, että Tompalla alkaa olemaan vahva halu päästä etsimään ja maalimiehelle. Nyt täytyy olla vaan tarkkana siitä, että pidän kriteereistä kiinni jottei etsimiminen, joka on vahva käytös, vahvista edeltävää käytöstä kuten lähetyksestä karkaamista tai lähetyspaikalle rynnimistä (nk. Premackin periaate). On myös tärkeää laskea vahvistetiheyttä jos oppiminen sen mahdollistaa, jotta edelliseltä maalimieheltä päästään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti seuraavaan lähetykseen eikä into ja motivaatio ehdi kadota matkalla, varsinkin nyt kun käytösketju ei ole vielä kovin vahva ja näin innokas lähtö maalimiehelle hakumetsässä melko tuore ilmiö. Eli yritetään edetä mahdollisimman nopeasti, jottei aika ja energia tuhlaannu siirtymiin mutta tarpeeksi hitaasti, jotta käytös pysyy halutun näköisenä – siinäpä meille haastetta loppusyksyksi!