Hakutreenit 7.6.2015 ja rauniotreenit 14.6.2015

Hakutreeneissä suunnitelmana oli ottaa Ässälle ensimmäisiä pistoja. Treenin tarkoitus oli asettaa maalimiehet sellaisiin kohtiin, että tuuli tulisi maalimieheltä ja/tai maastonmuodot ohjaisivat koira suoraan maalimiehellä. Maalimiesten oli tarkoitus olla 10-30 metrin päässä keskilinjalta. 

Ässällä olivat ilmaisut olleet jo varmoja useassa treenissä tätä ennen, ja halusin nyt nostaa kriteeriä jäämällä paikoilleni seisomaan kun koira lähtee maalimiehelle. Ässä on aiemmissa treeneissä irronnut 50+ metriä, kun ollaan etsitty partiointityylillä, joten koin een olevan valmis pistoihin. Maasto oli sen verran avointa, että koira näki maalimiehiltä keskilinjalle ja minut – kun Ässä ensin oppii menemään keskilinjalta suoraan maalimiehelle vaikka jään paikoilleni, voidaan jatkossa nostaa etäisyyttä niin, että maalimiehen ja minun välillä on näköestettä, eli koira joutuu etsimään minut nenällään palatessaan rullan kanssa. 

Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä koiran etujalka meni rullan läpi, ja rulla irtosi. Toisella maalimiehellä se oli myös koskettanut puulusikan sijaan nenällään maalimiestä päähän (onneksi tuli puheeksi, maalimies luuli että se on ok). Viimeiset kaksi maalimiestä koira ilmaisi hyvin, mutta se ei irronnut suoraan maalimiehelle. Eli treenissä ei oikeastaan päästy tekemään suunniteltua treeniä lainkaan.

Seuraavalla hakutreenikerralla täytyy suunnitella maalimiesten paikat todella huolellisesti. On tärkeää nyt alkuun pistoja harjoitellessa, että koira saa kokemuksia joissa se luonnostaan juoksee suoraan ja saa suoraan etenemisestä nopeasti maalimiehen hajun tai maalimiehen. Jos koira löytää maalimiehet aina risteilemällä, vahvistuu risteileminen. Etäisyys pitää olla alkuun lyhyt, tai maasto avointa jotta säilyy näköetäisyys. Kun pistottaminen alkaa sujumaan, voivat maalimiehet mennä syvemmälle ja syvemmälle, jota kautta näköetäisyys alkaa katkeamaan ja koira joutuu palaamaan ilman näköhavaintoa minun luokseni. Alkuun kuitenkin täytyy treenata irtoamista paikoillaan seisovasta ohjaajasta.

Rauniotreeneissä 14.6. oli suunnitelmissa tehdä helppo treeni, koska edellinen rauniotreeni oli ollut haastava. Ässä oli edellisenä päivänä vähän aivastellut, oltiin viikolla uitettu sitä paljon, ja kun toin sen radalle, se oli aivan kuin vieras koira. Kuljeskeli minun vieressäni, ei irronnut juuri lainkaan – seuraavina päivinä tulikin huomattua, että joku nuha sillä oli päällä. Hienosti se teki ilmaisut voinnista huolimatta, toki olin aivan koiran vieressä helpottaakseni sitä. Maalimiehiä oli kolme, ja häiriöhenkilöt kolistelivat jonkun verran. Ihan sopiva treeni puolikuntoiselle Ässälle! 

Hakutreenit 25.5.2015

Ässä oli taas mukana tallaamassa aluetta ennen sen treeniä. Tein jonkun verran hallintaharjoituksia (maahan rauhoittumista) treeniä suunniteltaessa, mutta suunnittelu venyi liian pitkään, ja Ässä alkoi jo hermostumaan. Olisi hyvä päästä kuitenkin kohtuullisessa ajassa siirtymään etsintään, koska Ässä ei kykene vielä 10-15 minuutin odottamiseen.

Hässäkän vuoksi ensimmäiselle ukolle lähtiessä Ässällä ei ollut rullaa kaulassa – ohjaajan vika. Se oli yrittänyt ottaa rullaa maalimiehellä, tahdoin sen takaisin, ja laitoin nopeasti rullan. Tämä epäonnistuminen (minun osaltani) ei näyttänyt haittaavan Ässää, vaan se meni yhtä innokkaasti samalle  maalimiehelle uudelleen.

Etsittiin partiointityylillä ja maalimiehiä oli yhteensä 5. Etäisyydet maalimiesten välillä oli 20-40 metriä, ja etäisyys minun ja maalimiehen välillä koiran ottaessa rullan oli jopa 20 metriä tai vähän yli, joissakin lähempänä. Ässä kantaa rullaa aika hyvin vaikka matkalla on esteitäkin, itse asiassa se ei ole muistaakseni pudottanut rullaa lainkaan viimeisissä muutamassa treenissä.

Yhdellä maalimiehellä se tarvitsi kehoituksen aloittaa ilmaisun, muilla se aloitti sen välittömästi. Uusia maalimiehiä on tässä matkan varrella tuotu Ässälle, ja se on sujunut aika hyvin – en ole havainnut merkittävää vaikutusta uudella maalimiehellä ilmaisun varmuuteen.

Ilmaisujen jälkeen tein lyhyitä hallintapätkiä, pyysin istumaan viereen, odotin katsekontaktia. En tehnyt vielä seuraamista. Hallintaosuutta voisi lisätä ilmaisun jälkeiseen hetkeen, valmisteluna sille, että koira palaa maalimieheltä hallinnassa keskilinjalle.

Toinen asia mitä seuraavissa treeneissä voisi ottaa käsittelyyn on pistottaminen – nyt Ässällä on vahva kuva siitä mitä metsässä tehdään, ja se aloittaa ilmaisun melko varmasti. Pistojen treenaaminen täytyy aloittaa niin, että olosuhteet suoruuteen ovat suotuisat: maastossa on joku selkeä väylä mitä pitkin koira voi juosta, tuuli on hyvä maalimieheltä päin, ja etäisyyttä kasvatetaan hyvin varovasti. Haluan siis luoda sellaiset olosuhteet, että on hyvin todennäköistä, että koira juoksee suoraan ja löytää maalimiehen tehtyään sen suoran piston.

Alkuun voisi ottaa 20 metrin pistoja, koska sen etäisyyden koira jo kantaa rullaa takaisinpäin. Haasteena saattaa olla se, että en lähde perään kävelemään – ensimmäisessä pistotustreenissä olisi siis kaikkien pistojen hyvä olla sellaiset, että koiralla on haju maalimiehestä keskilinjalle. Tärkeintä on saada koira onnistumaan ekoilla kerroilla, jotta se saa suorasta etenemisestä vahvisteen, eli että maalimies löytyy nopeasti piston päästä. Samassa treenissä saadaan sitten myös rullankantoetäisyyttä kasvatettua, senkin kannalta olisi tärkeää että maalimiehen ja keskilinjan välinen maasto ei ole vaikea –

Ässällä ei vielä ole kokemusta minun etsimisestä rulla suussa. Sen takia en halua myöskään vielä nostaa kriteeriä niin, että etenen keskilinjaa koiran etsiessä. Kun pistotus sujuu ja etäisyyttä on saatu enemmän, voi mielestäni kriteeriä vasta nostaa lisää niin, että en ole enää samassa paikassa koiran palatessa rulla suussa.

Hakutreenit 27.4.2015

Treenin aluksi Ässä otettiin mukaan tallaamaan rataa. Ajatus tässä oli saada koirasta suurin into pois, ja päästää se vapaana haistelemaan ja tutkimaan maastoa. Näin sillä ei toivottavasti ole niin suurta tarvetta tutkia maastoa kun sen pitäisi ilmaista.

Tämän jälkeen ensimmäinen maalimies meni radan alkupäässä noin 5 metrin päähän piiloon. Koira ei nähnyt maalimiehen menevän piiloonsa. Sitten päästin koiran irti, en antanut mitään vihjettä vaan se sai itse huomata hajun ja löytää maalimiehen. Maalimiehiä oli 5, seuraava meni piiloon koiran ilmaistessa edellistä. Etäisyyttä siitä mistä päästin koiran irti maalimiehille oli parikymmentä metriä tai vähän enemmän. Metsä, jossa treenattiin oli melko avointa mutta maalimiehet piiloutuivat mahdollisimman hyvin.

Koiran ilmaistua juoksi lähemmäksi, jotta matka maalimieheltä minulle olisi 5-15 metriä. Ilmaisut sujuivat todella hyvin, yhdellä maalimiehellä taisi pudottaa rullan, mutta muilla ilmaisut menivät melkeinpä kerralla putkeen. Oli kyllä mukava nähdä kuinka Ässällä alkavat palaset loksahtelemaan paikoilleen. Ja oli myös mielenkiintoista huomata, että joskus täytyy nostaa kriteeriä kunnolla, jotta koira alkaa toimimaan halutulla tavalla.

Seuraavissakin hakutreeneissä edetään samalla tavalla, maalimiehet saavat vaan olla vielä kauempana ja niiden sijoitus täytyy suunnitella niin, että saadaan treenistä kunnon partiointi. Eli etsintä alkaa aina siitä kohtaa uudelleen mistä edellinen maalimies on löytynyt. Mutta näihin treeneihin olin todella tyytyväinen, ollaan ilmaisun kanssa oikealla tiellä!

Tokotreenit 28.1.2015

Tokotreeneissä treenattiin tällä kertaa ainoastaan rauhoittumista. Ollaan jo aloitettu kotona ja muissa treeneissä matolle rauhoittumis-treenit, mutta en voi vielä sanoa rauhoittumisen olevan Ässälle helppoa. Tavoitteena on saada koira oppimaan rauhoittumisen vihjeestä ja saada hyvä treenirutiini jossa välillä koira oppii milloin kannattaa olla aktiivinen ja milloin rauhallinen. Tavoitteena on siis opettaa koiralle oman viretilansa säätöä, ja päästä tilanteeseen, jossa koira huomaa, että aidosti rauhoittumalla se pääsee taas tekemään hommia ja oppii hommien teon lomassa myös rauhoittumaan.

Rauhoittumistreeni on todella tärkeää kaikille koirille, etenkin kokeisiin tähtääville tai työkoirille, ja sanoisin, että kaikista tärkeintä se on Ässän kaltaisille ikiliikkujille. Tuoreessa muistissa on vielä syksyltä se aika, kun Ässä ei malttanut edes nukkua öisin… Onneksi siinä jo opittiin paljon, ja takana on myös koira kontrollissa hihnatta-kurssi, johon osallistuttiin Tompan kanssa ja josta opittiin hyviä taitoja.

Tällä treenikerralla olin jo asettanut Ässän oman makuualustan treenitilaan, ja ilahduin huomatessani, että heti tilaan tultuamme, Ässä näki maton ja hakeutui sille makaamaan. Sain itselleni tuolin alustan viereen, ja aloitin koiran palkkaamisen. Itse olin lähes liikkumatta, haukottelin ja huokailin paljon, ja puhuin vähän.

Ensimmäinen kriteeri oli se, että koira pysyy paikallaan maassa ja siirtää katseensa pois minusta ja namikädestä. Namikäsi oli alhaalla niin, että jouduin siirtämään sitä mahdollisimman vähän palkatakseni, ja että nami ei lennä koiran etutassujen väliin kaukaa. Jotain edistymistä tapahtui, mutta ei todellakaan mitään rauhallista yhteen kohtaan tuijottamista, enemmänkin aktiivista vilkuilua.

Seuraavaksi otettiin kriteeriksi hännän rauhallisuus, eli palkattiin vain kun häntä ei heilunut tai liikkunut. Tämä oli Ässälle helpompi kriteeri. Lopuksi alettiin palkkaamaan siitä, että koira katsoo alas tai siirtää päätään alemmaksi. Päästiin lopulta siihen, että koira piti leukaansa maassa. Tässä vaiheessa Ässä alkoi jo olemaan melko rauhallinen lähtökohtaan nähtynä, mutta ei todellakaan täysin rento. Treeni lopetettiin niin, että sanoin todella rauhallisesti vapautusvihjeen, jonka jälkeen vein sen hitaasti ulos. Autossa se sai normaaliin tapaan loppupalkaksi possunkorvan ja kourallisen nameja.

Treeni sujui hyvin, ja yritetään ottaa jokaiseen treeniin mukaan rauhoittumistreeniä, ja pyhittää useampi treenikerta pelkkään rauhoittumiseen – se on kuitenkin kokeiden ja kisojen kannalta ja myös koiran hyvinvoinnin kannalta tärkeä taito.

Alla vielä kuvatodiste siitä, että kotona rauhoittuminen onnistuu jo oikein hyvin.

IMG_0772

Ilmaisutreenit 19.1.2015

Alla ensin koulutussuunnitelma treeneihin, paikkana vanha kaksikerroksinen talo raunioradalla:

Treenataan vain alakerrassa ja kaikki valot päällä. Tarvitaan vain yksi maalimies. Minä hoidan itse palkkauksen, koska Ässä on ollut liiankin innoissaan maalimiehestä, pusutellut jne.

Käytösketjun kuvaus: koira lähetetään maalimiehelle vihjeellä ”ukko”, koira tulee maalimiehelle ja koskee kuonollaan maalimiehellä olevaa kosketuskeppiä, ottaa rullan suuhun ja pitää rullaa suussaan takaisin ohjaajalle saakka, luovuttaa rullan ohjaajalle koskettamalla kuonolla ohjaajan kämmeneen, siirtyy ohjaajan sivulle istumaan, lähtee takaisin maalimiehelle vihjeellä ”näytä”(jolloin maalimies laittaa kepin piiloon ja alustan esille), menee makaamaan maalimiehen luona olevan kosketusalustan päälle ja pysyy paikallaan kunnes saa palkan.

1. Jakso

Ensin teen keittiössä 3-4 toistoa ilman maalimiestä. Eli kosketuskeppi ja alusta ovat näkyvillä, lähetän koiran kepille, ja anna tehdän ilmaisun loppuun.

2. Jakso

Seuraavaksi samassa paikassa tehdään sama treeni, ei liikuteta kepin ja alustan paikkaa, mutta maalimies menee lattialle istumaan ja pitää kosketuskeppiä kädessä. Kun koira on tuonut rullan, keppi laitetaan piiloon ja alusta laitetaan esiin kun sanon ”näytä”. Tehdään kolme toistoa näin, minä palkkaan.

3. Jakso

Lopuksi tehdään kolme toistoa niin, että sama maalimies menee piiloon ennalta sovittuihin paikkoihin kolme kertaa, pitää kosketuskeppiä kädessä kun koira tulee ekan kerran, koskee keppiin ja ottaa rullan, ja laittaa kepin piiloon ja alustan esille kun koira tulee näytölle.

Ohjeita maalimiehelle:
– kaikista tärkeintä on, että koira koskee kuonollaan keppiin ennen kuin ottaa rullan suuhun. Jos kosketusta ei tule ennen rullan ottoa, maalimies sanoo kuuluvalla äänellä ”väärin” ja lähetän koiran uudelleen koskemaan keppiin. Tätä toistetaan niin monta kertaa, että koira onnistuu, ei laiteta alustaa esille siis ennen.
– jos maalimies näkee, että koira pudottaa rullan keppiin koskettamisen ja rullan oton jälkeen, sano myös ”väärin”
– alustan voi laittaa esille kädenmitan päähän heti kun minä sanon ”näytä”, ei aiemmin
– pidä kosketuskeppiä käden mitan päässä, pallo koiran nenän korkeudella. Asettaudu niin, että koira ei helposti pääse nuolemaan naamaa ja niin, että keppi on sinun ja koiran välissä.
– jos koira nuolee naamaa, käänny pois tai laita käsi eteen, tarvittaessa nouse ylös mutta älä sano mitään.

Treenien toteutus:

Paikka oli Ässälle uusi, joten annoin sen tutkia taloa hetken aikaa. Vauhtia ja intoa kyllä riitti ja nenä kävi ahkeraan, epäilen, että taloa asustaa ainakin muutama hiiri. Sitten teetätin muutaman kämmenkosketuksen Ässällä, jotta sain sen fokuksen minuun. Kosketuskeppi ja alusta olivat jo esillä keittiössä. Lähetin Ässän useaan kertaan ”ukko” vihjeellä kepille, mutta uusi ympäristö oli liian iso häiriö ja keskittyi hajujen haisteluun ja talon tutkimiseen, eikä Ässä lähtenyt tekemään käytösketjua.

Maalimiehen ehdotuksesta laitettiin maalimies istumaan kepin ja alustan kohdalle, ja sen myötä Ässä keskittyi vähän paremmin, mutta silloinkin se piti lähettää useaan otteeseen maalimiehelle, jotta se tajusi koskea keppiin. Keppiin koskettuaan se kyllä aloitti loput ilmaisuketjusta hyvin, sivullemeno rullan luovutuksen jälkeen oli hieman hidas mutta ketju eteni kuitenkin.

Käytännössä siis treenissä siirryttiin suoraan jaksoon 2, eli tehtiin kolme toistoa keittiössä maalimies näkyvillä. Kosketuskeppiin koskeminen tuli toistojen myötä vähän sujuvammin mutta ei vielä täysin automaattisesti. Maalimies nousi kerran ylös naaman nuolemisen takia.

Vaikka onnistumisprosentti ei ollut hyvä, halusin silti ottaa mukaan myös etsinnän. Ajattelin, että etsiessä Ässä saisi liikkua ja käyttää nenäänsä, joka purkaisi energiaa ja se pystyisi paremmin keskittymään ilmaisuketjuun. Maalimies siis meni kolme kertaa piiloon. Näilläkään toistoilla ilmaisuketju ei käynnistynyt automaattisesti, Ässä kyllä etsi ihmistä mutta vaikutti siltä, että se etsi myös hiiriä, toisten koirien hajuja jne. Eli ympäristö oli liian haastava.

Ässä teki kuitenkin 6 onnistunutta ilmaisua niin, että ketju meni oikein kosketuskepin kosketuksesta eteenpäin. Aiemmin uuden paikan yhteydessä ilmaisuketju on usein hajonnut, eli se on esimerkiksi ottanut kepin suuhun rullan sijaan tai tarjonnut heti näyttöä. Nyt täytyy vaan saada vielä lisää vahvistehistoriaa kepin koskemiseen välittömästi sen nähtään, ja yleistää käytöstä lisää. Ja täytyy myös muistaa, että paikan vaihtuessa on hyvä vähän helpottaa muita kriteereitä jotta ei tule vaikeutettua liian montaa asiaa. Ja on hyvä myös muistaa se, että ennakkoon on vaikea arvioida onko uusi paikka liian vaikea ja minkälainen vire koiralla on.

Positiivisia huomiota olivat myös ensinnäkin Ässän omatoimisuus yläkerran etsimiseen, tarkoitushan ei ollut edes etsiä yläkertaa mutta ovi oli jäänyt auki, ja Ässä paineli omatoimisesti suht jyrkät portaat ylös ja tutki yläkerran. Toinen positiivinen ilmiö oli Ässän innokas vetoleikki treenikaverin kanssa, se oikein ärisi ja purisi leikittäjälle vetoleikin aikana – haluan, että Ässä luottaa ihmisiin ja pystyy leikkimään kenen tahansa kanssa missä tahansa.

Tokotreenit 17.12.2014

Treeneissä tehtiin pohjia tokon hyppyä varten. Apuna käytettiin kosketusalustaa, alkuun yhtä ja myöhemmin kahta. Ässän kanssa on jo tehty kosketusalustatreeniä, mustalle muovimaton palalle on tehty maahanmenoa pelastuskoiran ilmaisun näyttöä varten, ja teipatulla puhelinluettelolla on treenattu seuraamisen käännöksiä ja sivulletuloa niin, että koira seisoo etutassut alustalla ja liikuttaa takapäätään. Tässä treenissä käytettiin apuna puhelinluetteloita. Alkuun vapautin Ässän viereltäni, ja se hakeutuikin hyvin etutassut puhelinluettelolle ja osasi heti alkuun myös kääntyä 180 astetta minua kohden! Tätä treeniä tehtiin jonkun aikaa etäisyyttä lisäten. Välillä se yritti tarjota myös hakua kuin heilautin kättäni samaan tyyliin kuin maalimiehelle lähetettäessä, ja viime treeni samassa tilassa oli juuri henkilöhakua.

Etäisyyttä lisätessä ilmaantui myös hieman turhautumishaukkua, se osasi kyllä tehtävän mutta suoritti hitaasti ja purki turhautumistaan haukkumalla. Myös teputtamista alustan päällä ja sivuilla esiintyi. Alkuun kriteeri oli se, että koira tarjoaa alustalle menoa, mutta pian nostin kriteeriä siihen, että koira menee alustalle, ja pysyy etutassut paikoillaan ja hiljaa, ennen kuin saa ehdollisen vahvisteen ja lähden koiran luokse palkkaamaan. Toistoilla koiraa palkattiin useaan kertaan sen pysyessä alustalla, jonka jälkeen heitettiin nami ohjaajan taakse ja annetiin koiralle vapautus mennä namille.

Kun koira irtosi alustalle hyvin useamman metrin päähän, ja ylimääräinen touhotus alkoi vähenemään, lisättiin toinen alusta. Ensin tehtiin samaa treeniä toiseen suuntaan, ja kun se sujui, palkattuani ensimmäiselle alustalle, siirryin koiran viereen, ja vapautin sen toiselle alustalla vastakkaiseen suuntaan. Tätä tehtiin lyhyellä etäisyydellä, ja taas Ässä tajusi nopeasti mistä on kyse. Eli lopputuloksena oli käytös jossa koira vapautettiin alustalle, se meni alustalle seisomaan etutassut alustan päällä ja kääntyi ohjaajaan päin, ja kun ohjaaja meni koiran viereen, se lähetettiin vastakkaiseen suuntaan toiselle alustalle, jossa koira taas seisoi etutassuillaan ja kääntyi kuono ohjaajaan päin. Tähän kuvioon lisätään jatkossa ensin esteiden siivekkeet tms. esineet alustojen väliin, ja aikanaan väliin lisätään hyppy pikkuhiljaa korkeutta kasvattaen. Toki Ässää ei tulla hyppyyttämään ennen kuin sen lonkat on kuvattu ja se on rakenteeltaan kypsä. Jo pienenä pentuna treenattu kohteelle hakeutuminen oli kyllä iso apu tässäkin treenissä, päästään etenemään tässäkin liikkeessä nopeasti varsinkin kun koira on tarpeeksi vanha hyppyjä varten.

Tokotreenit 15.10.2014

Jatkettiin treeneissä peruuttamisen kouluttamista. Ässällä on jo käytöksessä joitakin askeleita, mutta todettiin takajalkojen asennon olevan sen verran sammakkomainen peruuttaessa, että jatketaan vielä käytöksen viilaamista ennen kuin aletaan siitä muokkaamaan seisomista, istumista ja maahanmenoa jääviä liikkeitä varten.

Seuraavaksi keskitytään siihen, että en omalla liikkeellä lainkaan työnnä koiraa, vaan palkataan niistä kerroista kun ohjaaja on liikkumatta ja koira liikkuu itsenäisesti taaksepäin. Toinen kriteeri ohjaajalle on pitää käsiä ja toimittaa siten palkkakin mahdollisimman alhaalta, jotta koiran etupää pysyisi alhaalla ja siten takajalat kunnolla vetäisivät koiraa taaksepäin. Kun tämä sujuu ohjaajan osalta, keskitytään antamaan ehdollinen vahviste kun koira on vielä liikkeessä. Kun olen aiemmin lisännyt etäisyyttä peruutukseen, olen odottanut lisää liikettä, mutta kun koira on jäänyt paikoilleen, olen liian usein palkannut pelkästä seisomisesta peruutuksen jälkeen – kiire palkata on johtunut siitä, että olen halunnut palkata koiran ennen kuin se ehtii istua tai mennä maahan. Eli tarkkuutta kriteeriin siinä mielessä.

Kun ohjaajan liike ja palkan paikka ovat kunnossa, ja ollaan saatu onnistuneita toistoja, joissa ajoitus on kunnossa eli koiraa palkataan liikkeestä, ei pysähtymisestä, aletaan keskittymään koiran takajalkoihin. Tarkoitus on silloin palkata koiraa siitä, että takajalat ovat suorassa, ei tämän hetkisessä asennossa eli varpaat ulos ja kantapäät yhdessä sammakon tapaan. Toki nuorelle koiralle se voi olla fyysisesti haastavaa, mutta tekemällä oppii. Täytyy muistaa pitää treenikerrat lyhyinä, ja seurata sitä pystyykö Ässä vielä fyysisesti takajalkojen suoristamiseen.

Keskiviikon treenien jälkeen ollaan harjoiteltu lenkkien ohessa peruuttelua, ja eilisessä treenituokiossa nurmikolla se alkoi muutaman peruutusaskelen jälkeen tarjoamaan takajaloilla kaapimista. Houkuttaisi kovasti poimia tuo takajaloilla potkiminen omaksi käytökseksi ihan huvin vuoksi, mutta se saattaisi kyllä hidastaa peruuttamistreeniä jonkun verran… Siihen voisi esimerkiksi liittää vihjeen ”paikoillanne”, ja sitten vihjeelle ”hep” voisi liittää eteen ryntäämisen 😀 Täytyy vielä vähän harkita… 🙂

Ilmaisutreenit 5.10.2014

Oltiin jälleen katsastamassa Visiolla missä vaiheessa meidän rullailmaisuketju on. Ässällä on jo koko ketju kasassa, eli vihjeestä ”ukko” koira menee näkyvillä olevan kosketuskepin luokse, koskettaa siihen kuonolla, ottaa kaulassa roikkuvan rullan suuhun, tulee luokse, koskettaa kuonolla kämmeneen, pudottaa rullan, menee vihjeestä ”viereen” istumaan sivulle, menee vihjeestä ”näytä” kosketusalustalle makaamaan kosketuskepin viereen, ja siihen koira palkataan.

Saimme ohjeeksi treenata vielä lisää ketjua niin, että se on todella sujuva koiralle, alkuun kotona ja yleistää lisää muihinkin paikkoihin, mutta vielä ilman maalimiestä. Vasta kun käytösketju on sujuva monessa eri paikassa, ja sille on enemmän siis vahvistehistoriaa, kannattaa ottaa mukaan maalimies. Eli täytyy vielä malttaa mielensä, ja toki se on huomattu jo, että ilmaisuketju ei vielä kestä sitä häiriötä minkä maalimies tuo mukanaan – varsinkin kun Ässä rakastaa ihmisiä…

Olen myös yksin treenatessa ottanut kosketuskepin pois ja vienyt kosketusalustan esille kesken ketjua, mutta saimme neuvoksi pitää molemmat esillä. Sitä kautta saadaan koiralle myös ärsykekontrollitreeniä, kun koiran pitää kuunnella sanonko ”ukko” vai ”näytä”, ja myös se on kriteerin nosto ja sitä kautta käytöksestä saadaan vahvempi. Joten jatkossa kumpikin on esillä yhtäaikaa, ja koiran pitää keskittyä vihjeeseen, jotta tietää mitä tehdä ja millä käytöksellä se saa palkkion ketjun lopuksi.

Tottistreenit 24.6.2014

Päivitys on taas vähän myöhässä, mutta tässä lyhyt kuvaus siitä mitä tehtiin. Normaalin kontaktin ja seuraamisen lisäksi treenailtiin käskystä istumista liikkeessä. Vaikka ollaan paljon tehty istumista, on fokus ollut enemmän istumaan jäämisessä kuin nopeassa istumisessa, ja se näkyi treenatessa. Onnistumisprosentti ei ollut häiriössä muutenkaan hyvä, eli kaikista vihjeistä se ei istunut, ja myös istuminen oli liian hidasta minun makuun. Istumistreenissä olen käyttänyt paljon ruokapalkkaa, ja pitänyt kriteerinä sitä että koira pysyy istumassa. Nyt voisi siirtyä käyttämään kiihdyttävämpiä palkkoja eli leluja ja taisteluleikkiä, ja tehdä treeniä nopeammalla tempolla. Tämä treeni on tarpeellista myös metsästyskäytöksiä varten.

Alettiin myös sheippaamaan teipatulle puhelinluettelolle menoa (etutassut alustalla) sivulletuloa ja täyskäännöstä silmälläpitäen. Ässä tarjosi toki jonkin verran maahanmenoa, koska rullailmaisutreenin näyttö on sillä melko vahva jo. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita toistoja alustalle hakeutumisesta seisaallaan. Kouluttaja vinkkasi meille, että meillä saattaa olla tekeillä tyypillinen naksutinkouluttajan ”ongelma” – jos palkkiota ei heti kuulu, niin koira tarjoaa nopeasti uusia käytöksiä. Tämähän on toki positiivinen ongelma, mutta silti tekee hyvää koiralle myös oppia kestoa käytöksille. Myös niitä pitkäkestoisia käytöksiä tarvitaan, otetaan vaikkapa esimerkkinä bh-kokeen paikallamakuu.