Syksyn 2015 kaer-käynneistä

Kävimme siis Ässän kanssa kahdessa kaer-kokeessa syksyn aikana. Ässä kilpailee vielä nuorten luokassa. Kummastakaan kokeesta ei saatu tuloksia, mutta tavoitteena oli lähinnä totuttaa Ässää koetilanteeseen ja saada myös itse koerutiinia. Minussa on vähän jännittäjän vikaa, enkä halua jatkossa pilata omalla sähläämisellä Ässän kokeita joten siinä mielessä nämä koekäynnit olivat oikein onnistuneita.

Pohjallahan meillä on 0 pistettä vesityökokeesta – kaksi kertaa käytiin yrittämässä ja paljon treenattiin, mutta haasteena Ässällä on se uimaan lähtö. Varsinainen uiminen, sekä riistaan tarttuminen ja luovuttaminen istuen sujuvat kyllä. Joka tapauksessa, maksimipisteet nuorten luokassa vesityökokeesta on 20 pistettä, ja se lasketaan mukaan pelto- tai metsäkokeen pisteisiin. Siellä koiran on tehtävä riistatyö kokeessa ja yhteispisteiden on oltava vähintään 40 jotta se voidaan palkita edes kolmosluokan palkinnolla. Maksimipistemäärä on 100, eli 20 vesityökokeesta ja loput maastosta. Tämänkin takia tiesin jo etukäteen, että tuloksen saaminen kokeessa tulee olemaan haastavaa.

Ensimmäinen koe oli marraskuun alussa Nurmijärvellä. Lintuja oli pelloilla jonkin verran. Ensimmäinen Ässän hakuvuoro osui sänkipellolle missä kävi ihan mukava tuuli. Se haki mielestäni suht hyvin omaan tasoonsa nähden – sen haku ei ole vielä auennut kunnolla, enkä oikeastaan usko että siitä tulee koskaan sellaista saksanseisoja-hakijaa jo rotuominaisuuksien puolesta. Ensimmäisessä vuorossa se uskoakseni seisoi juoksevaa fasaania, mutta seisonta ei ollut tiivis ja lintu juoksi pois alta, eikä siitä sitten kehkeytynyt tilannetta. Se seisoi myös myyriä siellä sun täällä, oikein komeasti 🙂

Koe eteni ilman tilanteita viimeiseen hakuvuoroon saakka. Silloin Ässälle sattui erittäin ”risukkoinen” pelto, eli puimaton ja peitteinen. Se oli aiemmin päivän aikana seisonut joitakin kertoja myyriä, ja kun se siellä risukon keskellä teki nopean seisonnan, en ilmoittanut sitä enää vaan todettiin tuomarin kanssa että myyrä varmaan. Ässä irtosi melko nopeasti seisonnasta ja nosti fasaanin ilmaan… Tajusin sentään pillittää ja se pysyi hyvin. Koska en ollut ilmoittanut seisontaa, niin lyhyt kuin se olikin, niin tästä ei riistatyöpisteitä herunut. Tämäkin fasaani todennäköisesti kipitteli pois alta koiran seisonnasta huolimatta, joten joka tapauksessa se ei olisi ollut kunnollinen riistatyö.

Tämän tilanteen jälkeen tuomari pyysi minua kytkemään koiran. Kutsuin koiraa luokse, mutta sepä olikin sitä mieltä, että haluaa jatkaa hakua. Siinä sitten vähän aikaa temppuiltiin, että koiran vire laski tarpeeksi ja korvat aukesivat pillille. Kokeen jälkeen ollaankin treenattu luoksetuloa esim. ruokakupilla niin että koira saa luvan mennä syömään, sitten se pillitetään pysähdyksiin juuri ennen kippoa, ja kutsutaan luokse. Sen jälkeen se vasta vapautetaan ruualle. Tätä olisi hyvä tehdä myös noutojen kanssa, niin että koiralle ei muodostu ennakko-oletuksia tilanteiden etenemisestä, vaan että se toimii sen hetkisten ohjeiden mukaan.

Nouto sujui tässä kokeessa ihan hyvin, koira pysyi hyvin, hieman epäröiden tarttui, taisi pudottaa matkalla mutta toi lähelle kuitenkin. Se ei malttanut istua kuitenkaan eikö oikeastaan olisi halunnut irroittaa linnusta, mutta sain sen jotenkin sen suusta pois. Sinänsä edistystä on tapahtunut kun Junkkarissa se ei tohtinut ottaa lintua suuhun, ja tällä kertaa ei meinannut haluta antaa sitä pois…

Koekertomus löytyy jo Saksanseisojakerhon tietokannasta: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-11-01&num=2015181&rekisteri=FI45727/14 . Itse olin kokeen aikana tyytyväinen koiran käyttäytymiseen: se odotti nätisti ja hiljaa, vaikka välillä tilanteita oli aika lähelläkin. Se tarjosi jo maahanmenoa minun seisoessani paikoillaan – tämä on sille opetettu taukokäytös, eli että jos seisoskelen paikoillani, haluan että se rauhoittuu maahan makaamaan.

Toinen koe oli joulukuun puolessavälissä Vihdissä. Ennen tätä koetta oli vahvistettu noudossa luovutusta isolla palkalla. Kotona se sujui ihan mallikkaasti, vaikkakin ongelmana on että kotona treenilinnut eivät ole yhtä hyvälaatuisia kuin kokeessa käytetyt linnut. Koepäivänä sateli hieman lunta/räntään ja huomasin heti meidän taukokäytöksen miinuspuolen – lumessa makaamisen. Vaikkakin Ässä sitä mielellään tarjosi, joudun välillä pyytämään sitä seisaalleen ja pitämään liikkeessä ettei tarvitse mennä kokeen jälkeen eläinlääkärille virtsatietulehduksen vuoksi…
Ensimmäisessä hakuvuorossa ohjasin Ässää hakemaan kunnolla pellonreunoja ja metsänkin puolelle – aiemmat koirat eivät olleet vielä törmänneet moniin lintuihin. Ässä löysi yhden linnun metsän puolella, mutta koira ja lintu olivat näkymättömissä linnun siivittäessä. Jatkoimme pellon puolella eteenpäin, ja Ässä seisoi metsän reunalle. Sain nopeasti luvan antaa koiralle avanssikäskyn mutta jostain syystä viivyttelyn, ja lintu ei ollut enää koiran edessä sen edetessä. Koira jatkoi hakua metsän puolella, jäljestäen alta pois juossutta lintua, kunnes se meni pois näkymättömistä. Edettiin varovasti metsän puolella ja koska oli niin hiljaista luulimme koiran seisovan lintua jossain näkymättömissä. Aikamme kuljettuamme todettiin, että koiraa ei ole missään! Ässällä on yleensä erittäin luotettava luoksetulo eikä se ole koskaan tehnyt katoamistemppua metsässä tai pellolla kulkiessamme… Ja sitten kokeessa se päätti sen tehdä. Veikkaus oli, että se oli lähtenyt peuran perään – jos oli niin lähtö on ollut todella hiljainen. Noin 10-15 minuutin pillittelyn jälkeen se viimein palasi takaisin, ilmeisesti meidän jälkiä seuraten. Onneksi sille ei sattunut kuinkaan…

Toisessa hakuvuorossa se löysi linnun siirtyessämme yhdeltä peltoalueelta toiselle pienen metsikön läpi. Olimme jo itse kävelleet toiselle pellolle kun kuulimme linnun siivittyvän. Tarina ei siis kerro että törmäsikö se, vai seisoiko ja nosti itse, mutta siitä ei tietenkään riistatyöpisteitä herunut. Loppukokeen aikana Ässälle ei sitten lintuja sattunut.

Nouto sujui samantyyppisesti kuin edellisessä kokeessa sillä erolla, että lintuun tarttuminen oli varmempi ja nopeampi, mutta luovuttaminen ei onnistunut ollenkaan. Jouduin siis ottamaan linnun koiran suusta väkisin. Tähän en tietenkään haluaisi mennä koiran kanssa, mutta kokeessa se lintu on pakko saada pois.. Tein sen siis mahdollisimman nätisti ja rauhallisesti, ja palkkasin runsaasti kun lintu oli saatu siltä pois. Tämä noutolintu oli erittäin tuore ja kuiva, je sellaisilla linnuilla meidän pitäisi päästä treenaamaan ennen seuraavaa koeosallistumista saatika metsästyskautta – ne vasta-ammutut linnut vasta herkullisia ovatkin…

Ässän taukokäyttäytyminen kokeen aikana oli erittäin mallikasta. Kunnollisen riistatyön puuttuessa ja hakupisteiden ollessa niin alhaiset,meivät pisteet riittäneet palkintosijoille, eli nollatulos. Koekertomus löytyy täältä: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-12-13&num=2015258&rekisteri=FI45727/14

Mutta tämäkin koe oli mukava ja opettavainen kokemus. Avoimen luokan ollessa seuraava etappi, jatkamme Ässän kanssa ahkeraa treeniä ja metsästämme lisää, ja toivottavasti jossain vaiheessa ollaan koevalmiita. Nuorten luokkaan osallistuimme treenin kannalta, mutta avoimen luokan osallistumista pitää jo vähän harkita ja arvioida koiran osaamista.
Haun uskon parantuvan kokemuksen myötä, samoin linnunkäsittely kehittyy kun se pääsee enemmän linnuille. Noutoja pitää treenata erilaisilla esineillä ja erilaatuisilla linnuilla, jotta siitä tulee rutiininomaista, varsinkin siitä luovutusosasta. Etäpalkalla treenaamisen voisi lisätä koetilanteita varten. Teknisesti se osaa sivulletulot, istumiset jne. , nyt on kyse sen kyvystä suorittaa se korkeassa vireessä. Pillipysäytyksien ja luoksetulojen treenaamista on hyvä jatkaa, ja sekä näissä että noudoissa yrittää vaihdella treenejä mahdollisimman paljon. Tärkeää olisi, että koira pitää metsästys- ja koetilanteessa aina korvat auki, eikä toimi tietyllä tavalla koska niin on aina tapahtunut. Kokeessa esim. on tärkeää, että se tulee riistatilanteen jälkeen luokse, kun taas metsällä saatan haluta sen jatkavan nopeasti hakua. Eli hallintatreeniä lisää, ja sillä tavalla toteutettuna, että pystyn palkkaamaan koiraa myös metsästyksellisillä asioilla – haun jatkaminen, noutoon lähettäminen jne. Ja luonnollisesti uimahommiin pitää alkaa panostamaan kesän vesityökokeita ja syksyn sorsajahtia silmällä pitäen!

  

Kanakoiran pohjataidot: nouto

Noudon osalta Ässälle on tehty pohjia pennusta saakka. Ajatuksena on ollut rakentaa nouto takaperin ketjuttamalla, mutta koska Ässällä on luontainen taipumus ottaa esineitä suuhun ja kantaa niitä, oikeastaan meidän treeni on keskittynyt luovutukseen.

Luovutus on koulutettu kämmenkosketuksen kautta, eli alkuun koiralle on koulutettu käytös jossa se koskettaa kuonolla oikeaan kämmeneen. Sen jälkeen on leikitty lelulla tai dummylla, jotta saadaan koira kiinnostumaan esineestä. Sitten on yhdistetty nämä kaksi niin, että koiran otttaessa suuhun tai pitäessä suussaan esinettä, olen laittanut kämmenen sen eteen, ja jos se on koskettanut siihen, se saa ehdollisen vahvisteen ja palkan. Omalla liikkeellä taaksepäin on tarvittaessa alkuun autettu koiraa, mutta loppujen lopuksi se oppi sen nopeasti. Tämä treeni aloitettiin heti luovutusikäisenä, ja se oppi sen muutamissa päivissä.

Istuminen luovutuksen yhteydessä saatiin aikaan odottamalla. Oikean kämmenen ilmestyminen on merkki siitä, että se pääsee luovuttamaan esineen työntämällä kuonon kämmentä vasten, josta se taas saa palkan. Kun koira toi esineitä, kämmen ilmestyi vasta kun se itse tarjosi istumista. Kriteeriä on myös nyt viime aikoina nostettu niin, että kämmen ilmestyy vasta kun koira istuu ja sen suu ei liiku, eli se ei pyörittele noudettavaa esinettä suussaan. 

Tämän pohjan jälkeen alettiin jo aikaisessa vaiheessa liittämään hae-vihjettä siihen vaiheeseen kun koira jo luovuttaa, ja myöhemmin niin, että esine on jo maassa ensin lähellä ja sitten kauempana ja vihje on sanottu koiran nostaessa. Nopeasti päästiin vaiheeseen, jossa koiralle voi sanoa hae, ja se lähtee noutamaan. Kovin paljon ei olla tehty vielä heittoja, koska ensinnäkin se nostaa koiran virettä joka lisää todennäköisyyttä esineen omimiselle tai sillä leikkimiselle, ja toisekseen noudettavalle esineelle ryntäämistä ei tarvitse kauheasti harjoitella. Pitoon ja otteeseen ei olla vielä kiinnitetty enempää huomiota. Noutoa ollaan treenattu paljon leluilla sekä arkisilla esineillä kuten hanskoilla tai avaimilla. Myös sen omia valjaita ja hihnoja on noudatettu, sekä noutoa on treenattu osana rullailmaisua. Lenkin ohessa on noudatettu keppejä tms. sekä myös ihmisiltä tippuneita hanskoja jne. Eli vahvistehistoriaa noudossa ja luovutuksessa jo on. 

Vaikka noudolla ja etenkin luovutuksella on jo paljon vahvistehistoriaa, on vielä paljon treenattavaakin. Koiralle korkea-arvoisia esineitä se ei luovuta, jos se ei ole varma siitä, että minulla on palkka sille. Riistan kanssa ei olla vielä treenattu kovin paljon, mutta siipien kanssa on muutamia kertoja ilmaantunut myös lukittumista ja jähmettymistä, eli koira ei halua luovuttaa mahdollisesta palkasta huolimatta. Riistaan tarttumista ja erilaisten riistojen käsittelyä ollaan vasta aloitettu treenaamaan.

Seuraava vaihe meille on lähteä treenaamaan noutoa erilaisilla dummeilla ja myöhemmin erilaisilla riistoilla. Tullaan treenaamaan esineeseen tarttumista, eli että koira ottaa syvän ja tasapainoisen otteen, esineen kantamista ilman pureskelua ja pyörittelyä, ja esineen luovutusta. Nouto tullaan treenaamaan kuntoon sekä maalta, että vedestä. Vesinoutoon liittyen tullaan laittamaan koiran turkin ravistelu käskyn alle, ja liittämään se noudon käytösketjuun luovutuksen jälkeen. Jälkityön noutoa treenataan myös, eli koira noutaa spontaanisti maastosta löytämänsä riistan tai esineen. Riistoja esitellään koiralle mahdollisimman paljon, ja niin, että varmistetaan tarttuminen ja luovutus kaikilla riistoilla. Tarttuminen on fokuksessa lähinnä koiralle ei niin mielenkiintoisilla linnuilla kuten lokeilla, variksilla jne. ja luovutus lähinnä oikeilla riistalinnuilla. Toki myös noutokäsky treenataan kunnolliseen ärsykekontrolliin, eli koira ei lähde noutamaan mistään muusta merkistä (kuten vaikka laukaus) kuin minun vihjeestä. 

Onneksi meillä on apua tässä tulevassa treenissä. Pääsimme Minsu Rauramon (http://www.koirakouluvisio.com/minsurauramo) toiseksi projektikoirakoksi kun hän suorittaa eläintenkouluttajan ammattitutkintoa Koirakoulu Visiolla (http://www.koirakouluvisio.com/koulutukset/kouluttajakoulutus.html). Minsulla on itsellään sileäkarvaisia noutajia, ja kokemusta sekä niiden kanssa metsästämisestä että metsästyskokeista. Minsun toimeksianto siis on auttaa minua kouluttamaan Ässälle käytännön metsästyksen ja kaer-kokeiden vaatiman nouto-osaamisen (ja jos aikaa jää, treenataan myös avanssin jälkeistä pysähtymistä). Tulen siis kevään ja kesän mittaan lisäämään blogiin sekä koulutussuunnitelmia, että päivityksiä noutotreenin etenemisestä. Projekti toivottavasti on päätöksessä ennen syksyn Junkkari-osallistumistamme (http://www.saksanseisojakerho.fi/tapahtumia/junkkari.html).