Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 2 – pysähtyminen

Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.

LUOPUMALLA SAA

Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.

Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.

KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA

Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.

Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.

Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan

 

Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.

Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.

ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA

Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.

Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.

Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa

 

Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.

VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA

On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).

Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.

YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE

Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.

Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.

Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu

 

 

Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.

Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.

Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.

KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA

Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.

Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä

 

 

Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.

Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.

KOHTI TOSITOIMIA

Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta,  että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.

Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä

 

 

Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.

Thomas Stokken metsästyskoirakurssit 2013 ja 2016

Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.

 

KOULUTTAJASTA

Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.

Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”

 

TEORIAA (2013)

Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:

 

1. Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
2. Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
3. Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta

 

Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!

Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.

 

LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)

Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.

 

PALKKIOT (2013)

Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.

 

LEIKKIMINEN (2013)

Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.

Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.

Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).

Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta  ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!

Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.

 

PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)

Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.

Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.

Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)

 

ISTUMINEN (2016)

Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa

1. Vihjeeseen reagointi
2. Istuminen
3. Istumassa pysyminen

Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.

 

 

Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.

Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.

 

 

NOUTO (2016)

Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.

Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).

Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.

 

 

Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!

Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.

 

KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…

Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!

Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.

Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!

Luopumista ja käänteistä houkuttelua

Tottelevaisuustreenit 12.11.2014

Treeneissä aloitettiin luoksetulosta pysähtymisen treenaaminen. Alkuun tehtiin lähietäisyydeltä muutama toisto, joissa heitin pallon koiran taakse sen pään yli, jotta koira syttyy pallolle paremmin. Sitten Kouluttaja piti Ässää paikoillaan valjaista salin toisessa päässä, ja minä toisessa päässä salia kutsuin sitä luokse. Koiran juostessa hyvää vauhtia luokse, heitin pallon niin että käsi jäi ylös koiran yli ja sen taakse. Kun koira pysähtyi, sanoin ehdollisen vahvisteen eli sanan ”jes”, ja se sai kääntyä hakemaan pallon.

Kun sain oman ajoituksen kuntoon, alkoi koira jo tajuamaan mistä on kyse ja viimeisten toistojen aikana se alkoi jo jarruttamaan hieman käden noustessa ilmaan. Tästä on tarkoitus edetä niin, että käsi nostetaan heittoasentoon, mutta lisätään taukoa käden noston ja heiton välillä jos koira alkaa pysähtymään jo käden nostosta. Koiran pysähtyessä annetaan ehdollinen vahviste, ja heitetään sitten vasta palkka koiran taakse.

Nyt alkuun Treeni on syytä pitää lyhyenä, koska koiran vauhti ja into halutaan pitää hyvällä tasolla, ja myös aikaa käden nostosta pallon heittoon kannattaa vaihdella jatkuvasti jotta seisomiskäytös ei pääse vakioitumaan tiettyyn kestoon.

Tämän lisäksi tehtiin lyhyesti paikallaan istumisen hiomista. Ässällä on tapana stepata etutassuilla sen istuessa paikallaan kun palkka on tulossa. Tätä työstettiin pois pitämällä namia avoimella kämmenellä ja viemällä sitä lähemmäksi ja lähemmäksi koiran kuonoa. Jos etutassut liikkuvat, käsi ei mene pois mutta se menee nyrkkiin, eli koira menettää palkkion (negatiivinen rankaisu). Koira saa palkkion suuhun saakka vain jos se pitää tassut täysin paikoillaan.

Kyseessä on siis luopumis- tai käänteinen houkuttelu-treeni. Nyt alkuun tehtiin vain treeniä jossa käsi liikkui hyvin lähellä koiran kuonoa. Koska tässä treenissä on mahdollisuus antaa paljon rangaistuksia koiralle, kannattaa treeni pitää sopivan helppona, ja nostaa kriteeriä varovasti.

Kanakoiran pohjataidot: Paikallaan pysyminen ja luopuminen

Paikallaan pysyminen ja häiriöstä luopuminen ovat kanakoiran tärkeimpiä taitoja. Vaikeimpia käytöksiä kanakoiralle on se vaihe, kun se käskystä nostaa linnun mutta sen on sen jälkeen käskystä luovuttava linnusta ja jäätävä paikoilleen kunnes se saa luvan noutaa. Luopumista ja paikallaan pysymistä on siis syytä harjoitella jo pennusta saakka, jotta saa käytöksen vahvaksi ennen kuin koira pääsee riistalle. Harjoitusta pitää myös vaihdella mahdollisimman paljon: kuinka kauan istuu, milloin tulee käsky istua, minkä saa palkkioksi, mistä palkkio toimitetaan (kädestä, heitettynä, etäpalkka…) jotta käytös ei pääse vakioitumaan.

Valitsen koiralle jääväksi käytökseksi metsästystä varten istumisen. Tämä siksi, että istuessa koira näkee paremmin minne lintu lentää tai tippuu (jos osun J) ja istuminen on myös ohutturkkiselle koiralle helpompi käytös kuin maata missä vaan hyytävässä lätäkössä mitä alla sattuu olemaan. Istumista tarvitaan myös pelastuskoirapuolella esim. lähetyksessä joten vahvasta istumisesta hyötyy myös muissa lajeissa.

Vapautukseen käytetään kahta eri vihjettä: vapaa ja ole hyvä. Ole hyvä on vihje jonka jälkeen koira saa mennä etäpalkalla tai ohjaajasta poispäin. Sitä ollaankin jo harjoiteltu muun muassa heitetylle lelulle vapauttaessa, ruokakupille vapauttaessa sekä ovista kulkiessa. Vapaa-vihjettä käytetään kun koira saa nousta paikallaolosta, mutta halutaan sen pysyvän ohjaajan lähellä. Alkuun liitetään vapaa-vihjettä leikin aikana, tämä treeni pitää aloittaa. Kun treeni loppuu, olen pyrkinyt käyttämään sanaa ”loppu” vihjeenä siitä.

Kriteerinä vapautukselle joko vapaa-vihjeellä tai ole hyvä-vihjeellä on aina se, että koira istuu täysin paikoillaan, etujalat eivät liiku ja takapuoli on maassa kiinni. Myös ääntelyn aikana ei vapauteta, jos sellaista alkaa esiintymään. Häiriöitä ja vaikeusastetta lisätään niin nopeasti, että joka treenikerralla saadaan ainakin muutama epäonnistuminen. Toki tavoitteena on, että koira onnistuu ja kehittyy, mutta jos se ei epäonnistu yhdelläkään toistolla on kriteeri liian helppo!

Pysähtymisestä tulee erillinen koulutussuunnitelma.

TAVOITE

Koira pysyy paikallaan istumassa (takapuoli maassa, etujalat paikoillaan) ympäristön häiriöistä huolimatta kunnes saa seuraavan vihjeen (esimerkiksi nouto-vihje, vapautus ohjaajan luokse, vapautus etäpalkalle jne.)

HARJOITUKSET

1) Vapautuksen kouluttaminen ja ”vapaa”-vihjeen liittäminen

Treenataan paikallaolosta vapauttamista alkuun niin, että palkka on näkyvillä. Kerran tai pari voi houkutella koiraa irtoamaan istumisesta lelun avulla (ja samaan aikaan lausua vihjeen), mutta nopeasti pitää siirtyä siihen, että vihjeen aikana ei anneta muita merkkejä kehonkielellä tai palkkaa liikuttamalla esimerkiksi.

2) Kestoa ja häiriöitä paikallaoloon

Treenataan paikallaoloa istuen monissa eri tilanteissa ja erilaisissa häiriöissä. Käytetään ihmisiä, koiria, leluja, nameja, lentäviä häiriöitä (leluja, nameja), ääniä, etäisyyttä ohjaajaan, ohjaajan liikettä jne. paikallaolotreenissä häiriönä. Käytetään myös käänteistä houkuttelua, jossa koiraa härnätään lelulla ja namilla, ja koira saa palkkion vasta vapautusvihjeen jälkeen jos pysyy härnäyksen aikana paikoillaan. Muistetaan treenata myös sitä, että ei ole mitään häiriöitä ja ohjaaja on täysin paikoillaan.

3) ”Ole hyvä” ja ”vapaa” ärsykekontrolliin

Yksittäisen vihjeen osalta aloitetaan suun aukomisella ensin, sitten aivan erilaisilla sanoilla kuin vihje sana jonka jälkeen siirrytään samankaltaisiin sanoihin. Vihjeiden erottelussa on syytä olla avustaja, ja jos koira lähtee esim. etäpalkalle vaikka vihje on ollut ”vapaa”, avustaja poistaa etäpalkan ennen kuin koira ehtii sille. Tässä harjoittelussa on syytä vaihdella järjestystä, aina ei esim. pääse etäpalkalle vapautuksesta suoraan jne. Paljon siis variointia kaikessa suhteessa, ettei käytökset vakioidu ja saadaan mahdollisimman hyvä ärsykekontrolli.