Taajamaetsintää

Viime viikon maanantaina Ässän taajama-alueella, Roihupellon teollisuusalueen reunassa, Itäväylän tuntumassa, oli jälki. Jälki lähti jalkakäytävän reunasta lumeen tallautunutta polkua pitkin. Ässä nosti jäljen erittäin nopeasti ja lähti voimakkaasti ajamaan jälkeä. Jälki kulki Itäväylän ja sen liittymien välisessä pienessä metsikössä, ja oli pituudeltaan 100-200 metriä. Suurimmaksi osaksi jälki oli lumisessa maassa, mutta yhden liittymän alta mennessä alusta muuttui hiekaksi. Ässä klaarasi alustan muutoksen ilman ongelmia. Samassa paikassa oli aiemmin ollut toinen maalimies, ja Ässä jäljesti ensin vanhalle piilolle. Kun siellä ei ollut ketään se alkoi haravoimaan lähiympäristöä osittain jäljestäen, osittain nenä ylhäällä. Pian maalimies. Löytyikin läheltä, maasta makaamasta. Ilmaisu sujui hyvin. 

Tänään oltiin taas Roihupellossa, ja kyseessä oli ilmavainutehtävä. Maalimies oli rakennuksen seinustaa vasten, pienen pusikon takana, puolisen metriä katutasoa ylempänä ja 2-3 metrin päässä jalkakäytävästä. Kävelimme jalkakäytävää pitkin, ja joitakin metrejä ennen maalimiestä Ässä meni rakennuksen ovelle haistelemaan ja nostelemaan nenää. Jatkettiin eteenpäin, ja se sai hajun uudelleen, ja hyppäsi ylemmälle tasolle missä maalimies oli. Siitä se nappasi jäljen ja löysi maalimiehen. Ilmaisu sujui taas hyvin.

Hakutreenit 22.8.2016

Hakutreeneissä otettiin Ässälle 5 maalimiestä. Maalimiehet olivat itse asiassa kaksi samaa, kumpikin eteni metsässä piilosta toiseen eli minimoitiin piiloille johtavat tuoreet jäljet. Kosketuskepit olivat tässä treenissä vielä käytössä. Piilot 1,3 ja 5 olivat vastatuulessa, ylämäessä ja avoimessa maastossa, piilot 2 ja 4 peitteisemmässä maastossa/hakkuulla, myötätuulessa ja alamäessä. 

1. Maalimies: annoin Ässän katsoa kun maalimies lähti kävelemään piiloon. Mm katosi näkyvistä n 15 metrin jälkeen. Lähetin Ässän maalimiehelle ilman apuja. Se irtosi hyvin, ehkä vähän liikaakin oli kierroksilla koska oli koskettanut kuonolla maalimiestä päähän. Tämä oli myös Ässälle uusi maalimies, jolla kosketuskepin eli puulusikan väriset vaaleat hiukset. Etenin hieman, ilmaisu sujui muuten hyvin. 

2. Maalimies: mm ei ollut löytänyt piilolle saakka. Onneksi bongasin missä mm oli ettei mennyt säätämiseksi. Käytiin hakemassa haju, jonka jälkeen siirryin lähettämään n. 30-40 metrin päähän maalimiehestä. Etenin hiukan lähetyksen ja rullan tuonnin välissä. Ilmaisu sujui hyvin.

3. Maalimies: käytiin hakemassa haju, lähetin kerran jolloin lähti sivuun haistelemaan muita hajuja. Siirryin eteenpäin siihen kohtaan mistä kääntyi, lähetin uudelleen jolloin meni suoraan. Ilmaisu sujui paremmin, oli koskettanut yhä päätä mutta ei tullut niin vauhdilla, rullan otettuaan oli haistellut hetken maata (varmaan aiempien koirien palkkoja maassa). Oli kuitenkin lähtenyt pian, loppuilmaisu sujui hyvin.

4. Maalimies: maalimies kunnon ryteikössä. Haettiin haju, lähetin 20-30 metrin päästä eli halusin pelata varman päälle. Ilmaisu sujui hyvin. 

5. Maalimies: tarkoitus oli, että kävisimme lähempänä katsomassa ja mm näyttäytyisi piilossa, eli tehdään viimeisestä helppo ja motivoiva. Maalimiehelle oli kuitenkin annettu ohje jäädä lähemmäksi näkyviin, jolloin kävisimme katsomassa mm lähempänä ja mm etenisi piiloon. Jatkossa en haluaisi, että näin tehdään – tässä jää tuore jälki suoraan piilolle ja yksi tavoitteista on nimenomaan, että Ässä ei löytäisi maalimiestä jäljestämällä. Koska keskilinjalta nousi jyrkkä kallio, en nähnyt jäljestikö koira maalimiehelle vai kulkiko ilmavainulla. Ilmaisu sujui tässä hyvin. 

Kaikenkaikkiaan treeni oli onnistunut. Täytyy jatkossakin tarkkaan suunnitella pistot olosuhteiden mukaan, jotta saadaan onnistuneita toistoja. Etenemistä täytyy tehdä lähetyksen ja rullan tuonnin välissä jatkossakin, ja useampia pistoja jotta saadaan kestävyyttä ja enemmän onnistuneita toistoja yhteen treeniin. Jatkan loman aikana kosketuskepin häivyttämistä yhdellä tutulla maalimiehellä eli puolison avulla, loman jälkeen voisi mahdollisesti aloittaa häivyttämisen myös hakutreeneissä. 

Kuvasta kiitos treenikaverille Kati Näverille! 

Hakuilua ja rauniotreeniä

Muutama treeni on jäänyt raportoimatta. Raunioilla käytiin Espoon raunioradalla vaihteeksi. Ässällä oli siellä kolme maalimiestä. Ensimmäisen hajun se nosti radan toiselta laidalta, ja ampaisi hajun perässä niin, että luulin sen lähteneen kanin perään. Se kuitenkin tuli takaisin rulla suussa, ja saatiin siitä onnistunut ilmaisu. Toinen maalimiehistä oli lyhyessä betoniputkessa melko avoimessa paikassa. Kolmas oli metallisen korokkeen päällä. Sinne olisi ollut metallinen ramppi, mutta Ässä ei halunnut mennä sitä pitkin. Se siis nostetiin sekä ylös tasolle, että sieltä alas. Paras olisi jos se olisi itse hypännyt kumpaankiin suuntaan mutta tulipahan treenattua nostamista ja laskemistakin.

Toinen hakutreeneistä oli itse asiassa partiointitreeni. Tavoitteena oli, että maalimies on paikassa mistä koira saa vainun ja  lähestymme alueelta jossa ei ole mitään jälkiä. Ilma oli melko seisovaa ja keli kuuma. Lähestyminen sujui hyvin, mutta päästyämme lähelle maalimiestä Ässä nosti maalimiehen takaa aivan äskettäin menneen koiran hajun. Se ei siis heti ilmaissut. Maalimies oli myös Ässälle uusi. Pyysin sen luokse, ja lähetin uudelleen jotta saatiin onnistunut ilmaisu. 

Sama maalimies meni uudelleen piiloon. Piilo oli ison kiven juurella, lähestymme tallaamattomasta suunnasta. Ässä oli aivan maalimiehen lähellä, mutta lähtikin takajäljelle vimmattua vauhtia. Kutsuin sen takaisin, ja lähdin kiertämään piiloa. Viimein se tarkensi maalimiehelle, mutta rullan tuonnissa jäi odottamaan minua maalimiehen lähelle. Vaistomaisesti menin sen luokse jotta se luovutti rullan – olisi pitänyt odottaa kauempana että koira tuo rullan perille saakka. Keli oli aika rankka ja halusin, että se pääsee viimein palkalle, koira oli jo aika nääntyneen oloinenkin. Arvokasta oppia tässä treenissä oli se, että Ässä ei löytänyt jäljestämällä ketään, vaikka se sitä yrittikin.

Toinen hakutreeni oli vieläkin kuumemmassa ja seisovammassa kelissä. Siinä oli kaksi maalimiestä samalla puolella tallattua aluetta (vastatuulen puolella). Tarkoitus oli tehdä hajunnosto läheltä ja palata takaisin keskilinjaa kohti lähettämään koira. Etenin piilolle, ja näin jo merkin hyvin lähellä – koira nosti nenää etuviistoon ja palasin takaisinpäin lähettämään. Ässä irtosi yllättävän hyvin mutta hakeutui koko ajan oikealle etuviistoon. Kutsuin sen pois parikin kertaa mutta sinne se vaan painoi. Yhdessä vaiheessa se seisoi parinkymmenen metrin päässä korkeammalla kalliolla juuri oikealla etuviistossa ja katseli mua kumman näköisenä. Tahdoin sen pois ja kun etäisyys piiloon olo vain kymmenisen metriä alettiin ihmettelemään missä maalimies on. 

Kouluttaja lähti tarkistamaan seuraavaa piiloa, oikealla etuviistossa, ja siellähän se maalimies oli, väärässä piilossa. Ässä oli käynyt nostamassa rullan, mutta se oli ilmeisesti tippunut matkan varrella eikä se ollut ymmärtänyt itse käydä nostamassa rullaa uudelleen. Tätä toki pitää treenata myöhemmin mutta nyt etäisyys maalimieheen oli paljon aiempia treenejä pidempi joten en oli kovin huolissani siitä, että se pudotti rullan. Lähestyimme sitten maalimiestä, ja se teki ilmaisun hyvin alusta loppuun. Toinen maalimies laitettiin sitten helppoon paikkaan, eikä hajuhakua tehty enää tässä treenissä. 

Positiivista oli, että Ässä löysi maalimiehen ilmavainuisesti, ja muutenkin irtosi kauemmas kuin aiemmin. Jatkossa etäisyyttä maalimieheen pitää luonnollisesti pidentää askelittain. Ja toivon todella, että saataisiin seuraavaan treeniin paremmat tuuliolosuhteet – Ässä jo väläyttelee ilmavainun käyttöä enemmän ja enemmän ja irtoaa myös aiempaa paremmin, mutta seisova ilma ei luo niitä onnistumisen edellytyksiä joita nyt tarvitaan lisää! 

Pelastuskoiratreenailuja

Jälkitreeni 23.4.2016

Lauantaina 23.4. käytiin tekemässä jälki Paloheinän nurmikolle. Jälki oli pitkä, varmaan vajaa kilometri ja alusta oli aivan liian vaikea – vetinen ja lyhyt nurmikko. Kaiken lisäksi jäljellä oli käyttöesineitä ensimmäistä kertaa. Sanomattakin selvää siis, että Ässän jäljestäminen oli vähän niin ja näin.. Alkupäässä jälkeä nenä oli välillä paljonkin ylhäällä, varmaankin läheisen, raskaasti liikennöidyn ulkoilureitin, merkkaukset leijailivat nenään. Luonnollisesti harhajälkiä oli nurmikolla myös runsaasti. Nurmikolla olevien lätäkköalueiden ylittäminen meni vähän sinne päin.

Jäljellä oli 5 esinettä, ensimmäinen ja viimeinen olivat tuttuja keppejä ja kolme keskimmäistä jäljentekijän käyttöesineitä. Käyttöesineiden ilmaisut eivät oikein sujuneet, Ässä halusi jäljestää niistä yli. Positiivista oli, että ensimmäinen esine olikin heti ensimmäisten kymmenien metrien sisällä jäljennostosta. Yleensä ensimmäiset esineet ovat Ässällä olleet vasta jäljen puolivälin jälkeen. Tästä huolimatta, Ässä nosti ensimmäisen esineen eli toisen kepeistä hienosti.

Kuivemmassa ja vähän pidemmässä heinikossa sujui jo paremmin, ja hiekkapolkujen ylitykset menivät tarkasti. Tämän jälkeen häiriöt taas lisääntyivät – jälki kulki lähellä jalkakäytävää ja sen reunustan hajuja, ja istutuksia jotka Ässän kiinnostuksen tason perusteella olivat kanien majapaikkoja. Tämän jäljen kruunasi jäljeltä löytynyt, puoliksi syöty päästäinen jonka syömisen Ässä olisi halunnut hoitaa loppuun. Eli kertakaikkiaan fiasko, mutta ajatus olikin testata rajoja. Tähän saakka jälkitreenit ovat menneet joka kerta todella hyvin, ja nyt on selvää, että tuollainen jälki ja tuollaisissa olosuhteissa ei vielä onnistu. Eli kriteeriä pitää nostaa vähän maltillisemmin ja tehdä lisää treeniä vähän helpommissa olosuhteissa. Sen lisäksi olisi hyvä treenata lisää esineilmaisua erikseen käyttöesineillä ennen niiden lisäämistä uudelleen jäljelle.

Alla kuva tämän tapahtumarikkaan jäljen loppupäästä, Ässä on ilmaissut hansikkaan ja makaa esineen merkiksi esine etutassujen välissä. Kiitos kuvasta Riikka!

13091785_10154774774764057_1311875460_o

Rauniotreenit 25.4.2016

Rauniotreeneissä meillä oli miljööbaana, eli ryhmän koirat ja ihmiset olivat yhtäaikaa raunioradalla ja kuljimme jonossa rauniolla, välillä putkiin ryömien, välillä kasojen yli kiiveten. Tarkoitus on, että koirat tottuvat myös toisiinsa radalla ja oppivat kulkemaan ohjaajiensa kanssa haastavista paikoista. Meidän osalta miljööbaana sujui hyvin muuten paitsi maan alle menevän putkiston osalta. Sinne Ässää jännitti tulla – sillä ei ole ollut vielä umpipiiloja ja esim. putkia koska olemme keskittyneet ilmaisun treenaamiseen raunioilla. Minä menin edeltä putkeen ja Ässä löikin puolessa välissä jarrut pohjaan ja luikerteli valjaista pois. Se ei onneksi mennyt hengailemaan muiden koirien kanssa, ja palasin takaisin laittamaan valjaat ja yritettiin uudelleen. Tällä kertaa, kun olimme päässeet putkeen sisään yhdessä, kouluttajamme tuli ”tulpaksi” toiseen päähän putkea, ja minä odotin putkiston keskellä pienessä tilassa. Hetken arpomisen jälkeen se tuli kuin tulikin itse luokseni, ja jatkettiin ulos toisesta putkesta. Putket ovat siis yksi treenattava asia raunioilla.

Positiivisia asioita tässä treenissä olivat muun muassa se, että Ässä oli rennon leikkisä muiden koirien seurassa ja se, että se tuli itsenäisesti ilman isompaa numeroa palotalon ritiläportaat alas. Alas tultuaan kylläkin se meinasi valita palkaksi meidän edellä kulkeneen ihanan Ilpo-koiran minulla olleen ruokapurkin sijaan 🙂

Tämän lisäksi tehtiin lyhyt ilmaisutreeni, jossa totutettiin ensin radan reunalla ja sitten radalla yhden maalimiehen verran Ässää siihen, että maalimies silittää koiraa. Todellisessa etsinnässähän eksynyt saattaisi muun muassa silittää hänet löytänyttä koiraa, ja tätäkin on hyvä vähän treenata jo hyvissä ajoin. Treeni sujui ihan hyvin, Ässä antoi maalimiehen koskettaa sitä kevyesti Ässän maatessa maalimiehen vieressä ja odottaessa palkkaansa.

Hakutreenit 2.5.2016

Hakutreeneissä toteutettiin samankaltainen treeni kuin viimeksi. Kaksi maalimiestä olivat tallaamattomalla alueella. Lähestyimme maalimiehiä tuulen alta, ja kun koira nosti nenäänsä ja vaikutti saaneensa hajun maalimiehestä, vapautin sen etsimään vihjeellä ”ukko”. Ensimmäinen maalimies oli n. 15 metrin päässä, ja toinen n. 30-40 metrin päässä. Toisella maalimiehellä etäisyys lähetyspaikan ja maalimiehen välillä oli siis jo jonkinlainen. Sen lisäksi välillä oli jonkin verran kaadettua risukkoa, joka teki koiran liikkumisesta vähän hankalampaa. Etäisyydestä ja vähän hankalasta maastosta huolimatta Ässä kantoi rullan perille saakka minulle!

Seuraavia askeleita tässä treenissä voisi olla, että käymme hakemassa hajun ja siirrymme joka kerta vähän lähemmäksi keskilinjaa ennen lähetystä. Sen jälkeen lähetykset voisi tehdä keskilinjalta, mutta maalimiehet aina tuulen alla. Kun tämäkin sujuu, eli koiralla on vahva ajatus siitä, että ”ukko”-vihjeen kuullessaan se lähtee täysiä ja nenä taivasta kohden etenemään, voi varovasti ottaa myötätuulipistoja ilman hajuhakua mukaan kuvioon.