Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista! 

Hakutreenit 13.6.2016

Kevätkauden viimeiset hakutreenit olivat myös Ässän kevään parhaat treenit, tai voisi sanoa jopa Ässän kaikkien aikojen parhaat treenit. Olemme koko kevään hinkanneet ilmavainua tuuli-ilmaisulla/hajuhaulla, eli koira viedään sellaiseen paikkaan, että se saa varman ilmavainun maalimiehestä. Tämän jälkeen koira lähetetään joko paikoiltaan, tai sitä viedään vähän matkaa tai pidemmästi keskilinjalle josta se lähetetään. Maalimies on mennyt ideaalitilanteessa piiloon niin, että jäljestäminen ei ole mahdollista lähetyssuunnasta. Tällä ollaan taklattu Ässän vahvaa maavainuisuutta. Sen lisäksi, en ole vielä saanut Ässää irtoamaan suoraan, vaan se on tehnyt sille ominaista siksakkia ja pysynyt siinä haulikonkantaman sisällä…

Nämä treenit olivat avoimessa kangasmetsässä ja melko olemattomissa tuuliolosuhteissa. Tuuli oli puuskittaista ja vaihtoi suuntaa treenin edetessä. Ässä lähetettiin ensin vasempaan etukulmaan. En lähtenyt hakemaan tuuli-ilmaisua, vaan otin riskin ja menin muutaman metrin sisään alueelle ja lähetin koiran sen pitäessä nenää ylhäällä ja ollessa suuntautunut oikeaan suuntaan. Aivan kuin jotakin olisi loksahtanut paikoilleen, ja niin se vaan upposi suoraan ja kulmaan saakka. Rullan luovutusta varten menin vielä hieman lähemmäksi, koska etäisyys oli 30-40 metriä. Ilmaisu sujui hyvin, sekä rullan tuonti, että näytölle vienti.

Toinen maalimies oli edennyt oikeassa etukulmassa olevasta supasta viitisen metriä radan suuntaisesti eteenpäin. Ässä lähti taas suoraan etukulmaan. Sen jälkeen se pyöri hetken supan laitamilla (siellä oli edellisten maalimiesten hajuja), kävi hieman oikealla tarkistamassa, palasi alueen reunalta takaisin alueelle ja lähti etenemään alueen suuntaisesti (eli teki pienen laatikon!). Sieltä löytyikin maalimies, ja ilmaisu sujui taas hyvin.

Kolmas maalimies oli vasemmalla keskipiilolla, hiukan lähempänä koska sille ei haluttu ottaa riskiä ison polun kanssa jonka yli sen olisi pitänyt painaa jos maalimies olisi ollut piilolla saakka. Tämäkin sujui täydellisesti, koira irtosi suoraan osoittamaani suuntaan nenä ylhäällä ja ilmaisut menivät täydellisesti.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän treeniin ja Ässän edistymiseen! Ikään kuin sillä olisi yhtäkkiä loksahtaneet palaset paikoilleen: nenä ylhäällä etsiminen, suoraan eteneminen alueen rajalle saakka ja ilmaisu 30 m+ etäisyyksillä! Tästä on todella kiva jatkaa. Alla joitakin treenikaverin ottamia kuvia tästä treenistä, kiitos paljon kuvista Miia!

 

 

 

 

Hakuilua ja rauniotreeniä

Muutama treeni on jäänyt raportoimatta. Raunioilla käytiin Espoon raunioradalla vaihteeksi. Ässällä oli siellä kolme maalimiestä. Ensimmäisen hajun se nosti radan toiselta laidalta, ja ampaisi hajun perässä niin, että luulin sen lähteneen kanin perään. Se kuitenkin tuli takaisin rulla suussa, ja saatiin siitä onnistunut ilmaisu. Toinen maalimiehistä oli lyhyessä betoniputkessa melko avoimessa paikassa. Kolmas oli metallisen korokkeen päällä. Sinne olisi ollut metallinen ramppi, mutta Ässä ei halunnut mennä sitä pitkin. Se siis nostetiin sekä ylös tasolle, että sieltä alas. Paras olisi jos se olisi itse hypännyt kumpaankiin suuntaan mutta tulipahan treenattua nostamista ja laskemistakin.

Toinen hakutreeneistä oli itse asiassa partiointitreeni. Tavoitteena oli, että maalimies on paikassa mistä koira saa vainun ja  lähestymme alueelta jossa ei ole mitään jälkiä. Ilma oli melko seisovaa ja keli kuuma. Lähestyminen sujui hyvin, mutta päästyämme lähelle maalimiestä Ässä nosti maalimiehen takaa aivan äskettäin menneen koiran hajun. Se ei siis heti ilmaissut. Maalimies oli myös Ässälle uusi. Pyysin sen luokse, ja lähetin uudelleen jotta saatiin onnistunut ilmaisu. 

Sama maalimies meni uudelleen piiloon. Piilo oli ison kiven juurella, lähestymme tallaamattomasta suunnasta. Ässä oli aivan maalimiehen lähellä, mutta lähtikin takajäljelle vimmattua vauhtia. Kutsuin sen takaisin, ja lähdin kiertämään piiloa. Viimein se tarkensi maalimiehelle, mutta rullan tuonnissa jäi odottamaan minua maalimiehen lähelle. Vaistomaisesti menin sen luokse jotta se luovutti rullan – olisi pitänyt odottaa kauempana että koira tuo rullan perille saakka. Keli oli aika rankka ja halusin, että se pääsee viimein palkalle, koira oli jo aika nääntyneen oloinenkin. Arvokasta oppia tässä treenissä oli se, että Ässä ei löytänyt jäljestämällä ketään, vaikka se sitä yrittikin.

Toinen hakutreeni oli vieläkin kuumemmassa ja seisovammassa kelissä. Siinä oli kaksi maalimiestä samalla puolella tallattua aluetta (vastatuulen puolella). Tarkoitus oli tehdä hajunnosto läheltä ja palata takaisin keskilinjaa kohti lähettämään koira. Etenin piilolle, ja näin jo merkin hyvin lähellä – koira nosti nenää etuviistoon ja palasin takaisinpäin lähettämään. Ässä irtosi yllättävän hyvin mutta hakeutui koko ajan oikealle etuviistoon. Kutsuin sen pois parikin kertaa mutta sinne se vaan painoi. Yhdessä vaiheessa se seisoi parinkymmenen metrin päässä korkeammalla kalliolla juuri oikealla etuviistossa ja katseli mua kumman näköisenä. Tahdoin sen pois ja kun etäisyys piiloon olo vain kymmenisen metriä alettiin ihmettelemään missä maalimies on. 

Kouluttaja lähti tarkistamaan seuraavaa piiloa, oikealla etuviistossa, ja siellähän se maalimies oli, väärässä piilossa. Ässä oli käynyt nostamassa rullan, mutta se oli ilmeisesti tippunut matkan varrella eikä se ollut ymmärtänyt itse käydä nostamassa rullaa uudelleen. Tätä toki pitää treenata myöhemmin mutta nyt etäisyys maalimieheen oli paljon aiempia treenejä pidempi joten en oli kovin huolissani siitä, että se pudotti rullan. Lähestyimme sitten maalimiestä, ja se teki ilmaisun hyvin alusta loppuun. Toinen maalimies laitettiin sitten helppoon paikkaan, eikä hajuhakua tehty enää tässä treenissä. 

Positiivista oli, että Ässä löysi maalimiehen ilmavainuisesti, ja muutenkin irtosi kauemmas kuin aiemmin. Jatkossa etäisyyttä maalimieheen pitää luonnollisesti pidentää askelittain. Ja toivon todella, että saataisiin seuraavaan treeniin paremmat tuuliolosuhteet – Ässä jo väläyttelee ilmavainun käyttöä enemmän ja enemmän ja irtoaa myös aiempaa paremmin, mutta seisova ilma ei luo niitä onnistumisen edellytyksiä joita nyt tarvitaan lisää!