Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Kosketuskepin häivyttämistä rullailmaisusta: rauniot ja haku

Kosketuskepin häivyttämistä on harjoiteltu syyskuun alkupuolella lomalla ollessamme yksittäisillä, tutuilla maalimiehillä. Alkuun treenattiin ilman etsintää vaihdellen vilahtavaa kosketuskeppiä ja ilman kosketuskeppiä. 

Tämän jälkeen tehtiin tutulla maalimiehellä eli puolisolla yksittäisiä etsintöjä tutuissa ympyröissä, ilman kosketuskeppiä. Toistoja tuli noin 7-8. Treenin sujuttua hyvin alettiin jättämään kosketuskeppiä pois ensin rauniotreenissä 2 viikkoa sitten ja sen jälkeen hakutreenissä viikko sitten.
 

Rauniotreenit 12.9.2016

Maalimies 1

Maalimiehellä oli kosketuskeppi ja hän oli alaspäin viettävässä putkessa. Ässä näki maalimiehen mutta ei mennyt koskemaan keppiä – luulen että alas viettävä putki oli hankala. Tätä täytyy treenata erikseen lisää. Muuten ilmaisu sujui hyvin sen jälkeen kun annoin sille vihjeen ”ukko”.

Maalimies 2

Toinen maalimies makasi maassa kallellaan olevassa metallikaapistossa, ovi auki. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin, Ässä ei jäänyt etsimään keppiä vaan nosti rullan heti paikallistettuaan maalimiehen.

Maalimies 3

Maalimies oli avoimessa piilossa ison putken sisällä kiviröykkiössä, ei kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4

Avoimessa piilossa ruohikkoalueella, ja maalimiehellä kosketuskeppi. Ilmaisu oli sujunut hyvin, Ässä oli koskettanut keppiä ja muutenkin suoritti osa-alueet täydellisesti.

 

Hakutreenit 19.9.2016

Hakutreeneissä jatkettiin kosketuskepin häivyttämistä etsinnän yhteydessä. Maalimiehiä oli 5 kpl. Rata oli hieman tavallista kapeampi, etäisyydet piiloille olivat 30-40 metriä. Maalimiehillä oli ohje laskea 5-20:een koiran tultua näytölle ja ennen kuin ottaa purkin esille.

Maalimies 1 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Maalimies oli väärässä paikassa tallatun alueen ulkopuolella. Lähetin Ässän useaan otteeseen etukulmaan, ja Ässä pysähtyi joka kerta tallatun alueen rajalle ja jäi haistelemaan jälkiä siinä alueella. Viimein maalimies paikallistettiin, lähetin Ässän polkua pitkin alueen rajalta ulkopuolelle maalimiestä kohti. Maalimiehellä oli kosketuskeppi, ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 2 (ei mitään apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä lähti hieman vinoon aluetta eteenpäin, toisella lähetyksellä hiukan lähempää meni suoraan ja irtosi maalimiehelle saakka. Ilmaisu sujui hyvin. Maalimies otti purkin esille heti koiran tultua, vaikka pitäisi olla täysin passiivinen kunnes on laskenut päässään 5-20 asti. Tästä täytyy siis muistuttaa maalimiehiä.

Maalimies 3 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä koira tyssäsi tiheämpään metsikköön 15-20 metrin päässä keskilinjasta ja tuli takaisin. Siirryin hieman edemmäksi lähettämään, koska siitä meni polku lähelle piiloa. Siitä koira irtosi hyvin (vaikkakaan ei malttanut odottaa lähetyslupaa) ja ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4 (ei kosketuskeppiä, haamu)

Menimme hieman edemmäksi metsään jotta saatiin hyvä näkyvyys maalimiehestä. Maalimies seisoi, heilutti käsiään ja huikkasi Ässälle, jonka jälkeen meni maahan. Palasin keskilinjalle lähettämään. Ässä irtosi hyvin, ja ilmaisu sujui ripeästi.

Maalimies 5 (lähellä keskilinjaa, ei kosketuskeppiä)

Maalimies olikin suunnitellusti vain n. 20 metrin päässä keskilinjasta – tämä siksi että saataisiin onnistunut suoritus loppuun. Ässä oli juoksemassa polkua pitkin takakulmaa kohti, kun sai hienosti ilmasta vainun – maalimies näki tämän. Ässä kaarsi maalimiehen luokse, nosti rullan vauhdista maalimiehen kohdalla ja hoiti ilmaisun loppuun täydellisesti. Tähän oli hyvä päättää, ja oli tärkeää saada sille kokemus siitä että pitämällä nenän ylhäällä se löytää nopeasti!

 

Seuraavassa hakutreenissä olisi taas hyvä ottaa hajuhakua varsinkin pidempien pistojen yhteydessä, Ässällä oli taas nenä enemmän maassa kuin aiemmissa treeneissä eikä irtoaminen ollut ihan parhaimmillaan. Kosketuskepin häivyttäminen etenee hyvin!

Kuvassa odotellaan paikkamakuussa hakuvuoroa, ja edellinen ohjaaja on juuri pillittänyt omalle koiralleen – pillitys liittyy Ässälle vahvasti metsästystilanteeseen ja reaktio on sen mukainen terävyydessään… 

 

 

 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista!