Hakutreenit 27.5. & 29.5.

LAUANTAI 27.5.

Viime viikon lauantaina treenattiin ylimääräisten, extra-pitkien treenien merkeissä. Treenit eivät kuitenkaan sujuneet aivan odotusten mukaan. Maasto oli keskilinjan oikealla puolella tasaista, harvaa mäntymetsää ja vasemmalla puolella hieman kumpuilevampaa ja kallioisempaa etenkin radan loppua kohden. Maalimiehiä oli 8 (samat 2 henkilöä etenivät) ja treenissä tehtiin 1 tyhjä pisto vasemmalle. Tuuli kävi oikeasta takakulmasta keskilinjalle päin.

Ensimmäinen lähetys oikealle sujui hyvin, mutta sen jälkeen etenkin vasemmalle Ässä ei meinannut irrota lainkaan. Se meni 10-15 metriä, ja kääntyi katsomaan ihmeissään. Tämän jälkeen oikealle se meinasi myös alkaa vähän tökkimään. Loppua kohti alettiin käyttämään ääniapuja etenkin vasemmalle. Vasemmalla ollut maalimies oli kyllä Ässälle tuttu, mutta ei meidän hakuporukassa. Muutkin koirat käyttäytyivät kyllä vähän hassusti, ja mietittiin että olisikohan alueella ollut karhu – treenattiin Espoossa, lähellä Nuuksiota. Viimeisellä pistolla oikealle se ei aloittanut ilmaisuakaan ennen kuin olin siirtynyt lähelle maalimiestä. 

Kaiken kaikkiaan, saatiin väännettyä treeni läpi mutta Ässä ei kyllä ollut parhaimmillaan. Toisaalta, meillä on syksystä saakka ollut pitkä putki onnistuneita treenejä, joten ei ihme että joskus on hankalaa!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmoittautuminen sujui suhteellisen hyvin, vähän yritti ryntäillä mutta malttoi odottaa lopuksi

Asiat jotka olivat kehittyneet: Siirtymät keskilinjalle oli rauhallisempia

Asiat joita uskallettiin yrittää: Puskettiin alkuperäinen treenisuunnitelma läpi mutta apujen kanssa

Asiat joista opittiin: Välillä voi tökkiä jostain syystä x, eikä se ole maailmanloppu

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Saatiin väännettyä treeni loppuun!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Jos koiralla hankalaa, avut nopeammin käyttöön että koira saa onnistumisia

 

MAANANTAI 29.5.

Maanantaina treeneissä oli paikalla taas vanha tuttu Ässä. Maasto oli itse asiassa lähellä lauantain treenejä, mutta ei täysin samalla paikalla. Ässälle otettiin vain 3 maalimiestä, jotta saadaan lyhyt ja helppo treeni lauantain haasteiden jälkeen. Tuuli kävi vasemmalta, ja Ässällä oli 2 maalimiestä vasemmalla ja 1 oikealla. Ensimmäinen piilo vasemmalla oli kalliolla alamäessä keskilinjalta, toinen vasemman puolen piilo tasaisemmassa ja metsäisemmässä maastossa. Kumpikin löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Oikean puolen maalimies oli alamäessä, kallion alla. Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä kaartoi maaston muotojen myötä liikaa eteen, toisella lähetyksellä maalimies löytyikin. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin. Mielenkiintoisesti Ässä lähti viemään minua näytölle sen ensin tekemää pistoa pitkin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin tätä kautta.

Treeni oli siis onnistunut, mikä helpotus lauantain jälkeen!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Pistot ja ilmaisut erittäin hyviä, vauhtia riitti!

Asiat jotka olivat kehittyneet: Irtoaminen kuin eri maailmasta edelliseen treeniin nähden

Asiat joita uskallettiin yrittää: Annoin keskilinjalle palatessa Ässän mennä kauemmaksi minusta, lähellä pysymistä pitää vielä vahvistaa

Asiat joista opittiin: Lauantain epäonninen treeni ei tehnyt pysyvää vahinkoa Ässän osaamiseen

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Palattiin omalle tasolla lauantain hapuilun jälkeen!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Paremmat palkat lähellä pysymiseen keskilinjalle siirryttäessä

Kosketuskepin häivyttämistä rullailmaisusta: rauniot ja haku

Kosketuskepin häivyttämistä on harjoiteltu syyskuun alkupuolella lomalla ollessamme yksittäisillä, tutuilla maalimiehillä. Alkuun treenattiin ilman etsintää vaihdellen vilahtavaa kosketuskeppiä ja ilman kosketuskeppiä. 

Tämän jälkeen tehtiin tutulla maalimiehellä eli puolisolla yksittäisiä etsintöjä tutuissa ympyröissä, ilman kosketuskeppiä. Toistoja tuli noin 7-8. Treenin sujuttua hyvin alettiin jättämään kosketuskeppiä pois ensin rauniotreenissä 2 viikkoa sitten ja sen jälkeen hakutreenissä viikko sitten.
 

Rauniotreenit 12.9.2016

Maalimies 1

Maalimiehellä oli kosketuskeppi ja hän oli alaspäin viettävässä putkessa. Ässä näki maalimiehen mutta ei mennyt koskemaan keppiä – luulen että alas viettävä putki oli hankala. Tätä täytyy treenata erikseen lisää. Muuten ilmaisu sujui hyvin sen jälkeen kun annoin sille vihjeen ”ukko”.

Maalimies 2

Toinen maalimies makasi maassa kallellaan olevassa metallikaapistossa, ovi auki. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin, Ässä ei jäänyt etsimään keppiä vaan nosti rullan heti paikallistettuaan maalimiehen.

Maalimies 3

Maalimies oli avoimessa piilossa ison putken sisällä kiviröykkiössä, ei kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4

Avoimessa piilossa ruohikkoalueella, ja maalimiehellä kosketuskeppi. Ilmaisu oli sujunut hyvin, Ässä oli koskettanut keppiä ja muutenkin suoritti osa-alueet täydellisesti.

 

Hakutreenit 19.9.2016

Hakutreeneissä jatkettiin kosketuskepin häivyttämistä etsinnän yhteydessä. Maalimiehiä oli 5 kpl. Rata oli hieman tavallista kapeampi, etäisyydet piiloille olivat 30-40 metriä. Maalimiehillä oli ohje laskea 5-20:een koiran tultua näytölle ja ennen kuin ottaa purkin esille.

Maalimies 1 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Maalimies oli väärässä paikassa tallatun alueen ulkopuolella. Lähetin Ässän useaan otteeseen etukulmaan, ja Ässä pysähtyi joka kerta tallatun alueen rajalle ja jäi haistelemaan jälkiä siinä alueella. Viimein maalimies paikallistettiin, lähetin Ässän polkua pitkin alueen rajalta ulkopuolelle maalimiestä kohti. Maalimiehellä oli kosketuskeppi, ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 2 (ei mitään apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä lähti hieman vinoon aluetta eteenpäin, toisella lähetyksellä hiukan lähempää meni suoraan ja irtosi maalimiehelle saakka. Ilmaisu sujui hyvin. Maalimies otti purkin esille heti koiran tultua, vaikka pitäisi olla täysin passiivinen kunnes on laskenut päässään 5-20 asti. Tästä täytyy siis muistuttaa maalimiehiä.

Maalimies 3 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä koira tyssäsi tiheämpään metsikköön 15-20 metrin päässä keskilinjasta ja tuli takaisin. Siirryin hieman edemmäksi lähettämään, koska siitä meni polku lähelle piiloa. Siitä koira irtosi hyvin (vaikkakaan ei malttanut odottaa lähetyslupaa) ja ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4 (ei kosketuskeppiä, haamu)

Menimme hieman edemmäksi metsään jotta saatiin hyvä näkyvyys maalimiehestä. Maalimies seisoi, heilutti käsiään ja huikkasi Ässälle, jonka jälkeen meni maahan. Palasin keskilinjalle lähettämään. Ässä irtosi hyvin, ja ilmaisu sujui ripeästi.

Maalimies 5 (lähellä keskilinjaa, ei kosketuskeppiä)

Maalimies olikin suunnitellusti vain n. 20 metrin päässä keskilinjasta – tämä siksi että saataisiin onnistunut suoritus loppuun. Ässä oli juoksemassa polkua pitkin takakulmaa kohti, kun sai hienosti ilmasta vainun – maalimies näki tämän. Ässä kaarsi maalimiehen luokse, nosti rullan vauhdista maalimiehen kohdalla ja hoiti ilmaisun loppuun täydellisesti. Tähän oli hyvä päättää, ja oli tärkeää saada sille kokemus siitä että pitämällä nenän ylhäällä se löytää nopeasti!

 

Seuraavassa hakutreenissä olisi taas hyvä ottaa hajuhakua varsinkin pidempien pistojen yhteydessä, Ässällä oli taas nenä enemmän maassa kuin aiemmissa treeneissä eikä irtoaminen ollut ihan parhaimmillaan. Kosketuskepin häivyttäminen etenee hyvin!

Kuvassa odotellaan paikkamakuussa hakuvuoroa, ja edellinen ohjaaja on juuri pillittänyt omalle koiralleen – pillitys liittyy Ässälle vahvasti metsästystilanteeseen ja reaktio on sen mukainen terävyydessään… 

 

 

 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista!