Hakutreenit 27.5. & 29.5.

LAUANTAI 27.5.

Viime viikon lauantaina treenattiin ylimääräisten, extra-pitkien treenien merkeissä. Treenit eivät kuitenkaan sujuneet aivan odotusten mukaan. Maasto oli keskilinjan oikealla puolella tasaista, harvaa mäntymetsää ja vasemmalla puolella hieman kumpuilevampaa ja kallioisempaa etenkin radan loppua kohden. Maalimiehiä oli 8 (samat 2 henkilöä etenivät) ja treenissä tehtiin 1 tyhjä pisto vasemmalle. Tuuli kävi oikeasta takakulmasta keskilinjalle päin.

Ensimmäinen lähetys oikealle sujui hyvin, mutta sen jälkeen etenkin vasemmalle Ässä ei meinannut irrota lainkaan. Se meni 10-15 metriä, ja kääntyi katsomaan ihmeissään. Tämän jälkeen oikealle se meinasi myös alkaa vähän tökkimään. Loppua kohti alettiin käyttämään ääniapuja etenkin vasemmalle. Vasemmalla ollut maalimies oli kyllä Ässälle tuttu, mutta ei meidän hakuporukassa. Muutkin koirat käyttäytyivät kyllä vähän hassusti, ja mietittiin että olisikohan alueella ollut karhu – treenattiin Espoossa, lähellä Nuuksiota. Viimeisellä pistolla oikealle se ei aloittanut ilmaisuakaan ennen kuin olin siirtynyt lähelle maalimiestä. 

Kaiken kaikkiaan, saatiin väännettyä treeni läpi mutta Ässä ei kyllä ollut parhaimmillaan. Toisaalta, meillä on syksystä saakka ollut pitkä putki onnistuneita treenejä, joten ei ihme että joskus on hankalaa!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmoittautuminen sujui suhteellisen hyvin, vähän yritti ryntäillä mutta malttoi odottaa lopuksi

Asiat jotka olivat kehittyneet: Siirtymät keskilinjalle oli rauhallisempia

Asiat joita uskallettiin yrittää: Puskettiin alkuperäinen treenisuunnitelma läpi mutta apujen kanssa

Asiat joista opittiin: Välillä voi tökkiä jostain syystä x, eikä se ole maailmanloppu

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Saatiin väännettyä treeni loppuun!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Jos koiralla hankalaa, avut nopeammin käyttöön että koira saa onnistumisia

 

MAANANTAI 29.5.

Maanantaina treeneissä oli paikalla taas vanha tuttu Ässä. Maasto oli itse asiassa lähellä lauantain treenejä, mutta ei täysin samalla paikalla. Ässälle otettiin vain 3 maalimiestä, jotta saadaan lyhyt ja helppo treeni lauantain haasteiden jälkeen. Tuuli kävi vasemmalta, ja Ässällä oli 2 maalimiestä vasemmalla ja 1 oikealla. Ensimmäinen piilo vasemmalla oli kalliolla alamäessä keskilinjalta, toinen vasemman puolen piilo tasaisemmassa ja metsäisemmässä maastossa. Kumpikin löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Oikean puolen maalimies oli alamäessä, kallion alla. Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä kaartoi maaston muotojen myötä liikaa eteen, toisella lähetyksellä maalimies löytyikin. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin. Mielenkiintoisesti Ässä lähti viemään minua näytölle sen ensin tekemää pistoa pitkin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin tätä kautta.

Treeni oli siis onnistunut, mikä helpotus lauantain jälkeen!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Pistot ja ilmaisut erittäin hyviä, vauhtia riitti!

Asiat jotka olivat kehittyneet: Irtoaminen kuin eri maailmasta edelliseen treeniin nähden

Asiat joita uskallettiin yrittää: Annoin keskilinjalle palatessa Ässän mennä kauemmaksi minusta, lähellä pysymistä pitää vielä vahvistaa

Asiat joista opittiin: Lauantain epäonninen treeni ei tehnyt pysyvää vahinkoa Ässän osaamiseen

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Palattiin omalle tasolla lauantain hapuilun jälkeen!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Paremmat palkat lähellä pysymiseen keskilinjalle siirryttäessä

Jälki 25.5.2017

Käytiin tekemässä vähän kovemman alustan jälki, pituus 500 metriä ja vanheni noin 45 minuuttia. Sää oli lämmin, 20 astetta ja aurinko paistoi. Navakka tuuli kävi luoteesta, eli karttakuvassa vasemmasta yläkulmasta. Jälki sai vanheta noin 45 minuuttia, jonka ajan tehtiin lyhyitä tottiskontaktitreenejä läheisellä nurmikolla – häiriönä viereisen hiekkatien ulkoilijat ja leijanlennättäjät aivan vieressä.

Jäljen nosto oli videon ensimmäisen pätkän kaltaisella kivikolla (videolla kaksi lyhyttä pätkää jäljen varrelta). Vähän Ässä oli ihmeissään jälkeä nostaessa, nosteli päätä ja katseli minua välillä mutta alkoi jäljestämään kun odotin hetken. Ensimmäiset 300 – 350 metriä sujui hyvin, mutta kova alusta ja kuuma keli alkoivat verottamaan loppupäässä. Esineet olivat 400-500 metrin välillä (kuvan mukaiset pienet metalliesineet). Alusta ensimmäisen esineen kohdalla oli hienoa hiekkaa ja toisen kohdalla hieman soraisempaa ja pientä kasvillisuutta ympärillä.

Jälkimmäisen videonpätkän jälkeen soratietä ylittäessä alkoi siis jo olemaan vähän hankalaa, harhajäljet veivät tien suuntaisesti kun taas jälki meni yli. Odotin, että se löysi oikean jäljen, mutta hetki siinä meni. Hieno hiekka-alusta tämän jälkeen johti myös harhailuun, pään nousemiseen ja pieneen motivaation laskuun – alusta tietenkin on vaikea nuuskutteluun, ja jälkeä oli jo takana paljon. Onnistunutta tässä treenissä oli kuitenkin se, että Ässä löysi ja ilmaisi molemmmat esineet, ei siis porhaltanut yli! Palkkana oli vajaa 200 g lihaa per esine, eli palkat olivat suhteellisen suuria. Pienen harhailun jälkeen, ensimmäisen esineen löydettyään, jäljestäminen näytti taas paljon tarkemmalta ja nenä pysyi maassa loppumatkan.

Tässä treenissä esineet toimivat siis palkkiona Ässälle, se sai tauon vaikeasta jäljestämisestä! Sen lisäksi, se toivottavasti oppi, että vaikka on vaikeaa, kannattaa jatkaa – ensimmäinen esine tuli siis oikein hyvään rakoon!

Toisaalta, jälki olisi kuitenkin voinut olla vähän lyhyempi, 300-400 metriä, jolloin jäljestyksen laatu olisi pysynyt hyvänä loppuun saakka. Pilvisellä kelillä tilanne olisi tietenkin voinut olla toinen. Mutta, näiden onnistuneiden esineilmaisujen myötä ilmaisun vahvistamiseen voisi nyt ottaa vaikeita kovan alustan jälkiä, mutta pituudeltaan vain 200-500 metrisiä (kuumalla kelillä lähempänä 200 metriä, viileällä pidempiä). Näissä olisi muutama esine jäljen loppupäässä ja isot palkat. Katsotaan, jos tällä saataisiin sekä tarkkuutta että vahvistehistoriaa esineiden ilmaisuun.

Kartassa sininen viiva on tallaus ja oranssi jäljestys. Jäljen nosto on vasemmassa yläkulmassa.
img_5493
img_5490-1

Rauniotreenit 22.5.2017

Treeneissä teemana oli ilmaisut umpipiiloilla. Ässä on koulutettu ilmaisemaan niin, että se menee maalimiehelle saakka. Aiemmin, jos se ei ole päässyt tarpeeksi lähelle tai nähnyt maalimiestä, se on alkanut helposti haukkumaan turhautuessaan. Edellisissä treeneissä mietittiin tähän koulutussuunnitelma, ja sitä lähdettiin toteuttamaan tänään pienellä muutoksella – kosketuskeppi ei ollut valmiiksi näkyvillä toisella kierroksella vaan se varauduttiin ottamaan esille jos koira ei itse oivalla aloittaa ilmaisua. Siihen ei onneksi tarvinnut turvautua, vaan treeni meni putkeen ilmankin. 

Ensimmäisellä kierroksella maalimies oli vaakatasossa olevassa, kumpareen sisään menevässä käytävässä, jonka suulla on ovi. Ässä sai etsiä maalimiehen ja ilmaista sen, jonka jälkeen se vietiin autoon ja seuraava koira treenasi. Toisella kierroksella sama maalimies oli samassa piilossa, mutta niin että ovi oli kiinni. Muuten lähetin koiran samasta paikasta ja muutenkin asetelma oli sama. Ässä etsi, löysi maalimiehen, työnsi nenää vähän ovenrakoon jonka jälkeen nosti rullan. Ei siis tullut turhautumista, eikä sille ollut epäselvää miten toimitaan. 

Tämän jälkeen Ässä meni taas autoon pienelle tauolle. Kolmannella kierroksella uusi maalimies oli uudessa, avoimessa piilossa – tällä kertaa pystykaivo. Tämän ilmaistuaan Ässä meni autoon seuraavan koiran ajaksi. Neljännellä kerralla taas sama maalimies oli samassa piilossa, mutta tällä kertaa piilo oli suljettu. Ässä ei taaskaan epäröinyt, vaan aloitti ilmaisun haisteltuaan kannen raosta maalimiestä. Muistikuvan hyödyntäminen avitti siis Ässää siinä, että se osasi aloittaa maalimiehen ilmaisun vaikka ei nähnytkään häntä tai päässyt lähelle!

Seuraavissa treeneissä olisi hyvä saada lisää toistoja eli ottaa samankaltaisia umpipiiloja kansi tai ovi sen verran raollaan, että Ässä saa hajun maalimiehestä. Vaikeampia tarkennustehtäviä ei ehkä kannata vielä tehdä, että oikea toimintamalli säilyy päällimmäisenä Ässän mielessä

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiilojen ilmaisu sujui ilman turhautumista muistikuvan avulla
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: Maltoin odottaa Ässän istumista ennen lähetystä
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: Umpipiiloa ilman kosketuskeppiä apuna
  • Asiat joista opittiin: Jos uskaltaa haastaa koiraa, se saattaa yllättää positiivisesti 🙂 
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän keskittynyt mutta rento ilme sen työskennellessä ja ilmaistessa

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Kaikki meni todella hyvin tänään!

Treenattiin vähän ritiläportaita ennen treenin alkua, tässä lyhyt pätkä viimeisestä laskusta. Nousuja ja laskua tuli yhteensä 8 kpl. 

Hakutreenit 15.5.2017

Viimeinkin päästiin hakumetsään treenaamaan – vappu ja pääsiäinen, jolloin ollaan oltu reissussa, ovat osuneet huonosti treeniryhmän metsävuoroille, ja yhdet hälyn treenitkin osui maanantaille. Tällä kertaa tarkoitus oli tehdä Ässälle vähän pidempi rata kuin viimeksi, ja ottaa yksi tyhjä (josta mahdollisesti yliheitto).

Ässälle oli yhteensä 6 maalimiestä. Alue oli suureksi osaksi havumetsää, jonkin verran kalliota myös ja maasto vaihteli niin että keskilinjan oikea puoli vietti alaspäin pienelle suolle ja vasen puoli etenkin radan keskivaiheilla nousi ylös kalliolle. Tuuli oli suhteellisen hyvä, ja kävi lähinnä vasemmalta takaviistosta.

Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, ja oikean puolen maalimies eteni löydön jälkeen myös toiselle piilolle. Vasemmalla maalimies eteni kolmeen otteeseen. Kolmas pisto oikealle oli siis tyhjä – en tiedä teinkö jotain erilaista vai oliko rata vaan vähän pitkä, mutta Ässä ei heti lähtenyt yhtä hyvin kuin normaalisti. Lähetin sen kuitenkin uudelleen jolloin se upposi tallauksen reunaan saakka. Kutsuin sen takaisin, ja lähetin yliheittona vasemmalle, ylös kalliota – maalimies oli kallion kukkulan toisella reunalla. Ässä ensin jämähti parinkymmenen metrin päähän metsän ja nousevan kallion väliin ja kaartoi siitä eteenpäin rataa. Kutsuin sen luokse, ja lähetin uudelleen jolloin se eteni tarpeeksi löytääkseen maalimiehen.

Viimeinen maalimies oli oikealla, vain parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta. Tarkoitus oli varmistaa onnistuminen loppuun – ensimmäinen pidempi rata tänä keväänä ja ensimmäisiä tyhjiä pistoja. Jatkossa pitää ottaa tyhjiä pistoja joitakin, välillä 1, välillä enemmän, joka treenissä, että alkaa tottumaan siihen. Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein onnistunut, ilmaisut olivat täydellisiä, kuten myös suuri osa pistoista, ja maltoin myös treenata siirtymistä hallinnassa piiloilta keskilinjalle ja keskilinjaa pitkin.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: ilmaisut olivat täydelliset
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: upposi tyhjälle alueelle hyvin
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: tein ennen radalle menoa paikkamakuun lähellä rataa, etäisyys 10-15 metriä ja välissä vähän puskaa, kävin siis hakemassa radan reunalta rullan repusta. Sujui tosi hyvin, vaikka Ässällä kova odotusarvo siitä että pääsee treenaamaan ja minä vielä poistuin treenialueen suuntaan.
  • Asiat joista opittiin: yliheittoja voisi joku kerta treenata suorapalkalla, jotta se olisi koiralle selkeämpää
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: tajusin antaa vesipullon viimeiselle maalimiehelle loppupalkaksi – Ässällä on aina todella jano treenin päätteeksi, ja uskon, että vesi on siten sille todella hyvä palkkio siinä tilanteessa

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: vielä lisää fokusta yhdessä hallinnassa kulkemiseen – minun pitää uskaltaa päästää irti hihnasta, ja opetella sitä että Ässä pysyy vapaana lähellä keskilinjalle mentäessä ja keskilinjaa kulkiessa. Tässä treenissä yhdessä lähetyksessä se malttoi pakittaa vierelle lähetystä varten kun oli ensin vähän ennakoinut. Se siis tietää missä sen pitää olla päästäkseen etsimään, nyt pitää vaan odottaa että se tarjoaa sitä käytöstä vapaana sen sijaan että roikun hihnan päässä sen vetäessä.

Ässä SmartDOG-testissä 3.5.2017

Ilmoitin Ässän Katriina Tiiran yrityksen eli SmartDOG:in testattavaksi koska olin kiinnostunut etenkin siitä onko Ässän ajoittain erittäin kiihkeä käytös impulsiivisuutta vai jotakin muuta.

Toki halusin myös saada ulkopuolisen arvion Ässän hoksottimista – kaikki koirathan on omistajiensa mukaan erittäin fiksuja tapauksia 🙂 Ässän kanssa on kuitenkin 3 vuoden yhteiselon jälkeen tullut eteen erinäisiä tilanteita joissa se käyttäytyy mielestäni poikkeavasti – lempitarina on se kun Ässä piti hampailla siskontytön paidanhelmasta kiinni hänen hakiessa vettä laiturilta alas kurottaen.

Se mikä Ässän käytöksessä on myös mielestäni korostunutta on sen kyky lukea ainakin näennäisesti etenkin minun ajatuksia. No, testi toi todellakin oivalluksia Ässän käyttäytymiseen ja sen mahdollisiin syihin liittyen, sekä myös vahvistusta joillekin jo havainnoiduille luonteenpiirteille.

Ässä teki koko Kognitio-testipatteriston. Alla Ässän tuloksia, kommentteja Katriinan testin perusteella kirjoittamasta raportista ja omia ajatuksia niihin liittyen, sekä myös muutamia videoita testin kulusta. Ässällä oli myös koko testin ajan pannassa aktiivisuusmittari, jonka tulokset suhteessa kaikkiin testattuihin koiriin sekä rodun edustajiin on kuvattu alla. Ei kauheasti yllättänyt, että se oli aktiivisempi kaikissa osioissa kuin keskimäärin muut koirat. Ässä oli muuten ensimmäinen testattava weimarinseisoja, joten rotupalkit ovat tässä identtisiä Ässän tulosten kanssa.

KOKONAISARVIO

Testin mukaan Ässän kiihkeä käytös, haukkuminen ja muu temppuilu, ei todennäköisesti johdu impulsiivisuudesta, vaan on opittua käytöstä. Raportin mukaan Ässällä on halu saada ihmiset toimimaan, ja se on oppinut, että haukkumalla ja muuten sähläämällä se onnistuu siinä. Joudun varmastikin kirjoittamaan erillisen kirjoituksen tämän ongelman taustoista, ja siitä miten jatkossa aiotaan muuttaa omaa käytöstä jotta saadaan korjattua tilannetta. Kuten raportissakin todetaan, haukkumista tulee helposti vahvistettua tahtomattaankin, ja siten se lisääntyy.

Raportin mukaan ”Ässän testi on täynnä vahvuuksia”. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että eleet ovat sille hyvin helppoja tulkita ja se ratkaisee ongelmia nopeasti. Sosiaalisen oppimisen ja loogisen päättelyn tehtävät ovat Ässälle helppoja ja nopeita oppia. Raportin mukaan Ässä vaikuttaa rohkealta ja kognitiivisen puolen vahvuuksien ansiosta, oppiminen on nopeaa. Niin, mitähän tapahtuu, kun on koira joka oppii nopeasti, joka on todella hyvä lukemaan eleitä ja joka motivoituu siitä, että saa ihmiset toimimaan – se huomaa äkkiä mistä napista pitää painaa ja mistä narusta vetää saadakseen haluamansa pienenkin reaktion, ja muistaa sen jatkossakin. Vähän hitaammalla käyvä kaveri olisi siis ehkä ollut vähän helpompi, mutta mehän haettiin aktiivista harrastuskoiraa ja semmoinen sitten saatiin, ja vähän ekstraa 🙂

ITSEHILLINTÄ

Itsehillintää testattiin alempana mainittavan ja myös videoidun v-aitatestin lisäksi sylinteritestillä. Sylinteritestissä katsottiin yrittääkö koira ottaa namia suoraan läpinäkyvän sylinterin läpi, vai pystyykö se hillitsemään itsensä ja käyttämään aiemmin sille opetettua tapaa eli ottaa nami sylinterin päädyn kautta. Toisin sanoen, ”hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio”. Tämän testin tulos oli, että Ässällä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli. Se yritti vain kerran tai kaksi kertaa ottaa namia muovin läpi, jonka jälkeen jatkoi aiemmin oppimalla tavallaan.

ELEET

Eleitä testattiin laittamalla koiralta salaa nami jompaan kumpaan kahdesta purkista, ja asettamalla purkit maahan testaajan molemmin puolin. Tässä testattiin koiran ohjattavuutta käsimerkeillä, jalalla ja katseella. Eleiden lukeminen oli Ässälle testin mukaan erittäin vahva osaamisalue – Ässä sai 90 prosenttia oikein tästä, ja raportin mukaan hyvin harva koira yltää 100 prosenttiin. Testiosio on myös suhteellisen pitkä, ja hyvä tulos tästä kielii myös hyvästä keskittymiskyvystä. Alla vielä Ässän tulokset tästä osiosta verrattuna kaikkien testattujen koirien keskimääräiseen tulokseen.

ONGELMANRATKAISU

Ongelmanratkaisua testatiin parilla eri testillä, alla video näistä. V-aitatesti toimii myös itsehillintätestinä ja etenkin testinä siitä ratkaiseeko koira tehtävän itse vai pyytääkö se apua. Ässä ratkaisee tehtävän itsenäisesti ja erittäin nopeasti, vain 5 sekunnissa. Raportissa sanotaan, että ”aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20-40 sekunnissa.”

Mahdottomassa tehtävässä koiran annetaan ensin ottaa itse nameja raollaan olevasta laatikosta, jonka jälkeen laatikko suljetaan niin ettei sitä saa auki. Tämän jälkeen koiran käytöstä tarkkaillaan 2 minuutin ajan. Tarkoitus on analysoida sitä kuinka kauan tästä ajasta koira yrittää ratkaista mahdottoman tehtävän itsenäisesti, ja kuinka kauan se taas yrittää saada laatikon auki pyytämällä apua. Raportin mukaan ”harrastuskoiralla tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua”. Ässä pyrkii ratkaisemaan tehtävää 70 % ajasta ohjaajan kautta, joko haukkuen tai tehden opittua rauhoittumista, ja 30 % ajasta se pyrkii itsenäisesti avaamaan laatikon. Positiivista tässä oli, että Ässä jatkoi yrittämistä, joko itsenäisesti tai minun (tai testaajan) kautta. Tämä kertoo mielestäni jonkinlaisesta motivaatiosta tai taistelutahdosta, mikä ei koskaan ole pahitteeksi harrastuskoiralla (mutta voi asettaa niitä kuuluisia haasteita arjessa…).

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY

Muistin kesto-tehtävässä Ässä sai keskimääräistä heikommat pisteet. Tehtävässä nami laitettiin yhden kolmesta purkista alle, ja näkymä purkeille peitettiin eri ajankestoiksi. Kun näköeste poistettiin, koiran olisi pitänyt mennä sille purkille minne näki namin laitettavan. Ässä meni kuitenkin pääasiassa sille purkille, mistä se oli edellisellä kerralla saanut namin.

Muistia testattiin myös laittamalla nami yhteen purkkiin ja osoittamalla toiseen – näissä Ässä pääasiallisesti meni aina ihmisen näyttämälle purkille vaikka se oli tyhjä JA se oli nähnyt namin laitettavan toiseen purkkiin. Raportissa todetaankin: ”Koirasi on herkkä ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus- kuin kilpailutilanteessa.” Tämä on tietty asia mikä voi tosiaan vaikeuttaa esimerkiksi koesuorituksia, jos ja kun jännitän, mutta jos optimistisena katsoo asiaa, niin Ässälle saa varmasti helposti koulutettua minimaalisia virittäviä vihjeitä, joita voi käyttää kesken kokeen ilman, että tuomari huomaa mitään… 🙂

Loogisessa päättelyssä se toisaalta pärjäsi taas keskimääräistä paremmin. Raportissa todetaan, että vain noin 30 % koirista ymmärtää tehtävän koska se vaatii ihmisen luomien vihjeiden ohittamista (mihin purkkiin koskettu viimeksi) ja päättelyä negaation kautta – jos nami ei ole oikeassa purkissa, sen on pakko olla vasemmassa. Ässä onnistui tehtävässä, ymmärsi ongelman ja kykeni ratkaisemaan sen. Raportin mukaan tästä taidosta voi olla hyötyä silloin kun koira on uudessa tilanteessa ja joutuu ratkaisemaan uudenlaisia ongelmia. Sen lisäksi, raportissa huomautetaan, että tämänkaltainen koira saattaa turhautua helppoihin harjoituksiin. Mielenkiintoista! Alla video tästä loogisen päättelyn testistä.

SOSIAALINEN OPPIMINEN

Sosiaalinen oppiminen sujui Ässältä helposti ja nopeasti. Raportissa todetaan nopeuden kertovan myös Ässän luonteesta: ”Koiralla on halua selvittää miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta.” Alla video testistä. Täytyy alkaa miettimään ”Do as I do”-menetelmän opettelua, kun tämä kävi näin kivuttomasti.

LOPUKSI, TAI PITÄISIKÖ SANOA TÄSTÄ ETEENPÄIN…

Testistä ja Katriinan kanssa käydystä juttelutuokiosta sain sekä uutta katsantokantaa Ässän käytökseen ja ominaisuuksiin, että myös pienen herätyksen sen ei-toivottujen käytösten suhteen. Jos olen ajatellut, että Ässän haukkuminen ja levoton käytös johtuvat sen luonteenpiirteistä niin voisi sanoa, että tavallaan olen oikeassa mutta tavallaan väärässä. Vaikuttaisi, että kyseessä ei ole impulsiivisuus, jota on hankala jos ei mahdotonta muuttaa. Sen sijaan kyseessä olisi opittu käytös, joka on tullut vahvaksi koska kyseessä on koira, joka on ihmisten eleille erittäin herkkä, luonnostaan erittäin huomionhakuinen ja erittäin nopea oppimaan. Huh sentään, semmonen yhdistelmä siis.

Tiira sanoi, että Ässällä on hänen mielestään taipumusta dominoivaan käytökseen – tällä hän tarkoitti ilmeisesti sitä, että se ottaa saadessaan siihen mahdollisuuden aloitteentekijän roolin, ja nopeana oppijana keksii helposti myöskin miten se pääsee soveltamaan tätä tarvetta toiminnalle. Tämä kyllä varmasti on asia mikä toimii moottorina erilaisessa ei-toivotussa toiminnassa – se on huomannut, että haukkumalla tai riehumalla se saa meidät liikkeelle, reagoimaan edes vähän vaikka katsomalla koiraa, tai pelkästään vähän sisäisesti kiihtymään. Toisaalta, lajitreenit meillä sujuvat pääasiassa hyvin, koska siellä ollaan päästy luomaan selkeät treenirutiinit, joissa koira kokee varmasti olevansa aloitteentekijä – se tietää, että tehdessään näin ja noin, maalimiehet ruokkivat häntä ja kehuvat päälle, tai seuratessaan ja tehdessään muita tottistemppuja, se saa minut leikkimään sen kanssa. Treeneissä on myös helpompi antaa selkeä negatiivinen rangaistus, eli poistaa mahdollisuus palkkioon. Arjessa asiat ovat vaan paljon monimutkaisempia.

Mielessä pyörii jo paljon asioita mitä ollaan jo lähdetty kokeilemaan kotona ja jatkossa kokeillaan lisää sen suhteen, että päästäisiin sammuttamaan ei-toivottua käytöstä ja vahvistamaan sitä, että rauhoittumalla tai tietyillä käytöksillä saa asioita. Aion kirjoittaa asiasta erillisen pohdinnan tai koulutussuunnitelman, mutta täytyy tässä vaiheessa todeta, että nämä asiat eivät ole uusia eli pennusta saakka tämä toimintaperiaate on ollut tiedossa – rauhoittumalla saa asioita, huutamalla ja riehumalla ei. Mutta, kun kyseessä näyttäisikin olevan impulsiivisen koiran sijaan koira, jolle riittää se, että kun se kerran saa haluamansa vaikkapa haukkumalla, se oppii välittömästi että tämä toimii ja soveltaa sitä sitten joka paikkaan. Se todennäköisesti palkkaantuu jo pelkästään siitä, että minun tunnetila muuttuu. Tämmöisen kaverin kanssa toimiessa täytyy kyllä olla jokapäiväisessä arjessa todella rautaiset rutiinit (ja hermot) ja johdonmukaista kohtelua jokaiselta koiran kanssa tekemisissä olevalta, joka ikinen päivä ja jokainen hetki, ettei ongelmia pääsisi syntymään.

Kaikenkaikkiaan, SmartDOG-testaus oli todellakin mielenkiintoinen kokemus, hintansa väärti ja hyödyllinen meille sekä arjen että harrastusten osalta. Tämä loppupohdinta keskittyi nyt lähinnä meidän arkihaasteisiin, mutta uskon, että palaamalla testin tuloksiin treenien lomassa saadaan varmasti enemmän irti treeneistä ja päästään etenemään tehokkaammin. Ja testin jälkeen en enää ihmettele jossain aviisissa näkemääni lausahdusta ”Weimaraner – the dog with the human brain”.

(Jatkoa näihin oivalluksiin löytyy täältä)

Jälkitreeni 29.4.2017

Osallistumme Ässän kanssa Koirakoulu Vision ja rajavartiolaitoksen Juha Pasasen projektiin nimeltään Koirien rajat -jälkiprojekti. Emme ole vielä aloittaneet koulutuksia, ja halusinkin tehdä Ässän kanssa nyt ennen koulutuksen aloittamista vähän pidemmän ja haastavamman jäljen, jotta nähdään missä haasteet ovat ja mitä meidän kannattaa treenata ilmeisen asian eli esineilmaisun vahvistamisen lisäksi. Eli etsitään Ässän rajat ennen koirien rajat -jälkiprojektia 😀

Tallasin jäljen iltapäivällä klo 15.30-16.00, ja jälki ajettiin klo 18.30-19.00, eli jälki oli 3 tunti vanha. Jälki kulkee alueella missä on jonkin verran lenkkeilijöitä hiekkatiellä ja pururadalla, ja riistajälkiä metsässä ja pelloilla – ainakin kahdet hirvenjäljet ylitettiin kun alustaan oli jääneet sorkanjäljet. Esineitä oli 4 kpl, ja ne oli identtisiä puukeppejä. Ensimmäinen esine oli vasta 800 metrin kohdalla – oli tarkoitus testata sitä paraneeko ilmaisu jos Ässä saa ensin jäljestää pitkästi. Jälki oli kokonaisuudessaan 1,4 km, suorituksessa matka muuttui 1,5 km. Tämä on ylivoimaisesti pisin jälki mitä Ässä on jäljestänyt. Esineet olivat välillä 800 m – 1,3 km. Ilma oli pilvipoutainen, n. 5 astetta lämmintä ja tuuli oli navakka, pääsuuntana pohjoinen.

Alla on kartta jäljestä ja suorituksen tiedot. Alla myös erikseen maastokartta, johon olen käsin piirtänyt jäljen – omalla koneella olisi karttapohjatkin saatavilla, mutta tähän hätään sitä en nyt saanut käyttöön. Aivan alimmaisena on kuitenkin video koko jäljestä – sain lainaksi GoPro-kameran ja täytyypä harkita jos ostaisi itsellekin vastaavan, sen verran kätevä laite.

Jälkisuoritus 29042017

Jälkikartta

Jälki maastokartalla

 

Eli kuten videolla totesin, esineilmaisua on alettava työstämään nyt aluksi, ja seuraava treeni olisi hyvä olla helpompi.

Rauniotreenit 24.4.2017

Rauniotreeneissä otettiin ensin kaksi maalimiestä suoralla palkalla, teemana oli maalimiehet putkessa maan alla. Eli, Ässä viime syksynä vähän epäröi pimeään putkeen menemistä, ja halusin vahvistaa tätä nopealla palkkauksella. Putkessa on myös hankala usein kääntyä rullailmaisua varten, mikä voi heikentää halukkuutta mennä putkeen.

Ensimmäinen maalimies ei mennyt kyllä putkeen ihan tarpeeksi syvälle – ohje oli mennä perille saakka. Toisaalta, oli hyvä saada onnistuminen alle kun maalimies oli vain parin metrin päässä putken suusta. Toisaalta, täytyy muistaa selkeämmin ohjeistaa maalimiehet. Toinen maalimies oli aivan putken päässä, ja tässä Ässä meni tasaista tahtia ja ilman epäröintiä perille saakka. Seuraavaksi putkiin voikin ottaa jo ilmaisun, mutta vain sellaisiin putkiin missä koira pääsee vaivatta kääntymään rullan tuontia varten että homma pysyy vielä mahdollisimman kivana.

Tämän lisäksi, Ässällä oli kaksi maalimiestä raunioalueella, joiden kanssa tehtiin normaali etsintä ja ilmaisu. Laitoin Ässälle rullankin kaulaan vasta tässä vaiheessa. Kummassakin Ässä etsi rauhallisesti, löysi nopeasti maalimiehet ja ilmaisut sujuivat hyvin. Alla video toisen maalimiehen löydöstä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut sujuivat taas ongelmitta.
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä meni ongelmitta maalimiehen luokse pitkään, pimeään putkeen.
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: Etsintää ilman rullaa kaulassa suoraa palkkaa varten
  • Asiat joista opittiin: Ässä lähtee leikkimään paremmin kun sen kanssa liikkuu enemmän leikin aikana
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässä ei välittänyt pimeästä putkesta 🙂

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Muistan juottaa Ässän ennen loppupalkkausta, jotta se jaksaisi leikkiä paremmin

Umpipiilojen koulutussuunnitelma

Treenien loputtua mietittiin seuraaviin rauniotreeneihin miten edetä umpipiilojen koulutuksessa. Ässälle on koulutettu pennusta saakka, että sen pitää mennä maalimiehelle saakka. Näin ollen, niiden umpipiilojen kanssa mitä on kokeiltu esim. rakennusetsinnässä, se alkaa herkästi haukkumaan turhautuessaan kun ei pääse lähelle maalimiestä nostaakseen rullan, tai näe maalimiestä. Ja Ässähän on siis rullakoira, joten haukkuminen ei ole toivottavaa.

Mietittiin ratkaisuksi seuraavaa lähestymistapaa. Ässä otetaan ensin radalle etsimään yksi maalimies, joka on suljettavassa piilossa mutta ovi auki. Ässä ilmaisee, saa palkan ja menee autoon. Parin muun koiran jälkeen, sama maalimies menee samaan piiloon, mutta ovi on kiinni. Oven väliin ehkä jätetään Ässän kosketuskeppi, joka on alunperin ollut sille vihje aloittaa ilmaisu. Näin toivottavasti Ässällä on vahva muistikuva siitä, että maalimies on todella heti oven takana, ja se kepin nähdessään tajuaa aloittaa ilmaisun. Katsotaan ensi treeneissä vaikka yhdellä tai kahdella piilolla kuinka homma lähtee etenemään – jos ei toimi, täytyy miettiä muita ratkaisuja.

Hoitotilanteessa rauhoittuminen

Ässä on pennusta saakka käynyt säännöllisesti osteopaatilla, mutta se ei ole missään vaiheessa kunnolla oppinut rauhoittumaan näissä hoitotilanteissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorempana se saattoi pureskella luuta ja nyt vähän vanhempana olen palkinnut sitä ruualla paikallaolosta sitä hoidettaessa, jotta se pysyisi aloillaan. Ruokapalkkioilla ei ole kuitenkaan ollut haluttu rauhoittava vaikutus, vaan Ässä on ollut suoritusmoodissa koko hoidon ajan. Tämän lisäksi, pidempään jatkuvien hoitojen aikana olen joutunut pitämään sitä paikoillaan jotta hoito saadaan loppuun – sen keskittymiskyky ei siis ole riittänyt koko hoidon ajaksi sen suorittaessa kyljellämakuukäytöstä. Ja kun sitä on pidetty paikoillaan, on se helposti alkanut turhautumaan ja hampailemaan, joka pahimmillaan on eskaloitunut siihen, että se yrittää ärisemällä ja näykkimällä päästä pois. Ei hyvä siis, ei optimaalista hoidon kannalta eikä myöskään oikein Ässää kohtaan.

Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, Ässä antaa hoitaa ja käsitellä ja sitä on pentuna harjoiteltukin ahkerasti. Tämä ongelma ilmenee siis kun mennään vieraaseen paikkaan ja Ässän pitäisi nopeasti rauhoittua hoidettavaksi. Jotta jatkossa hoidot olisivat rennompia tilanteita Ässälle, olen viimein alkanut vähän järjestelmällisemmin harjoittelemaan rentoon ja mukavaan hoitoon tarvittavia taitoja. Tämä olisi tietenkin pitänyt ottaa työn alle alusta saakka, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen lähestynyt tätä asiaa kahtaa kautta: haluaisin että Ässä pystyisi paremmin kiihtyneenä rauhoittamaan itsensä, ja menemään kylkimakuuseen, ja haluaisin, että kylkimakuuseen ja siinä tehtävään käsittelyyn yhdistyy rauhallinen ja rento mielentila. Silloin en tarvitsisi ruokapalkkioita pitämään sen paikoillaan hoidon aikana vaan se valitsee olla siinä itse ja toivottavasti nauttii hoidosta.

Aivan ensimmäisenä kävin ostamassa Ässälle kankaisen hoitokopan, jotta ei tarvitse jännittää sen hampaiden käyttöä hoidon aikana. Aloitin palkitsemalla siitä, että Ässä laittaa itse kuonon koppaan – tämä käytös tuli nopeasti hajuerottelun purkkirataa varten koulutetun käytöksen myötä. Alkuun koppaa pidettiin pieniä hetkiä, ja taas otettiin pois, välissä sitä kehuen rauhallisesti.

Sen lisäksi, olen tehnyt ensin ilman koppaa ja sitten kopan kanssa treeniä, jossa sitä odottaa lattialla täysi ruokakuppi ja pyydän sen menemään makaamaan kyljelleen ennen kuin se saa luvan mennä syömään. Tässä treenataan siis sitä, että se pystyy kiihtyneenä ja koppa päässä menemään kylkimakuuseen, ja rauhoittamaan hengityksen ja olemuksen muutenkin. Alkuun koppa päässä se vain seisoi sahapukkina, ihmetellen, että voiko tämmöisen kanssa tehdä mitään, edes kävellä saatika mennä maahan makaamaan. Onneksi tästä päästiin nopeasti yli ja koppa on säilynyt sille neutraalina ellei positiivisena.

Tavoitteena olisi, että kuonokopan laittaminen olisi sille vihje mennä kylkimakuuseen ja rauhoittua, ja rauhoittumisesta palkkana kuonokoppa otetaan pois ja se vapautetaan, eli ruokaa ei käytettäisi enää. Pelkkää kylkimakuulle menoa on myös treenattu erilaisissa paikoissa ulkona, ruualla palkiten, jotta siihen asentoon meneminen olisi sille helpompaa uusissa paikossa.

Muuten olen tehnyt siedättämistä tai totuttamista käsittelyyn Ässän ollessa jo valmiiksi rauhallinen. Tässä en ole käyttänyt ruokapalkkioita lainkaan, vain hieronut ja silittänyt niin kevyesti, että se varmasti pysyy rentona. Tätä on tehty ilman kuonokoppaa, sekä myös niin, että alkuun kuonokoppa oli kevyesti sen kuonon päällä mutta ei kiinni, ja myöhemmin niin, että koppa on kokonaan kiinni napakasti. Tarkoitus on yhdistää käsittelyyn rauhallinen mielentila, oli koppa päässä tai ei.

Sen lisäksi, että näitä taitoja harjoitellaan kotona, olen pyytänyt apuun kaveria Heini Repometsää. Heini opiskelee osteopaatiksi tällä hetkellä, ja hänen luonaan aion käydä nyt joidenkin viikkojen välein harjoittelemassa rauhoittumista hoitotilassa ja käsittelyyn siedättämistä koppa päässä. Heinin ei siis ole tarkoitus ainakaan nyt alkuun tehdä mitään isoa hoitoa Ässälle, vaan pääpaino on koulutuksessa ja totuttamisessa. Tänään käytiin Heinin luona ensimmäistä kertaa ja koulutus sujui todella hyvin! Ennen hoitoa Ässä kävi reilun tunnin metsälenkin koirametsässä ja ajoi vajaa 700 metrin jäljen. Jäljellä se sai ruuan, ja kotona vielä pesin sen, eli olosuhteet rauhoittumiselle pitäisi olla kunnossa.

Koko koulutustilassa ei ollut toisia koiria hoidon aikana, joten siirtymä hoitohuoneeseen sujui suhteellisen rauhallisesti – Ässän mittapuulla 🙂 Huoneessa istuimme maahan ja juteltiin Ässän tutkiessa tilaa ja yrittäessä pussailla Heiniä. Se meni välillä istumaan ja maahankin mutta nousi uudelleen, jolloin otin muutaman namin taskusta ja palkkasin sitä siitä että se asettui hoitopatjalle makaamaan. Silloin laitoin sille kuonopannan ja vielä muutaman namin perään, jonka jälkeen Heini silitti sitä alaselästä ja minä päästä. Se muutaman kerran äänteli, todennäköisesti närkästyneenä kun namitarjoilu loppui lyhyeen. Mutta kun nameja ei kuulunut, Ässä alkoikin rauhoittumaan, painoi silmät kiinni ja alkoi torkkumaan. Heini kertoi tehneensä sille kevyttä faskiakäsittelyä selkään ja kylkiin, sekä hoitaneensa ristiluuta – jatkossakin tehdään kevyitä, pehmeitä käsittelyitä, jotta pääasiallinen tavoite eli koulutus etenee. Jossain vaiheessa käsittelyä se korjasi asentoaan paremmaksi, ja loppupäässä hoitoa teki vielä syvän huokaisun – merkki sekä koulutuksen etenemisestä, että hoidon vaikutuksesta. Todellinen onnistuminen siis!

Kun hoito oli ohi ja Ässä makasi vielä kyljellään, otin kuonopannan pois ja sen sijaan, että se olisi salamana hypännyt ylös, se nousi pystympään makuuasentoon, kääntyi katsomaan Heiniä ja heilutti häntää. Sen jälkeen nousi ylös itseään ravistaen. Yksi haukku tuli huoneessa kun valmistauduttiin lähtemään – taas Ässän mittapuulla erittäin rauhallinen meininki. Jatkamme nyt siis kotona harjoittelua, ja seuraava harjoitushoito Heinin kanssa on parin viikon päästä.

Edit 24.4.2017: Tänään Ässä tarjosi ensimmäistä kertaa kylkimakuulle menoa niin, että ainoa vihje oli hoitokopan laittaminen päähän! Palkkana oli aamuruoka. Täytyy videoida seuraavan kerran, ja vähän lisätä kestoa kyljellään rauhoittumiseen ennen vapautusta ☺️

Kuvassa Ässä tarjoaa kuonon laittamista kankaiseen hoitokoppaan.
img_5327