Koirien impulsiivinen käyttäytyminen – Jirka Vierimaan luento 1.4.2017

Kävin kuuntelemassa Jirka Vierimaan luentoa koirien impulsiivisesta käyttäytymisestä. Tässä vähän muistiinpanoja luennolta ja luennon herättämiä ajatuksia.

Impulsiivisella käyttäytymisellä tarkoitetaan jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ja / tai taipumusta (suhteettoman) rajuun käyttäytymiseen. Jatkuva vahvisteiden tavoittelu voidaan nähdä itsehillinnän puutteena. Vahvisteina tässä tarkoitetaan mitä tahansa mitä koira haluaa, joko ohjaajalta tulevat palkkiot tai ympäristön vahvisteet (tai meidän näkökulmasta monesti häiriöt). Rajulla käyttäytymisellä taas tarkoitetaan sitä, että koiran käyttäytyminen ei ole oikeissa mittasuhteissa häiriön kokoon tai etäisyyteen esimerkiksi. Nämä asiat eivät ole toisiansa poissulkevia, ja näitä ominaisuuksia on varmasti jossain määrin ja tietyissä olosuhteissa suurimmassa osassa koiria. Joillakin koirilla on kuitenkin normaalia suurempi taipumus käyttäytyä impulsiivisesti.

Impulsiivisesti käyttäytyvä koira toimii nopeasti ilman harkintaa, jos sellaista voi olettaa koirilla olevan. Impulsiiviset koirat ovat yleensä ylivilkkaita ja niillä ilmenee motorista rauhattomuutta – miten tutun kuuloista Ässän kohdalla. Koiralla on luontainen tarve päästää höyryjä ja purkaa ahdistusta käyttäytymällä rajusti: liikkumalla nopeasti, haukkumalla, rähisemällä tai niin edespäin. Jirkan mukaan käytöksen taustalla voi olla emotionaalista herkkyyttä eli suuria reaktioita pieniin ärsykkeisiin. Ässän kohdalla allekirjoitan tämän, sen tunnetilat ovat voimakkaita, se on vilkas ja sillä on tarve purkaa oloaan fyysisesti tai haukkumalla. Se on myös erittäin herkkä minun mielentilalle.

Itsehillintää on sen kanssa treenattu järjestelmällisesti pennusta saakka, joten on vaikea sanoa ilmenisikö sillä jatkuvaa vahvisteiden tavoittelua ilman tätä taustaa. Nythän se erilaisten vahvisteiden / häiriöiden kanssa usein tarjoaa jotakin opetettua käytöstä saadakseen vahvisteen. Sillä on ollut jonkin verran taipumusta rajuun käyttäytymiseen. Esimerkiksi, pennusta saakka sillä on ollut kaksi vaihetta, joko se on hiljaa tai se haukkuu täysiä. Oikeastaan kaikki riippuu sen mielentilasta – jos se on rennon rauhallinen, impulsiivista käytöstä on hyvin vähän ja se pysyy helposti housuissaan, mutta jos jokin asia lähtee ”väärällä jalalla” liikkeelle, se voi olla kuin täysin eri koira. En sanoisi kuitenkaan, että Ässä on erittäin impulsiivinen koira, ei ainakaan varmastikaan hankalimmasta päästä. Ja voi myös miettiä, että kuinka paljon sen käytöksestä liittyy rodun ominaisuuksiin.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla esimerkiksi räyhääminen tarjoaa sille helpotusta sen kokemaan ahdistukseen. Se toimii silloin negatiivisena vahvisteena eli paine tai epämiellyttävä olo poistuu. Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan lisää koiran hyvinvointia, vaan luultavammin muodostuu vahvisteansaksi – koirasta tulee kuin narkkari, joka hakee nopeaa helpostusta oloonsa mutta keino saada helpotusta eli rähjääminen pitkällä aikavälillä lisää huonoa stressiä ja koiran pahoinvointia. Näiden vahvisteansojen muodostuminen voi jopa korostaa impulsiivisuuteen kuuluvaa rajua käyttäytymistä – jokainen kaukana horisontissa näkyvä vieras koira tai muu häiriö tarjoaa koiralle mahdollisuuden purkaa ahdistuneisuuttaan.

Impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla kuten kaikilla muillakin koirilla luonnollisesti ensimmäinen askel on pyrkiä täyttämään koiran laji- ja rotutyypilliset tarpeet – lepo, ravinto, liikunta, sosiaaliset kohtaamiset ja esimerkiksi metsästyskoiralla mahdollisuus toteuttaa itseään metsästyksessä tai edes sen kaltaisissa harjoituksissa. Sitten tietenkin tulee lisäksi koiran yksilölliset tarpeet. Tähän voisi vaikkapa Ässän kohdalla todeta, että kovin pitkät yksinolot ovat sille hankalia, ja sillä on, uskoisin, korostunut taipumus jäljestää tai käyttää nenää. Jos koiran käyttäytymistarpeita ei pystytä täyttämään pitkällä aikavälillä, saattaa tulla luoneeksi vahvisteansoja eli koiralle tarpeen purkaa ahdistusta jollakin impulsiivisella käytöksellä. Mutta toisaalta, impulsiivinen käytös voi myös olla synnynnäinen ominaisuus koiralle.

Käyttäytymistarpeiden täyttämisen jälkeen keskusteltiin koulutuksellisista keinoista tarttua impulsiiviseen käytökseen. Palkkaamisen pitäisi käyttää koiran tarpeet. Toki koirilla on tarve syödä, mutta kiihkeällä ja impulsiivisesti käyttäytyvällä koiralla on etenkin tarve käyttäytyä kiihkeästi – silloin palkitsemisen pitäisi täyttää tämä koiran tarve! Palkitsemistapa on Jirkan mukaan tärkeämpää kuin palkkioiden määrä – vaikka käyttäisi ruokaa, sen voi antaa koiralle monella eri tavalla, ja vaikka käyttää taisteluleikkiä, on koiralle eroa sillä onko ihminen aidosti leikissä aktiivinen vai vain passiivinen lelusta pitelijä.

Paras palkka ja tapa palkita riippuu tietenkin koiran lisäksi tilanteesta, koulutettavasta käytöksestä ja halutusta mielentilasta, joten palkitsemistapoihin olisi hyvä käyttää aikaa jo koulutustilannetta suunnitellessa, ja myös olla valmistautunut muuttamaan palkitsemista kesken treenin. Sen lisäksi, jos tilanteen häiriöt ovat tiedossa, olisi hyvä miettiä häiriöitä vastaavia palkkioita – esimerkiksi pakenevasta riistasta luopumiseen palkkiona tennispallon jahtaaminen. Häiriöillä voi myös harkinnan mukaan palkata: jos koira jäljestää riistaa, voidaan kutsua se pois alkuun nopeasti, ja luoksetulon ja palkkauksen jälkeen vapauttaa uudelleen jäljestämään. Koiran jäljestettyä vähän pidemmästi, kutsutaan pois ja palkataan, ja lisäksi palkkana se pääsee taas samalle jälkelle jäljestämään.

Toinen tärkeä koulutuksellinen keino impulsiivisesti käyttäytyvän koiran kanssa toimiessa on koulutuksen sujuvuus. Sujuvuus on tärkeää palkitsemistavassa, harjoituksen aikana ja harjoituksesta toiseen siirtyessä. Yksittäisestä toistosta palkitseminen sisältää itse käytöksen lisäksi kehun ja palkitsemisen, josta siirrytään uuteen toistoon. Jos palkitsemisen loppumisen ja uuden käytöksen alkamisen välissä on aikaa tai koiralle epäselvää mitä seuraavaksi tehdään, tarjoaa tämä hetki koiralle mahdollisuuden impulsiiviseen käytökseen. Tämän viiveen poiskitkemiseen on tärkeää ohjaajan olla hereillä, keskittyä koulutukseen sataprosenttisesti ja olla itse valmiina uuteen toistoon. Kun vielä lisäksi palkitsemistapa antaa koiralle mahdollisuuden sille luonnolliseen, kiihkeään käytökseen, ja on siten sille palkitsevaa, on koiralla kova motivaatio päästä tekemään käytöstä uudelleen.

Samaan sujuvuuteen on keskityttävä myös harjoitussarjojen välillä kuten myös harjoitukseen siirryttäessä tai siitä pois mentäessä. Kun koira oppii koulutuspelien kaavan, on sillä myös vähemmän tarvetta impulsiiviseen käytökseen epävarmuudesta johtuen. Tuttu koulutustilanteen kaava siis edesauttaa koiran kykyä keskittyä koulutukseen ja vähentää häiriöiden vaikutusta koiraan. Jirkalla oli hyvä vertauskuva – jos koiran treenisessio on kuin vesiletku, ja treeni on sujuvaa kaikissa vaiheissa, ei vettä pääse vuotamaan mistään raosta ulos. Tällöin koiran vire on hyvällä tasolla ja oppimista tapahtuu. Jos taas koiralle tai ohjaajalle tulee treenin lomassa keskittymisen herpaantuminen ja koira käyttäytyy impulsiivisesti, alkaa vettä vuotamaan vesiletkusta eikä silloin koiran vire ole enää optimaalinen eikä treeni yhtä tehokasta.

Kaiken kaikkiaan luennosta tuli mieleen edellisen viikon Vappu Alatalon kisajännitysluennolla esiin nostettu treenikupla. Näin ollen, treenikupla eli täysi keskittyminen koiran kanssa tekemiseen auttaa sekä omaan jännitykseen, että koiran tunnetilojen hillintään. Tärkeä viesti yleisemmin koulutustapojen valintaan tuli kun keskusteltiin siitä kuinka tunteet ovat aina sisäänkirjoitettuna eri tapoihin kouluttaa. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy läheisesti iloisuus, ja sen toiseen puoliskoon negatiiviseen rangaistukseen eli palkkion poistamiseen liittyy turhautuminen – stressiä toki sekin, mutta maltillisena annoksena tärkeä osa oppimista. Positiiviseen rankaisuun liittyy pelko ja pakeneminen (tai muut F:t, flirt, freeze tai fight, flightin lisäksi), ja negatiiviseen vahvistamiseen ahdistus ja välttäminen. Jos halutaan tunnetilaltaan iloisia ja rentoja koiria, valikoimaan sopii palkitseminen ja palkkion poistaminen. Negatiivinen vahviste eli paineen poistaminen on tuttua impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle, ja sen stressitasot ovat jo tämän vahvisteansasta johtuvan, impulsiivisen käytöksen takia korkealla. Jos siihen soppaan lähdetään lisäämään vielä rangaistuksia, lopputuloksena tuskin on pitkällä aikavälillä hyvinvoiva koira.

Eli reseptinä impulsiivisesti käyttäytyvälle koiralle on: lajin- ja rodunomaisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen, yksilön käyttäytymistarpeisiin sovitetut palkitsemistavat, sujuvuus kaikessa kouluttamisessa ja palkitsemiseen perustuva kanssakäyminen.

Impulssi-Ässän käyttäytymistarpeita täytettiin tänään supikoirajahdissa, sen jälkeen lepokin maittaa.

Kisajännityksen hallinta -luento

Osallistuin 24.3.2017 HEPeKon järjestämälle Vappu Alatalon luennolle kisajännityksen hallinnasta. Luento oli mielenkiintoinen ja sai hyvin miettimään käytännön sovellutuksia luennolla mainituille keinoille.

Mitä on kisajännittäminen?

Luennolla määriteltiin ensin kisajännittäminen ja vireystila. Jo ensimmäinen oppitunti jännityksen hallintaan tuli heti alkuun esille – kisajännittäminen voi olla suoritusta tukevaa valmistautumista tai suoritusta haittaavaa stressiä ja pelkoa. Eli kisajännittäminen on samalla jatkumolla kisoihin valmistautumisen kanssa, mutta tuntemukset ovat haitallisen voimakkaita ja siten tuottavat enemmän ahdistusta ja stressiä ja heikentävät suoritusta.

Yleisiä jännittämisen aiheita ovat ajatukset siitä onnistuuko, arvioitavana oleminen, riittämättömyyden kokemukset joko omiin tai toisten odotuksiin nähden tai kielteiset uskomukset itsestä. Perfektionismi voi myös johtaa jännittämiseen tavoitteiden ollessa äärimmäiset. Jännittäminen voi näkyä joko liian korkeana tai liian matalana vireystilana. Ihmisellä voi olla fyysisesti hutera olo, huono keskittymiskyky, tuntea olonsa huonoksi ja ajattelu saattaa pyöriä negatiivisten asioiden ympärillä. Fyysiset oireet kuten vatsavaivat tai jatkuva pissahätä kertovat sympaattisen hermoston aktivoitumisesti eli siitä osasta joka reagoi kun ihminen kohtaa uhan ja hänen pitää joko taistella tai paeta.

Kun mietin omaa jännittämistä, päällimmäisenä nousevat esiin mokaamisen pelko (koira tekee jotain hölmöä tai itse teen jotain hölmöä) ja omissa, korkeissa tulostavoitteissa epäonnistumisen pelko. Mielessä on myös aikoinaan Tompan kanssa pieleen mennyt BH-koe, ja jonkinlainen ajatusmörkö siitä, että me ei varmaan koskaan tulla läpäisemään mitään kokeita… Koen, että sain luennolta hyviä neuvoja näiden ajatusten taklaamiseen – näistä keinoista lisää seuraavaksi.

Kisajännittämisen hallinta

Kisajännittämisen haltuunottoa varten tärkeää olisi tunnistaa omat tavat jännittää tai toimia jännittyneenä, ja työskennellä aktiivisesti näiden tapojen muuttamiseksi. Alla joitakin työkaluja tähän prosessiin, ja kommentteja siitä miten ajattelin näitä hyödyntää omassa valmistautumisessa.

Taitojen vahvistaminen

Ihan ensimmäisenä on syytä treenata niin, että voi mennä luottavaisin mielin kokeeseen. Kun puhutaan koiran kanssa suoritettavista kisoista, luonnollisesti koiran osaamistaso on ensisijainen mutta myös omien taitojen on oltava kunnossa. Jos miettii vaikkapa BH-koetta, niin olisi hyvä, että on harjoitellut koerutiinit sujuviksi – ensin sirunluku ja luoksepäästävyys, sitten ilmoittautuminen pareittain tuomarille, sitten seuraamisen kaavio palautettuna mieleen. Tähän vielä lisäksi on syytä saada vahvat rutiinit siitä missä kohdin koiraa saikaan kehua.

Taitoihin laskisin myös treenaamisen kokeiden kaltaisessa viretilassa, jotta toiminta olisi silloinkin sujuvaa. Treenin jälkeen pitäisi taitotason olla sellainen, että kokeesta suoriudutaan heittämällä – näin on tehty virhemarginaalia suoritukseen ja pieni epäonnistuminen ei johda negatiiviseen ajatuskierteeseen kokeen aikana.

Itseluottamuksen vahvistaminen

Itseluottamukseen kuuluvat muun muassa:

• Realistinen käsitys omista mahdollisuuksista ja taidoista
• Uskomus, että pystyy kilpailussa suoriutumaan oman tasonsa mukaan
• Välinpitämättömyys epäonnistumisen ajatuksille
• Kyky keskittyä omaan tekemiseen, luottavaisena, kaikissa tilanteissa
• Hyväksyy itsensä silloinkin kun tekee virheitä

Itseluottamus on kaikkein tehokkain jännityksen hallinnan väline, mutta mielestäni vaikea harjoiteltava. Vapun mukaan itseluottamusta voi kehittää sillä, että varmistaa onnistumisten kertymisen. Tämä liittyy läheisesti tavoitteiden asettamiseen, ja ajatuksena liippaa läheltä palkitsemalla kouluttamisen filosofiaa. Jos koiraa kouluttaessa keskittyy palkitsemaan onnistumisista, voisi omaa toimintaansa arvioitaessa yrittää keskittyä onnistumisiin ja vahvuuksiin. Minä voisin vaikkapa keskittyä siihen, kuinka hyvin pystyn yleensä keskittymään ja jättämään turhat häiriöt ulkopuolelle.

Mielikuvaharjoitukset

Mielikuvaharjoituksilla on tarkoituksena korvata pelot ja kauhukuvat ajatuksilla siitä, miten hyvin tuleva suoritus menee tai miten hyvin joskus ollaan toimittu. Onnistuneisiin menneisiin suorituksiin liittyy hyvä tunnetila, ja sen tuominen mieleen ennen suoritusta tai suorituksen aikana auttaa laukaisemaan jännitystä.

Ajattelunhallinta

Ajattelunhallinta liittyy siihen, miten puhuu itselleen ennen koetta ja kokeen aikana. Tärkeää olisi pitää puhe kannustavana, ja olisikin hyötyä opetella itsekehuun keskittyvä hissipuhe, jota voi toistaa jos on niin lukossa, että muuten ei kykene rakentavaan ajatteluun. Vapun mukaan tietoiseen mieleen mahtuu vain 1 ajatus kerrallaan, ja olisi hyvä, että se ajatus liittyisi onnistumiseen ja kannustamiseen eikä epäonnistumisen pelkoon tai itsekritiikkiin.

Voisin ottaa esimerkiksi tavaksi, että kokeen aikana jokaisen liikkeen kohdalla miettisin mikä siinä menee hyvin ja kehuisin mielessäni itseäni tai koiraa siitä. Esimerkiksi: hyvä katsekontakti seuraamisessa, tahdinvaihdot meni todella hyvin, Ässällä hyvä kontakti heti käännöksen jälkeen jne.

Rentoutus – viritysharjoitukset

Parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tarvitaan sekä koiralle, että ihmiselle se optimaalinen vireystila (joka riippuu lajista ja ihmisestä/eläimestä). Toisilla jännittäminen johtaa viretilan laskuun eli ihminen voi käyttäytyä hitaasti tai on vakava, tai viretilan nousuun eli liikkuu nopeasti, puhuu paljon ja reagoi helposti. Tärkää olisi tunnistaa mikä oma tapa reagoida jännittämiseen on. Minä ainakin käyn ylikierroksilla ja olen hermostunut, jolloin olisi tärkeää saada koetilanteessa viretilaa alas. Tätä voi tehdä ennen koetta pitämällä rentoutushetkiä, tai kokeen aikana keskittymällä syvään hengitykseen. Tärkeää olisi myös ottaa käyttöön tietyt koerutiinit mahdollisimman aikaisin, että ei hermoile turhia – reput pakattu ajoissa, kaikki vaiheet suunniteltu ennen koetta, annettu tarpeeksi aikaa kisapaikalle saapumiseen ja niin edes päin.

Jos taas on tarvetta nostaa virettä, sitä voi tehdä koiran kanssa yhdessä leikkimällä tai lämmittelemällä, liikkumalla itse, kuuntelemalla musiikkia, kiihtyneisiin suorituksiin liittyvillä mielikuvaharjoituksilla ja muiden kanssa juttelemalla.

Ja liittyen sekä viritysharjoituksiin, että taitotasoon: olisi tärkeää treenata korkeammassa vireessä, jotta tilanne on molemmalle, koiralle ja ohjaajalle, tuttu kisoihin mennessä.

Tavoitteiden uudelleenmäärittely

Vapun mukana tulostavoitteet eivät ole hyvä ajatus kisajännityksestä kärsiville. Tärkeämpää olisi asettaa sellaisia suoritustavoitteita, jotka ikään kuin sivutuotteena auttavat saavuttamaan tuloksen. Ohjaajalla pitäisi olla fokus yhdessä suorittamisessa, ja niiden pienempien suoritustavoitteiden saavuttamisessa. Tämä luonnollisesti yhdistyy siihen taitotason saavuttamiseen, eli treenatessa jo asetetaan suoritustavoitteet jotka saavuttamalla on mahdollista menestyä kokeessa. Näin tavoitteet ohjaavat tekemään ja treenaamaan oikeita asioita.

Sen lisäksi, jos tavoitteita on useita yhden sijaan, ei yhden tai kahdenkaan tavoitteen saavuttamattomuus johda vielä välttämättä kokeesta hylkäämiseen. Toisaalta, jos on vain yksi tavoite ja nimenomaan tulostavoite, muuttuu se helposti vaatimukseksi, joka taas johtaa jännittämiseen. Silloin panokset kovenevat, ajatukset muuttuvat helposti kriittisiksi ja epäonnistumisen pelko hallitsee ajatuksia.

Yksi suositeltava tavoite on mennä kisoihin treenaamaan. Tätä tehtiin Ässän kanssa nuorten luokan kanakoirakokeissa – keskityin siihen, että molemmat tutustumme siihen mitä kanakoirakokeissa tapahtuu. Tavoitteena oli myös vahvistaa rauhallista käyttäytymistä Ässän odotusvuorolla ja palkita kaikesta yhteistyöstä. Tuloksia ei näissä kokeissa saatu; tiesin, että Ässän haku ei ole vielä sillä mallilla että välttämättä saataisiin hyviä pisteitä ja meiltä puuttui myös vesityötulokset. Mutta, se ei ollut tavoitekaan. Nyt kun kisarutiini on muodostunut ja saatiin onnistumisia asettamissani treenitavoitteissa, voidaan osallistua avoimen luokan kokeeseen sitten kun koiran osaaminen on hyvällä tasolla.

Oikeanlainen tankkaus

Tankkauksen tärkeys oli minulle yllätys. Vappu kertoi, että esimerkiksi alhainen verensokeri aiheuttaa itsessään jännityksen kaltaisia oireita. Tämän lisäksi, nestehukka näkyy nopeasti aivotoiminnassa ja vaikuttaa jo aikaisemmin kuin alhainen verensokeri. Tutkimusten mukaan nestehukassa etenkin taistelutahto ja itseluottamus heikkenevät. Kesällä tankkaus olisi hyvä aloittaa jo kisaviikon aikana, ja vaikka jännitys on vienyt ruokahalun niin olisi tärkeä syödä hyvin ja säännöllisesti, vaikka sitten väkisin, ennen kisoja.

Keskittymisharjoitukset

Yksi hyvä keino varmistaa keskittymisen onnistuminen kisoissa on rutiineihin keskittyminen. Jos koevalmistautumisessa ja koepaikalle siirtymisessä on olemassa selkeät rutiinit, on keskittyminen itse tehtävään luonnollisesti paljon helpompaa. Minulle tärkeintä olisi ensinnäkin tehdä lista pakattavista asioista, pakata ne ajoissa edellisenä päivänä (eikä jättää pakkaamista myöhäiseen iltaan ennen koetta) ja siirtyä koepaikalle hyvissä ajoin.

Keskittymiseen kuuluvat:

• Ajatukset ja toiminta suunnataan haluttuun kohteeseen
• Ajatusten palauttaminen haluttuun kohteeseen, kun harhautuu
• Ajattelemisesta irti päästäminen, kun kuviot painettu mieleen -> flow

Useaan otteeseen luennon aikana nousi esille treenikuplan tärkeys. Treenikuplalla tarkoitetaan sitä, että koiran ollessa läsnä, toimitaan suunnitellusti ja keskitytään täysin koiraan ja suunniteltuun harjoitukseen. Tämä sisältää myös häiriöihin reagoimattomuus. Tämä olisi tärkeää ottaa mukaan jo treeneihin, jotta toimintamalli kantaa myös koetilanteeseen ja keskittyminen koiraan ja tekemiseen pysyy hyvänä.

Käsi kädessä keskittymisen kanssa kulkevat häiriöt. Häiriö voi olla mikä tahansa ulkopuolinen, sisäinen tai suorituksen aikana ilmenevä asia tai tapahtuma, joka saa huomion siirtymään pois suorituksen tekemisestä sen arvioimiseen. Häiriöitä voi ilmetä suoritusympäristössä tai kisaolosuhteissa, ne voivat olla sosiaalisia tai liittyä omiin ajatuksiin. Myös virheet, onnistumiset tai yllätykset suorituksessa voivat heikentää keskittymistä.

Häiriöitä voi lähteä hallitsemaan tunnistamalla ensin mikä aiheuttaa häiriön ja miten siihen reagoin. Tämän jälkeen tulisi määritellä miten haluan ajatella, tuntea ja toimia niin, että häiriö ei vaikuttaisi suoritukseen. Tästä muodostuu toimintasuunnitelma ja sen harjoittelu.

Epäonnistumisesta ja onnistumisesta

Vapun mukaan epäonnistuminen sanana pitäisi poistaa sanavarastosta. Sen sijaan kokeissa (tai treeneissä) tapahtuneet virheet ovat tietoa siitä mitä kannattaa treenata ja antavat mahdollisuuden kehittyä. Luonnollisesti, virheen jälkeen tulee erilaisia tunteita, ja ne ovat hyväksyttäviä. On hyvä ajatella, että virheitä sattuu kaikille, ja virheiden tekeminen on ihan ok – tästä huolimatta ajattelussa kannattaa aktiivisesti ennakoida onnistumista, ja keskittyä siihen että ei pelkää virheitä.

Sen lisäksi, olisi hyvä arvioida koko kuvaa – jos keskittyy vai teknisiin osa-alueisiin, löytää virheitä toinen toisensa perään. Olisi siis hyvä määritellä mikä on riittävän hyvä taso, mikä riittää. Pelastuskoiran uralla tämä on onneksi suhteellisen helppoa – meidän ei ole tarkoitus kisata pisteistä tai sijoista, vaan läpäistä kokeet hyväksytysti ja keskittyä sitten eri osaamisalueiden harjoitteluun, jotta todellisessa etsinnässä olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet löytöön.

Onnistumista ajatellessa on hyvä pitää mielessä suoritustavoitteiden asettaminen. Myös itselle voi laittaa suoritustavoitteita, esimerkiksi tästä koetilanteesta opin näitä asioita tai tulin paremmaksi näissä asioissa, eikä pelkästään koiran tekniseen suorittamiseen liittyviä suoritustavoitteita. Omat onnistumisen tavoitteet voivat liittyä myös siihen, miten toimin jotta koira pääsee onnistumaan, mitä konkreettisia asioita teen ennen koetta ja kokeen aikana että koiran on mahdollista näyttää paras osaamisensa tai että koira pystyy toimimaan rennosti ja iloisesti.

Onnistumisten jälkeen on tärkeää ottaa niistä kunnia: onnistuminen on sinun työsi tulosta! Onnistumista tavoitellessa on taas syytä pitää mielessä mihin asioihin voit millään tavalla vaikuttaa (eli missä voit onnistua tai epäonnistua) ja mitkä asiat ovat vaikutuspiirin ulkopuolella. Jos kisat menevät pieleen jonkin ulkopuolisen tekijän vuoksi, on tärkeää että ei käsittele sitä omana epäonnistumisena. Sen lisäksi, olisi hyvä muistaa, että virheet ja epäonnistumiset eivät ole pysyvä ominaisuus, niitä sattuu kaikille ja kaikenlaisissa tilanteissa.

Treenin ja kisojen purku

Yksi luennon mielenkiintoisimmista anneista oli tämä tapa purkaa kisoja ja treenejä. Vapun mukaan yksi tyypillinen ominaisuus harrastajille on jatkuva tavoitteiden nosto. Se on kyllä tarpeen, jotta edistystä tapahtuu, mutta prosessissa saattaa keskittyä liiallisesti niihin asioihin mitä ei vielä osaa ja liian vähän kaikkeen siihen mitä jo osataan. Tämä lista on omiaan pitämään muistissa myös ne jo osatut taidot ja vahvuusalueet, joka taas tukee itseluottamusta ja uskoa omaan onnistumiseen. Listaan ei siis tarvitse jokaisen kokeen tai treenin jälkeen keksiä uusia asioita, vaan ”vanhoja” taitoja voi käyttää uudelleen.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin
• Asiat jotka olivat kehittyneet
• Asiat joita uskallettiin yrittää
• Asiat joista opittiin
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla, kuukauden päästä, ensi kaudella jne. toimintaohjeen muodossa!

Tämän listauksen ajattelin ottaa mukaan treenien purkuun, siitä on varmasti hyötyä jos treenien suunnittelussa ja toivottavasti se auttaa myös kisoihin valmistautumisessa!

Toivotaan, että tämä pentuajan match show:n rennon iloinen meininki säilyy meidän koitoksissa jatkossakin 🙂

WeimaR+i löytyy nyt myös Facebookista!

Käy siis tykkäämästä sivusta osoitteessa https://m.facebook.com/weimari/ ja pysyt sitä kautta kätevästi ajan tasalla uusista kirjoituksista 🙂 

Leppoisaa sunnuntain jatkoa! 

Koirametsässä 25.2.2017

Videoita!

Lisäsin blogiin uuden aihepiirin nimeltään videot. Nyt kaikkien postausten, joissa on yksi tai useampi video, pitäisi löytyä kategorian videot alta. Ne löytyvät yhä myös omasta lajikohtaisesta kategoriastaan. Kategoriaan pääset käsiksi Kategoria-valikon kautta (tabletilla tai koneella oikeassa reunassa tai mobiilissa alhaalla) tai tästä https://weimari.wordpress.com/category/videot/ . Mukavia katseluhetkiä!

Edessä häikäisevä tulevaisuus

Julkaisin 1.2. muistiinpanoni Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettajan Juha Pasasen luennolta. Julkaisun jälkeen, jaoin sen omassa profiilissani ja HEPeKon Facebook-ryhmässä, jonka jälkeen sitä on jaettu useissa Facebook-ryhmissä ja ihmisten omilla sivuilla. Tähän päivään eli 5.2. mennessä, blogiartikkeli on avattu 1900 kertaa – ennätys blogin tilastoissa, moninkertaisesti! Virkakoirien koulutus luonnollisesti kiinnostaa monia koiraharrastajia – virkakoirat nähdään varmasti jonkinlaisina esimerkkeinä tai esikuvina siitä, mitä normaalit koiraharrastajat voivat yrittää tavoitella. Ei voi myöskään kieltää sitä, että se mitä rajakoirien koulutusmuutoksessa on tehty on poikkeuksellista.

Palkitsemalla kouluttaminen on jo vahvasti läsnä arkitottelevaisuuskursseilla ja suurin osa koirakouluista joihin törmää netissä tai Facebookissa ovat eläinkouluttajan ammattitutkinnon suorittaneiden vetämiä ja sitoutuneita palkitsemalla kouluttamiseen, ilman pakotteita tai fyysisiä rangaistuksia. Kanakoirien kouluttamisessa ollaan vielä aika kaukana yhtä vahvasta operantin kouluttamisen kulttuurista, mutta sielläkin ollaan jo tehty suuria edistysaskeleita koulutustarjonnan ja saatavilla olevan informaation osalta (tässä pohdintaa aiheeseen liittyen). Metsästävien noutajien osalta saatetaan olla ehkä pidemmällä.

Mikä sitten on palveluskoirien tilanne? Rehellisesti sanottuna, en ole varma. Oma kosketuspinta on enemmän pelastuskoiramaailmaan kuin palveluskoirapuolelle, ja sielläkin olen jo pitkään treenannut tutulla, erittäin hyväksi koetulla porukalla. Hakeudun myös pääsääntöisesti kursseille ja luennoille, joissa tiedän jaettavan tieteeseen pohjaavaa tietoa tai joiden käytännöt perustuvat palkitsemiseen ja ovat eettisiä. En kiistä sitä, etteikö paljon hyvää tietoa olisi myös sellaisten kouluttajien kursseilla, jotka perustavat osaamisensa pelkästään kokemukseen ja perimätietoon. Koen kuitenkin, että jos aion käyttää aikaani luentoon, haluan että luennoitsijan ymmärrys asiasta pohjaa myös tieteelliseen tietoon – puhtaasti kokemukseen perustuva tieto ei ole objektiivista eikä monistettavaa. Täällä on erinomainen blogikirjoitus siitä, miksi tieteelliseen tietoon kannattaa tukeutua.  Ja mitä tulee kursseihin, en todellakaan alista koiraani tilanteisiin, jossa on riski että kurssin kouluttaja kohtelee koiraani huonosti, vaikkapa käyttää fyysisiä pakotteita tai pelkoa.

Voisin kuitenkin kuvitella, että palveluskoirien kouluttamisessa on käytössä paljon perimätietona levinneitä koulutuskeinoja. Näistä osa istuu varmasti hyvin tieteessä todettuihin oppimisen lainalaisuuksiin. Luulisin kuitenkin, että vallalla on myös jonkin verran yhä vanhentuneisiin laumanjohtajuuskäsitteisiin perustuvia koulutuskeinoja. Ainakin artikkelin nopea leviäminen saattaisi tukea tätä näkökulmaa – asia kiinnostaa, herättää tunteita ja puhuttaa ihmisiä. Toivon, että rajavartiolaitoksen koirankoulutusuudistus aiheuttaa taas uuden edistysaskelen suomalaisessa koirankoulutuskulttuurissa, myös palveluskoirien parissa. Vastustajia lienee, mutta heille todettakoon että tämä muutos on jo pitkällä eikä mene aikaakaan kuin johtajuuttaan korostavat tai pakotteita suosittelevat kouluttajat ovat vain muinaisjäänne, harvinaisuus teorian ja käytännön hallitsevien kouluttajien parissa.

Luennon jälkeen oma tunne oli se, että olin helpottunut siitä miten pitkällä olen jo tällä tiellä. Olen perehtynyt oppimisteoriaan ja sen soveltamiseen jo 8 vuotta ja harjoittanut omia mekaanisia taitoja ja koiranlukutaitoa yhtä kauan. Tämä ei tarkoita että olen täydellinen kouluttaja, kaukana siitä – perusteisiin ja teoriaan pitää palata koko koko ajan, aina voisin kouluttaa paremmin ja etenkin arkikäytöksissä vajoaa aivan liian usein siihen että vain reagoi ajattelematta käytöksen syitä ja seurauksia. Omien tapojen muuttaminen ei ole helppoa, eikä oman käytöksen hillitseminen tule ilman päämäärätietoista harjoittelua. On erittäin palkitsevaa ihmiselle itselleen ärähtää koiralle kun sen käytös ärsyttää, ihan tieteellisestikin tutkittuna. Mutta sinnikkäällä harjoittelulla ja asiaan perehtymisellä pystyy muuttumaan ja muuttamaan omia toimintatapoja pitkäjänteisesti kannattaviksi (esim. kouluttaa koiralle vaihtoehtoisen käytöksen) hetkellisesti tyydyttävän reagoinnin sijaan (ärsyttävälle koiralle ärähtäminen).

Ehkä tärkein oppi mitä olen saanut tältä tieltä on kyky analysoida sekä koiran käyttäytymistä, että omaa käyttäytymistä, myös muissa tilanteissa kuin koiraa kouluttaessa. Kun on koiran kanssa joutunut katselemaan objektiivisesti omia reagointeja koiraan ja myös hillitsemään niitä, on saanut paremmat valmiudet eritellä omia reaktioita ja tunteita erilaisissa tilanteissa myös ihmisten kanssa toimiessa – jonkinlaista mindfulnessia siis. Myös taito tarkkailla ja analysoida omia tunteita on mielestäni kehittynyt paremmaksi vuosien myötä.

On myös ollut suuri helpotus, että koiran käytöstä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. No, aika usein täytyy kyllä katsoa peiliin ja miettiä omia koulutus-, tai lähinnä kouluttumattomuuspäätöksiään. Mutta eläimen käytös ei ole koskaan arvotettua tai meille kohdistettua, se on vain käytöstä, jota se tekee saavuttaakseen jotain. Ihmisen tehtävä on analysoida ja puuttua tilanteeseen hallitsemalla koiran tavoittelemaa resurssia tai muuttamalla käytöstä meidän haluamaan suuntaan. Tähän sopinee Bob Baileyn viisaus siitä, että jos haluaa muuttaa eläimen käytöstä, pitää ensin muuttaa omaa käytöstä.

Pasanen sanoi luennollaan, että koirankoulutuksessa saa ja pitää käyttää tunnetta, ja viittasi tällä palkitsemiseen ja sosiaaliseen palkkaan. Koen, että palkitsemalla kouluttaessa on ensinnäkin helpottavaa kouluttaa niin, että voi keskittyä koiran käyttäytymiseen viileän analyyttisesti, päästämättä kuvioon mukaan mitään epämääräisiä kuvitelmia valta-asetelmista, keskisormen näyttäymisestä tai  huonosta johtajuudesta. Koulutustilanteessa vallitsee pääasiallisesti järki ja logiikka, ei henkinen paine tai pelko (oman pään sisällä tai koiraan kohdistuen). Kuitenkin, kun koiraa palkitaan sen käyttäytyessä oikein, saa ja pitääkin näyttää tunnetta, iloita koiran onnistuessa ja palkita myös sillä omalla tunteella koiraa. Tämän lisäksi, koen että kouluttaessa operantisti kouluttavien ihmisten kanssa, treenikaverit ja kouluttajat toimivat myös kanssatreenaajien kanssa palkitsemalla, ilman stressiä ja painetta. Niissä koulutuksissa mihin itse olen osallistunut, toisia treenaajia tuetaan myönteisen palautteen kautta, ja kritiikkiä annetaan rakentavasti ja faktoihin perustuen. Neuvot paloitellaan pieniin palasiin, jotta ihminen kykenee ne suorittamaan, ja kerrotaan kun tekemisessä onnistutaan. Tälläisessä yhteisössä on mielekästä ja innostavaa toimia.

Mikä tämän polveilevan kirjoituksen loppupäätelmä sitten on? Se on se, että vaikuttaisi siltä että iso pyörä pyörii nopeammin eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaisuutta koirille ja ihmisille. Yhä useampia koiria koulutetaan eettisesti kestävin menetelmin ja sellaisin tavoin jotka ovat sekä tutkitusti että vaikkapa Rajavartiolaitoksen kokemuksella osoitetusti tehokkaampia ja toimivampia kuin vanhentuneet koulutusmetodit. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa myös yhä useammat ohjaajat saavat treenata sellaisissa yhteisöissä, joissa toisten ihmisten kohtelu perustuu palkitsemiseen, auttamiseen ja rakentavaan palautteeseen, ei perusteettomaan arvosteluun, selän takana puhumiseen tai kiusaamiseen. Toivon myös, että muutkin oppimisteoriaan perehtyvät ja sitä soveltavat huomaavat koiraharrastuksen sivutuotteena pystyvänsä ymmärtämään myös itseään ja läheisiään hieman paremmin.

Ässä bestmanina 3.9.2016

Blogiin on täysin unohtunut päivittää tieto allekirjoittaneen siviilisäädyn vaihtumisesta! Tässä muutama kuvaajamme Sami Perttilän ottama, blogin henkeen sopiva kuva juhlapäivältä 🙂 

Helsingin kesänäyttely 23.7.2016

Osallistuimme Helsingin kesänäyttelyyn heinäkuun 23. päivä. Ässä oli avoimessa luokassa ja tuomarina Tuire Okkola. Nimi oli täysin vieras, joten hain hänen arvostelujaan etukäteen Saksanseisojakerhon tietokannasta, eikä sieltä löytynyt yhtään arvostelua. Ilmeisesti tuomari on siis äskettäin vasta saanut oikeudet arvostella kanakoiria. Arvostelu oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, tuloksena EH. Ässä oli ainoa uros kehässä, keli oli surkea ja kuten kuvista näkyy, Ässää kiinnosti lähinnä kehän laidalla hengailleet kaksi weimarinarttua 🙂

”2-vuotias koon ylärajoilla oleva uros, jolla vahva runko, kallo-osa turhan korkea. Avoimet kyynärpäät. Hyvin kulmautunut takaa. Ylälinja tänään pyöreä. Lanneosastaan lyhyt ja turhan jyrkkä lantio. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu tänään takaraajat rungon alla, löysästi edestä. Esitetään hyvin.”

Junkkarissa Ässä mitattiin 66 cm korkeaksi, omissa mittauksissa oon päässyt 66-68 cm korkeuteen, vähän riippuen mistä kohtaa mittaa ja miten hyvin koira seisoo. Rotumääritelmässä uroksen säkäkorkeus saa olla välillä 59–70 cm. Ehkä se sitten on ylärajoilla, mutta tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun tuomari tämän mainitsee.

Osteopaattikäynti 22.6.2016

Tätä edeltävällä käynnillä Ässässä oli aika paljon jumeja koska se oli pariin otteeseen törmäillyt vauhdilla muun muassa puuhun ja auton kylkeen. Se on ollut viime hoidon jälkeen hyvävointinen, ja onneksi tässä hoidossa saatiin huomata, että sen kroppa oli jo paljon paremmassa kunnossa. Lähinnä sillä oli jumia vasemmalla puolella selässä, etenkin keskiselässä. Tämä johtunee runsaasta tottelevaisuustreenistä.

Seuraava aika varattiin syyskuulle, ja siihen saakka on tarkoitus uittaa, muistaa kävelyttää sitä normilenkeillä oikealla puolella ja tehdä myös etutassut joko tasapainotyynyn tai kohteen päällä venytyksiä kummallekkin puolelle. Osteopaatti suositteli myös mahdollisimman paljon vapaana liikkumista hoidon jälkeen. Onneksi juhannukseksi lähdettiinkin lomailemaan Pohjanmaalle, ja Ässä pääsi olemaan vapaana ja myös uimaan – sekä tietenkin huolehtimaan paarmojen ja kärpästen häädöstä emännän ottaessa aurinkoa!

Royal Canin Show 21.5.2016

Kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä tänään. Arvostelu oli erittäin hyvä, tuomarina Siret Lepasaar Virosta. Erinomaista toki lähdettiin hakemaan, mutta tämä oli Ässän ensimmäinen kerta avoimessa luokassa joten se saattaa olla vielä vähän kehittymätön ”aikuisten” luokkaan. Ikäähän sillä on nyt vähän yli 2 vuotta. Alla arvostelu ja joitakin kuvia kehästä ja kehän laidalta – Ässän bestis Pulla oli myös paikalla 🙂

”Two years. Correct overall body proportions. Looks very elegant. Medium bones. Well shaped skull. Correct ear carriage. Enough long neck. Enough long ribcage. Moderately angulated. A bit free in elbows when moves. Moves with enough long steps, but a bit close behind. Needs to be more powerful. Correct colour.”

(Kaksi vuotias. Oikeat kehon mittasuhteet kauttaaltaan. Näyttää erittäin elegantilta. Keskikokoinen luusto. Hyvin muotoutunut kallo. Oikea korvan paikka. Tarpeeksi pitkä kaula. Tarpeeksi pitkä rintakehä. Kohtuullisesti kulmautunut. Hieman irtonainen kyynärpäistä liikkuessaan. Liikkuu tarpeeksi pitkillä askelilla, mutta vähän umpinainen takaa. Pitäisi olla voimakkaampi. Oikea väri.)