Osteopaatilla 23.2.2015

Käytin Ässän Maaria Kaiperlalla taas tarkastuksessa. Ässä oli, kuten normaalistikin, todella innoissaan eikä alkuun meinannut malttaa olla paikallaan. Aluksi annoin sen syödä luuta, mutta koska se muutti syödessään koko ajan paikkaa, vaihdoin namien syöttämiseen. Jotain vaikutusta on meidän rauhoittumistreeneillä ollut: se on selkeästi oppinut, että makaamalla paikallaan, pää maassa (koira oli tässä jommalla kummalla kyljellään), se saa palkkaa. Tokikaan se ei ollut mitenkään aidosti rento, mutta pysyi kuitenkin sen verran paikallaan, että se saatiin hoidettua. 

Maaria sanoi, että koirasta löytyi hieman korjattavaa lantiossa, rintarangassa ja vasemmassa olkapäässä. Ässä ei ole mitenkään selkeästi loukannut itseään, ainakaan niin että se olisi äännähtänyt tai linkannut mitään paikkaa. Toki sen leikit muiden koirien kanssa, tai yleensäkin juoksentelu ja häärääminen on sen verran rajua, että ei ihme jos on jonkun paikan kolauttanut useaankin otteeseen. Ässällä irti ollessaan ja leikkiessään on vain yksi vaihde eli täysillä, mikä taitaa olla aika tyypillistä weimareille tai seisojille yleensäkin.

Maaria myös sanoi, että se ei todennäköisesti vielä kauheasti käytä takapäätään liikkuessaan. Ja kyllähän se takapää välillä juostessa vaikuttaa matkalaukulta joka pomppii enemmän vai vähemmän holtittomasti sen perässä. Olen jo alkanut muutenkin suunnittelemaan vetotreenien aloittamista, ja Maariakin sanoi, että tohdittaisiin varovasti aloitella. Siinä koira saisi voimaa takapäähän, ja oppisi käyttämään sitä tehokkaammin. Koska kyseessä on kuitenkin nuori ja vielä kehittyvä koira, ei saa vetää liian rankkoja lenkkejä vielä hetkeen. Myös uiminen olisi hyvä aloittaa. 

Maaria myös suositteli pientä painonpudotusta. Lihava se ei ole, mutta voisi olla kuulemma vähän kuivemmassa kunnossa, ja olen itse asiassa samaa mieltä. Pudotin sen ruokamäärää hieman jo noin kuukausi sitten, ja se on jo sutjakampi, mutta vielä on varaa vähentää ruokaa. Se saa niin vaihtelevan määrän nameja (yleensä Orijen nappulaa tai broilerin sydäntä ja kivipiiraa) treenien ja lenkkien ohessa, että välillä on vaikea arvioida paljonko se todella syö päivän aikana. Tällä hetkellä se syö treenittömänä päivänä 900 g valmiiksi tehtaalla sekoitettua raakaruokaa (Alkuvoima, murre mix) päivässä kupista ja kävelylenkkien aikana jonkun verran Orijen nappulaa. Ruokamäärän voisi nyt pudottaa 800 grammaan ja katsoa mitä tapahtuu. 

Osteopaattikäynti 22.10.2014

Käytin Ässän Maaria Kaiperlalla tarkastuskäynnillä, ja Ässä sai jälleen puhtaat paperit Maarialta. Apuna hoidon aikana oli jälleen puruluu, jota Ässä innolla söi koko hoidon ajan – saapas nähdä kuinka kauan menee, että se oppii vain rentoutumaan hoidon aikana. Mutta Maaria sai hoidettua kuitenkin koiran hyvin.

Rakenne ja lihaksisto saivat jälleen kehuja. Maarian mukaan vaikutti siltä, että koiran etupää oli jo hyvin kehittynyt, ja takapää kehittyy aikuisten mittoihin seuraavaksi. Kasvupatit toki on vielä jonkinlaiset etutassuissa, tällä hetkellä koira on siis takaa korkea ja hoikka, ja edestä jo roteva mutta hieman takapäätä matalampi. Pitäisikin taas ottaa rakennekuvat tulevan 8 kk synttäreiden kunniaksi! Kun mitään häikkää ei ollut, niin seuraava aika varattiin tammikuuksi.

Osteopaattikäynti 12.8.2014

Ässällä oli taas aika Maaria Kaiperlalle, ja hyvillä mielin lähdettiin hoidosta. Koira on kunnossa, mikä on hieno juttu etenkin ottaen huomioon miten valtavan kovaa vauhtia se on kasvanut sitten viime käynnin. Onneksi otin taas sille mukaan luun mitä se voi syödä hoidon aikana, leuat kävivät kovaa tahtia ja se keskittyi täysin luun syömiseen, joten Maaria sai tehdä hoidon rauhassa koiran makoillessa paikoillaan. Ässän rakenne sai taas Maarialta kehuja, mikä lämmitti kyllä mieltä! Seuraavan kerran kun menemme Maarialle hoitovuorossa olemmekin me ihmiset – sitten varmaan alkaa niitä virhe-asentoja ja lukkoja löytymään vähän enemmän…

Osteopaattikäynti 19.6.2014

Käytin juhannuksen alla Ässän osteopaatilla Maaria Kaiperlalla. Ässästä ei löytynyt mitään huomautettavaa, kuulemma hyvin on kasvanut ja luonnettakin riittää. Tokihan Ässä hoidon aikana repi hoitopedin päällä olevan suojapaperin pieneksi silpuksi, mutta hyvin se saatiin kuitenkin hoidettua. Seuraavaa aika varattiin elokuulle, ja siihen mennessä onkin taas Ässälle tullut kokoa reilusti lisää.

Muuten Ässällä tuntuu kehitys olevan hyvällä mallilla. Rokotuksissa ollaan saatu kehuja eläinlääkäreiltä sekä rakenteesta, että luonteesta. Tulehduksia ei ole ollut, ja pahoilta ripuleiltakin ollaan vältytty.

Ässä söi tähän saakka puolet päivän ruuasta nappulaa (Acana Puppy & Junior) ja puolet raakaruokaa. Nyt kuitenkin vaihdettiin se kokonaan raakaruualle – tuntui että, nappula-aterian jälkeen uloste oli hyvin vaihtelevaa, usein melko löysää. Vatsavaivoja ei muuten tuntunut olevan, ja kovaa vauhtiahan se kasvaa, mutta koska raakaruoka sopii sille niin hyvin, päätettiin vaihtaa varmuudeksi kokonaan sille.

Ässä sai ensimmäiset viikot meillä broileria ja kalkkunaa, jonka jälkeen se onkin saanut melkeinpä kaikenlaista lihaa ja sisäelimiä. Käytetään paljon valmiita sekoituksia (esim. Murren Murkinan alkuvoimaa), mutta se saa myös silloin tällöin luita ja rustoja. Lisänä se saa Nutrolinin pentuöljyä, maitohappobakteeria, luontaistuote-punkkikarkotetta tablettina ja nyt myös monivitamiinia sen jäätyä kokonaan raakaruualle. Toivotaan, että se pysyy terveenä ja rakenne kehittyy hyvin jatkossakin!

Osteopaatilla 8.5.2014

Ässä kävi tänään ensimmäistä kertaa eläinosteopaatti Maaria Kaiperlalla. Koska Ässästä on tulossa aktiivinen harrastuskoira, ja varsinkin koska juuri nyt se kasvaa erityisen nopeasti, on tärkeää pitää sen kehosta hyvää huolta.

Hoidossa ei löytynyt mitään erikoista. Ässä oli aika nätisti hoidon ajan, toki leuat kävivät koko ajan (onneksi olin ottanut luun mukaan!) mutta antoi hoitaa kuitenkin. Ässä sai kehuja sekä luuston, että luonteen osalta. Loppupäivän se onkin ollut normaalia rauhallisempi ja uni on maistunut. Seuraava aika varattiin ensi kuun loppupuolelle.

Osteopaatilla 2.12.2013

Kävimme osteopaatilla tänään Maaria Kaiperlalla. Tompassa oli tällä kertaa vähän enemmän hoidettavaa, Maarian sanoin ”klassinen kipukoira”. Syyskuun alussa tapahtunut tappelu ison irtokoiran kanssa oli jättänyt jälkensä lantioon joka oli kierteellä ja oli jo alkanut kiertää selkärankaa ylempää sekä kuormittanut myös etupäätä.

Olin tarkkaillut jo Tompan selkärankaa keskiselästä, kun se oli olevinaan hiukan koholla, mutta ajattelin vain ylireagoivani tai ulkonäön muutoksen johtuvan koiran hoikistumisesta. Tomppa on ollut myös hiukan reaktiivisempi viimeisimmissä tottistreeneissä, mutta olin ajattellut sen johtuvan pitkästä työmatkastani marraskuun aikana.

Tomppa oli myös hoidon aikana paljon levottomampi ja hermostuneempi kuin aiemmin, mutta lantiota hoidettaessa se selvästi yhdessä vaiheessa rentoutui, ensin veti kroppa väristen keuhkot täyteen henkeä jonka jälkeen päästi ilmat pois syvällä huokauksella. Se myös reagoi oven takaa kuuluviin ääniin mitä ei ole yleensä tehnyt hoidon aikana. Maaria sai kuitenkin hoidettua Tompan ja toipuminen voi alkaa.

Mitään pysyvää vikaa tai peruuttamatonta ei pitäisi olla tapahtunut, joten nyt jatketaan normaalia elämää mutta ei hyppyytetä agilitytreeneissä lähiviikkoina. Seuraava aika sovittiin tammikuun loppuun. Aloin miettimään hoidon jälkeen, että kuinkahan monen koiran käytösongelmat johtuvat fyysisistä kivuista… Tomppakin oli kivusta huolimatta normaali leikkisä itsensä, söi normaalisti ja jaksoi treenata – ainoa asia mikä on muuttunut syksyn aikana oli reaktiivisuus toisiin koiriin. Toki muutos liittyy osittain itse tapahtumaan, mutta luulen että jatkuva kipu ei ainakaan edesauta koiran kouluttamista ja vastaehdollistamista toisiin koiriin. Iso kiitos taas Maarialle avusta!

Huoltotoimenpiteitä

Tällä viikolla huomasin Tompan etutassussa keskimmäisessä varpaassa patin. Samassa varpaassa on ollut aiemmin koholla ollu kovettunut kohta, josta on otettu neulanäyte eikä siitä löytynyt mitään elävää, hyvälaatuista tai pahalaatuista. Nyt samassa kohdassa oli hieman turvonnut patti, josta puristettaessa tuli märkää. Saimme ajan eläinlääkärille, ja sain vahvistuksen epäilyilleni: syksyn metsästysreissujen runsaan juoksemisen myötä viereinen kynsi on todennäköisesti hiertänyt kovettunutta kohtaa anturan vieressä, josta ihon alle on päässyt pöpöjä ja karvatuppi on sitä myötä tulehtunut. Tomppa ei onneksi kauheasti vaikuttanut kärsivän patista, ei linkannut tai varonut jalkaa.

Eläinlääkäri otti näytteet patista, ja saimme lääkkeeksi antibioottikuurin. Eläinlääkäri otti myös varpaanvälistä näytteen, ja hiivaa oli aavistuksen normaalia enemmän. Antibioottikuurin myötä hiiva saattaisi villiintyä, joten saatiin myös hiivashampoo tassuja varten. Korvat, silmät ja iho olivat muuten hyvässä kunnossa, ja eläinlääkäri kirjoittikin hoitokertomukseen kommentin ”yleistutkimus normaali, hyväkuntoinen koira!” Epäilen vähäisen hiivan johtuvan siitä, että treeninameina Tomppa saa liian usein nakkeja tai lihapullaa – täytyy tsempata ja siirtyä täysin broilerin sydämiin, kivipiiraan ja muihin koirille tarkoitettuihin herkkuihin. Tomppahan syö jo raakaruokaa, ja normaaleilla lenkeillä palkkana on usein Acana-nappulaa.

Loppuviikosta Heini kävi hieromassa Tompan. Osteopaattimme joutui siirtämään Tompan ajan alkuviikolta joulukuun alkuun, joten pyysin Heiniä käymään ottaen huomioon alkusyksyn runsaan metsästyksen. Heini hieroi Tompan kauttaaltaan paitsi tassua jota oli käytetty eläinlääkärillä. Patti oli jo rauhoittunut eikä vaikuttanut enää tulehtuneelta. Kireyksiä löytyi lähinnä etutassuista ihmisen ojentajalihasta vastaavasta paikasta, muuten lihaksisto vaikutti Heinin mukaan olevan hyvässä kunnossa. Suuri kiitos jälleen Heinille hieronnasta! 🙂

Osteopaattivisiitti 15.8.2013

IMG_2447Käytin Tompan Maaria Kaiperlalla taas tarkastuksessa. Tomppa on uinut kesän mittaan melko paljon, ja se näkyi Maarian mukaan koiran hartia- ja rintalihaksistossa merkittävänä kehittymisenä, ja hyvä niin. Olenkin viime viikkoina katsellut koiran kylkiä ja miettinyt, että miksi koira näyttää erilaiselta kun hartiasta kylkeen siirryttäessä on aiempaa selkeämpi pudotus. Mietin jo muutamaan otteeseen, että onko koira laihtunut jostain syystä kun näyttää niin hoikalta kyljen kohdalta mutta muutos ulkonäössä johtunee kasvaneesta habasta 🙂

Koirasta ei löytynyt isompia ongelmia. Tompan liikkuminen onkin ollut kesän aikana sujuvaa ja rentoa, ja se vaihtaa raville hitaassakin vauhdissa. Lanteessa oli pientä kiertoa, ja niskassa myös pientä jumia mutta ne hoituivat käynnin aikana. Tassujen järsiminen on ollut myös hyvin harvinaista – siitä yleensä näkee hyvin jos koiralla jumittaa joko lantio tai hartiaseutu. Seuraava aika onkin varattu lokakuun puoleen väliin, siinä vaiheessa koiran pitäisi olla vieläkin paremmassa kunnossa kun metsästyskausi on jo pitkällä. Uinnilla on saatu koiralle mukavasti lihaskuntoa, ja nyt kelien viilennyttyä pitää aloittaa juoksulenkit, jotta saadaan kestävyyttä myös. Juoksulenkit ovat olleet minimissä kesän aikana – meillä on ollut periaatteena se, että kun lämpötila ylittää 15 astetta, niin koiran juoksuttamista hihnassa mietitään tarkkaan ja yli 20 asteessa koiraa ei juoksuteta hihnassa lainkaan.

Oli mukava kuulla Maarialta, että Tomppa on hyväkuntoinen 7-vuotiaaksi. Sitä mukaa kun koira ikääntyy (vaikka eihän se mikään vanha vielä olekaan…), miettii yhä enemmän koiran hyvinvointia ja jaksamista etenkin meidän tiiviillä treeniaikataululla. Mutta nyt voidaan taas hyvillä mielin treenailla entiseen malliin!

IMG_2463

Viikon treenipäivitys & osteopaattikäynti

Maanantaina treenattiin Korson raunioradalla. Rata oli uusi sekä koiralle, että ohjaajalle, ja otettiin treeni kokeenomaisena suorituksena eli en tiennyt missä maalimiehet ovat. Keli oli melko lämmin, yli 20 astetta ja hiukan painostava ilma. Maalimiehiä meni piiloihin neljä kappaletta. Aloitettiin etsintä kiertämällä aluetta reuna-aitoja pitkin josta oli tarkoitus spiraalinomaisesti edetä alueen keskelle. Tomppa etsi hyvin, irtosi melko kauaskin ja oli hyvin ohjattavissa. Kaksi maalimiehistä löytyy melko helposti, kaksi vaati hiukan työstämistä. Ensimmäisen vaikean maalimiehen Tomppa todennäköisesti haistoi jo etsinnän alkuvaiheessa, mutta jatkoi matkaa eteenpäin löytäen seuraavan maalimiehen. Ensimmäinen vaikea maalimies olikin käännetyissä roskiksissa, jotka olivat melko umpinaisia – maalimieskin kertoi odottelun tuntuneen saunassa istumiselta. Jäin seisoskelemaan piilon lähistölle, Tomppa ilmaisi ensin väärää roskista (oli piilon vieressä) mutta löysi viimein oikean piilon. Maalimiehen tarkentaminen selvästi kärsi kuumasta kelistä ja sen vaikutuksesta koiraan. Viimeistä vaikeaa maalimiestä tarkentaessa Tomppa tarvitsi myös hiukan apua, koira oli maalimiehen löytäessään aivan läkähtynyt eikä oikein jaksanut ilmaista. Tomppa kuitenkin etsi koko ajan, ei jäänyt tekemään mitään sijaistoimintoja tai tukeutunut minuun, mikä oli hyvä. Eli rankka treeni uudella radalla ja kevään ensimmäisinä kuumina päivinä, mutta koira suoriutui oikein hyvin. Treenin jälkeen jäähdyteltiin hyvin, annoin ylimääräisen namipurkin koiralle runsaan veden kera, ja kastelin koiran nivuset, mahanalusen ja tassut jotta se jäähtyisi nopeasti. Parempi olla turhan varovainen kuin altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Tiistaina oli taas vuoro Vision valmennusryhmälle. Treenissä alkuun tehtiin samankaltainen harjoitus kuin edellisellä kerralla, jossa keskityttiin omaan fokukseen koiran kanssa treenatessa. Tällä kertaa treeni oli meille haastavampi, koska yksi kentällä olevista koirakoista suoritti noutoa. Koira oli musta mikä on Tompalle hiukan haastavaa, ja koira suoritti noutoa joka on melko haastavaa – lentävä esine on aina hiukan kiihdyttävä, ja noutaminen on todella kivaa Tompan mielestä. Hiukan meinasi tulla päälle lievä paniikki, jossa mietin liikaa, että mitä jos koira alkaa reagoimaan, apua apua.. No pystyin kuitenkin pitämään jonkin verran kontrollia siitä mitä teen, eli alkuun palkkasin siitä, että Tomppa istuu ja katsoo noutoa suorittavaa koiraa, ja kun koiran kierrokset alkoivat vähän laskemaan aloin naksuttelemaan katsekontaktista ja päästiin paremmin keskittymään treeniin. Sen jälkeen treenattiin jääviä liikkeitä, alkuun istumaan jäämistä. Kun aivan vierellä oli koira jota palkattiin heitetyllä pallolla, pidin vahvistetiheyden melko korkeana ja pysyin koiran lähellä. Kun saatiin vähän enemmän tilaa ympärille, tehtiin muutama kokeenomainen suoritus. Oli hyvä huomata, että Tomppa ei jäänyt virittyneeseen tilaan vaan pystyi suoriutumaan hyvin. Makuulle jäävässä liikkeessä tehtiin lähinnä ärsykekontrollia melko lyhyellä etäisyydellä. Paikallamakuu lopussa sujui melko hyvin. Täytyy muistaa jatkossa, että sen sijaan että keskityn jännittämään sitä kuinka koira reagoi, keskityn siihen, että tarkkailen koiraa ja säätelen etäisyyttä häiriöön ja vahvistetiheyttä koiran suorituskyvyn mukaan.

Ennen tiistain tottistreeniä käytin Tompan tutulla osteopaatilla. Tultiin hiukan kiirellä hoitotilaan, ikkunan takaa kuului välillä voimakasta koiran haukkua ja pöydällä oli todella mielenkiintoinen hanhipehmolelu joten Tomppa ei aivan pystynyt rentoutumaan kuten yleensä. Osteopaatti sai kuitenkin hoidettua koiran, niska ja lapojen väli olivat hyvässä kunnossa, ja lantiossakaan ei ollut paljon hoidettavaa. Ollaan tehty aika paljon vetolenkkejä etenkin hitaasti vetäen (eli minä sauvakävelen), mitkä ovat varmasti auttaneet koiran voinnissa. Seuraava hoitokerta varattiin elokuun puoleenväliin. Pieni takapakki koiran vointiin tuli kuitenkin perjantaina, kun se koirapuistossa kirmailleessaan ilmeisesti nyrjäytti/venähdytti etutassun ”ranteen”. En ollut itse koiran kanssa koirapuistossa silloin, mutta kun tulin töistä kotiin huomasin, että koira linkkasi hieman. Jumppasin ja venytin tassua eri suuntiin, kyynärpäätä tai lapaa koira ei arastanut, eikä varpaita mutta ranteesta kun taivutti sisäänpäin koira hiukan vingahti. Sivulle tai ulospäin taivuttelua koira ei arastele, eikä nivel ole turvonnut. Myös normaalit venytykset koira tekee kuten ennenkin. Tätä kirjoittaessa ontuminen on jo vähentynyt selvästi, mutta jatketaan lepoa kunnes ontuminen lakkaa ja siitä vielä muutaman päivän yli. Harmi, mutta tekevälle sattuu ja onneksi ei sattunut pahemmin! Ja seuraavilla koirapuistoreissuilla tai irti päästämisillä täytyy muistaa sekä lämmittely että jäähdyttely, jotta vältytään haavereilta.

Rauniotreeniä ja hierontaa

Treenipäivitykset ovat hiukan jääneet tällä viikolla, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan… myös yksi agilityvideo on jäänyt editoimatta, mutta toivottavasti saan sen tänään tehtyä ja lisättyä – eli rästipäivityksiä luvassa! 🙂

Maanantaina treenattiin raunioilla, jonne oli talkoiden myötä ilmestynyt uusia piiloja ja vaikeakulkuista alustaa. Tuttujen ja uusien piilojen ympärille oli tuotu lisää autonrenkaita ja kiviharkkoja, myös kiikkeriä alustoja oli tullut muutama uusi. Pohdiskelin ennen treeniä, että mitenkähän Tompan käy – kun aloitettiin treenaaminen useampi vuosi sitten, Tomppa ei ollut kovin hyvä epätasaisilla ja kiikkerillä alustoilla johtuen vähäisistä kokemuksista ensimmäisinä elinvuosinaan. Tomppa on kuitenkin kehittynyt huomattavasti viime vuosina, ja nykyään työskentelee erittäin varmasti ja motivoituneesti raunioilla. Myös muu treeni (agility ja metsästys) on tuonut koiralle paljon kehonhallintaa ja varmuutta.

Huoli oli kuitenkin turha, Tomppa työskenteli hyvin, käveli kiikkerien alustojen päältä, kömpi autonrenkaiden yli ja niin edespäin – tahto päästä maalimiehelle oli kova. Johtuen muutoksista radassa, en halunnut nostaa kriteeriä häiriöhenkilöiden osalta, joten häiriöhenkilöt eivät tuottaneet mitään ääniä. Ensimmäinen maalimies oli erittäin hankalassa paikassa, tiiviissä viemärikaivossa. Ajatus oli testata sekä koiran paikannuskykyä sekä työskentelymotivaatiota. Tomppa sai hajun maalimiehestä, mutta ei pystynyt itsenäisesti paikallistamaan hajun lähdettä. Se kuitenkin työskenteli suurimman osan ajasta, kerran taisi mennä sijaistoiminnoille ja merkkasi mutta palasi pian etsimään. Siinä vaiheessa kun näytti siltä, että koira alkoi hakemaan hajun lähdettä laajemmalta ja laajemmalta, kutsuin koiran piilon lähelle ja avustin sitä näyttämällä maata ja kaivon reunaa jotta se malttaisi ottaa hajun aivan maanrajasta. Koira paikallisti hajun vasta kun se käytännössä työnsi kuonon kaivon kannessa olevaa reikää vasten. Lohdutuksena todettakoon, että mikään treeniryhmän koirista, joilla oli tämä piilo ei löytänyt maalimiestä itsenäisesti.

Tämän haastavan piilon jälkeen Tompalla kuitenkin riitti hyvin intoa etsiä loputkin neljä maalimiestä. Kaksi maalimiehistä oli uusissa piiloissa, Tomppa ilmaisi hyvin ja liikkui melko varmasti. Viimeiset kaksi maalimiestä olivat tutuissa piiloissa, yksi alhaalla avonaisessa kaivossa ja toinen melko helpossa piilossa lipan alla. Alhaalla kaivossa olevaa maalimiestä Tomppa ei heti alkanut ilmaisemaan – sellaiset maalimiehet ovat olleet aiemminkin Tompalle haastavia. En tiedä johtuuko se kaivon syvyydestä vai siitä että kaivosta ylös katseleva ihminen on Tompan mielestä jotenkin outo tai jännittävä. Positiivisten kokemusten kautta tulee varmuutta, joten jatkossa kaivossa olevat maalimiehet voisivat palkata nopeasti jo muutaman haukun jälkeen. Muuten ilmaisut olivat vahvoja ja tasaisia.

Eilen Tomppa pääsi hierontaan, kun koirahierojaopintoja suorittanut kaveri kävi hieromassa Tompan. Tomppa rentoutui hyvin hierontaan, hiukan jumeja oli oikealla puolella hartiassa ja selässä – tuttu ongelma joka todennäköisesti juontaa seuraamistreenistä. Täytyy muistaa useammin silitellä ja hoitaa koiran oikeaa puolta, ja normaaleilla lenkeillä pitää koiraa enemmän oikealla puolella vasemman sijaan. Tassujen hieronta oli aika haastavaa meidän herkkähipiälle, mutta joten kuten nekin saatiin käsiteltyä. Tomppa oli aika eufoorisessa tilassa hieronnan jälkeen ja iltalenkillä kirmaili pellolla kuin nuori pentu, joten taisi hieronta tulla tarpeeseen. Kiitos Heini! 🙂