Vaikka noutajien ja seisojienkin omistajat ovat onnekkaita siinä, että nouto luonnistuu yleensä kuin itsestään, on monia rotuja ja yksilöitä joilla kaikki ei sujukaan täydellisesti. Ollaan vuosien mittaan osallistuttu useille hyville kursseille ja seminaareille, joista on saatu hyviä neuvoja noudon tuunaamiseen. Ajattelin siis listata ja myös videoida niitä vinkkejä, jotka ovat meillä toimineet noudon parantamisessa – toivottavasti näistä on iloa muillekin!
Noudon aloittaminen
Tykkään kouluttaa noutoa takaperin ketjuttamalla – silloin koulutus aloitetaan noudon viimeisestä palasesta eli luovutuksesta. Kun nouto rakennetaan näin, vahvistuu ainakin meille tärkein osa eli luovutus, eniten. Kun ketjuun lisätään aiempia palasia – juokseminen esineelle, noutoluvan odottaminen – toimii noudon viimeinen vahva palanen vahvisteena näille uusille osille. Tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi: heikon käytöksen jälkeen tuleva vahva käytös vahvistaa edeltävää heikkoa käytöstä.
Kuitenkin, jotta voidaan harjoitella luovutusta täytyy ensin saada koira tarttumaan esineeseen. Alkuun voi käyttää mitä tahansa asiaa mikä koiralle on mieluinen, sellaista johon se mielellään tarttuu. Ei ehkä kannata aloittaa kuitenkaan siitä kuumimmasta lelusta. Ensimmäiseksi sheipataan koira tarttumaan esineeseen, jos se ei siihen välittömästi itse tartu. Palkataan vaikka alkuun siitä, että se katsoo esinettä, lähestyy sitä, haistelee jne. Kun saadaan koira tarttumaan hampaillaan siihen, kehutaan tai naksautetaan ja palkataan. Pikkuhiljaa edetään siihen, että palkataan vasta kun koira todella nostaa esineen, ja seuraavaksi palkataan siitä että se tulee meitä kohti esineen kanssa. Sehän on jo oppinut, että meiltä saa palkan – jos palkka on motivoiva ja aiemmat toistot onnistuneita, se kyllä nytkin lähtee meitä kohden lunastaakseen palkkionsa. Jos näin ei käy, kannattaa tarkistaa palkkioiden laatu ja palkan suunta.
Erikseen taas koulutetaan koiralle kämmenkosketus, alla video aiheesta. Kämmenkosketus on kätevä apuväline myös monissa muissa tilanteissa!
Tarttuminen + kämmenkosketus = luovutus
Nyt meillä on koira, joka mielellään tarttuu erilaisiin esineisiin, kantaa niitä meitä kohti palkkion toivossa ja osaa myös koskettaa kuonolla kämmeneen. Sitten vain yhdistetään nämä kaksi asiaa. Kannattaa tehdä muutama toisto nostoa ja muutama kämmenkosketus ensin erikseen, jotta koiralla varmasti molemmat tuoreessa muistissa. Sen jälkeen koiran taas nostettua esineen ja matkatessa sinua kohti, laitatkin tuttuun tapaan kämmenen esille. Kun kuono osuu kämmeneen, naksutat tai kehut ja palkkaat. Koira kehun tai naksun kuultuaan irroittaa tietty esineestä, jolloin saat tartuttua siitä. Luovutus siis on tehty! Sitten vain treeniä erilaisilla esineillä ja eri paikoissa, jotta käytöksestä tulee vahva. Jos olet ollut kyykyssä tai istumassa tähän saakka, voit pikkuhiljaa nousta joka toistolla ylös ja siirtyä haluamaasi luovutusasentoon.
Voit myös alkaa liittämään noutokäskyä tähän käytökseen: ala toistamaan vihjettä koiran jo nostettua esineen ja ollessa matkalla sinun luoksesi luovuttamaan. Harjoittele taas joitakin kertoja samalla vihjettä toistaen. Sitten voit testata vihjettä, pyytää koira istumaan tai pitää pannasta kiinni, asettaa esine maahan ja sitten antaa vihje noutaa. Itse esinekin on tässä varmasti jo koiralle vahva vihje käytöksestä, joten voit myös testailla noutovihjettä uusilla esineillä kunhan se ensin sujuu tutuilla noudettavilla.
Muista, että kun se luovutuskäsi lähtee liikkeelle, kaikki mitä sillä hetkellä tapahtuu vahvistuu – älä siis lähde liikuttamaan kättä jos koira vaikkapa pyörittelee esinettä suussa. Käden lähteminen liikkeelle on koiralle merkki siitä, että nyt juuri se tekee oikein koska se saa pian palkkion!
Ihana noutoesine!
Nyt kun ollaan tehty asioihin tarttumisesta todella kivaa, on seuraava haaste noutoesineen kanssa rallattelu. Toki monet koirat osaavat tämän jalon taidon ilman mitään erillistä kouluttamista… Tähän avaimena on palauttamisen pilkkominen pienempiin osiin. Koira osaa jo nostaa esineen maasta, ja luovuttaa sen: eli aloita siitä.
Koira istuu sinua vastapäätä ja teillä on nenät vastakkain. Laske esine teidän väliin maahan, anna koiralle vihje noutaa ja ota luovutus, tietenkin palkkaa. Jos nyt olitte askelen päässä toisistanne, tee seuraava toisto vaikka kahden askelen välillä. Jos koira ei vielä malta pysyä paikoillaan, apuri voi olla tarpeen pitelemään koiraa kunnes annat noutovihjeen. Voit alkuun jättää esineen lähemmäksi sinua kuin koiraa minimoidaksesi mahdollisuuden rallatteluun. Koiran nostettua esineen voit myös tukea vauhdikasta luoksetuloa antamalla luoksetulovihjeen ja siirtymällä joitakin askeleita taaksepäin, jotta koiralle todella tulee kiire saavuttaa sinut ja päästä tienaamaan palkkansa!
Pienin askelin eteenpäin
Onnistumisten myötä voit alkaa kasvattamaan etäisyyttä, sekä voit siirtää esinettä lähemmäksi koiraa kuin sinua. Voit myös jättää apuvihjeet kuten luoksetulokutsut ja taaksepäin pakenemiset pois. Kannattaa kuitenkin nostaa kriteeriä maltilla – esine suussa rallattelu on todennäköisesti koirasta palkitsevaa, joten on tärkeää pitää treeni niin selkeänä, että koiralle ei tule mieleen kokeilla sitä missään vaiheessa. Jos näin kuitenkin kävisi, en antaisi koiralle mitään huomioita. Jos paikka on turvallinen, lähtisin kävelemään pois enkä kiinnittäisi koiraan mitään huomiota ennen kuin se joko tulee luovuttamaan esineen tai jättää sen jonnekin. Sitten miettisin mikä johti tähän liian vaikeaan tilanteeseen: oliko se esimerkiksi liian nopea kriteerin nosto tai liian pitkä treeni?
Myös paikallapysymistä heittämisen aikana kannattaa harjoitella vaiheittain etenkin jos suuntana on tottelevaisuus- tai palveluskoirakokeet. Seisojilla taas paikallapysymisharjoituksia täytyy tehdä kaikenlaisissa tilanteissa häiriöissä, kokeissa heittäjä kun on piilossa tai sitten testataan pudotettavalla riistalla. Metsästystilanteet ovat vielä luku sinänsä, mutta alkuun voi päästä näillä helpommilla harjoituksilla.
Pitotreeniä
Ennen kuin alkaa hiomaan pitoa kannattaa ensin tarkistaa missä mielentilassa koulutus tapahtuu. Paine jos jokin on omiaan aiheuttamaan esineen pureskelua tai pyörittelyä suussa. Mutta, vaikka koulutus pohjautuisikin täysin palkitsemiseen on käytökseen voinut jäädä rauhattomuutta.
Alkuun lähtisin kouluttamaan koiralle hyvän pidon. Sen voi esimerkiksi treenata niin kuntoon, että koira oppii vetämään esinettä hieman. Silloin se oppii pitämään esineestä tiukasti kiinni eikä esineen pyörittely ole niin todennäköistä. Alkuun vetämistä harjoitellaan taaksepäin menemällä niin, että koira tarttuu esineeseen. Kun palkkaa useamman kerran prikulleen sillä hetkellä kun tunnet koiran pitävän hyvin ja tasaisesti esineestä kiinni ja hieman vastustavan liikettä, voit seuraavaksi alkaa päästämään sillä hetkellä irti. Tarkoitus on antaa koiran kantaa esinettä hetken samalla hyvällä otteella ennen kuin se luovuttaa. Aloita hyvin pienistä matkoista, ja lisää etäisyyttä asteittain.
Homma etenee vain kun suu on rauhassa!
Pidon treenaaminen on tarkkuuslaji. Kun koira on oppinut ottamaan hyvän otteen (tarkalla palkan ajoituksella) ja oppinut kantamaan hyvällä otteella, voi treenata saman rauhallisen jämäkän otteen myös luovutusta edeltävään hetkeen kun koira istuu paikoillaan. Sitä voi ensin vahvistaa samalla tavalla kuin liikkeessä, eli tarkalla ajoituksella. Tässä vaan koira istuu. Varo kuitenkin esineen työntämistä koiran suuhun, vie sitä aina vähän poispäin sen tarttuessa.
Kun suu on rauhallinen ilman häiriöitä, voi lisätä hieman häiriötä eli käänteistä houkuttelua – tavallaan yrität saada koiran irrottamaan otteensa houkuttelemalla sitä nameilla ja leluilla. Kun koira oppii olemaan irrottamatta ja pitää suun rauhallisena, leikki päättyy palkitsemiseen. Tässäkin on mahdollista aiheuttaa liikaa stressiä koiralle ja sitä myötä rauhattomuutta – aloita siis pienin askelin, ja pidä treenit lyhyinä. Jos koira sortuu houkutteluun, poista mahdollisimman nopeasti mahdollisuus palkkioon. Peitä nami, tai pyydä apuri nostamaan häiriönä toiminut lelu pois. Kieltäminen tai rankaiseminen on tarpeetonta, koira tietää jo tehneensä virheen koska ei saanut haluamaansa palkkiota.
Aika ajoin törmää vielä ajatukseen, jossa koiran pitäisi automaattisesti hyväksyä se kun siltä otetaan pois sille arvokkaita asioita eikä se saisi missään nimessä reagoida mitenkään. Onko kuitenkaan ihme, että eläin puolustaa sen selviytymiselle tärkeitä resursseja, kuten ruokaa tai lepopaikkaa? Ei tietenkään, resurssien puolustaminen on koiralle lajityypillinen käytös – se on joka ikisessä koirassa olemassa oleva piirre. Itse asiassa se on kaikissa eläimissä, myös ihmisissä oleva normaali piirre. Se kuinka voimakkaana se kussakin yksilössä esiintyy on perimän ja oppimisen lopputulema. Aiheeseen on päässyt hyvin perehtymään resursseja luonnostaan puolustavan Ässän kanssa, tässä siis opittua asiaa ja koulutusoivalluksia matkan varrelta.
Ensimmäinen kunnon riistatyö oli haavakko, jonka luovuttaminen oli Ässälle suuri haaste kuten eleistä voi päätellä
Jos keskitytään koiraan käyttäytyvänä eläimenä, mitä voidaan resurssien puolustamisesta oppia ja mitä sille voi tehdä? Tärkeimpänä on pitää mielessä, että kun puhutaan eläimen käytöksestä ei ole oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa, on vain käytöstä. Aivan toinen asia on se, että käyttäytyykö eläin kuten me haluamme sen käyttäytyvän ja olemmeko me kouluttaneet koiralle sitä haluttua tapaa, vai jopa aiheuttaneet sen ei-halutun käytöksen.
Käytös on jatkumo
Monilla koirilla on perinnöllinen taipumus puolustaa resursseja. Se voi alkaa siitä, että se omii leluja pentuna ja juoksee niiden kanssa kauemmaksi. Se voi tietenkin tehdä tätä myös koska huomaa, että sillä saa omistajan hauskasti juoksemaan perässä… Alussa tai lievimmillään resurssien puolustaminen voi tarkoittaa pieniä eleitä kuten pään kääntämistä pois, silmien siristämistä, kasvojen kiristymistä ja kehon jännittymistä tai perääntymistä. Toisilla yksilöillä voi pennusta saakka olla valmius murista suojellakseen jotakin resurssia, joko se on perinnöllistä tai pentulaatikossa opittua. Harvassa taitaa olla ne pennut jotka on luovutusikäisenä resurssiaggressiivisia, tai ainakin silloin on jotain ollut pentuaikana pahasti vialla.
Jos se pieni pentu tai aikuinenkin koira osoittaa pieniäkin omimisen merkkejä, siitä on helppoa saada täysin resurssiaggressiivinen yksilö. Yksi tapa on ottaa siltä väkisin asioita pois suusta, tai mielivaltaisesti napata siltä luu tai ruokakuppi johonkin johtajuusmantraan vedoten. Kun se huomaa, että sen hienovaraiset eleet, jotka kertovat resurssin tärkeydestä eivät toimi, alkaa se nostamaan panoksia suojellakseen resurssia. Se jatkossa pakenee, pitää kovemmin kiinni, alkaa murisemaan, nostaa niskakarvoja pystyyn – eli tekee kaikkensa kertoakseen ihmiselle, että se ei halua luovuttaa resurssia. Viimeinen vaihtoehto tietenkin koiralle on pureminen, jos sitä kaikista aiemmista varoitusmerkeistä huolimatta ei jätetä rauhaan. Tapahtuu siis oppimista: koira oppii millä käytöksellä se saa pidettyä resurssin itsellään, ja koira oppii, että omistaja on epäluotettava ja pelottava hahmo, joka koiran näkökulmasta täysin satunnaisesti varastaa koiran resursseja.
Unohda arvovaltakysymykset
Jos lähdetään siitä, että koira on vain eläin – miten sitten kannattaa toimia? Ensin, hyväksy se, että koiralle on luonnollista haluta pitää kiinni sen mielestä elintärkeistä resursseista. Sillä on myös jo eläinsuojelulaissakin määritellyt oikeudet lepoon ja ravintoon. Toiseksi, älä tee itsestäsi hyvien asioiden poisviejää, vaan hyvien asioiden tuoja. Kolmanneksi, varmista, että koiralla on tarpeeksi resursseja kuten lepopaikkoja, ruokaa, leluja tai luita, jotta niiden puolustamisen tarve vähenee.
Pennun tai aikuisenkin koiran kanssa voi harjoitella vaikka niin, että ruokakuppia lähestyvä käsi ainoastaan lisää ruokaa, ei koskaan vie sitä pois. Lelut voi vaihtaa toiseen parempaan leluun tai herkkuun. Ei-sallitut esineet kannattaa laittaa pois pennun ulottuvilta. Pennulla olisi hyvä olla oma peti, jossa se saa kenenkään häiritsemättä levätä, vaikka portin takana jos perheessä on lapsia tai muita koiria. Voit myös palkitsemalla kouluttaa koiran noutamaan ja luovuttamaan asioita suusta. Harjoittele erilaisilla esineillä niin, että se lihainen raakaluukin luovutetaan tarvittaessa – voit myös antaa palkkioksi luun takaisin kaluttavaksi.
Tässä taka-ajatuksena oli päästä lämpimään kaluamaan tuoretta hirvenluuta
Irrottaminen kannattaa kouluttaa vahvaksi, jotta lenkkipolun varren aarteet saisi pois suusta ilman väkivoimia. Voit myös kouluttaa koiralle vahvaksi vaikka tietylle matolle tai tiettyyn paikkaan menemisen vihjeestä – tämä voi toimia esimerkiksi silloin kun joku on kielloista huolimatta menossa häiritsemään koiraa sen lepopaikkaan.
Kouluttamalla palkitsemalla nämä käytökset sujuviksi, koira oppii, että luopuminen yhdestä asiasta tarkoittaa vain toisen asian saamista. Se myös oppii, että omistaja on reilu ja mahdollistaa koiralle asioita, eikä sen tarvitse pelätä omistajaansa. Omistaja toimii koiran näkökulmasta johdonmukaisesti: se on pennusta saakka oppinut, että kun se luovuttaa asioita tai menee tiettyyn paikkaan, se saa palkkion.
Nämä tietenkin ovat vain erilaisia mahdollisia ratkaisuja – on aina fiksua käydä ammattikouluttajalla ongelman tiimoilta. Koirakoulut järjestävät myös kursseja esimerkiksi jätä-käskyn kouluttamiseen. Etenkin jos koiran käytös on jo mennyt aggressiivisuuden puolelle, olisi hyvä laatia tarkka koulutussuunnitelma ammattikouluttajan avulla eikä kannata jäädä yksin painimaan asian kanssa.
Stressi ja kipu
Kaikesta koulutuksesta huolimatta koira saattaa silti puolustaa resursseja, tai aiemmin leppoisa koira saattaa yhtäkkiä alkaa puolustamaan vaikkapa lepopaikkaansa. Silloin viimeistään on syytä tarkistaa koiran terveydentila – klassinen esimerkki lienee ikääntyvä koira, jolla alkaa paikat kolottamaan. Stressi on myös omiaan lisäämään resurssien puolustamista – ikävä noidankehä on se, jos koiran resurssiaggressiivisuutta yritetään kouluttaa pois stressiä aiheuttavilla koulutuskeinoilla. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni koiran mielentilasta – tiedämme itsestämmekin sen, että väsyneenä olemme ärtyneitä, ja stressin uuvuttamina reagoimme voimakkaammin ikäviin asioihin. Sama pätee myös koiriin, ja kannattaakin ottaa myös resurssejaan puolustavan koiran kanssa huomioon koiran kokonaishyvinvointi: kuinka sitä kohdellaan, koulutetaan, ulkoilutetaan ja kuinka paljon se saa lepoa.
Omat oivallukset
Meillä luiden kanssa kätevimmäksi keinoksi on osoittautunut noutaminen. Maassa luuta syödessään, Ässä todennäköisesti puolustaisi sitä jos sinne joku kätensä yhtäkkiä laittaisi, mutta kun pyydän sen noutamaan luun luovuttaa se sen rennossa ja iloisessa mielentilassa. Sillä tietenkin on oma lepopaikka, mutta se saa myös esimerkiksi nukkua sohvalla. Normaalisti se ei puolusta paikkaansa, mutta jos se vähän jäykistyykin meidän mennessä sen viereen, tiedän, että sen selkä kaipaa hierontaa. Sille on myös koulutettu vihjeestä omalle paikalle meneminen, jos me haluamme vallata sohvan täysin.
Suurin työstäminen meillä on ollut lämpimän riistan kanssa, ja muutenkin erityisen ihanat noudettavat kuten kaninkarvaiset dummyt saavat aikaan omimista – onneksi käytös ei ole koskaan laajentunut puolustamiseksi. Luovutusten kanssa on tehty paljon pohjatyötä erilaisissa viretiloissa, etenkin korkeissa sellaisissa. Kahden lelun leikki on myös toiminut pohjatyönä.
Tähän esineiden omimiseen liittyy vahvasti myös ihmisten huomion ja/tai ruuan kerjääminen. Tilannetta on korjattu lisäämällä huomion määrää muuten ja poistamalla huomio täysin Ässän omiessa jotain. Viimein ollaan päästy tilanteeseen, jossa se luovuttaa esineitä paljon vapautuneemmin – palkkiona vaikka yhden villasukan luovutuksesta saattoi jossain vaiheessa olla viiden minuutin lellittelyhetki.
Myös lämpimällä riistalla luovuttaminen on jo vähän parempi, hyvien palkkioiden ja pohjatreenin lisäksi suuressa roolissa on oman mielen hallinta. Jos yhtään alkaa stressaamaan itse, maalaamaan kauhukuvia siitä kuinka surkea luovutus taas tulossa, kohta se puree leuat yhteen ja lintu vaan rutisee jne. koira alkaa välittömästi paineistumaan eikä halua luovuttaa.
Suurin muutos on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, luovuttamiset ovat parantuneet ja resurssien puolustaminen vähentynyt; samaan aikaan olemme tietoisesti vähentäneet stressiä koiran elämässä ja kiinnittäneet myös erityistä huomiota niihin hetkiin kun koiralla on jokin resurssi. Luottamuksen rakentaminen eläimeen on tässäkin kaiken a ja o, ja paras tilanne on jos sen luottamuksen saa rakennettua heti pennusta eikä koskaan riko sitä. Ollaan siis koiriemme luottamuksen arvoisia!
Kanakoirien erikoiskokeen koesäännöissä todetaan näin: ”Virheenä pidetään, jos koira ennen noutokohteen luovuttamista voimakkaasti ravistaa vettä turkistaan.” Ravistelu on koiralle tietenkin luonnollinen reaktio vedestä noustessa. Jos kuitenkin haluaa varmistaa, että koira ei ravistele itseään ennen luovutusta, kannattaa harkita ravistelun kouluttamista erillisenä temppuna ja käytöksen liittämistä noutoketjun loppuun.
Kanakoirien erikoiskokeen koesäännössä noutoketjuun kuuluvat noutoluvan odottaminen, riistan hakeminen, riistaan tarttuminen, palaaminen takaisin suorinta reittiä, istuminen ja riistan luovuttaminen luvan saatuaan. Kun tämän käytösketjun viimeiseksi palaseksi liittää ravistelun, ja koko ketju koulutetaan koiralle vahvaksi, ei koira todennäköisesti ravistele ennen kuin on suorittanut kaikki aiemmat vaiheet.
Koulutuksen askelmerkit
Uuden käytöksen kouluttaminen aloitetaan käytöksen aikaansaamisesta tai sen nappaamisesta lennosta, jos käytös on sellainen jota koira tekee luonnostaan. Tämän jälkeen palkataan käytöksestä jotta koira tekisi sitä useammin, ja aletaan nimeämään sitä kun käytös näyttää siltä miltä sen halutaan aina näyttävän. Keskeneräistä käytöstä ei kannata vielä nimetä, tai sitten koira vihjeen saatuaan toistaa sitä keskeneräistä toimintaa (esim. vain pään ravistelu vs. koko kropan ravistelu). Kun käytös on valmis ja koira suorittaa sen vihjeestä, aletaan liittämään sitä haluttuun käytösketjuun. Takaperin ketjuttamalla tehtäessä käytösketjun rakentaminen aloitettaisiin tästä viimeisestä osasta eli ravistelusta. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla lukijoista on olemassa jo valmis noutokäytös kuten meilläkin oli kun tätä treenattiin. Tässä tekstissä siis kerron siitä, kuinka liitin ravistelun ja valmiiseen noutoon.
Käytöksen aikaansaaminen
Yleensä ottaen uutta käytöstä voi kouluttaa muokkaamalla eli sheippaamalla (paloittelee käytöksen pieniin askeliin, palkkaa alkuun pienestä eleestä, ja odottaa koiran oppiessa yhä enemmän käytöstä ennen kuin palkitsee), nappaamalla (kehumalla ja palkkaamalla sillä hetkellä kun koira tekee haluttua käytöstä), fyysisesti ohjaamalla, houkuttelemalla tai mallioppimisen kautta. Itse hyödynsin ravistelun aikaansaamisessa sekä nappaamista, että fyysistä ohjailua.
Nappaaminen
Nappaaminen tarkoittaa siis sitä, että ravistelun aikana koiraa kehutaan ja palkitaan ruhtinaallisesti. Ajoitus on tärkeää, ja siksi naksutin tai koiralle erikseen koulutettu palkkiosana voi nopeuttaa oppimista. Koira oppii yhdistämään täsmälleen oikean käytöksen, eli ravistelun eikä esimerkiksi ravistelun lopettamisen, palkkioon. Koira lisää aina kannattavaa käytöstä, ja onnistuneiden palkitsemisten jälkeen koira todennäköisemmin toistaa käytöksen uudelleen palkkion toivossa. Koiran pesuhetki tai vesisateesta sisään tulo ovat siis hyviä hetkiä pitää palkkiot valmiina, ja kertoa koiralle että ravistelulla tienaa.
Koska koira ei usein näissä tilanteissa ravistele montaa kertaa peräkkäin, kannattaa harkita erityisen suuren palkkion käyttöä käytöstä napatessa – vaikkapa kupillinen ruokaa naaman eteen välittömästi ravistelun jälkeen toimii usein hyvänä ”jackpot”-palkkiona.
Fyysinen ohjailu
Fyysinen ohjailu on perinteisesti liittynyt esimerkiksi takapuolen painamiseen maahan istumisen opettaessa, ja siinä on omat ongelmansa sekä koiran tunnetilan, että oppimisnopeuden osalta. Tässä tilanteessa päädyin käyttämään nappaamisen lisänä vähän toisenlaista fyysistä ohjailua: huomasin saavani koirani ravistelemaan rapsuttelemalla sitä vähän ronskimmin lapojen päältä, niin että sen selkänahka liikkui puolelta toiselle ravistelun tapaan. Näissäkin tilanteissa, koiran tehdessä ravistelua, naksautin ja palkkasin. Tässä tavassa oli se hyöty, että sain koiran ravistelemaan nopeasti uudelleen – mitä enemmän palkkioita halutusta käytöksestä pääsee antamaan vaikkapa minuutin sisällä, sitä nopeammin koira oppii eli koulutustermeillä silloin on korkea vahvistetiheys.
Tämmöistä keinoa käyttäessä on oltava mahdollisimman varma siitä, että koira kokee tilanteen ja rapsuttelun neutraalina tai positiivisena. Tähänkin käytökseen halutaan liittää rento ja avoin mielentila, ja jos koira väistää, epäröi tai menee pois tätä kokeillessa, kannattaa vaihtaa taktiikkaa. Vieraalle koiralle en ehkä kokeilisi tätä lähestymistä lainkaan. Muutenkin koulutustilanne kannattaa pitää sellaisena, että koira voi halutessaan poistua ja sillä on tilaa viestiä kehonkielellä haluttomuudestaan osallistua toimintaan.
Ravistelu on koiralle todennäköisesti hyvin refleksinomainen käytös, jonka se suorittaa ajattelematta asiaa erikseen. Voi olla, että tämmöisen refleksinomaisen reaktion saaminen tahdonalaiseksi on koiralle hankala käsittää. Siitä on paljon hyötä tässäkin, että koiraa olisi koulutettu paljon ”operantisti”, eli niin että koira mielellään tarjoaa erilaisia käytöksiä ja on muutenkin koulutustilanteessa aktiivinen. Toisaalta, jos koiran kanssa on käytetty paljon houkuttelua tai pakotteita, saattaa koira mieluummin pysyä passiivisena uusissa tilanteissa koska tilanteesta joko puuttuu selkeä houkutin tai se ehkä jännittää mahdollisia pakotteita.
Oikoteitä onneen ei kuitenkaan ole, vaan sinnikkäällä halutun käytöksen vahvistamisella on aina todennäköisempää, että jossain vaiheessa koiralla syttyy lamppu päässä ja se huomaa, että ravistelua voikin käyttää temppuna jolla saa kivoja asioita. Kannattaa siis tarkkailla milloin koira luonnostaan ravistelee, ja varmistaa että lähistöllä on aina valmiina koiralle mieluisia palkkioita siltä varalta, että pääsee palkitsemaan ravistelusta.
Vihjeen liittäminen
Tässä käytöksessä aloin liittämään vihjettä aina kun koira ravisteli kunnolla, vaikka käytös ei ollut vielä koiran itse tarjoama vaan vaikkapa pesunjälkeinen normaali reaktio. Käytännössä, koiran ravistellessa itseään sanoin vihjeen ”shake” ja välittömästi naksusanan ”jes” ja palkkion perään. Vihjettä toistetaan käytöksen aikana joka kerta, ja joka kerta myös palkataan.
Vihjesanaa voi testata joidenkin vahvistekertojen jälkeen; riippuu paljon koirasta ja myös palkkioiden laadusta kuinka nopeasti koira sen yhdistää. Silloin kun alkaa testaamaan vihjettä, on hyvä pitää asetelma muuten samana, olla samassa paikassa ja vaikkapa samassa asennossa, kuin aiemminkin palkatessa käytöksestä. Tämä siksi, että asetelma olisi koiralle mahdollisimman tuttu ja sen olisi helpompi onnistua.
Jos koira vihjeen kuultuaan ei yritä edes ravistella, täytyy vihjesanan liittämistä käytökseen jatkaa. Jos koira kuitenkin yrittää tehdä oikeansuuntaista käytöstä, voi harkinnan mukaan palkita hyvästä yrityksestä ja seurata jos käytös tästä alkaa vahvistumaan. Jos käytös ei muutu oikeaan suuntaan, kannattaa palata kuitenkin vihjeen liittämiseen.
Esimerkiksi, videolla alla on ensimmäisiä kertoja kun olin jo liittämässä ravistelua luovutukseen ja silloin Ässä vain vähän puisti päätään vihjeen kuultuaan, mutta ei ravistellut kunnolla. Siinä vaiheessa päätin palkata jo hyvästä yrityksestä, mutta tämmöisiä huonoja toistoja ei kannata palkata montaa kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerralla en enää ostanutkaan pelkkää pään ravistelua, vaan odotin, että se vihjeen kuultuaan ravisteli kunnolla. Vihjettä testatessa ja koulutuksen muutenkin edetessä siis täytyy tasapainoilla koiran motivaation ja käytöksen laadun välillä – välillä pitää tulla liksaa, että jaksaa yrittää.
Harjoittelu tekee mestarin
Kun koira osaa tarjota ravistelua vihjeestä vaikkapa pesuhuoneessa, kannattaa alkaa harjoittelemaan käytöstä uusissa paikoissa, ensin muissa huoneissa ja sitten ulkona. Alkuun voi olla, että koira kykenee tarjoamaan uudessa paikassa vain vähän heikon ravistelun. Kun vaihdetaan ympäristöä, voi hetkellisesti laskea kriteeriä käytöksen laadun osalta. Taas, halutaan motivoida koiraa yrittämään uudelleen ja paremmin, mutta ei kuitenkaan useaa kertaa peräkkäin palkita huonoista suorituksista. Silloin jos koira ei vain kykene tekemään käytöstä uudessa paikassa, kannattaa sitä harjoitella lisää siellä missä koira on aiemmin onnistunut. Tietenkin palkkion laatu täytyy olla aina sellainen, että koira todella tavoittelee sitä, oli kyse mistä vaan koulutusvaiheesta.
Ketjuttaminen
Tässä vaiheessa suurin osa työstä on jo tehty: koira osaa ravistella vihjeestä, ja se osaa tehdä sen useissa eri paikoissa. Viimeinen palanen uudesta noutoketjusta on siis valmis, nyt se täytyy vain liittää sitä edeltäviin osiin. Taas, harjoittelu kannattaa aloittaa tutussa paikassa missä koira on rennossa ja avoimessa mielentilassa – eli ei siellä sorsametsällä kesken avauksen! Toteutus on helppo – yhdistä ravistelu ensin sitä edeltävään palaseen, eli luovutukseen.
Pyydä koira ensin ravistelemaan joitakin kertoja, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Pyydä koira sitten eteen istumaan, anna sille noutoesine ja pyydä luovutus, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Vielä näiden järjestyksellä ei ole väliä, tarkoitus on vain varmistaa, että koira vielä hallitsee molemmat tehtävät ja palautella niitä koiralle mieleen.
Seuraavaksi ala pyytämään näitä peräjälkeen, luovutus ja palkkio, ja heti perään ravistelu vihjeestä ja palkkio. Muutaman toiston jälkeen voit todennäköisesti jättää jo luovutuksen palkitsemisen pois ja pyytää heti luovutuksen perään ravistelun. Anna tästä tuplatyöstä alkuun vaikka tuplapalkka, jotta koira todella kokee sen kannattavaksi.
Toistojen kautta koira huomaa, että palkkion saa vasta ravistelun jälkeen eli sillä voi tulla jo kiire luovutuksessa alkaa ravistelemaan. Pidä silloin kriteeristä luovutuksen osalta kiinni – palkkio menee pois, jos koira alkaa oikomaan suoraan ravisteluun. Palkkaa vain kun kaikki osat suoritetaan oikein, ja hio tarvittaessa sitä palasta erikseen missä koira hötkyilee tai tekee huonosti.
Kohti käytäntöä
Kun tämä viimeinen palanen on yhdistynyt ketjuksi ”luovutus -> ravistelu -> palkka”, ala lisäämään edeltäviä paloja noudosta myös ketjuun. Treenaa eri paikoissa, ja muista uuteen paikkaan siirtyessä helpottaa tarvittaessa vähän, voit vaikka kouluttaa tämän viimeisten palojen liittämisen pikakelauksella uudelleen koiran muistin virkistämiseksi. Harjoittele riistalla vasta kun käytös sujuu helpommilla noudettavilla, ja harjoittele kotipihassa ennen harjoittelua veden äärellä ja niin edes päin.
Tärkeää on se, että kaikki ketjun osakäytökset ovat koiralle vahvoja ja se tekee ne mielellään – tässäkin tapauksessa ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ota myös huomioon se, että aina kun koira tekee ketjun loppuun ja saa palkan, kaikki matkalla tapahtuneet asiat vahvistuvat sellaisenaan, myös mahdolliset ei-toivotut asiat.
Olennaista on myös se, että koira saa koko ketjun oikein suoritettuaan koiraa motivoivan palkkion – opetteluvaiheessa on hyvä palkata aina, ja satunnaistaa palkkaamista vasta kun homma alkaa olla koiralle rutiinia.
Ja jos ei ole hetkeen treenannut, voi koiraa myös auttaa vihjesanoilla, ja muuten helpottaa vähän ketjua kuten alla – käsi edessä tarkoittaa, että en odota koiralta istumista vaan se saa heti luovuttaa ja muistutin koiraa ravistelusta vihjesanalla.
Yllättäviä hyötyjä
Ässällä ravistelu alkaa olemaan suhteellisen vahva käytös runsaan harjoittelun myötä. Uuteen kotiin muutettua ollaan päästy uudelleen opettelemaan ohituksia, ja samassa yhteydessä olen alkanut testaamaan vihjeestä ravistelua rentoutustapana.
Sen lisäksi, että ravistelulla on fyysinen funktio, on ravistelu koirille myös tapa rauhoittaa itseään ja mahdollisesti ympäröiviä lajitovereitaan. Koirat usein ravistelevat itseään vaikkapa jännittävän tilanteen jälkeen. On myös koiria, kuten Ässä, joilla on tiettyjä hankaluuksia tasoittaa omia tunnetilojaan ja rauhoittaa itseään. Se siis helposti patoaa tunteitaan, tai purkaa niitä vaikka rähinällä. Silloin se ei tunnekiihkossaan pysty itse rauhoittamaan itseään kovin hyvin.
Ohituksia on siis muistuteltu mieleen vastaehdollistamisen ja katsekontaktin vahvistamisen keinoin, mutta olen alkanut jokaisen ohituksen jälkeen pyytämään koiraa ravistelemaan itseään. Vaikeaa se on, mutta koska käytös on vahva, se onnistuu siinä yleensä viimeistään pienen hetken jälkeen.
Olenkin huomannut, että ravisteltuaan sen niskakarvat laskevat todella nopeasti ja se näyttää fyysisesti muutenkin rentoutuvan nopeammin kuin se tekisi ilman käskettyä ravistelua. Se siis vaikuttaisi auttavan tunteiden tasaamisessa, vaikka se on vain temppu eikä koiran itse aloittama käytös – yleensä. Olen siis myös alkanut huomaamaan, että välillä nähdessään koiran kauempana se ravistelee oma-aloitteisesti. Tämä on tälle koiralle ennennäkemätöntä käytöstä.
Näyttäisi siis, että ravistelu temppuna auttaisi sitä rauhoittumaan nopeammin jännittävän tilanteen jälkeen ja se on harjoittelun myötä oppinut käyttämään tätä keinoa itsenäisesti jännittyessään! Kannattaa siis kokeilla, käytöksestä ei ainakaan ole mitään haittaa ja jos siitä on muillekin apua rennomman lenkkeilyn saavuttamiseksi, niin aina parempi!
Treenikausi alkoi jo elokuun alussa, mutta Ässä on päässyt vasta muutamaan treeniin mukaan lomailtuaan pitkän pätkä viime kuussa Pohjanmaalla. Kuvassa Ässä nauttii ”mummolassa” olosta…
Elokuun puolella testattiin hajuun reagointia tien vartta kävellen – maalimiehet olivat metsän puolella lähellä tietä. Koiran selvästi reagoitua, se vapautettiin paikantamaan ja ilmaisemaan maalimies. Ässällä oli selkeät reaktiot ja ilmaisut sujuivat hyvin.
Tämän viikon maanantaina treenattiin jälkeä. Jälki oli noin tunnin vanha metsäjälki, pituus reilut 500 metriä ja 3 esinettä jäljen viimeisellä sadalla metrillä. Tallaajana oli Ässälle vieras henkilö. Vauhtia oli jäljellä Ässälle tuttuun tapaan. Kulman kanssa oli vähän hakemista, ja poluilla taisi olla tuoreita harhajälkiä kun ne veti peräänsä.
Jännäksi homma meni, kun tunsin että Ässä pysähtyi liina päässä. Sitten kuului ääntä, ja kun pääsin puskan takaa pois huomasin, että Ässä on nenät vastakkain satunnaisten ulkoilijoiden koiran kanssa… kutsuin/vedin Ässän pois, en muista tarkkaan kun oli vähän hätä saada koira pois toisen iholta. Mitään ei kuitenkaan sattunut, annoin Ässälle vähän nappuloita ja kehuin sitä toisen koiran jatkaessa matkaa, jonka jälkeen lähdettiin etsimään jälkeä uudelleen. Ulkoilijoiden tuoreet jäljet tarkistettuaan jatkettiin taas jäljestämistä, ja kiitettävästi Ässä pystyi jatkamaan hommia vaikka tämmöinen sille varmasti kiihdyttävä episodi sattuikin.
Ensimmäisestä esineestä Ässä meni yli, ja kutsuin sen takaisin, jotta se löytäisi esineen. Toinen ja kolmas löytyi oma-aloitteisesti, ja etenkin olen tyytyväinen kolmannen eli viimeisen esineen ilmaisuun. Esineilmaisuahan on yritetty vahvistaa kesän aikana esineruututreeneillä. Jäljellä on Ässä usein mennyt yli tai vain jäänyt seisomaan esineille vaikka ilmaisu onkin maahanmeno, ja tämä on todennäköisesti johtunut siitä, että jäljestäminen itsessään on sen mielestä palkitsevampaa kuin esineilmaisu. Toki kyse on myös käytöksen sujuvuudesta ja vahvistehistoriasta, eli kuinka paljon massaa esineilmaisukäytöksellä on.
Kolmas esine oli siis ison kiven takana, ja minulta kesti hetken päästä Ässän luokse koska olin 10-metrisen liinan toisessa päässä. Ässä ei ollut mennyt yli, eikä seisonut vaan ilmaisi aivan oikein eli maassa maaten, esine etutassujen välissä. Eipä se tietenkään pitäisi olla mikään ihme, että jos jotain asiaa harjoitellaan niin osaaminen kasvaa 😊 Tallaajalta oli myös mielenkiintoinen huomio siitä, että jäljestämisen tarkkuus parani aina esineilmaisun jälkeen – tämä voisi jopa vaikuttaa siltä, että esinemotivaatio on oikeasti kasvanut!
Varmastikin kannattaa tehdä vielä lisää esineruutuja, mutta mukaan voisi ottaa siihen pienemmät esineet ja tehdä myös pikkuhiljaa pitkäkestoisempaa etsintää ruudussa. Nythän motivaatiota on nostettu sillä, että vain yhden esineen löytämisestä saa todella ison palkan, ja treeni päättyy siihen. Varsinaisia jälkitreenejä voisi vaikeuttaa vanhemmilla jäljillä, sekä alkaa tehdä jälkiä runsaasti harhajälkiä sisältävään maastoon – esineiden toimiessa nyt paremmin vahvisteina, voidaan niiden määrää lisätä vaikeilla jäljillä ja pitää sillä huolen koiran motivaatiosta jatkaa hommia.
Syksyn tavoitteiksi laitoin ensimmäisten treenikertojen yhteydessä seuraavat asiat:
ILMAISU/MM-KÄYTÖS:
– ilmaisun yleistämistä eri tavalla käyttäytyviin maalimiehiin
– näytöllä odottamisen keston kasvattaminen ja hallintaan oton treenaaminen
ETSINTÄ:
– partioinnin harjoittelu
– pitkän etsinnän harjoittelu
– ilmavainun vahvistaminen
ETSINNÄN ALOITTAMINEN/ALUEELLE SIIRTYMINEN:
– kokeenomaiset aloitukset eli koiran odottaminen paikkamakuussa, etsinnän suunnittelu
Rauniotreeneissä otettiin ensin kaksi maalimiestä suoralla palkalla, teemana oli maalimiehet putkessa maan alla. Eli, Ässä viime syksynä vähän epäröi pimeään putkeen menemistä, ja halusin vahvistaa tätä nopealla palkkauksella. Putkessa on myös hankala usein kääntyä rullailmaisua varten, mikä voi heikentää halukkuutta mennä putkeen.
Ensimmäinen maalimies ei mennyt kyllä putkeen ihan tarpeeksi syvälle – ohje oli mennä perille saakka. Toisaalta, oli hyvä saada onnistuminen alle kun maalimies oli vain parin metrin päässä putken suusta. Toisaalta, täytyy muistaa selkeämmin ohjeistaa maalimiehet. Toinen maalimies oli aivan putken päässä, ja tässä Ässä meni tasaista tahtia ja ilman epäröintiä perille saakka. Seuraavaksi putkiin voikin ottaa jo ilmaisun, mutta vain sellaisiin putkiin missä koira pääsee vaivatta kääntymään rullan tuontia varten että homma pysyy vielä mahdollisimman kivana.
Tämän lisäksi, Ässällä oli kaksi maalimiestä raunioalueella, joiden kanssa tehtiin normaali etsintä ja ilmaisu. Laitoin Ässälle rullankin kaulaan vasta tässä vaiheessa. Kummassakin Ässä etsi rauhallisesti, löysi nopeasti maalimiehet ja ilmaisut sujuivat hyvin. Alla video toisen maalimiehen löydöstä.
Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)
Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut sujuivat taas ongelmitta.
Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä meni ongelmitta maalimiehen luokse pitkään, pimeään putkeen.
Asiat joita uskallettiin yrittää: Etsintää ilman rullaa kaulassa suoraa palkkaa varten
Asiat joista opittiin: Ässä lähtee leikkimään paremmin kun sen kanssa liikkuu enemmän leikin aikana
Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässä ei välittänyt pimeästä putkesta 🙂
Treenattavaa
Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Muistan juottaa Ässän ennen loppupalkkausta, jotta se jaksaisi leikkiä paremmin
Umpipiilojen koulutussuunnitelma
Treenien loputtua mietittiin seuraaviin rauniotreeneihin miten edetä umpipiilojen koulutuksessa. Ässälle on koulutettu pennusta saakka, että sen pitää mennä maalimiehelle saakka. Näin ollen, niiden umpipiilojen kanssa mitä on kokeiltu esim. rakennusetsinnässä, se alkaa herkästi haukkumaan turhautuessaan kun ei pääse lähelle maalimiestä nostaakseen rullan, tai näe maalimiestä. Ja Ässähän on siis rullakoira, joten haukkuminen ei ole toivottavaa.
Mietittiin ratkaisuksi seuraavaa lähestymistapaa. Ässä otetaan ensin radalle etsimään yksi maalimies, joka on suljettavassa piilossa mutta ovi auki. Ässä ilmaisee, saa palkan ja menee autoon. Parin muun koiran jälkeen, sama maalimies menee samaan piiloon, mutta ovi on kiinni. Oven väliin ehkä jätetään Ässän kosketuskeppi, joka on alunperin ollut sille vihje aloittaa ilmaisu. Näin toivottavasti Ässällä on vahva muistikuva siitä, että maalimies on todella heti oven takana, ja se kepin nähdessään tajuaa aloittaa ilmaisun. Katsotaan ensi treeneissä vaikka yhdellä tai kahdella piilolla kuinka homma lähtee etenemään – jos ei toimi, täytyy miettiä muita ratkaisuja.
Ässä on pennusta saakka käynyt säännöllisesti osteopaatilla, mutta se ei ole missään vaiheessa kunnolla oppinut rauhoittumaan näissä hoitotilanteissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorempana se saattoi pureskella luuta ja nyt vähän vanhempana olen palkinnut sitä ruualla paikallaolosta sitä hoidettaessa, jotta se pysyisi aloillaan. Ruokapalkkioilla ei ole kuitenkaan ollut haluttu rauhoittava vaikutus, vaan Ässä on ollut suoritusmoodissa koko hoidon ajan. Tämän lisäksi, pidempään jatkuvien hoitojen aikana olen joutunut pitämään sitä paikoillaan jotta hoito saadaan loppuun – sen keskittymiskyky ei siis ole riittänyt koko hoidon ajaksi sen suorittaessa kyljellämakuukäytöstä. Ja kun sitä on pidetty paikoillaan, on se helposti alkanut turhautumaan ja hampailemaan, joka pahimmillaan on eskaloitunut siihen, että se yrittää ärisemällä ja näykkimällä päästä pois. Ei hyvä siis, ei optimaalista hoidon kannalta eikä myöskään oikein Ässää kohtaan.
Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, Ässä antaa hoitaa ja käsitellä ja sitä on pentuna harjoiteltukin ahkerasti. Tämä ongelma ilmenee siis kun mennään vieraaseen paikkaan ja Ässän pitäisi nopeasti rauhoittua hoidettavaksi. Jotta jatkossa hoidot olisivat rennompia tilanteita Ässälle, olen viimein alkanut vähän järjestelmällisemmin harjoittelemaan rentoon ja mukavaan hoitoon tarvittavia taitoja. Tämä olisi tietenkin pitänyt ottaa työn alle alusta saakka, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Olen lähestynyt tätä asiaa kahtaa kautta: haluaisin että Ässä pystyisi paremmin kiihtyneenä rauhoittamaan itsensä, ja menemään kylkimakuuseen, ja haluaisin, että kylkimakuuseen ja siinä tehtävään käsittelyyn yhdistyy rauhallinen ja rento mielentila. Silloin en tarvitsisi ruokapalkkioita pitämään sen paikoillaan hoidon aikana vaan se valitsee olla siinä itse ja toivottavasti nauttii hoidosta.
Aivan ensimmäisenä kävin ostamassa Ässälle kankaisen hoitokopan, jotta ei tarvitse jännittää sen hampaiden käyttöä hoidon aikana. Aloitin palkitsemalla siitä, että Ässä laittaa itse kuonon koppaan – tämä käytös tuli nopeasti hajuerottelun purkkirataa varten koulutetun käytöksen myötä. Alkuun koppaa pidettiin pieniä hetkiä, ja taas otettiin pois, välissä sitä kehuen rauhallisesti.
Sen lisäksi, olen tehnyt ensin ilman koppaa ja sitten kopan kanssa treeniä, jossa sitä odottaa lattialla täysi ruokakuppi ja pyydän sen menemään makaamaan kyljelleen ennen kuin se saa luvan mennä syömään. Tässä treenataan siis sitä, että se pystyy kiihtyneenä ja koppa päässä menemään kylkimakuuseen, ja rauhoittamaan hengityksen ja olemuksen muutenkin. Alkuun koppa päässä se vain seisoi sahapukkina, ihmetellen, että voiko tämmöisen kanssa tehdä mitään, edes kävellä saatika mennä maahan makaamaan. Onneksi tästä päästiin nopeasti yli ja koppa on säilynyt sille neutraalina ellei positiivisena.
Tavoitteena olisi, että kuonokopan laittaminen olisi sille vihje mennä kylkimakuuseen ja rauhoittua, ja rauhoittumisesta palkkana kuonokoppa otetaan pois ja se vapautetaan, eli ruokaa ei käytettäisi enää. Pelkkää kylkimakuulle menoa on myös treenattu erilaisissa paikoissa ulkona, ruualla palkiten, jotta siihen asentoon meneminen olisi sille helpompaa uusissa paikossa.
Muuten olen tehnyt siedättämistä tai totuttamista käsittelyyn Ässän ollessa jo valmiiksi rauhallinen. Tässä en ole käyttänyt ruokapalkkioita lainkaan, vain hieronut ja silittänyt niin kevyesti, että se varmasti pysyy rentona. Tätä on tehty ilman kuonokoppaa, sekä myös niin, että alkuun kuonokoppa oli kevyesti sen kuonon päällä mutta ei kiinni, ja myöhemmin niin, että koppa on kokonaan kiinni napakasti. Tarkoitus on yhdistää käsittelyyn rauhallinen mielentila, oli koppa päässä tai ei.
Sen lisäksi, että näitä taitoja harjoitellaan kotona, olen pyytänyt apuun kaveria Heini Repometsää. Heini opiskelee osteopaatiksi tällä hetkellä, ja hänen luonaan aion käydä nyt joidenkin viikkojen välein harjoittelemassa rauhoittumista hoitotilassa ja käsittelyyn siedättämistä koppa päässä. Heinin ei siis ole tarkoitus ainakaan nyt alkuun tehdä mitään isoa hoitoa Ässälle, vaan pääpaino on koulutuksessa ja totuttamisessa. Tänään käytiin Heinin luona ensimmäistä kertaa ja koulutus sujui todella hyvin! Ennen hoitoa Ässä kävi reilun tunnin metsälenkin koirametsässä ja ajoi vajaa 700 metrin jäljen. Jäljellä se sai ruuan, ja kotona vielä pesin sen, eli olosuhteet rauhoittumiselle pitäisi olla kunnossa.
Koko koulutustilassa ei ollut toisia koiria hoidon aikana, joten siirtymä hoitohuoneeseen sujui suhteellisen rauhallisesti – Ässän mittapuulla 🙂 Huoneessa istuimme maahan ja juteltiin Ässän tutkiessa tilaa ja yrittäessä pussailla Heiniä. Se meni välillä istumaan ja maahankin mutta nousi uudelleen, jolloin otin muutaman namin taskusta ja palkkasin sitä siitä että se asettui hoitopatjalle makaamaan. Silloin laitoin sille kuonopannan ja vielä muutaman namin perään, jonka jälkeen Heini silitti sitä alaselästä ja minä päästä. Se muutaman kerran äänteli, todennäköisesti närkästyneenä kun namitarjoilu loppui lyhyeen. Mutta kun nameja ei kuulunut, Ässä alkoikin rauhoittumaan, painoi silmät kiinni ja alkoi torkkumaan. Heini kertoi tehneensä sille kevyttä faskiakäsittelyä selkään ja kylkiin, sekä hoitaneensa ristiluuta – jatkossakin tehdään kevyitä, pehmeitä käsittelyitä, jotta pääasiallinen tavoite eli koulutus etenee. Jossain vaiheessa käsittelyä se korjasi asentoaan paremmaksi, ja loppupäässä hoitoa teki vielä syvän huokaisun – merkki sekä koulutuksen etenemisestä, että hoidon vaikutuksesta. Todellinen onnistuminen siis!
Kun hoito oli ohi ja Ässä makasi vielä kyljellään, otin kuonopannan pois ja sen sijaan, että se olisi salamana hypännyt ylös, se nousi pystympään makuuasentoon, kääntyi katsomaan Heiniä ja heilutti häntää. Sen jälkeen nousi ylös itseään ravistaen. Yksi haukku tuli huoneessa kun valmistauduttiin lähtemään – taas Ässän mittapuulla erittäin rauhallinen meininki. Jatkamme nyt siis kotona harjoittelua, ja seuraava harjoitushoito Heinin kanssa on parin viikon päästä.
Edit 24.4.2017: Tänään Ässä tarjosi ensimmäistä kertaa kylkimakuulle menoa niin, että ainoa vihje oli hoitokopan laittaminen päähän! Palkkana oli aamuruoka. Täytyy videoida seuraavan kerran, ja vähän lisätä kestoa kyljellään rauhoittumiseen ennen vapautusta ☺️
Kuvassa Ässä tarjoaa kuonon laittamista kankaiseen hoitokoppaan.
Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.
KOULUTTAJASTA
Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.
Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”
TEORIAA (2013)
Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:
Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta
Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!
Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.
LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)
Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.
PALKKIOT (2013)
Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.
LEIKKIMINEN (2013)
Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.
Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.
Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).
Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!
Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.
PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)
Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.
Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.
Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)
ISTUMINEN (2016)
Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa
Vihjeeseen reagointi
Istuminen
Istumassa pysyminen
Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.
Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.
Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.
NOUTO (2016)
Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.
Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).
Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.
Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!
Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.
KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…
Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!
Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.
Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!
Weimar+i 