Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s