Hakuilua ja rauniotreeniä

Muutama treeni on jäänyt raportoimatta. Raunioilla käytiin Espoon raunioradalla vaihteeksi. Ässällä oli siellä kolme maalimiestä. Ensimmäisen hajun se nosti radan toiselta laidalta, ja ampaisi hajun perässä niin, että luulin sen lähteneen kanin perään. Se kuitenkin tuli takaisin rulla suussa, ja saatiin siitä onnistunut ilmaisu. Toinen maalimiehistä oli lyhyessä betoniputkessa melko avoimessa paikassa. Kolmas oli metallisen korokkeen päällä. Sinne olisi ollut metallinen ramppi, mutta Ässä ei halunnut mennä sitä pitkin. Se siis nostetiin sekä ylös tasolle, että sieltä alas. Paras olisi jos se olisi itse hypännyt kumpaankiin suuntaan mutta tulipahan treenattua nostamista ja laskemistakin.

Toinen hakutreeneistä oli itse asiassa partiointitreeni. Tavoitteena oli, että maalimies on paikassa mistä koira saa vainun ja  lähestymme alueelta jossa ei ole mitään jälkiä. Ilma oli melko seisovaa ja keli kuuma. Lähestyminen sujui hyvin, mutta päästyämme lähelle maalimiestä Ässä nosti maalimiehen takaa aivan äskettäin menneen koiran hajun. Se ei siis heti ilmaissut. Maalimies oli myös Ässälle uusi. Pyysin sen luokse, ja lähetin uudelleen jotta saatiin onnistunut ilmaisu. 

Sama maalimies meni uudelleen piiloon. Piilo oli ison kiven juurella, lähestymme tallaamattomasta suunnasta. Ässä oli aivan maalimiehen lähellä, mutta lähtikin takajäljelle vimmattua vauhtia. Kutsuin sen takaisin, ja lähdin kiertämään piiloa. Viimein se tarkensi maalimiehelle, mutta rullan tuonnissa jäi odottamaan minua maalimiehen lähelle. Vaistomaisesti menin sen luokse jotta se luovutti rullan – olisi pitänyt odottaa kauempana että koira tuo rullan perille saakka. Keli oli aika rankka ja halusin, että se pääsee viimein palkalle, koira oli jo aika nääntyneen oloinenkin. Arvokasta oppia tässä treenissä oli se, että Ässä ei löytänyt jäljestämällä ketään, vaikka se sitä yrittikin.

Toinen hakutreeni oli vieläkin kuumemmassa ja seisovammassa kelissä. Siinä oli kaksi maalimiestä samalla puolella tallattua aluetta (vastatuulen puolella). Tarkoitus oli tehdä hajunnosto läheltä ja palata takaisin keskilinjaa kohti lähettämään koira. Etenin piilolle, ja näin jo merkin hyvin lähellä – koira nosti nenää etuviistoon ja palasin takaisinpäin lähettämään. Ässä irtosi yllättävän hyvin mutta hakeutui koko ajan oikealle etuviistoon. Kutsuin sen pois parikin kertaa mutta sinne se vaan painoi. Yhdessä vaiheessa se seisoi parinkymmenen metrin päässä korkeammalla kalliolla juuri oikealla etuviistossa ja katseli mua kumman näköisenä. Tahdoin sen pois ja kun etäisyys piiloon olo vain kymmenisen metriä alettiin ihmettelemään missä maalimies on. 

Kouluttaja lähti tarkistamaan seuraavaa piiloa, oikealla etuviistossa, ja siellähän se maalimies oli, väärässä piilossa. Ässä oli käynyt nostamassa rullan, mutta se oli ilmeisesti tippunut matkan varrella eikä se ollut ymmärtänyt itse käydä nostamassa rullaa uudelleen. Tätä toki pitää treenata myöhemmin mutta nyt etäisyys maalimieheen oli paljon aiempia treenejä pidempi joten en oli kovin huolissani siitä, että se pudotti rullan. Lähestyimme sitten maalimiestä, ja se teki ilmaisun hyvin alusta loppuun. Toinen maalimies laitettiin sitten helppoon paikkaan, eikä hajuhakua tehty enää tässä treenissä. 

Positiivista oli, että Ässä löysi maalimiehen ilmavainuisesti, ja muutenkin irtosi kauemmas kuin aiemmin. Jatkossa etäisyyttä maalimieheen pitää luonnollisesti pidentää askelittain. Ja toivon todella, että saataisiin seuraavaan treeniin paremmat tuuliolosuhteet – Ässä jo väläyttelee ilmavainun käyttöä enemmän ja enemmän ja irtoaa myös aiempaa paremmin, mutta seisova ilma ei luo niitä onnistumisen edellytyksiä joita nyt tarvitaan lisää! 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s