Hakutreenit 18.4.2016

Hakutreenissä Ässällä oli kaksi maalimiestä, yksi kummassakin etukulmassa. Alue oli tallaamaton ja Ässä ensimmäinen koira treenivuorossa. Ajatuksena on nyt vahvistaa ilmavainun käyttöä merkittävästi, jotta päästään eroon liiallisesta jäljestämiseen tukeutumisesta. Tätä Ässä tekee sekä pelastushaussa että metsästäessä, ja se ei ole yllättävää – weimari on tyypillisesti maavainuihin tukeutuva koira ja rodun juuret ovat jälkikoirissa. 

Maalimiehet menivät piiloihin kaukaa kiertäen niin, ettei Ässä törmäisi jälkeen ainakaan välittömästi. Etenimme Ässän kanssa, Ässä liinassa kiinni, tuulen alle. Kun koira merkkasi ihmisestä tulevan hajun selkeästi, päästin Ässän irti. Ensimmäiselle maalimiehelle lähtiessä Ässä kesken matkaa hukkasi ajatuksen, ehkä otti häiriötä jälkijoukoista tai sitten nenään tuli jokin toinen haju. 

Tahdoin koiran luokse, kytkin sen uudelleen, ja jatkettiin maalimiehen lähestymistä. Toisella kerralla, maalimiehen merkattuaan ja irtii päästämisen jälkeen, Ässä eteni suoraan maalimiehelle. Rullan nostossa oli vähän hämminkiä, ja lähetin sen kertaalleen uudelleen nostamaan rullan. Toinenkaan toisto ei mennyt aivan putkeen, mutta koska hässäkkää sillä maalimiehellä oli jo tarpeeksi, hyväksyin suorituksen ja lähetin Ässän näytölle.

Toisella maalimiehellä nähtiinkiin kerta kaikkiaan onnistunut suoritus. Lähestyimme maalimiestä taas tuulen alapuolelta. Koira nosti nenää n. 20-30 metrin päästä maalimiehestä. Me olimme harvassa mäntymetsässä, ja maalimies tiheämmässä kuusikossa. Kuvion raja eli tiheän metsikön ja harvennetun metsän raja kulki suurinpiirtein keskilinjan mukaisesti. 

Koira nosti nenäänsä oikealle etuviistoon seisoessani selkä keskilinjaan päin, eli maalimies oli oikeassa etukulmassa. Päästetyäni sen vapaaksi se kuitenkin juoksi kohtisuoraan kuviorajaan, ja lähti siitä ensin vasemmalle. Juostuaan muutaman metrin se kuitenkin korjasi suunnan nopeasti vastakkaiseen suuntaan, ja lähti etenemään maalimiehelle vauhdilla ja nenä upeasti taivasta kohti. Oli kerta kaikkiaan mahtava nähdä kuinka se eteni voimakkaasti ilmavainua käyttäen. 

Koska se mitä tapahtuu, vahvistuu, nyt olisi todella tärkeää saada lisää näitä onnistumisia – hyvä tuuli, selkeä tuuli-ilmaisu eli maalimiehen merkkaus, ja suora ja nopea irtoaminen maalimiehelle. On tärkeää myös, että koiran on vaikea käyttää jälkeä hyväkseen siitä suunnasta mistä tulemme, ja että maalimies on todellakin piilossa ja matalana kunnolla. Olisi myös hyvä päästä treenaamaan Ässää joko tallaamattomaan metsään tai tallatun metsän tapauksessa treenin alkupuolelle, ennen kuin keskilinjalta piiloille muodostuu vahvat jäljet. Koiraa vapauttaessa alan sanomaan jo käytössä olevaa vihjettä ”ukko”, jotta se yhdistyisi viimein oikean näköiseen tekemiseen – haluan, että valmiissa käytöksessä, vihjeen kuullessaan, Ässä lähtee eteenpäin vauhdilla ja ilmavainua käyttäen.

Koiran löydettyä toisen maalimiehen, se oli ilmaissut hyvin, eli nostanut rullan oikeassa vaiheessa. Se mistä saan itse joka kerta hyvän fiiliksen on se hetki, kun näen koiran tulevan puskan tai mäen takaa näkyviin rulla suussa 😊 Myös loppuosa ilmaisusta sujui hyvin. Toinen maalimies oli laskenut neljään ja toinen kahdeksaan ennen kuin antoivat palkat. Muistin myös haastatella maalimiehiä. Seuraavassa treenissä maalimiehet voisivat laskea kuuteen ja kahteentoista. Mutta tästä on hyvä jatkaa – nyt ei muuta kun peukut pystyyn tuulisen kevään ja kesän puolesta 😊

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s