Jälkitreeni 3.4.2016

Tein aamupäivällä Ässälle jäljen läheiselle pellolle. Jälki oli n. 600 metriä pitkä ja noin 15 minuuttia vanha. Pellolla kävi pienoinen tuuli. Haastavaksi treenin teki se, että kyseinen niitty on usein osa meidän ja monen muun koiran päivittäistä lenkkiä, ja itse asiassa Ässän jäljestäessä vastaan tuli toinen koira. Harhajälkiä oli siis alla aika paljon, ja Ässä on tottunut että kyseisellä niityllä usein saa häärätä omiaan, tai välillä treenataan siellä noutoja. Esineitä (keppejä) oli kolme, kaksi ensimmäistä oli kummankin terävän piikkikulman jälkeen, ja viimeinen aivan jäljen lopussa kivisellä/soraisella penkereellä. Suurin osa jäljestä oli kostealla niityllä tai harvassa lehtimetsässä. Esineitä oli siis 1 enemmän kuin normaalisti ja ensimmäinen esine oli aiemmin kuin normaalisti. 

Joko paikka oli hankala aiemman oppimishistorian vuoksi tai sitten jäljen tuoreus/runsaat harhajäljet tekivät hommasta haastavan, ja siten jäljen nosto olo vähän haahuileva ja koira oli hieman kyselevä. Seurasin sportstrackerista jäljen sijaintia, ja kommunikoin koiran kanssa liikkumalla sen mukana kun se oli jäljellä ja pysähtymällä kun se meni selvästi väärään suuntaan. Annoin sen siis jäljestää jäljen vieressä jos vain suunta oli oikea. Ensimmäinen piikki oli hankala, toinen meni jo hyvin. Kaksi ensimmäistä ilmaisua meni tosi hyvin, ilmaisi jäljeltä ilman odottamista, että koira hiffaa esineen.

Toisen esineen jälkeen vastaan tuli toinen koira, ja se vähän vei keskittymistä. Silloin sanoin pariin kertaan jälki koiran nostaessa katsettaan koiran suuntaan. Ohi mentyämme jäljestämisen laatu parani huomattavasti, se jäljesti paljon lähempänä maata ja intensiivisemmin. Yleensäkin ottaen se jäljesti koko ajan lähempänä maata jäljen edetessä, mutta hitaammin kuin yleensä – ei kiskonut siis kuten normaalisti. Lienee merkki jäljen vaikeudesta. Toisen esineen ja koiran ohituksen jälkeen vauhti muuttui enemmän Ässälle tyypilliseksi täysiä eteenpäin-vauhdiksi. 

Loppu mentiinkin todella tarkasti, paitsi viimeisen esineen osalta. Kun suurin osa jäljestä oli pehmeää niittyä, oli viimeiset 5 metriä jäljestä soraisella muuntamon penkereellä. Tästä esineestä Ässä meni ohi kovaa vauhtia. Jäin odottamaan paikoilleen sanomatta mitään alkuun. Kun koira tuli luokse, näytin kädellä jälkeä ja sanoin jälki – ja viimein se bongasi esineen. 

Oli mukava huomata, että vaikka Ässä oli välillä sen näköinen, että sillä ei todellakaan ollut mielessä jäljestäminen, niin se kuitenkin teki töitä koko ajan. Välillä tuli minulle kova tarve antaa jäljestysvihje, mutta kun odotinkin pienen hetken, koira jatkoi taas nenä maassa etenemistä. Täytyy yrittää jatkossakin pitää suu kiinni ja luottaa koiraan – jäljestyksen laatu ja tarkkuus varmasti paranee koiran oppiessa, ja vihjesanojen hokeminen tuskin sitä prosessia nopeuttaa! 

Alla ensin pelkkä jälki, ja toisena sekä jälki, että jäljestys. Toisessa kuvassa on myös esineet merkitty suurinpiirtein oikeille paikoilleen keltaisilla ympyröillä.

 
 

  
 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s