Junkkarin nuorten luokan peltokoe 27.9.2015

Olimme kokeessa seitsemän koiran ryhmässä jossain päin Lapuaa. Ässän vuoro oli ryhmässä viimeinen, joten päästiin heti alkuun harjoittelemaan rauhallista odottamista. Ensin ajattelin, että mitähän tästä tulee – jätettiin autot sellaisen talon viereen missä oli äänestä päätellen pihalla joku 10 koiraa, semmonen mekkala kuului isoa ja pientä haukkua. Ässä vähän yritti vastailla, mutta palkitsin vierellä olemisesta ja maassa makaamisesta aktiivisesti, sekä myös vastaehdollistin muihiin koiriin, eli kun se katsoi muita, se sai palkkaa.

Kun sitten päästiin pellon puolelle, Ässä ei oikeastaan enää äännellyt lainkaan. Se vähän ihmetteli hakuvuorossa olevia koiria, mutta malttoi rauhoittua maahan ja pystyi syömään koko ajan. Lintuja oli vähänlaisesti, alkupäässä oli yksittäinen lehtokurppa tms. ja loppupäässä löydettiin yksi fasaaniparvi kahteen otteeseen kahden eri koiran toimesta. Ässän ensimmäinen hakuvuoro oli vanhan juna-aseman vieressä olevassa pusikossa – siinä oli koivuja ja pajupensaita, ohdakkeita ja nokkosia… Tämän lisäksi edellinen koira oli juuri pölläyttänyt ison parven fasaaneja ilmaan samasta puskasta, joten eipä siinä oikein Ässällä haku auennut ja nenä oli paljon maassa kun tuoreita hajuja oli. Ollaan etsitty fasaania samankaltaisista paikoista, ja Ässälle on tullut aikamoinen inho nokkosia kohtaan näiden jälkeen, joten sekin rajoitti koiran halukkuutta. Mutta kyllä se lintuja kuitenkin etsi, ettei ihan kahvilla ollut. Lisäjännitystä toi vierellä kulkeva junarata, ja juna tulikin Ässän vuoron aikana – koira oli sen verran lähellä, että sain sen helposti kiinni siksi aikaa.

Ensimmäisen hakuvuoron jälkeen oli kylmän linnun nouto. Taasen Ässän vuoro oli viimeisenä, joten se kuuli 6 laukausta ennen omaa vuoroa. Ympärillä oli vinkuvia koiria ja koirilleen ärähteleviä omistajia, ja Ässä oli pikkuisen ihmeissään tästä. Mentiin sitten vähän kauemmaksi, ja se pystyi koko ajan syömään joten sinänsä ei mitään isompaa ongelmaa ollut. Ässä oli täysin hiljaa toisten noutaessa ja laukausten aikana, mikä oli hyvä juttu. Meidän vuorolla Ässä odotti hyvin paikoillaan noutovihjettä, mutta ei nähnyt lintua sitä heitettäessä. Ampuja ampui maahan vain hieman sivussa meistä, ja luulen, että Ässä katsoi maahan ropisevia hauleja koska ne veivät minunkin huomion. Sanoin kyllä vihjeen ”mark” linnun lentäessä, mutta koira ei todennäköisesti markkeerannut lainkaan. Lähetin koiran hakemaan lintua, se juoksi lintua kohti sitä etsien, aika rauhallisesti. Vähän se ihmetteli ladon takana olevaa ihmistä, sitten kävi taas haistelemassa lintua, sitten tuli minun luokseni, sitten meni taas haistelemaan lintua – eikä millään tahtonut ottaa suuhun. Aikaa meni niin kauan tässä, että nouto meni nollille, mutta tuomari keksi kokeilla sitä, että lähtee kävelemään lintua kohti. Tuomari otti vain muutaman askelen jonka jälkeen Ässä pikapikaa otti linnun suuhun ja toi minulle jalkoihin. Tuomarin mukaan weimarit on aika kateellista sorttia, ja vaara siitä että menettää linnun todennäköisesti saikin Ässän toimimaan 🙂

Sitten saatiin vielä toinen hakuerä sänkipellolla. Siinä vaiheessa olisi ollut siis mahdollisuudet näyttää sitä Ässän oikeaa hakua, mutta alla oli jo pitkä odotus ja melko jännä noutovaihe, joten eipä se mitenkään raketin lailla lähtenyt. Haki kuitenkin laukaten, kuunteli ohjausta ja oli ihan hyvällä menolla ottaen huomioon miten pitkällä päivää oltiin jo. Paikka oli sellainen, että meidän porukka oli jo kiertänyt sen koko alueen ympäri, joten en kyllä uskonut hetkeäkään, että siinä olisi lintuja. Ensimmäinen hakuerä ja toinen hakuerä olivat arvostelun mukaan kumpikin 12 minuuttia, mutta tuntuivat paljon lyhyemmiltä. Eli vähän harmittaa, että ei nyt osunut meidän hakuvuoro aiempaan vaiheeseen päivää ja sellaiselle paikalle missä oli vähän helpompi koiran innostua hakemaan. Kummallakaan alueella ei siis Ässällä ollut lintuja, eikä luonnollisesti sitten voi riistatyötä arvostella. Pisteitä ei näinollen kauheasti ropissut, kun nouto ja vesityö olivat myös nollilla. Tuomarin kommentti oli, että Ässä ei ole vielä kunnolla herännyt riistalle, mikä saattaa olla osittain totta vaikka kyllä sillä nyt jo vahva aavistus asiasta on 🙂

Ottaen huomioon tämän hyvin vaatimattoman startin meidän koeuralle, fiilikset ovat kuitenkin erittäin korkealla. Sain koko viikonlopun ajan vahvistusta omille ajatuksilleni yleensäkin koiran ja myös kanakoiran kouluttamisesta. Katsoin lauantaina kun kolinapurkilla peloteltiin yhtä koiraa ennen näyttelykehään menoa, ja kehässä koira oli täysi hermoraunio. Katselin sivusta niitä lukemattomia hihnanykäisyjä mitä ympäriinsä näki. Seurasin kun ihmiset rankaisivat vinkuvaa koiraa hihnapakotteella, ja koira jatkoi vinkumistaan hetken päästä, taas pakote, taas koira vinkui, taas pakote jne… Jos koiran käytös ei muutu, pakotteen tai palkkion ansiosta, niin miksi ihmeessä jatkaa pakotteen tai palkkion antamista siinä tilanteessa? Ja se huudon määrä koiran mennessä perään… Taisi Ässä eniten paineistua kokeen aikana siitä, että aikuiset ihmiset huutavat koirilleen todella aggressiivisesti. Samaan aikaan, Ässän käytös meni parempaan ja parempaan suuntaan kokeen edetessä, se pystyi rauhoittumaan, pystyi hengailemaan muiden koirien lähellä rentona, pystyi katselemaan hakuvuorossa olevaa koiraa rauhallisesti, pystyi ottamaan kontaktia koko kokeen läpi ja jaksoi vielä kokeen jälkeen esiintyä ROP-kehässä muiden rotunsa parhaiden kanssa (ei sijoituttu parhaaseen nelikkoon siellä). Lauantaina kehässä se antoi häntää heiluttaen tuomarin koskea ja kopeloida, mitata ja katsoa hampaita. Lauantaina kehän laidalla se jonkin verran haukkui, mutta se väheni päivän edetessä huomattavasti. Sen käytös oli koko sunnuntain kokeen läpi iloista ja rentoa, eli koe oli oiva koulutustilanne Ässälle ja minulle jäi meidän yhteisestä tekemisestä oikein hyvä mieli, peltokokeen tuloksista huolimatta.

Nyt jatkamme metsässä ja pellolla kulkemista ja niiden lintutilanteiden saalistamista, myös noutotreeniä pitää jatkaa ja saada lisää toistoja kylmillä linnuilla. Pysähtymisiä pitää myös treenailla säännöllisesti jatkossakin. Saattaa olla myös jotain perää siinä, että weimarinseisojat kypsyvät hitaasti – onneksi meillä on vielä monta vuotta edessä Ässän kanssa! Koko tilaisuus oli kyllä hienosti järjestetty eikä tarvinnut ensikertalaisena olla yhtään hukassa, toimitsijat ja tuomarit olivat oikein avuliaita ja saatiin hyvää kokemusta siitä, miten kanakoirien kokeet etenevät ja mitä kannattaa treenata! Ja onneksi meidän ”nakkikouluttajien” mainetta pidettiin upeasti yllä kun tuttavan karkeakarvainen seisoja sai NUO1-tuloksen 93 pisteellä 🙂

Alla yksi kuva pellolta ja muutama kuva illan ”isosta kehästä” (kiitokset kuvaajalle!), jossa oli kaikki rotunsa parhaat koirat eri roduista.

IMG_0996 IMG_6750 IMG_6766 IMG_6773

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s