Rauniotreenit 24.8.2015 ja hakutreenit 31.8.2015

Kummassakin treenissä maalimiehiä oli kaksi, ja palkkana kummallakin maalimiehellä oli 1/3 Ässän iltaruuasta. Viimeisen kolmanneksen se sai autossa (iso palkka autossa jokaisen treenin jälkeen on edesauttanut koiran intoa mennä autohäkkiin treenin jälkeen, aiemmin se oli hyvin vastahakoista). Pysyin paikoillani lähetettyäni koiran, eli annoin sen itsenäisesti irrota ja etsiä. Maalimiehet ovat antaneet eri ajan jälkeen koiralle palkan sen maatessa näytöllä, ja olen itsekin pidentänyt hieman aikaa hihnan kiinnittämisen ja näytölle lähettämisen välillä. 

Raunioilla treenattiin ensimmäistä kertaa uudistetulla radalla, eli radalla oli uusia piiloja ja runsaasti tiiliä, harkkoja ja muuta kiikkerää alustaa. Ässä liikkui suhteellisen hyvin, pientä haparointia mutta se kuitenkin eteni ja etsi koko ajan. Toinen maalimiehistä oli vaakatasossa olevassa betoniputkessa, sen Ässä löysi melko helposti. Olin tullut hieman lähemmäksi rullan luovutusta varten, tiesin missä maalimiehet ovat ja koiran, että rullan kantaminen uudella, vaikeammalla radalla olisi liian haastavaa. Toinen maalimies oli maan alla palkin sisällä, mutta niin, että luukku maalimiehen yläpuolella oli puoliksi auki ja kosketuskeppi melkein maan tasalla valmiiksi. Tämän maalimiehen kanssa Ässä tarvitsi hieman apua. Se paikallisti hajua itse, mutta ei ymmärtäny, että maalimiehiä voi olla myös sen jalkojen alla. Autoin koiraa, koska en halunnut päästää sitä haukkumaan turhautumistaan. Viimein sekin maalimies saatiin nostettua mini-ilmaisun jälkeen, olin noin metrin päässä koirasta 🙂

Hakumetsässä oli myös kaksi maalimiestä, tällä kertaa tallatun alueen etukulmissa. Tavoitteena oli harjoitella suoria pistoja ja irtoamista. Tuuli kävi keskilinjan myötäisesti alueen etulinjalta päin. Lähetin koiran kummallekin puolelle samalla tavalla: kävelin keskilinjaa 5-10 metriä, jonka jälkeen lähdin etukulmia kohti kunnes olin n. 25 metrin päässä maalimiehestä. Ensimmäiselle se meni kovaa vauhtia, hieman paikallisti tarkkaa sijaintia 5 metrin säteellä maalimiehestä, jonka jälkeen hoiti ilmaisun täydellisesti. Olin itse koko ajan lähetyskohdassa. 

Toiselle maalimiehelle Ässä ei lähteny yhtä innokkaasti tai suoraan – veikkaan, että sillä ei ollut lähetyskohtaan hajua maalimiehestä. Koira meni lähelle haistelemaan, pyysin sen takaisin, siirryin muutaman metrin eteenpäin, ja lähetin uudelleen. Sillä kertaa se lähti jolkottelemaan osoittamaani suuntaan, ja onneksi sai hajun maalimiehestä. Ilmaisu sujui taas hyvin. 

Vaikka Ässän pistoissa ei ole vielä semmoista varmuutta ja vauhtia mitä tavoittelen, niin toivon, että nämä treenit saavat koiran luottamaan minuun ja siihen, että aina kannattaa juosta osoittamaani suuntaan koska sieltä löytyy aina se maalimies. Uskon, että sillä on motivaatiota etsiä, siihen malliin se huutaa ennen radalle tuloa ja vetää radalle, ja niin innokkaasti se suorittaa ilmaisun. Nyt täytyy vaan saada koiralle vahvistehistoriaa suoraan juoksemisesta ja sitä myöt onnistumisia! 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s