Noutotreenit 2.9.2015

Treenasimme noutoja Minsun ohjauksessa jälkikurssin jälleen. Edellisen noutotreenin pohjalta (Ässällä oli haasteita pysyä paikoillaan) otimme uuden lähestymistavan käyttöön. Edellisessä, videoidussa treenissä, otin koiran usein namimagneetilla sivulle istumaan, ja palkitsin sitä myös usein sen palattua sivulle karattuaan ensin etsimään dummya. 

Nyt lähtökohdaksi otettiin se, että jos koira karkaa, niin sitä ei palkata sen palattua takaisin, vaan palkkiona on päästä noutamaan kunhan koira on pysynyt paikoillaan heiton ajan odottanut noutovihjettä. Toinen muutos aiempaan oli se, että koiraa ei houkuteltu tai pyydetty sivulle istumaan, vaan odotettiin, että se itse oivaltaa miten saa nouto-leikin käynnistymään. Oletuksena oli siis, että koira tietää mitä tullaan tekemään (noutoa) ja se kokee noutamisen palkitsevaksi. 

Ensimmäisellä kerralla Ässällä meni melko kauan tajuta homman juju, ja se haukkui ja turhautui. Autoin parilla ekalla kerralla niin, että siirryin hieman taaemmaksi vihjeenä sivulletulolle. En sanonut mitään kuitenkaan. Kun koira viimein tuli ainakin jotenkin sivulle (kriteeri oli melko väljä asennon ja paikan suhteen), heitti Minsu dummyn edessä melko lähellä ja vapautin koiran noutamaan. 

Treenin edetessä vähensin fyysisiä apuja, kunnes luovutuksen jälkeen jäin vaan seisomaan paikoilleen ja odotin, että koira itse tarjoaa sivulle tuloa. Treenin edetessä, välillä koira ei päässyt noutamaan, vaan vapautin sen istumasta, lähdin toiseen suuntaan ja palkkasin kun koira tuli mukana. Tämä on tärkeää, koska en halua, että koira olettaa pääsevän noutamaan aina ja kaikki esineet mitkä putoaa, koska oikeassa metsästystilanteessakaan se ei aina pääse noutamaan kaikkia lintuja, tai ainakaan ei pääse heti. 

Lopuksi tehtiin ärsykekontrollitreeniä noutovihjeelle ”hae” sekä samalla totutettiin Ässää siihen, että puhun sen odottaessa lupaa noutaa. Alkuun sanoin satunnaisia sanoja ja juttelin niitä näitä, ja sitten noutovihjeen ”hae”. Sitten sanoin satunnaisia sanoja samalla nuotilla kuin yleensä sanon ”hae”, ja sitten varsinaisen noutovihjeen. Lopuksi sanoin samankaltaisia sanoja samalla nuotilla, esim. rae, tae, sae tai h:lla alkavia sanoja, ja lopuksi varsinaisen vihjeen. Samankaltaista treeniä tehtiin jossain vaiheessa Ässän ollessa pentu muilla vihjeillä ja silloin se meni hyvin perille. Jotain osaamista on jäänyt päähän, koska nytkin sillä oli hyvin korvat auki, eli se ei kertaakaan lähtenyt kuulleessaan väärän vihjeen. 

Noutotreeni sujui siis loistavasti! Ihan lopuksi Ässä sai tutustua (iso?)koskeloon, ja se kyllä kiinnosti kovasti mutta oli kuitenkin sen verran eksoottinen/ällöttävä tapaus Ässälle että itsenäisesti se ei sitä suuhun ottanut. Kun se oli ensin rauhassa sitä tutkinut ja haistellut ja hiukan Minun kanssa sillä leikkinyt, otin sen käteen, leikin vähän ja heti koiran tartuttua siihen kunnon otteella, annoin ehdollisen vahvisteen ja ison palkan. Treeni päätettiin siihen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s