Osteopaattikäynti 17.8.2015 ja vähän taustatarinaa

Käytin Ässän hiukan pidemmän tauon jälkeen osteopaatti Maaria Kaiperlalla. Hoitoon olikin aihetta, mutta ei mitään merkittävää vammaa kuitenkaan. 

Kävimme heinäkuun alussa vaeltamassa, se oli Ässän ensimmäinen vaellus ja aikamoinen kokemus kaikille osallistujille, mutta etenkin Ässälle. Mukana oli minun ja Ässän lisäksi siskontyttöni. Kolme yötä teltassa, kaiken päivää ulkona metsän tuoksuissa ja useat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa kypsyttivät Ässää huomattavasti, ja koira oli todella väsynyt reissun jälkeen. Se otti weimarinseisojille tyypilliseen tyyliin tärkeimmäksi tehtäväkseen telttapaikan vartioinnin ja siskontytön suojelun, joten ihan helpolla en päässyt sen kanssa ja vaelluksen aikana piti käyttää myös aikaa ja energiaa tilanteiden hallintaan ja ennakointiin. Hienojakin hetkiä tietenkin koettiin, ja kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Myös Ässä paljasti uusia puolia itsestään, se oli esimerkiksi siskontytön kurottaessa vettä laiturilta tarttunut hampaillaan tytön paidanhelmasta varmistaakseen ettei hän putoa. On ne välillä odottamattoman viisaita ❤

Ässällä oli vaelluksella päällään Zerodogin pitkä vetovaljas, josta sillä oli jo kokemusta, sekä n. 3-4 kg:n painoinen koirien vaellusreppu, jota se ei ollut aiemmin käyttänyt koska sain sen käyttöön vasta päivää ennen vaellusta. Vaelluksen jälkeen, koiran jo muuten toivuttua reissusta, se jäi ehkä vähän vaisummaksi kuin ennen reissua. Sen selkälinjassa olin huomaavinani pienen koholla olevan kohdan keskiselässä. Yksissä hakutreeneissä sekä virehallinta-seminaarin aikana se oli tavallista vaisumpi. Ja yhtenä aamuna astuin vahingossa sen takajalan päälle sen maatessa lattialla, josta se ärähti melko voimakkaasti. Joten osasin siis aavistella, että selässä oli jotain pientä häikkää. Mitään vakavampia oireita en huomannut, koira ei ontunut, söi ja joi normaalisti eikä aggressiivista käytöstä ollut kuin sen yhden kerran kun astuin jalan päälle. 

Tämän lisäksi, viime viikonloppuna Pohjanmaan visiitin aikana tapahtui kaksi pientä haaveria. Ensin koira hyppäsi ylemmältä tasolta nurmipenkereeltä alas rantahiekalle, ja laskeutuessaan sen etutassut osuivat litteän ja liukkaan kiven päälle. Sen etupää luisui pois sen alta, pää ja kaula osuivat vieressä olevaan korkeampaan kiveen, ja sen lantio iskeytyi voimalla maahan. Olin itse rannalla ja ainoa ajatus päässä oli, että koira ei tuosta enää nouse. Kauhea ajatus. Mutta, koira nousi, seisoi hetken paikoillaan ihmeissään, ja jatkoi menoaan entiseen malliin! Ei ontumista, koira ei myöskään laskeutuessaan päästänyt mitään ääntä. Ainoat päälle näkyvät merkit olivat naarmut polvessa ja toisessa etutassussa. Onneksi koira oli jo jonkun aikaa juoksennellut pihassa, joten lihakset olivat lämpimät, joka varmasti osittain ehkäisi isompia vammoja.

Seuraavana päivänä pellolla ollessaan (kuvat tällä hetkellä otsakkeessa), se hyppäsi pellon reunassa ojan yli. Oja oli suurelta osin heinikon peittämä, joten koiran oli vaikea hahmottaa missä kohtaa reuna alkaa. Ja niinhän siinä kävi, että toinen etutassu upposi ojaan ja toinen jäi reunan päälle. Ässältä tuli pieni vinkaisu, se käveli muutaman askelen mutta vaihtoi sitten raviin ja pian laukkaan, eikä ontunut lainkaan. Nytkin koiralla oli siis jo lämmin lihaksisto. Kummallakin kerralla varauduin myös siihen, että ontuminen tulisi kuvioihin vasta kun koira on rauhoittunut ja adrenaliinitasot laskeneet, mutta ei näkynyt muutoksia käynnissä silloinkaan. 

Joten, vietyäni Ässän eilen Maarialle ja hänen sanoessaan hoidon aikana, että lantiossa ja selässä on korjattavaa, en kyllä yllättynyt yhtään. Maarian mukaan mitään vakavaa vammaa ei ollut syntynyt, vaan hän uskoi että sai korjattua tilanteen normaaliksi. Etenkin selkää hoitaessaan Ässä jopa hieman vinkui, eli selvästi siellä oli jonkinlainen jumi tai lukko, joka hoidon aikana saatiin kuntoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta tuskin olivat viimeiset kerrat kun vauhtia on enemmän kuin älliä. Tekevälle sattuu, kiteytti kasvattajakin. Tulevaa metsästyskautta silmälläpitäen päätin kuitenkin viedä Ässän pikapikaa virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin sekä polvitarkastukseen. Aika on varattu ensi viikolle. Toki toivottavasti ei mitään isompia haavereita satu tämän tai muidenkaan syksyjen aikana, mutta ehkä on viisasta ottaa nyt ne viralliset kuvat kun paikkojen pitäisi olla vielä ”syntymäkunnossa”. 

Tämän lisäksi aion jatkaa osteopaatilla käyntejä, jotta tuollaiset pienet haaverit saadaan kuntoon ajoissa eivätkä ne kroonistu tai ala aiheuttamaan lihasjumeja tai virheasentoja muualle. Ja mikä tärkeintä, ennen rajumpia lenkkejä, irti päästämistä ja metsästysreissuja pitäisi aina tehdä jonkinlainen lämmittely ja myös tarvittaessa jäähdyttely jälkeenpäin. Se on loppujen lopuksi pieni vaiva, mutta se voi tehdä ison eron vamman laadussa – koska vauhdikkaita tilanteita tämän koiran kanssa tulee varmasti vielä uudelleen…

Alla vielä muutama kuva vaellukselta Helvetinjärven kansallispuistosta

   

    
   

2 vastausta artikkeliin “Osteopaattikäynti 17.8.2015 ja vähän taustatarinaa

  1. Vau, täältähän löytyy vaikka mitä vinkkejä treenaamiseen!

    -Miia ja Rocky(uudet treenikaverit)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s