Noutoja ja pysähtymisiä 29.7.2015

Treenattiin taas pienen kesätauon jälkeen Minsun ohjauksessa, tällä kertaa tehtiin pysähtymisiä, noudossa muistitreeniä ja myös pitoa treenattiin.

Koiran pysähtymistä treenattiin tuttuun tapaan, kävelimme pellolla Minsun houkuttaessa Ässää lelulla jonkin matkan päässä minusta. Koiran ollessa fokusoitunut leluun, pillitin pysähtymiskäskyn ja koiran pysähtyessä (sai seisoa, istua tai maata), Minsu heitti lelun palkaksi Ässälle. Treenin tarkoitus oli siis palkata koiran nopeasta reagoinnista pillivihjeeseen, huolimatta siitä, että lelu jatkoi liikettä koiran nenän edessä. Liike tosin ei ollut kovin voimakas, mutta kriteeri onkin hyvä valita niin, että koira onnistuu ja päästään vahvistamaan sitä haluttua käytöstä. Tähän treeniin tarvitsee avustajan, ja pitäisikin rekrytoida kepo auttamaan – ei olisi yhtään haitaksi, että treenaisi tätä useammin ja kriteeriä myös nostaen (lelu liikkuu enemmän, avustaja jatkaa liikettä, odotetaan koiran istumista jne.) metsästyskauden lähestyessä.

Sitten tehtiin muistinoutoja. Veimme yhdessä Ässän kanssa dummyn metsän ja pellon rajamaille, annoin koiran hetken katsoa dummya, jonka jälkeen kävelimme takaisin n. 15-20 metrin päähän. Välihuomautuksena voisi sanoa, että Ässä käveli tosi nätisti vapaassa seuraamisessa, eli että koira pysyy lähellä mutta sen ei tarvitse olla tokoseuraamisessa. Vahvistetiheys oli vielä melko korkea, mutta silti olen tyytyväinen Ässän osoittamaan malttiin etenemisessä. Tätä taitoa tarvitaan sekä käytännön metsästyksessä, kokeissa että pelastuskoiran maastolajeissa.

Kun pääsimme n. 15 metrin päähän dummysta, pyysin koiran sivulle istumaan, ja odotin, että se keskittyisi katseellaan ja kehollaan eteenpäin dummyn suuntaan, eli näyttäisi siltä, että aikoo mennä dummylle vapautuksen kuultuaan. No, tällä ensimmäisellä toistolla se fokusoi hetken arpomisen jälkeen hyvin, jonka jälkeen se varasti dummylle… Seuraavilla toistoilla pidin kevyesti valjaista kiinni, jotta se ei pääsisi varastamaan. Tätä treeniä tehtiin kolmeen eri kohtaan metsän reunaan, ja paikkaa vaihdettaessa sitä vaihdettiin selkeästi – ei vain 10 metriä sivuun edellisestä, vaan kokonaan eri kohtaan, toiselle pellon sivulle tms. Tämä siksi, että aloittelevalle koiralle harjoitus ei olisi liian vaikea. Jokaiselle eri muistipaikalle kasvatettiin myös etäisyyttä dummyn ja lähetyspaikan välillä, eli toistoja tuli muutamia per paikka.

Ässä toimi hyvin, sillä oli motivaatiota hakea dummyt ja sen fokusointi eteenpäin dummylle parani treenin aikana. Ei se vieläkään kovin nopeasti lähde tuijottamaan suoraan eteen eikä tuijotus ollut valtavan intensiivinen, kuten kokeneella koiralla, mutta käytös muuttui oikeaan suuntaan. Samassa yhteydessä treenattiin myös luovutuksia, eli keskityttiin siihen, että koira tulisi lähemmäksi istumaan – tätä harjoiteltiin niin, että sen sijaan, että otan dummyn koiran suusta sen istuessa, asetan käden targettina koiran ja minun väliin ja odotan, että koira työntää dummyn käteen, jopa hieman siirtyen lähemmäksi istumaan. Ajatus on se, että koska eteen kurottaminen on koiralle vaivalloista, se seuraavilla toistoilla tulisi vähän lähemmäksi istumaan luovuttaakseen dummyn.

Muistiharjoituksia on suunnitelmissa tehdä ulkoilujen aikana yhden tai pari kerrallaan. Kriteeriä voi nostaa tulevaisuudessa kasvattamalla etäisyyttä, kasvattamalla aikaa, lähettämällä koira noutoon eri kohdasta kuin mistä dummy vietiin ja vaihtelemalla dummyn paikkaa maastossa (esim. alkuun pellon ja metsän rajalla dummy on välillä pellon puolella ja välillä metsän puolella, ja myöhemmin dummy on keskemmällä peltoa/metsää tms.). Lisää vaikeusastetta saa yhdistämällä muistitreeniin markkeerauksen, eli heitän dummyn koira vierellä istuen, siirryn toiseen kohtaan, pyydän koiran istumaan vierelle, odotan, että se keskittyy mieleensä painamaan kohtaan ja lähetän sen noutamaan. Tässäkin voi kasvattaa aikaa ja etäisyyttä koiran oppimisen mukaan. Vaikeusaste nousee myös jos dummy on esim. ojan tai joen takana. Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta me aloitetaan nyt treeni tuolta helpommasta päästä luonnollisesti 🙂

Lopuksi treenattiin pitoa. Tässä koira sai tarttua dummyyn minun kädestäni tai se sai napata sen maasta läheltä. Koiran tullessa luokse istumaan, odotin rauhassa, että sen leuat rauhoittuvat hetkeksi, jonka jälkeen tarjosin sille käden targetiksi kuten edellisessä treenissä – eli että koira työntää dummyn minun käteen, sen sijaan, että kurotan itse ottamaan dummyn koiran suusta. Käden ilmestyminen on koiralle ehdollinen vahviste, tieto siitä, että palkkio on tulossa – täten käden tarjoaminen koiran eteen tulisi ajoittaa niin, että koiralla on tukeva ja rauhallinen ote dummysta. 500 g dummylla Ässä kyllä rauhoitti suun melko nopeasti, mutta sen ote oli välillä vähän puolihuolimaton. Ote parani jonkin verran kun vaihdettiin 1 kg dummyyn. Jatkamme kotona ruokakupilla harjoituksia, eli että koiran on pidettävä rauhassa ja mälväämättä 1 kg dummya x sekuntia ennen kuin tarjoan sille käden johon luovuttaa dummyn ja se saa palkaksi koko aamu/iltaruuan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s