Hakutreenit 27.7.2015

Olimme vierailemassa toisen hakutreeniporukan treeneissä maanantaina. Tavoitteena oli jatkaa teemalla pistojen pidentäminen, mutta edellisen viuhkatreenin sijaan lähetys tapahtuisi aina edelliseltä maalimieheltä. Suunnitellut pistojen pituudet olivat 15 m, 25 m, 35 m, 45 m, 25 m, eli maalimiehiä olisi 5 kappaletta. Osa maalimiehistä oli Ässälle täysin vieraita, ja ainakin yksi maalimiehistä oli ollut Ässälle kerran maalimiehenä.

Toin Ässän autosta hakualueen lähelle ennen vuoroa, ja harjoittelin sen kanssa paikallaoloa ja rauhallista odottamista. Autosta hakualueen lähelle se veti melko paljon, mutta rauhoittui kuitenkin hyvin kun palkkasin sitä sen maatessa ja odottaessa meidän vuoroa. Sen lisäksi, että moni maalimiehistä oli Ässälle uusi tuttavuus, hakumetsä oli myös uusi ja mikä todennäköisesti merkittävintä koiralle, metsä oli tallaamaton ja me olimme ensimmäisenä vuorossa.

Ensimmäinen lähetys maalimiehelle oli vastatuuleen, eli koira todennäköisesti sai hyvin hajun maalimiehestä. Se menikin melko suoraviivaisesti maalimiehelle, ja ilmaisi muistaakseni hyvin. Etäisyys siis oli 15 m. Toiselle maalimiehelle lähetettäessä yllättäen koira ei irronnut lainkaan! Etäisyys oli se 25 m ja se oli myötätuuleen, joten koira ei todennäköisesti saanut yhtään hajua maalimiehestä. Normaalisti innokkaasti irtoava Ässä oli muutenkin poikkeuksellisen rauhallinen – lieneekö tallaamaton metsä ja muutenkin uusi treeniasetelma sekoittanut sen täysin. Menin lähemmäksi lähettämään, muistaakseni reilusti lähemmäksi, ja viimein koira eteni sen verran, että se sai hajun maalimiehestä

Seuraava maalimies oli 35 metrin päässä, ja taas vastatuulessa. Koira irtosi paremmin, mutta ei ensimmäisellä lähetyksellä aivan maalimiehelle asti. Helpotin taas, eli menin hiukan lähemmäksi lähettämään. Siinä vaiheessa muutettiin suunnitelmaa niin, että etäisyyksiä ei enää kasvateta, vaan varsinkin myötätuuleen lähetettäessä helpotetaan merkittävästi. Näille kahdelle viimeiselle maalimiehelle se irtosi melko nihkeästi, ja jouduin lähestymään maalimiestä jonkin verran kummallakin lähetyksellä ennen kuin koira meni perille saakka.

Ilmaisuissa oli varsinkin lopussa pientä säätöä, esimerkiksi yhdellä maalimiehellä Ässä kosketti ihmisen kasvoja – toivon tämän johtuneen siitä, että se ei heti nähnyt puulusikkaa joka toimii targettina, ja koski ensimmäistä asiaa mikä näytti samalta värinsä perusteella. Kerran tai kahdesti muistaakseni lähetin koiran uudelleen koskettamaan targettia ennen kuin hyväksyin rullan luovutuksen.

Vaikka treeni ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan, niin sain siitä paljon uutta informaatiota:

  • tallatun vs. tallaamattoman metsän ero saattaa olla koiralle merkittävä
  • koiralle uusia maalimiehiä pitäisi saada treenikavereiksi useammin
  • rauhoittumistreeni ennen hakusuoritusta saattaa laskea koiran virettä liikaa
  • Ässä ei ole valmis vielä yli 10-15 metrin pistoihin myötätuuleen
  • maalimiesten ohjeistaminen on ensisijaisen tärkeää: puulusikka-targetin hyvä asemointi vaikuttaa koiran ilmaisun onnistumiseen melko paljon, ja toisaalta jos maalimies ei tarjoa targettia koiran eteen aktiivisesti, koira saattaa tarjota esim. kasvojen tai käden koskemista – ja sitä käytöstä en halua koiran harjoittelevan yhtään
  • piston pituuden kasvattaminen pitää todennäköisesti pilkkoa paljon pienempiin osiin

Toivottavasti treeni opetti koiralle kuitenkin edes vähän sitä, että tallaamattomassakin metsässä voi olla ukkoja piilossa, ja että minun näyttämässäni suunnassa on aina maalimies, vaikka hajua ei tulekaan koiran nenään.

Tässä siis ajatuksia seuraavaan hakutreeniin tämän treenin perusteella. Vastatuuleen pistoja voisi kasvattaa 20-30 metriin saakka, myötätuuleen voisi ottaa vain noin 10 metrin pistoja, voisi viimeinen olla lyhyempikin. Vastatuuleen esimerkiksi 15 m, 20 m, 25 m, ja myötätuuleen 5 m ja 10 m. Nämä olettaen, että treenien aikana on selkeä tuuli. Jos ilma seisoo niin minnekään suuntaan ei todennäköisesti kannata yrittää yli 15 metrin pistoja tässä vaiheessa. Olisi niin mukava päästä lähettämään koira jo kunnon pistoille, mutta täytyy yrittää malttaa kriteerin noston kanssa ja rakentaa kunnon pohja käytökselle, pienissä palasissa.

Tärkeintä olisi saada nyt niitä onnistumisia niin, että koiraa ei tarvitse lähettää moneen kertaan samaan suuntaan vaan se menisi kerralla perille saakka, ja vielä suoraan. Myös rauhoittumistreeniä voisi vähentää tai jättää pois seuraavilla kerroilla – se on edistynyt myös niin hyvin, että hyvillä mielin voisi vähän taas antaa koiran kierrosten nousta jotta saadaan haluttua vauhtia ja intoa metsään. Kiitos treenikavereille kun saatiin tulla kuokkimaan! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s