Maanantaina oltiin ensimmäisissä hakutreeneissä kesälomatauon jälkeen. Loman aikana tehtiin muutamia yksittäisiä etsintöjä lomareissujen ohessa, uusia paikkoja ja uusia maalimiehiä siis saatiin käyttöön, mutta treenit toteutettiin partiointihenkisesti, toistoja oli yhdessä treenissä 1-3 ja palkkana oli aamu-tai iltaruoka yhdessä tai parissa osassa. Nämä muutamat treenit sujuivat todella hyvin, etsintäähän Ässä tekee melkein missä vaan ja se tietää mikä on homman nimi heti kun rulla on kaulassa. Mikä ilahdutti vielä enemmän oli se, että uusillakin maalimiehillä ja täysin uusissa paikoissa ilmaisut sujuivat täydellisesti.
Hakutreenissä metsään mentäessä Ässä kävi taas aika kuumana, kiire oli kauhea etsimään ukkoja ja nenä kävi jo autosta noustessa – hyvä! Odottelua meille tuli n. 5-10 minuuttia, siirryimme vähän lähemmäksi hakualuetta, ja treenattiin kontaktia, sivulletuloa, pieniä pätkiä seuraamista ja maahan rauhoittumista. Maahan rauhoittuminen sujui todella hyvin, se tarjosi sitä myös itse – selvästi jotain oppia on mennyt perille! Ottaen huomion mielentilan, jossa se oli autosta noustessa, en olisi koskaan uskonut, että se rauhottuisi niin hyvin. No, ehkä ei voi puhua rauhoittumisesta sanan täydessä merkityksessä, mutta sanotaan vaikka, että pysyi maassa makaamassa, oli hiljaa eikä yrittänyt nousta ilman lupaa – luvan saatuaan nousi kyllä terävästi.
Treenin tavoitteena oli kasvattaa piston pituutta tekemällä viuhkatreeni, eli kaksi maalimiestä etenee keskilinjan suuntaisesti ja samalla siirtyy jokaisen toiston jälkeen kauemmaksi keskilinjasta. Ensimmäisellä ”kierroksella” maalimiehet olivat noin 10 metrin päässä, toisella 10-20 metrin päässä ja kolmannella 20-30 metrin päässä. Suunnitelmissa oli tehdä neljäskin kierros, mutta koira oli jo melko läkähtynyt kolmannen aikana joten se jätettiin suosiolla pois.
Treeni tehtiin yliheittona. Se on toki rullakoiran kanssa vähän ongelmallinen, koska koiraa on koulutettu siihen, että ohjaaja tulee aina näytölle mukaan – tässä treenissä, yliheiton tehdäkseni, joudun jäämään näytön aikana keskilinjalle. Ässällä oli kahdella ensimmäisellä kierroksella sen verran vauhtia, ja olin näköetäisyydellä maalimiehestä, joten se painoi näytöllekin huomaamatta sitä olenko mukana tai en. Ilmaisut sujuivat kahdella ensimmäisellä kierroksella todella hyvin, etenkin olin tyytyväinen siihen, että koira ei pudottanut rullaa vaikka vauhtia oli paljon ja sillä alkoi olemaan jo kuuma juoksemisesta.
Viimeisille maalimiehille lähetykset sujuivat vielä melko hyvin, ja se meni melko suoraan – pientä hakua alkoi olla koiran väsyessä ja etäisyyden kasvaessa mutta maalimiehet löytyivät kuitenkin nopeasti. Tässä vaiheessa keskilinjan ja maalimiehen välissä alkoi jo olemaan puita näköesteenä. Näillä viimeisillä toistoilla Ässä ei kuitenkaan enää lähtenyt yksin näytölle, vaan jäi odottamaan minua. Toki koira toimi oikein, senhän kuuluu viedä minut näytölle eikä painella sinne yksin. Kun vauhtia oli vähän vähemmän, ja aivotkin varmaan alkoivat raksuttamaan enimpien höyryjen päästyä ulos, sekin muisti, mistä näytössä on kyse 🙂 Uskon kuitenkin, että treenillä saatiin koiralle vahvistettua sitä mitä haluttiin, eli että kannattaa painaa suoraan ja täysiä metsään ohjaajan näyttämään suuntaan, ja sieltä löytyy kyllä se maalimies nopeasti.
Seuraavan kerran tämän treenin voisi toistaa mutta ilman selkeää keskilinjaa ja niin, että menen koiran kanssa näytölle mukaan, ja lähetän koiran siitä ”toisella puolella” olevalle maalimiehelle. Ilman selkeää keskilinjaa siksi, että se ei haittaisi koiran pistoa – koira todennäköisesti tekisi polun kohdatessaan suunnan muutoksen tai ainakin se pysähtyisi siihen, koska polku on todennäköisesti vahvasti hajustettu. Siinäkin treenissä tarkoitus on saada koiralle vahvistehistoriaa siitä, että kannattaa juosta suoraan ohjaajan näyttämään suuntaan koska siellä on aina maalimies. Haluan tehdä lähetyksen edelliseltä maalimieheltä, koska haluan treenin aikana mahdollisimman korkean vahvistetiheyden eli mahdollisimman paljon toistoja yhden treenin aikana. Tässä treenissä jään edellisen maalimiehen kohdille kuten jäisin keskilinjalle. Toistoja voisi olla maksimissaan 5-6, ja etäisyyttä voisi kasvattaa jokaisen maalimiehen jälkeen paitsi, että viimeinen maalimies on lähempänä. Etäisyydet voisivat olla esim. 15 m, 25 m, 35 m, 40 m, 25 m.
Selkeän keskilinjan, kuten polun, kanssa yliheittoja voisi treenata seuraavan kerran sitten, kun Ässälle harjoitellaan jo tyhjiä pistoja – kun koira tulee toiselta puolelta tyhjältä pistolta, se lähetetään vauhdista toiselle puolelle josta löytyy ”varmasti” maalimies suoraan koiran nenän edestä. Näin se saa myös nopeasti vahvisteen tyhjän piston suorittamisesta. Toki siinä vaiheessa täytyy myös pitää huolta siitä, että tyhjiä pistoja tulee satunnaisesti treenin aikana, niin että koira ei koskaan voi ennakoida onko seuraavan piston päässä maalimies vai ei.
Päivitin myös Ässän lyhyen ja hieman pidemmänkin ajan treenitavoitteita omaan Pelastuskoirakoulutus-osioonsa.
Weimar+i 