Maanantaina hakutreenissä oli melko lämmin ja seisova keli, mutta maasto ei ollut onneksi kovin haastava joten päätin ottaa Tompalle 3 maalimiestä. Ohjeena maalimiehille oli, että purkki on näkyvillä kädessä ja mahdollisimman kaukana maalimiehestä, purkki myös avataan kaukana – ei oltu vielä tässä vaiheessa ehditty treenaamaan maalimieskäytöstä erikseen joten tehtiin tilanne sellaiseksi ettei koira ehdi koskemaan maalimieheen. Koska maasto oli tasainen, lähetin keskilinjalta koiran. Edellisissä treeneissä Tomppa oli irronnut melko hyvin, joten halusin kokeilla ”täyspitkää” pistoa. Etäisyys maalimiehille oli keskilinjalta n. 50-60 metriä.
Lähetysasentoon Tomppa tuli taas nopeammin kuin edellisellä, on se Premackin periaate vaan kiva juttu – koska etsiminen on niin vahva ja kiihdyttävä käytös, vahvistuu myös sitä edeltävä käytös eli paikallaanolo lähetysasennossa nopeasti. Ensimmäiselle ukolle mentiin melko suoraan, toiselle maalimiehelle Tomppa lähti hiukan vinoon ja teki kaarroksen takaisin josta viittasin sen alkuperäiseen suuntaan ja sielä ukko löytyikin. Kolmas maalimies oli vähän haastavampi, kuuma keli ja seisova ilma eivät helpottaneet. Lähetin Tompan suoraan ja se irtosi melko kauas mutta meni hiukan vinoon maalimiehestä joka oli avoimessa kuopassa maassa. Tässä vaiheessa maalimies oli jo nähnyt Tompan mutta Tomppa ei ollut huomannut maalimiestä, etäisyyttä oli varmaankin 15 metriä. Samassa olin kuitenkin kutsunut koiran takaisin, ja lähetin sen uudelleen hiukan lähempää piiloa, etenin varmaankin 5 metriä. Jouduin tämän jälkeen lähettämään koiran useaan kertaan, ja päästiin samaan vanhaan limboon jossa koira irtoaa vähemmän ja vähemmän – irtoamista myös haittasi se, että n. 30 metriä keskilinjasta maalimiehelle päin meni polku jota pitkin oltiin kuljettu todennäköisesti tallatessa ja myös seuraaville piiloille kuljettaessa. Tomppa tuntui lähetyksissä pysähtyvän tähän polkuun ja jatkavan etsimistä polkua pitkin (polku meni keskilinjan suuntaisesti eli poikittain maalimieheen nähden). Viimein ymmärsin edetä kunnolla polun kohdalle ja lähettää koiran siitä maalimiehelle, joka sitten viimein löytyi.
Tämän jälkeen otettiin vielä yksi maalimies joka oli erittäin lähellä keskilinjaa, jotta saadaan lopetettua treeni onnistumiseen. Tämän lähetyksen otin lennosta ilman että pyysin koiraa istumaan, on tietty epäjohdonmukaista muuttaa käytösketjua näin mutta toisaalta näin, että on tärkeämpää saada jo väsynyt ja viretasoltaan laskenut koira nopeasti maalimiehelle jotta se saa onnistumisen. Eli koiran kannalta treeni oli osittain onnistunut ja motivoiva, mutta ei täysin. Itse opin treenistä sen, että jos joudun lähettämään koiran uudelleen, menen reilusti eteenpäin – ainakin 25 metriä. Ei ole mitään järkeä yrittää hinkata vaikeaa pistoa niin, että on epätodennäköistä että koira onnistuu koska etenen vain muutaman askelen kerrallaan. Jos koira ei ensimmäisellä kerralla uppoa tarpeeksi syvälle, treeni on jo siltä osalta jo epäonnistunut, ja parasta on tehdä seuraava lähetys sellaiseksi, että 99% todennäköisyydellä koira onnistuu – sillä tavalla en pilaa koiran motivaatiota ja saan koiran varmasti onnistumaan, josta se kuitenkin oppii parhaiten.
Ilmaisutreenissä torstaina oli ajatus kokeilla kosketusalustan käyttöä sopivan etäisyyden opettamiseksi maalimiehestä. Tompalla on melko vahva pohja kosketusalustalle hakeutumisessa etutassuillaan, ja oltiin muutama kerta treenattu kotona tätä tiettyä kosketusalustaa – mutta perusteellisemmasta pohjatyöstä ei olisi ollut haittaa. Koulutussuunnitelma oli sellainen, että ensimmäisessä vaiheessa maalimies istuu maassa kosketusalusta edessään, vien Tompan paikalle ilman lähetystä tms. ja kun Tomppa menee kosketusalustalle naksautan ja maalimies palkkaa, ja tätä toistetaan useita kertoja. Kuten vähän ennakoinkin, alkuun maalimies oli erittäin vahva vihje siitä mitä käytöstä Tompalta odotetaan, ja Tomppa ei paljon kosketusalustasta välittänyt. Naksutin oli kuitenkin hyvä valinta, koska se tuntuu leikkaavaan kiihtyneenkin koiran tajuntaan, ja muutaman hyvin ajoitetun naksun ja palkan jälkeen Tomppa huomasi jäädä alustalle. Tai no, alusta oli kevyen istuinalustan puolikas ja koska Tomppa oli sen verran innoissaan maalimiehistä se suorastaan syöksyi etutassuillaan alustalle…
Toisessa vaiheessa lisättiin kuvaan lähetys ja maalimies antoi palkan purkista, joten oltiin lähempänä lopullista käytöstä. Kierroksetkin laskivat Tompalla tässä vaiheessa, ja se malttoi mennä rauhallisemmin paikalle ja jäädä kosketusalustalle – onnistumisprosentti oli ehkä 60%, en laskenut tarkkaan. Alun jälkeen Tomppa ei yrittänytkään tarjota haukkumista, ja se olikin tarkoitus – ensin treenataan kuntoon maalimiehelle meno ja paikallaan pysyminen ja sitten vasta lisätään ilmaisu. Yhden kerran aivan treenin alkuvaiheessa Tomppa kosketti kuonollaan maalimiehen leukaa, josta seurasi se, että maalimies nousi ylös ja Tomppa jäi ilman palkkaa sillä toistolla.
Kosketusalusta on ihan pätevä keino opettaa koiralle oikea paikka ilmaisun aikana, mutta eniten siitä olisi ollut hyötyä jos se olisi alunperin ollut käytössä kun koiralle ollaan opetettu maalimiehelle menoa ja ilmaisua ensimmäisiä kertoja. Tässä vaiheessa tutut treenikaverit, liivit, purkit ja muu rekvisiitta ovat kuitenkin niin vahvoja vihjeitä koiralle, että on todella vaikeaa lisätä käytökseen uusia vaiheita. Kosketusalustan käyttäminen tässä vaiheessa veisi siis todella paljon aikaa ja työtä, ja vaikka kouluttaminen on kivaa niin meillä on monta muuta koulutettavaa asiaa myös kesken, joten olen miettinyt vaihtoehtoista koulutustapaa. Pohdittiin ilmaisutreenin lopuksi, että toisia vaihtoehtoja voisi olla kosketuskeppi pystyssä maassa (joka voi kuitenkin johtaa siihen, että kun kosketuskeppi poistetaan, yrittääkö koira koskettaa kuonolla maalimiestä kepin sijaan…) ja luopuminen.
Luopumisessa, on se hyöty, että kouluttamiseen ei tarvita mitään apuvälineitä (jotka pitää aina myös häivyttää suunnitelmallisesti) ja muutos normaaliin ilmaisuun on pienempi. Haastavaa on kuitenkin se, että maalimiehen täytyy olla todella nopea ja tarkka, ja minun täytyy osata kertoa toiveeni maalimiehelle selvästi. Mutta taidanpa tehdä koulutussuunnitelman erikseen tästä, ja kokeilen luopumista seuraavissa ilmaisutreeneissä. Käytännössä sen sitten vasta näkee, että mikä toimii ja mikä ei toimi!
Weimar+i 